Miksi kaikki pitää apinoida Aasiasta? Miksi ei otettaisi joskus jotain kotimaista (kiitos 1939-1994!) ja omille lakeuksille sopivampaa? Omia ehdotuksia ovat:
* Kännikiekko, kansanomaisesti kossulätkä = Varsinkin vanhempien valmentajasukupolvien suosima tapa pelata apinan raivolla. Joukkue yrittää kovasti, käyttäytyy aggressiivisesti ja pelaa yksinkertaista ja nopeaa peliä. Viivelähtöjä ei juuri nähdä, vaan omista lähdetään nopeasti ylös. Kaikkea liikkuvaa pyritään taklaamaan ja tappelut ovat OK. Peli on erittäin virhealtista ja joskus myös sivullisia sattuu. Pelitapa uppoaa kuitenkin moneen katsojaan. Pelitapaa on pyritty suitsemaan rangaistuksin ja hitaampaa toimintatapaa puoltavien artikkelien toimesta. Aggressiivisuutensa takia ei sovellu juniorisarjoihin, vaikka vanhempien esimerkkiä välillä skidit apinoivatkin.
* Krapulakiekko = Kossulätkän seuraaja pitkissä sarjoissa ja esimerkiksi kuluttavissa otteluissa. Kun pelaajilla ei enää ole virtaa lähteä hyökkäyksiin nopeasti ja pelata ylikorostuneen fyysisesti, saattaa valmentaja ottaa käyttöön krapulakiekon periaatteet. Tällöin joukkue hyökkää hitaasti ja pyrkii välttämään kontakteja. Yleensä siirtyminen kännikiekosta krapulakiekkoon tapahtuu siinä vaiheessa, kun valmentaja näkee tähtiensä väsähtävän. Tilannetta tasoitellaan muutamilla kolmos- ja joskus nelosketjun vaihdoilla. Tosin osa valmentajista suosii pelitapaa myös ns. ykköspelitapana.
Eri versioista näistä on on olemassa. Ns. Spurgukiekkokunta ei missään vaiheessa aio lipsua krapulakiekon puolelle, vaan kokoajan mennään kossulätkän voimalla. Koska pelinvirtaukset rasittavat pelaajistoa, tämä taktiikka ei toimi kuin hyvin harvoissa tapauksissa. Yleensä tuloksena on hitaasti laahustava ja jopa säälittävä joukkue. Toinen kiekkokunta taas yhdistelee känni- ja krapulakiekon puolinopeaksi kalsarikännikiekoksi (KKK). KKK:ssa pyritään rytmittämään peli niin, että vastustajan tekoihin voidaan reagoida tilanteen vaatimalla tavalla: joko tasoitellaan ja peruutellaan kolmosketjun miehillä tai paikan tullessa isketään terävillä selustaan.
* Talvisotakiekko = Joukkue pelaa selkeästi vahvempaa vastustajaa vastaan. Tällöin hyökkäyksiin ei lähdetä ellei ole pakko, (mm. pakki laukoo viivasta hyökkääjän syndeihin, jolloin hyökkääjän on pakko polkea kiekon kanssa vastustajan päätyyn hidastaakseen hyökkäystä) vaan peli pyörii totaalisen puolustuksen ehdoin. Tarkoituksena on minimoida tappiot ja turhauttaa vastustaja. Tuloksena on usein vähämaalinen ottelu, joka tosin yleensä päättyy puolustavan joukkueen niukkaan tappioon. Tilannetta voi kuitenkin helpottaa tilanne, jossa vastustaja aliarvoi TS-kiekkoa pelavan joukkueen ja jättää tähtipelaajansa kotiin. Lehdistössä kuitenkin puhutaan ylväänä siitä, miten pieni ja sympaattinen joukkue pisti urhoollisesti kampoihin isolle ja pahalle vastustajalle.
* Totaalikiekko = Kaikki pyörii voiton ympärillä. Tavoitteena on voitto kaikin hinnoin. Hyökkäys on paras puolustus ja pakitteluun ei yleensä "sorruta". Koko organisaatio valjastetaan mestaruusjahtiin ja mitään keinoja ei kaihdeta. Keinovalikoimaan kuuluu muun muassa käskytys ja muut kansainvälisestikin kielletyt metodit. Historiassa totaalikiekkoa on yritetty harrastaa mahdollisuuksien mukaan (mm. Summanen World Cupissa), mutta pelikirjapuritaanien mukaan yksikään joukkue ei ole sisäistänyt päävalmentaja Sheron määritelmää täysin. Määritelmän mukaan "kiekko on yksi pelikirjan väline". Yleensä tätä kiekkoa onnistuneesti pelaanneet joukkueet ovat menneet pitkälle ja aiheuttaneet paljon keskustelua, mutta virta on yleensä loppunut viimeistään finaalissa bensan loputtua kesken.
* Liberaalikiekko = Teorian mukaan kiekkoa pitäisi pelata niin, että sillä ei olisi tiukasti aseteltuja rajoja. Tällöin pelinvirtaukset ja pelaajien keskinäiset käsitykset määrittelisivät aina käytettävän pelitavan. Valmentajan tehtävänä on vain hoitaa lehdistötilaisuudet ja mahdollisesti kerätä kiekot, muut hoitaa näkymätön käsi. Yleensä tätä tapaa pyritään rajoittamaan tietyin ehdoin: voidaan esimerkiksi sopia, että oman maalinedustalle asetetaan tarkat rajat jonne vastustajaa ei päästetä. Taitavien yksilöiden joukkueessa ylivoimapeli perustuu usein liberaalikiekon periaatteeille.
* Kommunismikiekko = Kaikki on yhteistä ja kiekkoa pyritään jakamaan hyvissä ajoin määriteltyjen kiintiöiden mukaan. Joka erässä täytyy tapahtua tietty määrä nopeita, puolinopeita ja hitaita lähtöjä. Pelaajilla ei varsinaisesti ole pelipaikkoja, vaan jokainen pelaaja pyrkii täyttämään joukkueen etua vaativia toimia kykyjensä mukaan. Peli perustuu usein pelaajien diktatuurille, jossa joukkuetta johtaa entinen pelaaja yksinvaltaisesti.
* Sosialistikiekko = Peli perustuu usein pelaajien diktatuurille, jossa joukkuetta johtaa entinen pelaaja yksinvaltaisesti. Lisäksi pelaajien pelipaikat on yleensä tarkasti määritelty. Valmentajaan lojaalisesti suhtautuvat pelaajat saavat etuja pelipaikkoja jaettassa ja joskus valmentajaan liittyy jopa suoranaista henkilönpalvontaa.
Tätä termistöä käyttäen olen viimeisen SC-finaalipelin aikana pyrkinyt analysoimaan nykyistä pelikirjakäytäntöä. Koska kyseessä oli maailman kovimman kiekkoliigan ratkaiseva peli, väitän ottelun edustaneen pelikirjaosaamisen kärkitasoa.
Voittanut joukkue pelasi talvisotakiekkoon perustuvaa kalsarikännikiekkoa, ts. TS-KKK:n periaatteita noudattaen. Joukkueen pelinavaukset vaihtelivat tilanteesta riippuen. Hitaita lähtöjä käytettiin tarpeen vaatiessa, mutta paikan tullen mentiin kossulätkän opein päätyyn asti. Puolustus ryhmitettiin niin, että alustavasti pienemmät pakit onnistuivat pitämään oman Niemi-linjansa kohdillaan. Isomman vastustajan miehet olivat melko hyvin pihdeissä, mutta Hartnell paukutti pari kertaa kiekon verkkoon.
Philadelphian ylivoima perustui liberaalikiekon periaatteisiin hyvin pitkälti. Taitavat yksilöt Leinon johdolla pyörittivät peliä näyttävästi, vaikkakin melko tuloksettomasti. Pelin pyöriessä laukaukset puuttuivat ja näennäinen tehokkuus vaivasi joukkuetta. Asettamalle rajoja saatiin aikaan muutama maali, muun muassa Hartnell teki maalin edestä maalin. Totaalikiekon periaatteita noudattaen Philly kuitenkin kulutti bensansa loppuun ja mureni sisältäpäin. Tästä osoituksena Chicagon jatkoaikamaali, joka meni täysin puhkikulutetun maalivahdin piikkiin.
Mitä mieltä muuten Siffa olet kommunismikiekon tulevaisuudesta? Näetkö esimerkiksi Jypin siirtyvän joskus kyseiseen pelitapaan vai romahtaako sosialismikiekko uimalakin lähtiessä?