Pettäminen (erotettu Naisasiat-ketjusta)

[Snakster]

Hieman toisin sanottuna: mitä et toivo toisen tekevän sinulle, älä tee sitä hänelle. Jos itsellesi olisi ihan ok, että kumppanisi koiniskelee hieman siellä täällä, niin mikäs siinä.

Tosin tähän sääntöön kuuluu mielestäni vielä sellainen tiukennus, että vaikka itsellesi oli yksi ja sama vaikka siippasi hoonaisi muidenkin kanssa, ei tämä ole vielä riittävä peruste pettämiselle, jos samaan aikaan tiedät, että siippasi ei pettämistä hyväksy. Eli oma löyhä moraali ja löyhän moraalin ymmärrys ei vielä riitä, jos toinen ei näitä teesejä hyväksy. Jotkuthan tosiaan perustelevat kai pettämistään sillä, ettei heitä haittaisi vaikka toinenkin pettäisi. Mutta jos toista haittaa...

 

[Rodion]

Entä kun toinen sanoo ihan aidon rehellisesti, että "go and have your fun" ja että asia on ok.

Sitten kun on "went ja did have fun", niin sanotaan kun en mäkään mennyt niin se oli sitten tässä, kiitos ja moi.

"Joo" = ei ja "ei" = joo, vai mikä on logiikka?

 

[Tykki]

Eli sovitaanko jokaisen seurustelusuhteen alussa, että "eipä sitten olla muiden kanssa". Tällöin muiden kanssa oleminen on toki pettämistä, mutta jos moista ei sovita (kuten oletan), silloinhan ei petetä.

Jos asiasta ei puhuta, niin silloin kummallakin osapuolella on oikeus tulkita asiaa niin tiukasti kuin haluaa. Suosittelisinkin kaikille pariskunnille rajojen sopimista etukäteen, ettei tarvii sitten arvailla taikka kokeilla kepillä jäätä.

Ei tässä ole mitään monimutkaista.

 

[solamnic76]

Minulle on nyt käynyt tämä homma toisen kerran putkeen. Ensin meni vaimo ex-parhaalle ystävälle (joka nyt sylkee kattoon siinä talossa, jota minä remontoin ja poikani takia ((nyt 4v)) ex-vaimolleni avioerossa riidatta jätin), ja nyt pelehti avokki 1v 8kk (suhteen kesto tähän asti) työkaverinsa kanssa.

Jotenkin alkaa olla ns. kusenpolttamat fiilikset elämään, mutta minkäs sille teen. Itsetuhoiset ajatukset eivät mieleeni asti pääse, kun olemassa on kuitenkin poika ja toisaalta elämä on ainutkertainen ja kuolemaan kerkee ajallaansakin. Tässä nyt katellaan että mitä tämän suhteen kanssa tekisi.

Avokki haluaisi jatkaa, on pahoillaan ja plää plää, eikä itselläkään eroaminen ole ihan päällimmäisenä mielessä. Saa nähä, pitää arpoa tätäkin asiaa. Se on kuitenkin niin ettei se käyttämällä kulu, ja harvoin vaihtamalla paranee, joten jotenkin astetta vapaammilla pelisäännöillä suhde voisi toimia noinkin. Mutta kun ei tässä iässä (30v) enää mirrejä ja pirkkoja haluaisi aktiivisesti saalistaa tai metsästää, kun ei "se" oikeasti muilla juuri kummallisempi ole.

Tämän tapauksen jälkeen tosin pieni osa minussa toki vieläkin haikailee sitä "sielunkumppania", joka tykkää samoista asioista ja leffoista, lukee paljon kirjoja, ja niin edelleen. Mutta totuus on lienee se, että kaikkea ei vain yksinkertaisesti saa samassa paketissa. Jostain pitää tinkiä, ja pitää suhteen onnellisena. Joo joo, käyhän se flaksi jollekin. Voittaahan joku lotossakin.

 

[Mr.Bletch]

Tämän tapauksen jälkeen tosin pieni osa minussa toki vieläkin haikailee sitä "sielunkumppania", joka tykkää samoista asioista ja leffoista, lukee paljon kirjoja, ja niin edelleen. Mutta totuus on lienee se, että kaikkea ei vain yksinkertaisesti saa samassa paketissa. Jostain pitää tinkiä, ja pitää suhteen onnellisena. Joo joo, käyhän se flaksi jollekin. Voittaahan joku lotossakin.

Jokainen toki tekee omat päätöksensä, mutta jos henkilökohtaisen mielipiteeni saan tuoda julki on se että emäntä pellolle. En ainakaan itse pystyisi elämään kenenkään kanssa jonka tietäisin pettäneen sillä mistä sen tietää jatkossa kun toiselta taas alkaa lipsumaan. Eikä kyse ole vehkeiden kuluamisesta vaan periaatteesta. Toisekseen lähes kahta vuotta voi tuskin pitää hetken huumana vaan suunniteltuna suhteena.

Toisaalta kerroit myös että et koe sielunkumppanuutta nykyisen kanssa, eli mielestäni se itsessään olisi jo riittävä peruste suhteen lopettamiseen. Niinkuin itsekin totesit aika täällä on kovin lyhyt eikä sitä kannata käyttää kompromissien tekemiseen näin tärkeissä asioissa. Naisia on maailma täynnä.

 

[RajatOn]

Tässä nyt katellaan että mitä tämän suhteen kanssa tekisi.

Täytyy sanoa että oon Mr. Bletchin kanssa samoilla linjoilla, eli emäntä pihalle. Jos joku pettää kerran, niin on todella todennäköistä että pettää toistekkin. Mää en ite pystyis enää luottamaan ihmiseen joka mua olis pettäny. Tiedän muutamia tapauksia, missä on petetty kerran ja myöhemmin uudestaan. Itseasiassa kaikki pettämistapaukset on ollut sellasia.
Tottakai on poikkeuksia, mutta mulle sellasessa suhteessa oleminen olis samanlaista ku tulitikuilla leikkiminen kuivurissa.

 

[Vakio]

Toisekseen lähes kahta vuotta voi tuskin pitää hetken huumana vaan suunniteltuna suhteena.

Minä käsitin niin, että tuo vajaa kaksi vuotta oli Solemnic76:n ja avokkinsa suhteen kesto, mutta saatan olla väärässä.

Ex-vaimoni petti raskaamman jälkeen, joten tunne on kyllä valitettavan tuttu. Joku osa minusta olisi silti halunnut säilyttää kulissit pystyssä, mutta ei se jälkikäteen ajteltuna olisi ollut viisasta. En vain olisi voinut enää kunnioittaa sitä naista. Yhteistä taivalta oli siinä vaiheessa takana n. 20 vuotta, joten olihan se melkoinen elämänmuutos.

Nyt vuosia myöhemmin välimme ovat ihan ok ja yhteisten lasten takia on näennäisen ystävällisissä väleissä yritetty koko ajan ollakin. Elämä on uuden vaimon kanssa todella hyvällä mallilla.

Jokainen kuitenkin tekee itse ratkaisunsa enkä ainakaan minä osaa näin ulkopuolisena antaa hyviä neuvoja. Ehkä omia tunteita kannattaa kuitenkin kuunnella ja miettiä, pystyykö asian kanssa elämään, jos yhteiseloa jatketaan. Sekin on paskamaista, jos tuo asia tulee jokaisen riidan yhteydessä esille, koska asian yli ei ole päästy.

 

[Krimi]

Eli sovitaanko jokaisen seurustelusuhteen alussa, että "eipä sitten olla muiden kanssa". Tällöin muiden kanssa oleminen on toki pettämistä, mutta jos moista ei sovita (kuten oletan), silloinhan ei petetä.

Minun mielestä on ihan ookoo puhua kumppanin kanssa siitä, että missä tilanteessa suhteessa mennään ja millä mielellä ollaan yhdessä, sitten etenkin kun suhde näyttää yhtään vakavalta. Luulen myös että joka suhteessa tällainen keskustelu tulee jossain vaiheessa, ellei jopa säännöllisen epäsäännöllisesti ajoittain eteen. Parempi olla suora ettei tule mitään väärinkäsityksiä - sanattomat sopimukset ovat petollisia. Parisuhteen tilasta on ihan tervettä keskustella välillä, kunhan tämä keskustelu ei ole itsetarkoituksellista. Näin vältetään em väärinkäsitysten lisäksi huolet, murheet ja turhat toiveet. Ajatus on se, että jos toisesta tosiaan tykkää, haluaa välttää "paskan jäämisen omaan tai toisen käteen".

 

[tutzba]

...

Voimia sinne päin, ei ole helppoa tuollainen.

Nyt vaan mietit päässäsi, että mikä olisi paras vaihtoehto. Luottamus on ainakin mennyt naiseen, mutta mieti voiko sen saada enää takaisin. Helvetin vaikeata se ainakin tulee olemaan, voisin kuvitella vuosienkin päästä naisen ulkonakäymisten epäilyttävän.

Seuraavaan neuvoon en mikään asiantuntija ole, joten pienellä varauksella kannattaa suhtautua. Älä mieti tätä asiaa lapsen kautta, vaan itsesi. Tarkoitan siis, että älä mieti millainen elämä lapselle tulee jos eroatte tai pysytte yhdessä. Saattaa kuulostaa rajulta, mutta turhaan jätät itseäsi kitumaan suhteeseen, jos teet sen vain lapsen takia.

 

[Ted Raikas]

Joo, ei se vanhempien ero ole välttämättä lapsille pahaksi. Joskus, vaikka surullista onkin, niin hyväksi. Luulisin, että enemmän lapsi/lapset kärsii jos vanhemmat asuu yhdessä, mutta eivät tule toimeen, eivät luota toisiinsa ja eivät myöskään osoita hellyyttä ja rakkautta sekä luottamusta toisiinsa.

Tietysti tuossa kohtaa, mikä jpet:n kohdalle on sattunut, kannattaa asiaa miettiä ja varsinkin keskustella hyvin, jos tuo neuvotteluyhteys toimii. Sinänsä hienoa naiselta, että tunnusti, eli se kertonee, että tapaus hävettää ja tuntui oikeasti pahalta. Tuo vanha kysymys, jonka Zen Cafékin kappaleessaan osuvasti esittää: Kannattaako tunnustaa jos pettää, on kyllä tosiaan miettimisenarvoinen. En ole itse oikein koskaan löytänyt varmaa vastausta, koska molemmat lopputulokset on usein ikäviä.

Kai se olisi vaan paras jos ei ylipäätään pettäisi, mutta ihminen on arvaamaton olento. Mistä sitä koskaan tietää, mihin tilanteet johtaa.

 

[Tulppu]

Vaimoni petti minua viime yönä...

Eipä ollut mikään mukava tarina luettavaksi. Pistänpä vähän ajatuksiani alle, vaikka tuskinpa niistä suurempaa apua on.

Vaimosi on ollut hoitovapaalla lastenne kanssa pidempään. Hän lähti ulos vähän tuulettumaan, otti viinaa ja loput tiedämmekin. Sekoittiko viina pään, oliko häntäheikki ennestään tuttu, vai mistä pettäminen sitten loppuviimein johtui, sitä en tiedä. Mutta yhdestä asiasta Sinun kannattaa olla ylpeä ja myös näyttää se vaimollesi. Hän nimittäin kertoi Sinulle heti asiasta, vaikka siskonsakin oli muuta neuvonut. Se antaa mielestäni viestin, että kyseessä oli hänen mielestään erehdys eikä hän tehnyt sitä siksi, että teillä menisi jotenkin huonosti, vaan siksi, että "se nyt vaan tapahtui" ja nyt korjataan mitä korjattavissa on. Oletettavasti hän on pahoillaan tapahtuneesta ja lapset saavat hyvin huomiota lähiaikoina.

Tilanne on siis mielestäni melko positiivinen siihen verrattuna, ettei hän olisi kertonut asiasta, et olisi saanut siitä tietää, ja tuo häntäheikki olisi seuraavillakin baarireissuilla löytynyt samasta pöydästä...

Keskustelkaa nyt kuitenkin asiasta vakavaan sävyyn, näin varmaan teettekin. Pidä myös huoli, että vaimosi sisko saa kuulla mielipiteesi tuonkaltaisten neuvojen antamisesta.

Toivotan jaksamista.

 

[benicio]

Nyt saa vituttaa

Kuuden aikaan aamulla hän oli omien sanojensa mukaan havahtunut ja todennut tapahtuneen. Molemmat olivat lähteneen huoneesta, ja vaimoni oli mennyt taas taksilla sisarensa luo.

Vai että oli oikein havahtunut, hieno homma. Ja toinen kommentti: sisaren vastuu, missä pelaa? Tilanteen vielä kruunaa tuo salailukehotus.

Vituttaa sun puolestas. Tutzbalta (edit: ja muiltakin) täyttä asiaa tuossa yläpuolella.
Jossain jenkkisarjassa (näistähän kannattaa ottaa mallia tosielämään) oli tähän ratkaisuna sellainen jatkotoimenpide, että puolisolle tyly ilmoitus että tässä varmaan lähiaikoina panen jotakuta, kai sulle sopii? Ja jos ei sovi niin moi.

Ei vaan, paskista paskin tilanne.

 

[AnaMasa]

Voimia sinne päin, ei ole helppoa tuollainen.

Täältä myös. Paska juttu.

Seuraavaan neuvoon en mikään asiantuntija ole, joten pienellä varauksella kannattaa suhtautua. Älä mieti tätä asiaa lapsen kautta, vaan itsesi. Tarkoitan siis, että älä mieti millainen elämä lapselle tulee jos eroatte tai pysytte yhdessä. Saattaa kuulostaa rajulta, mutta turhaan jätät itseäsi kitumaan suhteeseen, jos teet sen vain lapsen takia.

Tämä sivuaa jo femakkoketjua, mutta alkoi jo tuota lainausta lukiessa vituttamaan se suomalainen oletusarvo, että mikäli esim. tällaisen tapahtuman seurauksena tulee ero, niin se on joka tapauksessa se mies, josta tulee viikonloppuisä. Koskahan keksitään viikonloppuäiti?

Mitään täysin kivutonta ratkaisua tuohon ei ole. Kaikki sattuu. Jos vaihtoehtona on nopea kivulias ero vs loppuelämä, jossa tämä asia tulisi toistuvasti mieleen muijan ulkoillessa ja vielä pahempana makuuhuoneessa, niin yrittäisin kyllä itse riuhtaista itseni irti. Jos joku ratkaisu sattuu lapsiin, niin se on pettäjän aiheuttamaa, ei petetyn.

Tämä ei välttämätä helpota, mutta jos tuo toinen ukkomies on tuttu, niin paska tuulettimeen vaan senkin perheelle, eli viestiä ukon vaimolle.

 

[Yuppi]

Keskustelkaa nyt kuitenkin asiasta vakavaan sävyyn, näin varmaan teettekin. Pidä myös huoli, että vaimosi sisko saa kuulla mielipiteesi tuonkaltaisten neuvojen antamisesta.

Luulen, että sukulaiset nyt ovat aika useassa tapauksessa jakamassa tuollaisia neuvoja vähäisen kokemukseni mukaan.

jpetille en nyt muuta osaa sanoa kuin että asiat mahdollisimman nopeasti selkeäksi. Puhutaan sitten muijan tai jonkun hyvän kaverin/uskotun kanssa, mieluummin molempien. Turha jäädä pitemmäksi aikaa kärvistelemään tuollaiseen tilanteeseen, pahimmillaan siitä seuraa armotonta kyräilyä ja epäilemistä jne. Eikä sitä edes tiedä paraneeko se siitä mihinkään. Toisaalta tuollaisessa menee kyllä reilusti aikaa ennen kuin sitä pystyy käsittelemään edes itsensä kanssa. Vaikea sanoa, itsellä kävi hiukan huonommin, mutta tapauskohtaisiahan nämä ovat.

Jaksamisia kumminkin, kyllä ne siitä aina ennemmin tai myöhemmin.

 

[tutzba]

Tuo vanha kysymys, jonka Zen Cafékin kappaleessaan osuvasti esittää: Kannattaako tunnustaa jos pettää, on kyllä tosiaan miettimisenarvoinen.

Onneksi töissä on rauhallista, niin tartun tähän. Tämähän riippuu aivan täysin tilanteesta, joten aletaanpa spekuloimaan.

Pettäminen tapahtunut samassa kaupungissa asuvan naisen/miehen kanssa.
-Kannattaa varmaankin kertoa mahdollisimman pian. Jos sattuu olemaan vähän pienempi kaupunki, ei varmaankaan kauhean kauaa mene ennen kuin jutut alkavat pyörimään. Ennemmin tai myöhemmin kumppani kuulee kuitenkin joltakin tästä. Kyllä-ääni kertomiselle.

Pettäminen tapahtunut muussa kaupungissa asuvan naisen/miehen kanssa.
-Jos asuu Helsingissä, ja naista on pantu Oulussa, on aika pieni todennäköisyys sille, että kumppanisi saa kuulla. Kuitenkin Suomi on suhtkoht pieni, ja mitenkäs se juttu chain-of-sixistä taas menikään. Kyllä/ehkä-ääni kertomiselle.

Pettäminen tapahtunut ulkomailla.
-Nainen on levittänyt haaransa Brasiliassa, eikä nimiä ole ehditty vaihtamaan, niin mitä sitä turhaan kertomaan. Jos tekosensa kanssa pystyy elämään, eikä ole siis parisuhteessa ongelmia - niinpä niin, miksi pettää jos ei ole ongelmia - niin pidä tieto vain itselläsi. Ei-ääni kertomiselle.

Itse en suvaitse siis pettämistä missään olosuhteissa, joten nuo ovat vain tuollaisia kuviteltuja pohdiskeluja. Itse haluaisin ainakin tietää jos minua petettäisiin, että pääsisi pahaa oloa purkamaan murtamalla tämän henkilön nenän, jonka kanssa on petetty. Itse asiassa hyvin paljon muutakin tulisi tehtyä, vituttaisi niin suunnattomasti.

Tästä tuli muuten kerran kavereiden kanssa puhuttua saunassa. Jos olisi ulkomailla ja tulisi jonkinlainen hiukan eksoottisempi nainen vastaan, niin pettäisikö. Minulta ehdoton ei-ääni, muuta vastailivat ehkää ja kyllää. Turha tästä on minua tekopyhäksi väittää, en vain pystyisi missään tilanteessa rakastamaani naista pettämään.

 

[Ted Raikas]

Turha tästä on minua tekopyhäksi väittää, en vain pystyisi missään tilanteessa rakastamaani naista pettämään.

Ja hyvä näin. Arvostan asennettasi toden teolla.

Nyt kun itse monen vuoden jälkeen seurustelen taas ja olen tavannut erittäinkin hienotunteisen ja tunnerikkaan ihmisen, tajuan, miten karsea teko olisi pettää jonkun yhdentekevän naisen kanssa kyseistä ihmistä. Se on harvinainen asia, että löydät jonkun sopivan ja siitä sopimuksesta ja luottamuksesta kannattaa pitää kiinni, koska enemmän on menetettävää kuin saatavaa jos säätää jotain muuta.

 

[BOL]

Vaimoni petti minua viime yönä...

Osanottoni. Hirveästi neuvoja ei ole antaa, mutta jos nyt yhden kuitenkin...

Mieti, minkälainen liittonne oli ennen tätä episodia. Siis koitko, että kaikki on suhteessanne hyvin ja elämä mallillaan? Ja tähän kohtaan sellaisella "pikkulapsiperhe-varauksella" eli älä vertaa suhdettanne kauheasti aikaan ennen lapsia.

Jos koet, että kaikki oli periaatteessa ok, lukuunottamatta lapsiperheen "vaivoja" kuten kroonisesta väsymyksestä johtuvia riitoja ja yhteisen ajan puutetta, kannattaisi ehkä pyrkiä tekemään kaikki mahdollinen avioliiton jatkumiseksi. Ehkä. Jos taas tuntuu, että pettäminen oli "luonnollinen jatko" parisuhteenne kriiseille, kannattaa miettiä eron mahdollisuutta tarkemmin. Ehkä.

Paha mennä neuvomaan suuntaan tai toiseen, koska itse en tiedä, mitä tekisin vastaavassa tilanteessa. Tilanteeni on sikälikin samankaltainen, että minä olen kotona hoitovapaalla ja lapsia on kaksi ja ovat pieniä. Olen joskus miettinyt, että tässä tilanteessa voisin antaa anteeksi hairahduksen, mutta en suhdetta. Toisaalta, paljon vaikuttaa myös se, miten saisin asiasta tietää jne.

Toivottavasti vaimosi ymmärtää, että vaikka hän kertoikin itse rehellisesti, se ei tarkoita, että kaikki olisi kuin ennen tapahtunutta. Aika parantaa, tai sitten ei. Älä lähde kostonkierteeseen, koska siitä ei seuraa mitään hyvää. Päinvastoin kamalaa kurjuutta kaikille ja asiat menee vielä enemmän solmuun.

Tsemppiä valtavasti!

 

[J.Grönvall]

Kysyn teiltä nyt ihan spekulatiivisia asioita:

1. Jos puoliso pettää ja kolmas osapuoli ei tiedä parisuhteestanne, niin miksi pitää vetää pataan sitä henkilöä? Maalaisjärkihän tässä sanoo että sitä puolisoa pitäisi laittaa kunnolla turpaan. Oli mies tai nainen.

2. Itse olen idealistisesti ajatellut että pettäminen on pahin isku vasten kasvoja parisuhteessa. Kuitenkin ilmeisen moni pettää, ja vielä useampi jättää sen kertomatta. Onkohan edes olemassa parisuhdetta jossa ei ole mitään yhden illan juttuja ollut? Luulen, että aika vähiin jää.

3. Millainen on pettäjän oma moraali? Äijäporukassahan tämä ei ole mikään uusi ilmiö. Sivusta seuranneena vain kovasti ihmettelen välillä, että kuinka kiinnostava se oma napa onkaan.

 

[Ted Raikas]

Ole mies...

Melkoista tuubaa, toivottavasti kukaan ei ota esimerkistäsi mallia. Allekirjoituksesi on kyllä sopiva paikalleen, sen olisi tosin pitänyt lukea jo ennen tuota itse viestiä.

 

[tutzba]

2. Onkohan edes olemassa parisuhdetta jossa ei ole mitään yhden illan juttuja ollut? Luulen, että aika vähiin jää.

Tämähän on ihan siitä kiinni, miten määritellään yhden illan juttu. Pieni silmäpeli vai sänkytouhu? Vai onko raja mitattavissa ollenkaan fyysisesti, eikö henkinen pettäminen ole yhtälailla väärin? Jos tunnet vetoa toista ihmistä kohtaan ja haluaisit viettää yön hänen kanssaan huolimatta kumppanista kotona, onko se jo pettämistä?

Tuohon ykköskohtaasi voisin vastata siten, että johonkin se paha olo on päästävä purkamaan. Eihän se ketään oikeasti helpota että muotoilet jonkun naamaa uudestaan, mutta ainakin se kasvattaa kyrpääsi. Vähän niinkuin BMW:llä ajaminen. Ja onhan sekin siinä, että alkukantainen suojeluvaisto herää. Jos kosket minun naiseeni - vaikka nainen olisikin ollut itse mukana - kestät seuraukset.

Edit:

Ole mies...

Pane sen kolmannen osapuolen puolisoa...

Jahas, provoa provon perään.

 

[Vakio]

Tämä sivuaa jo femakkoketjua, mutta alkoi jo tuota lainausta lukiessa vituttamaan se suomalainen oletusarvo, että mikäli esim. tällaisen tapahtuman seurauksena tulee ero, niin se on joka tapauksessa se mies, josta tulee viikonloppuisä.

Ei nyt sentään. Olen itse esimerkki siitä, että mies voi saada lastensa lähihuoltajuuden.

Erosta on tietysti liian aikaista vielä puhua. Ensin koko juttu on käytävä naisen kanssa läpi ja ruodittava syyt siihen, miksi näin pääsi käymään. Sitten voi pikkuhiljaa alkaa kuulostella, olisiko luottamus rakennettavissa uudelleen. Helppoa se ei tule olemaan eikä välttämättä enää edes onnistu.

Vittumaistahan tuossa on ollut myös se, että ilmeisesti ehkäisyä ei ollut käytetty. Mahdolliset taudit, raskaus ym. on tsekattava.

Toivottavasti jpet saa asian ratkaistua vaimonsa kanssa rakentavasti. Rankka paikka kyllä nuorelle (?) perheelle.

 

[tahtookirjoittaa]

Kysyn teiltä nyt ihan spekulatiivisia asioita:

1. Jos puoliso pettää ja kolmas osapuoli ei tiedä parisuhteestanne, niin miksi pitää vetää pataan sitä henkilöä? Maalaisjärkihän tässä sanoo että sitä puolisoa pitäisi laittaa kunnolla turpaan. Oli mies tai nainen.

2. Itse olen idealistisesti ajatellut että pettäminen on pahin isku vasten kasvoja parisuhteessa. Kuitenkin ilmeisen moni pettää, ja vielä useampi jättää sen kertomatta. Onkohan edes olemassa parisuhdetta jossa ei ole mitään yhden illan juttuja ollut? Luulen, että aika vähiin jää.

3. Millainen on pettäjän oma moraali? Äijäporukassahan tämä ei ole mikään uusi ilmiö. Sivusta seuranneena vain kovasti ihmettelen välillä, että kuinka kiinnostava se oma napa onkaan.

En ole koskaan elänyt parisuhteessa (enkä koskaan tule elämään, koska joka ainoassa parisuhteessa peteään, enkä itse kestäisi petetyksi tulemista), mutta kylläkin (onneksi ja valitettavasti) ollut mukana pettämishärdellissä.

Oma kantani olisi parisuhteessa eläessä aika radikaali. Anita Hirvosen sanoin, se on kerrasta poikki.

Eli jos eläisin suhteessa jonkun naisen kanssa ja asuisin saman katon alla, ja saisin kuulla hänen pettäneen, seisoisin kuin Josif Stalin vahvimpina aikoinaan hänen edessään ja tokaisisin: "Sulla on puoleen yöhön asti aikaa kerätä kamppeet täältä, tai ne lentää ulos".

Tämän jälkeen olisi sitten aikaa itkeä ja pohtia asioita niiden ihmisten kanssa, jotka oikeasti välittävät.

 

[Rafael]

Vaimoni petti minua viime yönä.

Kerrassaan vittumaiselta tilanteelta kuullostaa. Pahemmaksi tilanteen tekee se, että joudut vielä keskustelemaan maltilla ja järjellä vaimosi kanssa, koska kuitenkin lapsi on iso tekijä tällaisessa tilanteessa. Ilman lapsia toimintamalli tällaisessa tilanteessa olisi hyvin yksiselitteinen.

Allekirjoittanut ei kykensi suhdetta enää jatkamaan millään konstilla. Tuollaista temppua kun ei kykene unohtamaan. Voimia ja taistelumieltä tarvitset. Ja pidä mielessä että vika ei ollut sinussa, vaan vaimossasi.

 

[J.Grönvall]

Tuohon ykköskohtaasi voisin vastata siten, että johonkin se paha olo on päästävä purkamaan. Eihän se ketään oikeasti helpota että muotoilet jonkun naamaa uudestaan, mutta ainakin se kasvattaa kyrpääsi. Vähän niinkuin BMW:llä ajaminen. Ja onhan sekin siinä, että alkukantainen suojeluvaisto herää. Jos kosket minun naiseeni - vaikka nainen olisikin ollut itse mukana - kestät seuraukset.

No jos sinkkumies vie baarista muijan kotiin ja kairaa sitä yöllä, ja sen jälkeen aamulla kuulee että muija on varattu, niin missä vaiheessa sen äijän pitää saada levyynsä? En ymmärrä oikein tätä logiikkaa. Samoin kuin sitäkään että sitten pitäisi mennä panemaan sen siskoa? Que?

Se on tietysti asia erikseen, jos molemmat pettämisessä mukana olevat tietävät tilanteen. Sekä pettäjä että kolmas pyörä. Silloin kai hakataan molemmat?

 

[tutzba]

No jos sinkkumies vie baarista muijan kotiin ja kairaa sitä yöllä, ja sen jälkeen aamulla kuulee että muija on varattu, niin missä vaiheessa sen äijän pitää saada levyynsä? -- Se on tietysti asia erikseen, jos molemmat pettämisessä mukana olevat tietävät tilanteen. Sekä pettäjä että kolmas pyörä. Silloin kai hakataan molemmat?

Tämän jälkimmäisen mukaan ajattelin, eli siis oletin molempien tietävän tilanteesta. Jos mies aivan autuaana kuvittelee tytön olevan sinkku, ei siinä tilanteessa välttämättä mitään tarvitse tehdä. Veikkaisin miehen jopa pyytävän anteeksi, jos häntä näkisi.

Kumppania ei hakata - jos on nainen - vaan pistetään yksinkertaisesti suhde poikki. Naisiin kun ei väkivaltaa oikein saisi kohdistaa.