Ei asiasta puhuminen ole ainakaan minulle mikään ongelma. Se on vain omaan makuuni erikoista, jos näin radikaalilla tavalla halutaan muuttaa työelämää. Minulle demarina lähtökohta on, että työntekijät ovat inhimillisiä ihmisiä eikä koneita. Sairauden hetkellä ei ole kohtuullista, että heti joutuu pelkäämään irtisanomista. Tässä näyttää olevan dramaattinen ero oikeistolaisessa vai vasemmistolaisessa näkemyksessä.
Henkilöstön työkyky, työhyvinvointi ja rekrytointien osuvuus ovat omasta mielestäni ihan normaaleja markkinatalouteen kuuluvia kilpailutekijöitä. Kyllä yrityksen osaltaan kuuluukin mielestäni kärsiä seurauksia siitä, jos sen henkilöstö sairastaa pitkässä juoksussa kilpailevien yritysten henkilöstöä enemmän.
Piisinen on toki ihan oikealla asialla siinä, että esimerkiksi yksinyrittäjän työllistäessä ensimmäistä työntekijäänsä on paljon sattumaakin mukana, miten työkykyinen ihminen on kyseessä. Ja jollain lailla yhteiskunnan vastaantuloa tuossa olisi perusteltua olla riskin vähentämiseksi. Mielestäni se oikea keino puuttua asiaan ei vain voi olla, että heikennetään dramaattisesti irtisanomissuojaa.
Luulen, etteivät näkemyksemme ole tässä asiassa edes kovin kaukana toisistaan. En myöskään usko, että poliittisessa oikeistossa halutaan asiallisin perustein tapahtuvasta sairauslomalle päätymisestä tehdä mitään irtisanomisen keppihevosta. Riippuu tietysti siitä, millaisiksi nuo irtisanomisen ”asialliset syyt” muodostuvat, kun niille haetaan käytännön tulkintoja.
Mielestäni irtisanomisen hyväksyttävyyden olosuhteita pitäisi kyetä tarkastelemaan uudelleen erityisesti tilanteissa, joissa seuraukset työsuhteen jatkumisesta ovat työnantajalle kohtuuttomia. Toki työntekijänkin pitää voida luottaa siihen, että sairastaminen on mahdollista ja sallittua, vaikka jotain rajoja siinäkin pitää olla. Ja jos palkkaavalla firmalla ei ole varaa normaaliin määrään sairauslomia korotettuna jonkinmoisella varmuuskertoimella, niin silloin voi tietysti kysyä, onko palkkauskin tehty liian kevyin perustein.
Isossa massassa yrityksen työhyvinvointitekijöillä ja sairauspoissaolojen määrällä on jotain kausaliteettia. Jossakin parin-kolmen palkollisen kiskalla tuota kausaliteettia voi olla yhtä lailla, mutta satunnaisuuden merkitys kasvaa. Tarkoittaa sitä, että ensimmäisen työntekijänsä palkkaava pienyrittäjä on täpärän paikan edessä; palkattavan työntekijän toivoo osoittautuvan ammattitaitoiseksi ja reilusti toimivaksi, ja joka on vielä sen verran tervekin, ettei joudu jatkuvasti sairauslomalle. Sitten voi olla todella hankala paikka, jos nuo odotukset eivät toteudu, mutta irtisanomisen edellytyksetkään eivät täyty. Reilusti isommassa firmassa on tietty enemmän iskukykyä tällaisia tapauksia ajatellen, mutta pieni yritys voi epäonnistuneen tai hyvin epäonnisen rekrytoinnin takia joutua pahimmassa tapauksessa jopa lopettamaan toimintansa.
/img-s3.ilcdn.fi/833e94f0f0c15f7ff1793d28d79efa57e66849763466cdb993e798d5c0835dbf.jpg)
