Todella ison työnhän Halla-aho teki ja puheenjohtajana kiersi loputtomasti turuilla ja toreilla tapaamassa ihmisiä samalla saaden puolueen uuteen nousuun Soinin jälkeen. On myös koko ajan vaikuttanut Purran taustalla ja ollut keskeisenä toimijana hallitusohjelman luomisessa sekä toiminut esimerkillisesti ulkoasiainvaliokunnan pj:nä.
Jotain rajaa näihin juttuihin, vaikka persoona tai harjoittamansa politiikka ei miellyttäisikään.
Niin siis teki puheenjohtajan pestiin kuuluvia toimia juuri sen verran kuin pitikin. Halla-aho sai toden totta Soinin jälkeen perussuomalaiset uuteen nousuun, mutta väittäisin, että miehen kenttätyön sijaan siihen vaikutti hänen ympärillään oleva henkilökultti. Tämä halla-aholainen porukka valtasi muutkin puolueen pestit ja muutti perussuomalaisia aika railakkaastikin. Se vastasi selvästikin kysyntään, ja tässä ollaan nykyään. En minä silti Halla-ahossa mitään uutteraa urapoliitikkoa näe. Ennemminkin pakkoraossa huutoon vastanneen kaverin, joka teki sen mitä piti ja lähti nostelemaan ykköspallilta heti kun mahdollista.
Voihan se Halliksen ministerihommien ulkopuolelle jättäytymisen syynä olla myös aiemmat rikostuomiot, mutta kun katsoo tuota perussuomalaisten kansanedustajien ja puolueaktiivien nimilistaa kokonaisuutenaan, niin ei oikein istu narratiiviin sekään.
Puhemiehen jopi on arvostettu, hyväpalkkainen ja seremoniallinen. Kaikki sellaisia ominaisuuksia, joita traditionalistinen äärioikeistolainen pitää hyvinä.
P.S. Tietyllä tavalla Halla-aho ja Timo Soini olivat kovin samanlaisia, vaan kuitenkin eri puusta veistettyjä. Soini veti viimeisen nakkimukin ja ylikin ja esitti reteetä maisterisjätkää ja teki töitä Timo Soinin eteen tunteja laskematta, jotta saavutti oman hillotolppansa. Halla-ahokin eittämättä nauttii suosiostaan ja messiaanisesta seuraajajoukostaan, mutta virka-aikoina ja tukkimatta verisuoniaan Tapolalla.