Ongelma on siinä että meillä on utopistinen järjestelmä jonka toiminta vaatii vahvaa talouskasvua, vaikka ilmankin voisi pärjätä oikein hyvin.
Tämä on tietysti se kyynis-vasemmistolainen näkemys.
Kannattaa huomioida seuraavat asiat:
1) Markkinatalous järjestelmänä perustuu ihmisjoukkojen toimintaan ja luonteenomaiseen käyttäytymiseen. Se ei perustu itsessään kenenkään luomaan teoriaan, vaan on ollut olemassa kauan, kauan ennen kun ihminen alkoi ajattelemaan yhteiskuntaansa ja "perusti" yhteiskuntatieteet tieteenalana. Suunitelmatalouteen pohjaavat järjestelmät (kommunismi ja fasismi) perustuvat yksittäisten ihmisten utopistisiin teorioihin ja ovat sinällään puhtaasti autoritariaan (ei ihmisen käyttäytymiseen) nojaavia kyhäelmiä. Jonkun uuden suunnitelmatalousjärjestelmän kehittäminen tarkoittaisi sitä, että asetamme jonkun yksittäisen ihmisen tai pienen ihmisjoukon kehittämät teoriat ihmisen luontaisen käyttäytymisen edelle. Ajatus on autoritaarinen, epädemokraattinen ja sortava. Lisäksi se osoittaisi, että emme ole oppineet mitään siitä, että suunnitelmatalouteen pohjaavat järjestelmät ovat utopioita, jotka eivät yksinkertaisesti toimi tosielämässä. Mitään "uutta talousjärjestelmää" ei tule olemaan. Tämä ei toki tietenkään tarkoita sitä, etteikö markkinavääristymiä (hinnan asettaminen negatiivisille ulkoisvaikutuksille, "yhteismaan ongelma", jne) pitäisi oikaista pääasiassa juuri siksi, että ilmaston lämpeneminen voidaan jatkossa pysäyttää. Kyllä pitää - markkinatalouteen pohjaavaan taloustieteelliseen analyysiin pohjaten.
2) Markkinatalouden toimivuus itsessään ei vaadi talouskasvua. Sijoittajat toki odottavat sitä, mikä tarkoittaa, että sijoitukset ohjautuvat sinne, missä kasvua on odotettavissa. Siksi sijoituksia ohjautuu vahvasti nyt teknologioihin ja sosiaalisiin ratkaisuihin, joilla on potentiaalia hidastaa ilmastonmuutosta. Tämä resurssien ohjautuminen ilmastonmuutosta hidastaviin ratkaisuihin on ainoa tapa kehittää niitä ratkaisuja. Autoritaarisissa suunnitelmatalouksissa se vaatisi n.k.
hyväntahtoisen diktaattorin olemassaolon. Me tiedämme, että tämmöistä "
hyväntahtoista diktaattoria" ei ole koskaan ollut eikä tule koskaan olemaankaan.
3) Talouskasvukaan ei vaadi hiilipäästöjen lisääntymistä. Useissa kansantalouksissa n.k. "decoupling" on tapahtunut tai tapahtumassa. Tämä perustuu nimenomaan siihen, että 1) markkinatalous mahdollistaa puhtaampia tuotantoratkaisuja ja 2) materiaalinen kulutus vaihtuu osittain palvelujen käyttöön (materiaalihakuisuus -> elämyshakuisuus).
Summa summarum. Meillä on kiire ilmastonmuutoksen hidastamisen ja pysäyttämiseen suhteen, mutta se tapahtuu markkinatalouden keinoin. Valtioiden, kansainvälisten organisaatioiden ja kv yhteisön rooli on puuttua aktiivisesti markkinavääristymien oikaisuun, jonka puolestaan pitää pohjautua markkinatalouteen pohjaavaan taloustieteelliseen analyysiin. Mitään toimivia järjestelmällistä utopioita ei ole olemassakaan eikä tule olemaankaan. Semmoiset kokeilut päättyvät, kuten ne ovat päättyneet tähänkin mennessä: sosiaaliseen ja ympäristölliseen katastrofiin.
www.hs.fi
