olkikuukkeli
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kärpät, Carolina Hurricanes, NHL:n suomalaiset
Tämähän varmaan hukkuu tänne kohujen alle, mutta on kommentoitava hallitusohjelmaa, joka harmittavasti julkaistiin intensiivisen ulkomaanreissuni aikaan. Vilkuilin täältä silloin kuitenkin suorastaan riemastuneita ensireaktioita hallitusohjelman sisältöön liittyen. Itselleni se oli pettymys.
Ensinnäkin hallitusohjelmaan on kirjattu monia suomalaisen oikeiston lempilapsia, joita pidän heikosti perusteltuina. Muutokset asumistukeen ja perusturvaan tuskin tuovat kaivattuja tuloksia, vaan pikemminkin monimutkaistavat ja pahentavat monia pienituloisia koskevia ongelmia. Olen esim. Soininvaaran kanssa samaa mieltä siitä, että asumistuki on (hys hys, ettei vasemmisto kuule) eräänlainen piilopalkkatuki, joka aktiivisesti vähentää rakenteellista työttömyyttä. Se on tähän asti ollut ainoa keino heikosti kannattavan työn valtiojohtoiseen tukemiseen, joka on kelvannut sekä vasemmistolle että oikeistolle.
Suora palkkatuki ei kelpaa vasemmistolle, koska sillä tuetaan riistäjäkapitalistia ja työstä pitää saada elinkelpoinen palkka! Perustulo esim. negatiiviseen tuloveroon perustuen ja vastaavat ehdotukset eivät taas ole suosittuja lähinnä tunnepitoisista syistä. Kun jatkoksi suojaosuudestakin luovutaan, työnteon kannattavuus matalatuottoisilla, mutta tarpeellisilla aloilla ennestään laskee. Orpon hallitus virittää insentiivejä tässä ihan väärään suuntaan. Uskon, että tällä hetkellä pienipalkkaisten ihmisten köyhyys pahenee varsinkin pääkaupunkiseudulla.
Tilannetta ei helpota se, että prekariaattiluokan asemaa ahdistetaan entisestään mahdollistamalla määräaikaiset työsopimukset ilman erillistä syytä. Jo nyt tarpeettomia ketjutuksia tehdään työntekijää haittaavalla tavalla ja epävarmuustekijöiden ollessa muutenkin korkealla tasolla, tämä lykkää varmasti monen perheenperustamis- ja muita kuvioita edelleen. Positiivisena uudistuksena pidän henkilöperustaisen irtisanomissuojan heikentämistä, koska pidän sitä Suomessa liian vahvana. Olisin pitänyt tämän riittävänä helpotuksena työnantajan suuntaan joustavoittamaan työntekijäpoolin valintaa.
Muitakin positiivisia kirjauksia toki on. Työmarkkinauudistuksissa on järkeviäkin ratkaisuja ja ansiosidonnaiseen tehdyillä muutoksilla uskoisin olevan Suomessa laajaa kannatusta ja säästökin on aika merkittävä. Tervehdin ilolla myös kuntiin kohdistuvan sääntelyn keventämistä, tässä näkyy se, ettei kepu tällä kertaa ole hallituksessa. Koulutuspolitiikassa ei ole erityisiä kurjistuksia kovasta säästölapusta huolimatta, mikä on hyvä asia. Ei koulutusta millään positiivisella tavalla hirveästi uudistetakaan, joskin mobiililaitteiden käyttöön puuttumisen helpottaminen on hyvä ajatus.
Summa summarum: yllättävän status quo-tyyppisellä ja mielikuvituksettomalla lähestymistavalla mennään, joskin hankalien hallitusneuvottelujen jälkeen se olisi kai pitänyt arvata muutenkin. Köyhien kurittamisen kerrannaisvaikutukset voivat tulevaisuudessa maksaa, mutta ainakin lyhyellä tähtäimellä kokoomusjohtoinen hallitus päässee hieman lähemmäs budjettitasapainoa. Ideologiset typerät painotukset näkyvät siinä, että täysin merkityksettömät veronkevennykset syövät säästöjä paljon. Ilmeisesti perussuomalaiset ovat myös sitä mieltä, että kaikista köyhimpien työttömien ja pienipalkkaisten työntekijöiden tuloista voidaan leikata, kunhan pensan hinnan nousua estetään sadoilla miljoonilla euroilla. Typerää, mutta niin ennustettavaa...
Olkikuukkelin tuomio on siis sellainen, että hallitusohjelma ei ole katastrofi, muttei erityisen hyväkään. Suurimmat toiveeni, kuten Suomen houkuttavuuden lisääminen työperäisen maahanmuuton kannalta ja vihreän siirtymän merkittävä nopeuttaminen eivät edisty tavalla, johon toivoin kokoomuksen johtaman hallituksen pystyvän. Tässä mielessä perussuomalaiset eivät ole paljon parempi hallituskumppani kuin keskustakaan, molemmilla on Suomea hirttävää taantumuksellisuutta politiikassaan yllin kyllin, kepulla aluepolitiikka ja PS:llä maahanmuuttovastaisuus, antivihreys ja yleinen impivaaralaisuus. Ja jos pitäisi ennustaa hallituksen resilienssiä erilaisten sisäisten ristiriitojen suhteen, arvioisin sen matalaksi. Kertoimet alle neljän vuoden hallituskaudelle ovat matalat.
Ensinnäkin hallitusohjelmaan on kirjattu monia suomalaisen oikeiston lempilapsia, joita pidän heikosti perusteltuina. Muutokset asumistukeen ja perusturvaan tuskin tuovat kaivattuja tuloksia, vaan pikemminkin monimutkaistavat ja pahentavat monia pienituloisia koskevia ongelmia. Olen esim. Soininvaaran kanssa samaa mieltä siitä, että asumistuki on (hys hys, ettei vasemmisto kuule) eräänlainen piilopalkkatuki, joka aktiivisesti vähentää rakenteellista työttömyyttä. Se on tähän asti ollut ainoa keino heikosti kannattavan työn valtiojohtoiseen tukemiseen, joka on kelvannut sekä vasemmistolle että oikeistolle.
Suora palkkatuki ei kelpaa vasemmistolle, koska sillä tuetaan riistäjäkapitalistia ja työstä pitää saada elinkelpoinen palkka! Perustulo esim. negatiiviseen tuloveroon perustuen ja vastaavat ehdotukset eivät taas ole suosittuja lähinnä tunnepitoisista syistä. Kun jatkoksi suojaosuudestakin luovutaan, työnteon kannattavuus matalatuottoisilla, mutta tarpeellisilla aloilla ennestään laskee. Orpon hallitus virittää insentiivejä tässä ihan väärään suuntaan. Uskon, että tällä hetkellä pienipalkkaisten ihmisten köyhyys pahenee varsinkin pääkaupunkiseudulla.
Tilannetta ei helpota se, että prekariaattiluokan asemaa ahdistetaan entisestään mahdollistamalla määräaikaiset työsopimukset ilman erillistä syytä. Jo nyt tarpeettomia ketjutuksia tehdään työntekijää haittaavalla tavalla ja epävarmuustekijöiden ollessa muutenkin korkealla tasolla, tämä lykkää varmasti monen perheenperustamis- ja muita kuvioita edelleen. Positiivisena uudistuksena pidän henkilöperustaisen irtisanomissuojan heikentämistä, koska pidän sitä Suomessa liian vahvana. Olisin pitänyt tämän riittävänä helpotuksena työnantajan suuntaan joustavoittamaan työntekijäpoolin valintaa.
Muitakin positiivisia kirjauksia toki on. Työmarkkinauudistuksissa on järkeviäkin ratkaisuja ja ansiosidonnaiseen tehdyillä muutoksilla uskoisin olevan Suomessa laajaa kannatusta ja säästökin on aika merkittävä. Tervehdin ilolla myös kuntiin kohdistuvan sääntelyn keventämistä, tässä näkyy se, ettei kepu tällä kertaa ole hallituksessa. Koulutuspolitiikassa ei ole erityisiä kurjistuksia kovasta säästölapusta huolimatta, mikä on hyvä asia. Ei koulutusta millään positiivisella tavalla hirveästi uudistetakaan, joskin mobiililaitteiden käyttöön puuttumisen helpottaminen on hyvä ajatus.
Summa summarum: yllättävän status quo-tyyppisellä ja mielikuvituksettomalla lähestymistavalla mennään, joskin hankalien hallitusneuvottelujen jälkeen se olisi kai pitänyt arvata muutenkin. Köyhien kurittamisen kerrannaisvaikutukset voivat tulevaisuudessa maksaa, mutta ainakin lyhyellä tähtäimellä kokoomusjohtoinen hallitus päässee hieman lähemmäs budjettitasapainoa. Ideologiset typerät painotukset näkyvät siinä, että täysin merkityksettömät veronkevennykset syövät säästöjä paljon. Ilmeisesti perussuomalaiset ovat myös sitä mieltä, että kaikista köyhimpien työttömien ja pienipalkkaisten työntekijöiden tuloista voidaan leikata, kunhan pensan hinnan nousua estetään sadoilla miljoonilla euroilla. Typerää, mutta niin ennustettavaa...
Olkikuukkelin tuomio on siis sellainen, että hallitusohjelma ei ole katastrofi, muttei erityisen hyväkään. Suurimmat toiveeni, kuten Suomen houkuttavuuden lisääminen työperäisen maahanmuuton kannalta ja vihreän siirtymän merkittävä nopeuttaminen eivät edisty tavalla, johon toivoin kokoomuksen johtaman hallituksen pystyvän. Tässä mielessä perussuomalaiset eivät ole paljon parempi hallituskumppani kuin keskustakaan, molemmilla on Suomea hirttävää taantumuksellisuutta politiikassaan yllin kyllin, kepulla aluepolitiikka ja PS:llä maahanmuuttovastaisuus, antivihreys ja yleinen impivaaralaisuus. Ja jos pitäisi ennustaa hallituksen resilienssiä erilaisten sisäisten ristiriitojen suhteen, arvioisin sen matalaksi. Kertoimet alle neljän vuoden hallituskaudelle ovat matalat.