Tämä malli lähtee ajatuksesta, että ihmiset eivät tahdo työllistyä. Tosiasia kuitenkin on, että työnantajat eivät tahdo tiettyä osaa ihmisistä töihin. Työnantajilla ei ole pulaa hakemuksista. Heillä on pula hakijoista, jotka he kelpuuttaisivat töihin.
Mallin taustalla on ideologia, jonka varjolla kaikki työttömät esitetään yhtenä joukkona sen sijaan että työttömyyden syitä analysoitaisiin ja sovellettaisiin erilaisiin työttömiin erilaisia menetelmiä.
Ansiosidonnaisella kikkailevaan kurittaminen saattaakin auttaa, mutta se ei auta syrjäytyneeseen, jonka toimintakyky ei riitä työmarkkinoille. Hän tarvitsee tukitoimia ja koulutusta.
Niin kauan kuin ei nosteta esiin työnantajien harjoittamaa heikko-osaisten syrjintää, on oikeistolaista ideologiaa eikä tietoon perustuvia ratkaisuja.
Työnantajista täytyy alkaa puhua syrjijöinä. Puhetavan on muututtava, jotta työttömien syyllistämisen sijaan ruvettaisiin huomaamaan, että heitä ei haluta töihin.
Et ole varmaan ollut koskaan lähelläkään johtotehtäviä tai ollut vastuussa työntekijän palkkaamisesta. Näkemyksesi ovat traagisen vieraantuneita todellisuudesta.
Rekrytoijat yrittävät löytää eri tehtäviin henkilöitä, jotka vastaavat organisaatiosta ja tehtävästä lähteviä eri kriteerejä liittyen mm. ammattiosaamiseen, motivaatiotekijöihin ja henkilön sopivuuteen työyhteisöön. Paras tai parhaat palkataan. Jos hakuprosessi ei tuota yhtään vaatimukset täyttävää hakijaa, niin työnantaja joko palkkaa jonkun vähän sinne päin hommat osaavan (tai nuoren henkilön kasvamaan), tai jatkaa etsimistä eikä välttämättä palkkaa ketään tuossa hetkessä.
Edellä mainittu koskee suunnilleen kaikenlaisia töitä ja työpaikkoja, paitsi mm. sosiaalisen ja kuntouttavan työn tapaista työllistämistä. Normaalisti ja kilpailluilla markkinoilla toimivat yritykset voivat toki yhteiskuntavastuuta toteuttaessaan palkata joitakin henkilöitä väljin kriteerein, mutta tällaista palkkaustoimintaa on jokseenkin älytöntä edellyttää yrityksiltä yhteiskunnan puolelta. Tukiaisten voimin tällaista on jossain määrin tehtykin. Yrityksiä on turha syyllistää siitä, ettei markkinaehtoisessa taloudessa ole järkevää palkata henkilöitä, joiden ammattitaito on puutteellista, vanhentunutta tai kokonaan väärää, tai henkilöitä joilla on ammattitaitoa mutta ei työkykyä. Tai ei ole työhaluja.
Nuoret työelämästä syrjäytyneet ovat iso ongelma. Kouluputkesta tipahtaneita ja päihdetouhuihin mieltyneitä syntyy aina, eikä mielenterveysongelmia voi tietenkään lailla kieltää, mutta pitkällä tähtäimellä keskittyisin korjaamaan tällaisia ongelmia niiden syntymisen alkulähteillä. En pyrikään luettelemaan tässä kaikkia mahdollisia syitä ihmisten syrjäytymiselle ja pitkäaikaistyöttömyyteen joutumiselle, mutta niin asiat eivät korjaannu, että ihmisten henkilökohtaisten ongelmien korjaaminen sekä syrjäytyneiden ihmisten kouluttautuminen, tukeminen ja elättäminen ulkoistetaan yksityisille työnantajille.
Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että työttömyyden syitä on tärkeää analysoida ja pyrkiä löytämään erilaisia ja ennen kaikkea uusia menetelmiä, joilla työttömyyttä ja pitkäaikaistyöttömyyttä voi helpottaa. Väitän, että osalle heistä jonkinlaista apua voisivat tarjota perinteiset "työttömyystyöt", eli osittainen vastike työttömyysturvasta. Yksi keskeinen tavoite vastikkeellisen tuen työttömyystöillä olisi nimen omaan syrjäytymisen estäminen, eli sosiaaliset ja parhaassa tapauksessa koulutukselliset perusteet. Tämän voisi mielestäni kuitata myös yleishyödyllisenä vapaaehtoistyönä määrätyin ehdoin, ja tällaista yhteiskunnallisesti arvokasta vapaaehtoistyötä tehdään nytkin paljon, ja lisääkin voisi tehdä.
