Erinomaiset ministerivalinnat Kokoomukselta:
Erityisesti miellyttää Valtosen valinta ulkoministeriksi sekä Mykkäsen valinta ympäristöministeriksi. Jälkimmäinen ymmärtää erinomaisesti sekä ilmastotoimien että luontokadon torjunnan tarpeellisuuden sekä liiketoimintamahdollisuudet, joita kovat toimenpiteet näissä tarjoavat. Varmasti tulee olemaan järjen ääni tilanteissa, joissa persuista yritetään tehdä irtiottoja tai lauotaan möläytyksiä ilmastokysymyksiin liittyen. Samaan tyyliin, kun ympäristöminiserinä Sipilän hallituksessa erinomaista työtä tehnyt Kimmo Tiilikainen aikanaan.
Jos oikein muistan niin Grahn-Laasosta arvosteltiin kovin kokemattomaksi, kun hänet valittiin ympäristöministeriksi Stubbin hallitukseen, siis sen jälkeen kun Vihreät lähtivät kävelemään. Nimitystä pidettiin palkkiovirkana Stubbin suojatille.
Hyvin hän on siitä positiosta kasvanut ja noussut tehtäviensä tasalle, ellei ollut jo silloin.
Grahn-Laasosen poliittista uraa on tullut seurattua, kuten olen ylipäätään seurannut Hämeen vaalipiirin poliitikkojen toimintaa. Grahn-Laasonenhan oli myös Sipilän hallituksessa ministerinä (opetus- ja kulttuuriministeri), joten hän on kyllä erittäin kokenut ministeri nykyisellään. On vahvasti Kokoomuksen kakkosketjua. Se, ettei ole noussut ykkösketjuun, johtunee siitä, että tietynlaista karismaa ja ulospäin huokuvaa johtajuutta puuttuu esiintymisestä. Poliitikkona Grahn-Laasonen on kyllä taitava: osaa poliittisen pelin, on osannut haistella tuulet oikein ja pysynyt siksi vaikutusvaltaisessa asemassa puolueessa pitkään, osaa populistisenkin retoriikan ja käytti aktiivisesti taitoa oppositiossa hyökätessa hallituksen kimppuun, osaa olla tarvittaessa hyökkääväkin eikä tosiaankaan jää helpolla jalkoihin missään väännöissä.
Mielestäni hyvä valinta ministeriksi hänkin - ehkä tavallaan itsestään selväkin valinta.