Totta kai, mutta netti on tehnyt politiikasta julkisen näytelmän, jossa eri leirit mölisevät tunteitaan tietoa halveksien. Poliitikot eivät edes yritä suitsia mölinää vaan päinvastoin yllyttävät sitä.
Kaipaan ihan hirveän kovasti politiikkaa, jossa eri ideologioita kannattavat ihmiset perustelevat näkemyksiään tutkimustiedolla. Tutkimustieto ei tarjoa varmoja vastauksia vaan se on sisäisestikin ristiriitaista, mutta se on silti merkittävästi parempi lähtökohta poliittisiin päätöksiin kuin tunne.
Jos oikeisto vaikkapa tahtoo aktivoida
pysyvästi toimeentulotuella eläviä (HS), niin se voi eritellä, millaisia ihmisiä joukkoon kuuluu ja sen jälkeen
perustella tutkimustiedolla, millaisia toimia passivoituneet ihmiset tarvitsevat päästäkseen eteenpäin.
Nyt näin ei tapahdu, vaan sen sijaan oikeisto tahtoo pienen säästön vuoksi ideologisesti kurittaa ihmisiä, joista merkittävällä osalla ei ole mahdollisuutta nousta ahdingostaan.
Esimerkiksi tässä kysymyksessä vastakkain ovat ideologinen tunne ja tieto. Oikeistoa ei kiinnosta tieto, vaan se tahtoo toteuttaa tunnetta.
Sama toimii toisin päin. Vasemmiston puheet velkaongelman korjaamisesta talouskasvulla ovat silkkaa itsepetosta tai valehtelua, jota ei voi perustella tiedolla. Suomen on pystyttävä hillitsemään velkaantumistaan, johon tarvitaan myös kulukuuri.
Toivoisi vain, että ratkaisuja tehdessä asioita käsitellään laajasti sekä tieto että inhimilliset näkökohdat huomioiden ja poliittiseen päätöksentekoon jatkumoa luoden sen sijaan että harjoitetaan politiikkaa, jossa me tehdään koska voidaan ja vtut välitetään noista muista omalla hallituskaudella.
Velkaongelman korjaaminen on asia, johon tarvitaan jatkuvuutta eikä vastakkainasettelua. Ongelma on väestörakenteemme vuoksi edessämme vielä vuosikymmeniä. Sen ratkaisemiseen tarvitaan yhteistyötä, tietoa ja koko yhteiskuntaa eikä ideologiaa.