Anttilalla se johtuu siitä, että se ei ihan siis oikeasti osaa syöttää. Mitään kuvioita on ihan turha miettiä, joissa Anttilan pitäisi pelata vaikka jotain give-and-go -peliä, koska se on aivan arpapeliä että osuuko se syöttö vastaanottajalle.
Aika monella Kärppien puolustajalla on sama ongelma ja se haittaa sitä nopeasti lähtemistä valtavasti. Kärppäpakit saavat peliä levittävät siirtokiekot omissa lavasta lapaan lähinnä silloin, kun molemmat ovat pysähtyneinä. Jos puolustajan pitää siirtää kiekko liikkeessä olevalle pakkiparilleen tulee syöttö yleensä joko ränniä pitkin, jalkoihin tai lusikkapuolelle ja siinä tuhraantuu kiekonkäsittelyyn juuri se hetki, että vastustajan karvauspaine on niskassa ja kiire alkaa kertaantumaan. Puolustus on hidas paitsi jalalla myös kiekollisesti. Hyökkääjäkin voi hakea vaikka kuinka hyvän paikan vapaaseen tilaan mutta ei puolustajat sinne syöttöä saa koska joko a) ovat pysähdyksissä (peli hidastuu) tai
b) yrittävät saada polvenkorkuisen, ränniä pitkin kiertävän tai muuten vain hädissään heitetyn huonon syötön haltuun. (peli hidastuu)
Lopputuloksena nopeaa lähtöä yrittäneet hyökkääjät joutuvat polkemaan omiin tekemään viisikon ja alueen täyttöä mutta ovat auttamatta myöhässä koska vastustajan ensimmäisen tai toisen aallon paine on saanut kiekon riistettyä tai pakotettua myös jalalla hitaat Kärppäpuolustajat kaksinkamppailemaan kulmiin. Jos ovat saaneet riiston aikaan on Kärppien alueella ihan valtavasti tilaa koska viisikko on levällään ja myöhässä. Tuloksena on jäähyjä, pitkiä hyökkäyksiä tai yleensä merkkausvirhe ja erinomainen maalipaikka.
Koivisto & Berglund pari on ollut alkukaudesta ainoa pakkipari jolla riittää pelinopeus ja kiekollisuus siihen, että hyökkäys tarvittaessa kääntyy nopeasti. Suurimmissa vaikeuksissa ovat vähemmän yllättäen Kivistö ja Jandus. Hieman yllättäen lähes yhtä suuria vaikeuksia on Paasolla ja Ohtamaalla.
Härkäpäinen nopeiden hyökkäyksien yrittäminen ei toimi koska puolustajien kiekolliset taidot ja pelinopeus ei riitä siihen. Viisikon etäisyydet kasvavat ja jokainen kiekonriisto on vaarallinen vastahyökkäyksen paikka. Vastaavasti taas jos peliä yritetään hidastaa vastaamaan puolustajien osaamista joudutaan seisauttamaan koko viisikko. Tällaisissa tilanteissa pelaajat eivät ole samalla kartalla ja tulos on jälleen sama. Joko etäisyydet kasvavat liian pitkiksi tai sitten syöttö, yleensä laadultaan huono, tulee seisahtuneelle hyökkääjälle ja tähän on helppo aktiivisemman vastustajan iskeä. Seurauksena on joko a) kiekon dumppaus päätyyn jonne Kärppien yksinäinen karvaaja ei ennätä, toisen aallon karvaus on myöhässä ja vastustajan on helppo yhdellä-kahdella syötöllä avata hyökkäys keskialueelle vauhtiin. Tai b) kiekon menetys ja jälleen vaarallinen vastahyökkäys repaleista kärppäviisikkoa vastaan.
Mäntymaa on puhunut, että Kärppien pitäisi pystyä puolustamaan ylempää. Tätä hän kai sillä tarkoittaa, että hyökkäykset pitäisi saada katkaistua jo keskialueelle tai vastustajan kenttäpäätyyn.
Melkoinen umpisolmu on tuo Kärppien peli jossa ongelmat kasaantuu ja kertaantuu. Paha sanoa mikä tuon lukon aikaisisi mutta enpä olekkaan ammattivalmentaja.