Edellinen hallitus oli vähän kun perheen ylilepsu toinen vanhempi, joka vannoo vapaan kasvatuksen nimeen ja tarjoaa kaikille karkkia jos on paha mieli. Nykyinen ohjelma sitten se toinen vanhempi, joka yrittää kovin laittaa rajoja ja olla se järjen ääni, kunhan saisi oikealla lääkityksellä persumaisen migreeninsä kuriin. Ilman tuota päänsäryn loppumista on vähän viheliäistä jatkaa.
Vaikka esimerkki on sinänsä kuvaava enkä minäkään allekirjoita viime hallituksen kokonaislinjaa niin tästä huolimatta minäkin haluan kovasti päästä siihen vaiheeseen, kun hallitus pääsee tätä kaiken kattavaa hallitusohjelmaansa toteuttamaan. Sipiläkin vannoi kovasti aikanaan, että hänenkin hallituksensa vain lähtee toteuttamaan omaa ohjelmaansa. Hallitus ei ole vielä tehnyt yhtäkään päätöstä, koska ensinnäkin tämän maailman parhaan hallitusohjelman tekemiseen valui historiallisen pitkä aika. Toistaiseksi eikä vähänkään yllättäen ainoa asia, missä hallitus on saanut välittömiä edistysaskeleita on Suomen NATO-prosessin syventämisessä, tosin tämäkin työ on totaalisesti sen vasemmistohallituksen aikaansaannos. Ei ole myöskään yllättävää, että juuri Valtosen toimikunta on se, joka pääsee oikeasti hommiin käsiksi Essayahin kanssa, samalla kun kaikkien muiden ministereiden aika kuluu tässä julkisessa tappelemisessa.
Orpo ei oikeastaan vastaa suoraan mihinkään näihin kohuun liittyviin asioihin vaan piiloutuu hallitusohjelmansa taakse. Hallitusohjelma voi sinänsä ollakin hyvä, mutta tällä lyhyellä otannalla minua oikeasti naurattaa, kuinka juuri tämä porukka piikitti Marinia ja hiillosti vasemmistohallitusta kovin sanoin. Jos otetaan hallituksen alkutaival vertailuun Marinin pääministeriyden kanssa niin Orpo on kuin peura ajovaloissa koko ajan. Ulospäin välittyvä kuva hallituksesta ei tällä hetkellä ole Suomen asioita kiireesti parantava porukka, vaan enemmänkin se näyttää sisäisesti hyvin eripuraiselta porukalta, jonka aika kuluu imagotappeluissa keskenään. Vaikka Marinin hallitusta voi sen suoritteista aiheellisesti kritisoida niin tästä huolimatta hänen hallituksensa ministerit näyttäytyivät ulospäin hyvinkin työkeskeisiltä. Tiedottaminen hoidettiin ammattimaisesti ja hallituksen ministerit eivät jatkuvasti mustamaalanneet toisiaan julkisuudessa, vaikka siihen katetta olikin. He saivat myös alusta asti jonkinlaisia asioita aikaiseksi ja ohjelmansa kasattua suhteellisen nopeasti. Jos vertaa tämän hallituksen starttiin niin se on vielä heikompi kuin Sipilällä.
Kun puhutaan nykyajasta ja nykymaailmasta niin tällainen maskuliinista vanhan maailman
management by perkele -johtamista ei enää oikein tueta. Hallituksen toimintamalli on kuin identtinen kopio Sipilän hallituksesta, joten kaiken sen ihannoinnin keskellä taisi unohtua, että hommahan lässähti aivan totaalisesti. Minä näen tällä hallituksella kyllä valtavan määrän halua, mutta kykyä ei oikein näytä olevan.
www.hs.fi