Peter Jackson ja Tolkienin Hobitti

[Mairouh]

Miltä vaikutti tuo nopeampi kuvanopeus? Kun perinteisessä muodossa sekunnissa juoksee 24 kuvaa, nyt niitä taisi olla tuplamäärä.

 

[alwahla]

Minua kiinnostaa tällä hetkellä katsojien ikäprofiili. TSH:n aikoihin katsomosta noin räikeästi arvioituna lähes 2/3 oli teinejä. Mikä oli tilanne tällä kertaa?

 

[Ted Raikas]

Jotenkin voisi kuvitella, että teinimpi väki käy näitä elokuvia katselemassa alkuvaiheessa ja kun leffa on pyörinyt tovin, niin hiukan iäkkäämpi väki menee katselemaan. Toki sitten hc fanit on oma juttunsa. Niihin nyt kai itseni voisi laskea, mutta näillä näkymin olen isommalla kaveriporukalla menossa ensi viikolla vasta katselemaan. Aikataulut nyt meni niin. Täytyy yrittää vältellä pahimpia spoilauksia.

 

[K3sis]

Suurin osa katsojista oli äsken n. 20-30v. eli varmaan ne samat teinit siellä istui kuin Sormusten herrassakin. Pidin kyllä leffasta, mutta tuntui siltä että monet ainakin itselle kirjan parhaista kohtauksista sivuutettiin yllättävänkin nopeasti. Kirjan lukemisesta on tosin itselläni aikaa jo, mutta esimerkiksi Klonkun arvausleikki jäi kyllä vaisuksi. Ei sitä lyhyttäkään hyvin kirjoitettua tekstiä näköjään avata kunnolla muutamassa tunnissa valkokankaalla. Odotukset oli varmasti itsellä liian kovat, vaikka tiesihän sen jo THS-elokuvien perusteella mitä on odotettavissa. Kukapa tuollaista varmaa rahasampoa uskaltaisi mennä enää muuttamaan. En nyt mene yksityiskohtiin sen tarkemmin ennen kuin useampi on elokuvan nähnyt.

Tuli katsastettua tuo HFR-versio ja vähän ristiriitainen kuva jäi itselleni. Olihan leffa upea kaikin puolin, mutta alussa varsinkin nopeat liikkeet tuntuivat nopeutetuilta. Nopeasti tuohon kuitenkin tottui ja lopussa asiaa ei enää ajatellut. Selvästi hienoin näkemäni 3D-elokuva, mutta itselläni esimerkiksi Avatar on jäänyt näkemättä uudella teknologialla. Jos menisin katsomaan elokuvan uudestaan valitsisin kuitenkin perinteisen 2D-formaatin.

 

[maken veivi jr.]

Toki niitähän oli oikeastikin tuossa melko selkeästi lapsi-yleisölle tarkoitetussa kirjassa eli siinä suhteessa väkivalta lienee vähäisempää kuin TSH:n kohdalla, mutta olisin kuvitellut, että olisivat sitten vakavoittaneet elokuvaa kohti TSH:n tyyliä. Huokaus. Anyway, käydään kyllä tämä katsomassa vaimon kanssa jossain välissä, mutta enpä pidättele henkeä tätä kokemusta odotellessa.

Eilen kävin Hobitin katsomassa ja hieman hämmästyin siitä, että elokuvassa oli varsin paljon väkivaltaa, ei nyt ehkä niin raakaa, mutta ainakin paljon taistelua ja mähinää. Ongelma oli se, ett' mielestäni kaikki taistelu oli varsin yhdentekevää ja sitä oli varsin tylsää seurata, muutaman kerran huomasin katselevani kelloa ja mietin kauanko tätä vielä kestää.

Kirjan olen lukenut ja pidin siitä kovasti, mutta elokuva oli pienoinen pettymys, toisaalta en ole mikään Tolkien fani, joten varmasti heille toimii paremmin.

Radagast oli kyllä parasta tässä elokuvassa.

 

[ms.qvist]

Nyt on sitten nähty Peter Jacksonin Hobitti-trilogian ensimmäinen osa Hobitti: Odottamaton matka.

Tässä viestissä en niinkään pureudu kovinkaan tarkoin juonellisiin yksityiskohtiin, mutta niissä kohdin jolloin jotain konkreettista elokuvasta tuon esille käytän joko spoiler tageja tai muulla tavalla erotan kohdan viestistä varoitusten kera, muutoin pyrin ennemminkin käsittelemään niitä tunteita joita elokuva minussa ensikerran jälkeen herätti.

Tämä oli vuoden odotetuin ensi-ilta minulla ja viimeisen viikon parin aikana jännitys oli noussut hiljalleen huippuunsa ja odotukset elokuvaa kohtaan olivat kasvaneet kenties liiankin suuriksi ja samalla takaraivossa takoi lievä kauhunsekainen ajatus siitä, että tähän leffaan Jackson kokoaa mukaan ne samat kliseiset seikkailutapahtumat joista saimme paikoin nauttia TSH-trilogiankin yhteydessä.

Kävin katsomassa 3D versiona tämän Hobittin mutta en ole varma esitettiinkö elokuva Lappeenrannassa HFR 3D -formaatissa. Havaitsin kuitenkin ensimmäistä kertaa sen, että silmäni alkoivat väsyä ja "vaeltaa" leffaa katsoessani ja alkoi tulla lievää huimausta. Olen jonkun 3D-leffan aiemminkin katsonut mutta näin voimakkaita fyysisiä tuntemuksia ne eivät aiemmin ole minulle aiheuttaneet. Toki tämä voi olla silkkaa sattumaa ja seuraavalla kerralla kaikki on jälleen normaalilla tapaa. Aiemmin harmittelin hiukan sitä kun en työvuorojen takia pääse katsomaan leffaa perinteisenä (2D) versiona, mutta nyt ei kovinkaan kummoista halua ole lähteä katsomaan sitä kyseisenä versiona laisinkaan, mielummin odotan kunnes tulee dvd:lle.

Odotukset olivat siis kovat tänään kun leffaan menin, kenties odotin pienoista väenpaljouttakin teatteriin mutta olin todella yllättynyt kun paikalla oli korkeintaan vähän yli parikymmentä katsojaa, mikä on todell vähän kun saliin taitaa mahtua yli 300 katsojaa. Tyhjää oli todella paljon ja tavallaan tämä tietty sopi minulle, koska näin sain käpertyä katsomaan elokuvaa täysin omassa rauhassa. Ei tarvinnut pelätä, että joku vieressä näpelöi kännykkää kesken leffan tai alkaa tekemään selontekoa kaverilleen.

Nyt nähtyäni leffan ensimmäisen kerran tuntemukseni ovat hyvin ristiriitaiset ja pakko tunnustaa, että tietyllä tavalla olen myös pettynyt, koska Jackson noukki mukaansa ne kliseiset elementit elokuvaan, ne joiden olemassa oloa hiukan pelkäsin ja joiden toivon kuitenkin puuttuvan elokuvasta täysin. Olin väärässä, ikävä kyllä. Olen vast' ikää lukenut kirjan, joten tapahtumat ovat varsin hyvin muistissani ja nyt tuntui todella typerryttävältä se kuinka Jackson oli ottanut oikeudekseen ohjaajana muokata kirjan tapahtumia ja tuoda siihen mukaan täysin uusia ja poikkeavia elementtejä. Niistä tuon muutaman esimerkin seuraavaksi:

Spoileri

Mukaan oli tuotu Azog "Vaalea örkki" jahtaamaan kääpiöitä ja erityisesti Thorin Tammikilpeä. Azog ratsasti vaalealla tai harmahtavalla hukalla, mikä minusta oli eniten kuvittelemieni hukkien kaltainen. Muut hukat tässä leffassa olivat jo parempia kuin hukat TSH-trilogiassa mutta vain tämä vaalea hukka oli erityisesti minun mieleeni.

Minusta saapuminen Rivendeliin oli toteutettu kirjassa paremmin ja onnistuneemmin. Nyt se tapahtui salareittiä myöten, kunhan ensi oli otettu yhteen hukilla ratsastavian örkkien kanssa.

Tapahtumat Sumuvuorilla hiisien "valtakunnassa" kuuluivat suurelta osin elokuvan pettymyksiin. Ikävä kyllä!

Pakeneminen Sumuvuorilta oli toteutettu hiukan "puolivillaisesti" ja minusta kirjan henkeä vastaan. Samoin sitä seurannut yhteenotto hukkien kanssa, joilla örkit ratsastivat. Hiisistä ei näkynyt enää jälkeäkään. Taistelun seuraaminen ennen Kotkien tuloa oli hiukan tuskastuttavaa ja se hyvä mikä kirjassa oli oli pyyhitty Jacksonin versiosta tyystin pois.

Aiemmin ketjussa spekuloitiin sillä mitä mahdollisesti elokuvassa näkyy ja mitä ei näy, mihin se päättyy. Näihin on aika palata myöhemmin, kunhan useampi meistä on käynyt leffan katsomassa ja voidaan sen myötä paremmin keskustella tapahtumista. Jotain hyvääkin elokuva kuitenkin piti sisällään, sen oheen että maisemat olivat paikoin todella upeita ja kuvaustyöskentely hienoa:

Spoileri

Bilbon ja Klonkun arvuutteluleikki oli minusta riittävän hyvin toteutettu. Luin arvioita joiden mukaan se olisi ollut liian valju mutta leffan yleiseen ilmeeseen verrattuna minusta se oli riittävällä antaumuksella toteutettu.

Iso Hiisi oli minusta eräs elokuvan onnistuneimpia hahmoja, persoonana siis ja siinä oli tavoitettu tavallaan kirjan sisältämää henkeä oikein hyvin.

Pakko sulatella elokuvaa kunnolla. Niin ristiriitaiset tunnelmat se minussa nostatti pintaan. Ja jos kyse olisi jostain muusta kuin Tolkienin kirjaan perustuvasta trilogiasta miettisin hyvin paljon jaksaisinko käydä katsomassa seuraavia osia laisinkaan teatterissa.

Vuoden odotetuin ensi-ilta ei ollut odotustensa veroinen!

vlad.

 

[Lätkä-Bongari Iso-E]

Pikkasen aina ärsyttää, kun verrataan leffaa alkuperäiseen kirjaan. Osaatteko mainita yhtään leffaa, joka olisi täysin uskollinen alkuperäisteokselleen? Tottakai leffakäsikirjoittaja muokaa "hieman", jonka jälkeen vielä ohjaaja ottaa siivun omakseen. Ja olisihan se aika pitkä elokuva, jos esim LotR-kirja olisi käännetty "sanasta sanaan" leffaksi. Ymmärrän toki hieman, että sieltä jäi TEIDÄN meilestänne jotain todella tärkeitä kohtia pois, mutta toisen mielestä ne kohdat oli juonen kannalta vähemmän tärkeitä. En siis ole vielä nähnyt elokuvaa, mutta mielestäni esimerkiksi juuri LotR oli hienosti käännetty leffaksi, vaikka jotain juttuja ei voinut aluksi katsoa nauramatta (mm. sauronin silmä).

 

[#76]

Huomenna olisi elokuvan katsominen ohjelmassa, tosin 2D-versiona, kun aika sopi parhaiten omaan aikatauluun lastenvahdinkin kanssa. Täytyy harkita jos joulun jälkeen kävisin katsomassa 3D erikoisversion.

Odotellessa ostin iStoresta leffan soundtrackin pidennettynä versiona. Vielä ei ole mikään biisi kolahtanut yhtä kovaa kuin LOTR:ssa Rohanin teema, mutta useassa kohtaa olen poiminut lyhyitä pätkiä LOTR-musiikkiin. Kulkenevat hobitti-teeman tai Gandalfin-teeman nimillä säveltäjän kielessä. Kokonaisuutena samaa hyvää tasoa kuin LOTR:ssa ja pääosin instrumentaalisia kappaleita.

 

[Juhaht]

Miltä vaikutti tuo nopeampi kuvanopeus? Kun perinteisessä muodossa sekunnissa juoksee 24 kuvaa, nyt niitä taisi olla tuplamäärä.

Oli aika karmeeta katottavaa, tuntui ihan kun katsoisi nopeutettua filkkaa. Toki sit taas ne lukemattomat turhat toimintakohtaukset oli kivempaa katottavaa kuin perinteisenä 3D:nä.

Joo, vahva kolmen tähden leffa joka olisi ollut PALJON parempi huomattavasti lyhyempänä.

 

[ms.qvist]

Pikkasen aina ärsyttää, kun verrataan leffaa alkuperäiseen kirjaan. Osaatteko mainita yhtään leffaa, joka olisi täysin uskollinen alkuperäisteokselleen? Tottakai leffakäsikirjoittaja muokaa "hieman", jonka jälkeen vielä ohjaaja ottaa siivun omakseen. Ja olisihan se aika pitkä elokuva, jos esim LotR-kirja olisi käännetty "sanasta sanaan" leffaksi. Ymmärrän toki hieman, että sieltä jäi TEIDÄN meilestänne jotain todella tärkeitä kohtia pois, mutta toisen mielestä ne kohdat oli juonen kannalta vähemmän tärkeitä. En siis ole vielä nähnyt elokuvaa, mutta mielestäni esimerkiksi juuri LotR oli hienosti käännetty leffaksi, vaikka jotain juttuja ei voinut aluksi katsoa nauramatta (mm. sauronin silmä).

Toki sinulla on oikeus ärsytykseesi, se vain olisi hivenen uskottavampaa jos olisit itse katsonut kyseisen elokuvan ja oman arviosi perusteella pidät valittajia turhan nillittäjinä mutta nyt arvostelet arvostelijoiden arvosteluja vaikka et ole edes nähnyt elokuvaa vielä. Toivottavasti olet jo kirjan lukenut, jotta voit vertailla kirjaa ja Jacksonin versiota keskenään.

Ei kukaan varmasti vaadi täydellistä ja orjallista kirjan noudattamista vaan käsikirjoittajalle ja ohjaajalle on annettava oikeus omiin tulkintoihinsa, mutta yhtälailla katsojilla - jotka huvin maksavat - on oikeus kritisoida tehtyjä valintoja. Ymmärrän sen, että Jackson joutuu tekemään valintoja ja hän joutuu käsittelemään elokuvatrilogiassa tapahtumia joihin kirjassa korkeintaan viitattiin sivulauseessa tai ei edes aina sitenkään, ja tämä kaikki on hyväksyttävää, koska ne tuovat syvyyttä tarinaan - elokuvatrilogiaan - mutta samalla toivoisin, että ohjaajana Jackson vaalisi enemmän Tolkienin hienon kirjan henkeä ja Keski-Maan henkeä trilogiassaan.

Toivoin, että Jackson olisi rakentanut syvän ja moniulotteisen kertomuksen jonka runkona Tolkienin teos on, mutta ensimmäisessä osassa Jackson ei mielestäni saavuta sita tasoa mitä odotin. Toki Hobitti eli sinne ja takaisin on teoksena kepeämpi kuin Taru Sormusten Herrasta, mutta nyt tuli välillä sellainen tuntu, että Jackson ei oikein tiennyt kuinka tarinaa lähestyä. Siihen oli ympätty lapsiyleisöä viihdyttäviä kliseisiä kohtia ja toisaalta kiehtovia sivujuonteita, joista toivon jatkossa kaivettavan huomattavasti enemmän irti.

Spoileri

Kuten Radagastin vierailu Dol Guldurissa ja erityisesti se millaisessa "hahmossa" Necromancer ilmaantui oli oivallisesti tehty, erityisesti Necromancerin hahmo oli mieleenjäävä. Se oli kuin "ihmishahmoinen" musta-aukko, hahmo josta edes valo ei pääse pakenemaan.

Edelleen reilu vuorokausi leffan katsomisen jälkeen tuntemukseni ovat ristiriitaiset sen suhteen mitä näin, lievästi pettynytkin, mutta kenties tästä saan syyttää itseäni, koska odotukset olivat kenties liiankin kovat. Olihan Hobitti kuitenkin minulle se vuoden ensi-ilta.

vlad.

 

[Vintsukka]

Tästä olen vladin kanssa täysin samaa mieltä:

Ei kukaan varmasti vaadi täydellistä ja orjallista kirjan noudattamista vaan käsikirjoittajalle ja ohjaajalle on annettava oikeus omiin tulkintoihinsa, mutta yhtälailla katsojilla - jotka huvin maksavat - on oikeus kritisoida tehtyjä valintoja.

Ja tästä taas vahvasti eri mieltä:

Olen vast' ikää lukenut kirjan, joten tapahtumat ovat varsin hyvin muistissani ja nyt tuntui todella typerryttävältä se kuinka Jackson oli ottanut oikeudekseen ohjaajana muokata kirjan tapahtumia ja tuoda siihen mukaan täysin uusia ja poikkeavia elementtejä.

En minäkään kaikista muutoksista pitänyt, mutta totta kai Jacksonilla on oikeus muokata tarinaa tasan niin paljon, kuin katsoo tarpeelliseksi. Se on sitten jokaisen katsojan oma asia, mitä mieltä muutoksista on.

Ja kuten jo sanoin, moni juttu elokuvassa minuakin häiritsi (lähinnä röyhtäilyhuumori ja ylipitkät actionkohtaukset), mutta kaiken kaikkiaan pidin kyllä näkemästäni. Ja ne kirjan ulkopuoliset lisäykset toimivat mielestäni hyvin, varsinkin Necromancer jäi kiinnostamaan ja kovasti. Keskeneräisten tarujen kirjaa en ole lukenut, mutta voi olla etten pysty vuotta odottamaan, vaan täytyy ainakin ne tähän liittyvät kohdat lukea.

HFR 3D näytti alkuun oudolta ja nopeutetulta, mutta nopeasti siihen tottui eikä se kauaa häirinnyt. Nopeat toimintakohtaukset näyttivät paremmilta kuin yksikään aikaisemmin näkemäni 3D-leffa. DVDPlazan pteittinen kirjoitti blogissaan jonkin verran tuosta teknisestä puolesta, jos jotakuta kiinnostaa.

Ja Martin Freeman oli nappivalinta Bilbon rooliin. Freemanilta sujuu mainiosti tuollainen peribrittiläinen varautuneisuus (en nyt parempaakaan sanaa keksinyt).

 

[ms.qvist]

En minäkään kaikista muutoksista pitänyt, mutta totta kai Jacksonilla on oikeus muokata tarinaa tasan niin paljon, kuin katsoo tarpeelliseksi. Se on sitten jokaisen katsojan oma asia, mitä mieltä muutoksista on.

...

Ja Martin Freeman oli nappivalinta Bilbon rooliin. Freemanilta sujuu mainiosti tuollainen peribrittiläinen varautuneisuus (en nyt parempaakaan sanaa keksinyt).

Eilen hetimmiten leffan jälkeen tuntemukseni olivat ehkäpä vieläkin ristiriitaisemmat ja siksi sanavalinnat jyrkempiä - kuten lainaamastasi kohdasta voi päätellä, eli tästä kohdasta:

"Olen vast' ikää lukenut kirjan, joten tapahtumat ovat varsin hyvin muistissani ja nyt tuntui todella typerryttävältä se kuinka Jackson oli ottanut oikeudekseen ohjaajana muokata kirjan tapahtumia ja tuoda siihen mukaan täysin uusia ja poikkeavia elementtejä."

En nyt ryhdy tarkkemmin yksilöimään niitä kohtia joiden totaalinen muokkaaminen ei saa kannatustani edelleenkään mutta muutamissa kohdin Jackson antoi minusta hiukan liiaksi myöte "markkinavoimille" sen sijaan että olisi kunnioittanut kirjan henkeä. Toki tämä toiminta on ymmärrettävää mutta en allekirjoita sitä.

Ehkäpä muutaman päivän kuluttua tunne alkaa olla tasaisempi ja tuolloin näen jotain hyvää niissä kohdissa joita nyt olen valmis kritisoimaan - osan niistä toin esille eilen kirjoittamassani viestissä. Ja se "röyhtäilyhuumori" ei oikein uponnut minuunkaan.

Kuten viittasin aiemmin, minustakin Necromancer on kiehtova elementti elokuvassa. Ja olen samaa mieltä kanssasi Martin Freemanista Bilbona - oivallinen valinta!

vlad.

 

[MustatKortit]

Hei!

Leffa oli kyllä paljon parempi kuin mitä olin odottanut. Jonkun lukemani kritiikin mukaan leffassa ei muuta kuin kävellä, mutta kyllähän tuossa menoa ja melskettä riitti yllin kyllin.

En ala spoilaamaan, mutta pakko kyllä ihmetellä tältäkin palstalta, esim vladin spoilereiden alta löytyviä kohtia, joissa voivotellaan, että kirjassa joku kohta on toteutettu paremmin..

Se se olisikin ihmeellistä, jos joku leffa joskus voittaisi alkuperäisen kirjan

Hienosti jäi jännitystä seuraaviin osiin!

 

[Footless]

Oli jopa parempi kuin odotin. Pari action-kohtausta oli vedetty ehkä vähän turhan pitkiksi, mutta muuten jopa yllätyin miten hyvin homma oli hoidettu. Toki pelkäsin etukäteen jotain ihan hassua huumoripläjäystä, joten senkin takia näkemäni oli jees.

Martin Freeman on aivan täydellinen Bilbo, upea näyttelijä. Leffan (lähes) loppukohtaus Thorinin ja Bilbon välillä oli upea ja tunteikas.

Upeita maisemia ja hienoa musiikkia on taas saatu mukaan, innolla odotan ensi vuotta. Dol Guldurin Noita on kiva lisä tarinaan, avaa tulevaa tietämättömille mukavasti.

 

[mjr]

No jaa, jos tehdään ohuesta lastenkirjasta 9 tunnin Hollywood mega-actionfilmi niin ainakaan ei ole samoja ongelmia, kun TSH:n kohdalla, kun elokuva joutui karsimaan teosten vahvuuden kannalta olennaisia elementtejä sekä virtaviivaistamaan tarinaa sangen sliipatuilla crowd pleaser -tempuilla.

Jos ajatellaan kirjan filmaamista niin tietenkään ei pysty tekemään orjallista kopiota, eikä pitäisi sellaista edes yrittää, mutta väittäisin että ohjaajalla on vähän samanlainen vastuu - ehkä mahdoton - kuin vaikka runon kääntäjällä: pitäisi ihan toisella syntaksilla saada aikaan samanlainen efekti. Perusongelma Jacksonin kohdalla THS:ssä oli, että hän käänsi lavean epiikan teineille myyväksi kapea-alaiseksi actioniksi. Toki korkealuokkaiseksi, taitavaksi ja hyvin rytmitetyksi actioniksi - TSH on taitava geneerinen fantasia-toimintaelokuva, mutta se on resursseihinsa nähden erityisen kaukana alkuperäisen tekstin hengestä, vaikka näennäisesti aika pitkälle noudattelikin tarinan ulkoisia käänteitä.

 

[Solomon]

Todella hämmentävä, mutta ehkäpä juuri siksi positiivinen fiilis jäi tästä ensimmäisestä Hobitista. Parin sadan miljoonan budjetilla saatiin aikaan paitsi hienohkoa grafiikkaa, niin minusta ihan hauska ja kenties jopa ironinen kuva venyvän lapsuuteni poikaleikeistä: liki kolme tuntia tietokonepelimäistä mättämistä ja raakaa mutta jokseenkin veretöntä väkivaltaa, sen vastapainoksi kivoja disneyläisiä eläimiä ja hassuja ukkoja, örkit ja goblinit tiukasti erikseen kuten pitää, ja vaikka peninkulmaa, vai mitä se Keski-Maassa olikaan, ylittyy ja monenlaisia kauhistuksia tulee reissulla vastaan, niin se kaikista suurin kauhistus eli nainen jää onneksi kohtaamatta.

 

[#76]

2D-versio tuli nähtyä ja ihan hyvä kokonaisuus. Kirjan viime lukemisesta on 10+ vuotta, mutta ensi viikolla ajattelin lukaista muistinvirkistykseksi. Empiren juttujen pohjalta odotin kääpiöiden laulavan yhtenään, mutta eihän näin ollutkaan. LOTR:ssa oli ekassa elokuvassa hyvä kohta katkaista leffa, mutta nyt oltiin enempi ongelmissa, ettei samanlaista luontevaa pistettä ole, kun kyse kuitenkin yhdestä kirjasta.

Täytyy miettiä josko kävisin vielä katsomassa 3D HFR version puhtaasta uteliaisuudesta. Musiikkipuolella kääpiö-teema rupesi leffan aikana uppoamaan minuun mukavasti.

 

[Jykke1978]

Te jotka olette 3D-version nähneet niin paljonko noita 3D kohtauksia leffassa on?

Oon huomenna menossa katsomaan leffan kaverin kanssa, kävin sen tänään katsomassa tavallisena 2D-versiona ja pidin leffasta, olihan siinä tehty muutoksia kirjaan, mutta pidin siitä silti. En ole aiemmin käynyt mitään leffaa katsomassa kahta kertaa leffassa, enkä menisi nytkään, jos ei siitä olisi tuota HFR-versiota.

 

[ms.qvist]

En ala spoilaamaan, mutta pakko kyllä ihmetellä tältäkin palstalta, esim vladin spoilereiden alta löytyviä kohtia, joissa voivotellaan, että kirjassa joku kohta on toteutettu paremmin..

Se se olisikin ihmeellistä, jos joku leffa joskus voittaisi alkuperäisen kirjan

Väännetään nyt vielä kerran.

En vaadi, että Jacksonin version on voitettava Tolkienin hienon satufantasian tason kerronnallaan vaan toivoin, että Jackson olisi ohjannut elokuvatrilogian (tai puhutaan vasta trilogian ensimmäisestä osasta) kirjan hengen mukaisesti. Nyt minusta annettiin liian kanssa periksi "markkinavoimille" ja elokuvaan oli jonkin verran ympätty teemoja, joiden avulla nostattaa tunnelmaa ja kenties saada yleisö haukkomaan henkeään mutta toimittiinko tällöin Tolkienin teoksen hengen mukaisesti? Ei välttämättä.

Toki ymmärrän sen, että ""markkinavoimille" on myytävä vähintäänkin se "pikkusormi" ja että elokuva on jouduttu tekemään suuren yleisön ehdoilla, ei pienemmän ja pikkutarkkemman ryhmän toiveiden mukaisesti. Ja tiedossani on ollut se, että elokuvatrilogia pitää sisällään kirjaan liittymättömiä kohtauksia tai kohtauksia joihin kirjassa vain sivulauseessa viitattiin ja nämä lisät ovat täysin ymmärrettäviä, mutta sitä minun on hiukan vaikeampi ymmärtää, että eräässä ratkaisevassa paikassa vihollinen muuttuu "venäjästä ruotsiksi". Mutta kaipa näin halutaan luoda laaja-alaisempi jännite kestämään trilogian yli vaikka kirjan "vihollisasetelmallakin" tämä olisi onnistunut.

vlad.

 

[Musta Nuoli]

2D-versio tuli nähtyä ja ihan hyvä kokonaisuus. Kirjan viime lukemisesta on 10+ vuotta, mutta ensi viikolla ajattelin lukaista muistinvirkistykseksi. Empiren juttujen pohjalta odotin kääpiöiden laulavan yhtenään, mutta eihän näin ollutkaan. LOTR:ssa oli ekassa elokuvassa hyvä kohta katkaista leffa, mutta nyt oltiin enempi ongelmissa, ettei samanlaista luontevaa pistettä ole, kun kyse kuitenkin yhdestä kirjasta.

Täytyy miettiä josko kävisin vielä katsomassa 3D HFR version puhtaasta uteliaisuudesta. Musiikkipuolella kääpiö-teema rupesi leffan aikana uppoamaan minuun mukavasti.

Leffa katkesi kutakuinkin siihen paikkaan mihin sen olen tälläkin palstalla veikannut katkeavan, eli katkaisupiste oli erittäin luonteva ja looginen. Jos Peter Jackson katkaisee elokuvansa tismalleen siihen pisteeseen mihin Musta Nuoli on sen tällä palstalla ennakoinut, niin silloin Peter Jackson tietää mitä tekee.

Hyvä, oikein viihdyttävä ja visuaalisesti upea tulkinta Hobitti-kirjan alkupäästä ja Tolkienin lisälehdistä. Odotuksen arvoinen. Ei viiden tähden leffaklassikko, mutta neljään tähteen menee kevyesti. Vähän lyhyen tuntuinen teatterissa, mutta eiköhän mahdollinen extended edition sitten joskus tuo vähän lisää pituutta ja syvyyttä.

Hyvin oli Jackson käsikirjoittajakollegoineen ammentanut Tolkienin lisäliitteistä ja ottanut lähes kaikki oleelliset asiat mukaan: flashbackit kääpiöiden ja örkkien sodasta, Valkoisen neuvoston ynnä muut. Myös Radagast oli varsin mainio. Tolkienin teksteissä Radagast-viittaukset ovat suht kortilla, mutta tuollaisen hieman hörhön luonnonystäväerakon mielikuvan hänestä saa. Oivallinen viittaus myös viiden istarin kahteen muuhun jäseneen eli kahteen "siniseen velhoon", joiden nimiä ei virallisissa teoksissa missään mainita ja jotka häipyivät jonnekin itään. Gandalfhan sanoi elokuvassa, että hänkään ei näiden herrojen nimiä muista.
(Tosin muistelisin, että jossain olisi mainittu nimiksi Alatar ja Pallando, mutta tämä maininta oli jossain muualla kuin näissä lisäliitteissä.)

Hitusen oli yksinkertaistettu tiettyjä juttuja, eli esimerkiksi Dain Rautajalka taisteli kirjassa Azog-örkkiä vastaan vanhassa sodassa, mutta elokuvassa tämä oli vaihdettu Thoriniin. Lisäksi Azogin olisi pitänyt olla vainaa aiemmin ja Gundabadin örkkien johdossa hänen poikansa Bolg, mutta muistaakseni Bolgin hahmokin on roolitettu, joten kenties örkkejä nähdään isältä pojalle -tyyliin. Siitä myös iso plussa, että vaikka kääpiöt lauloivat tunnelmaan sopivasti ("Thorin sits down and sings about gold", kuten vanhassa peliklassikossa todettiin), niin haltiat eivät olleet Hobitti-kirjan kaltaisia riimiloruja suoltavia puppelipoikia, jotka huutelisivat puista vittuiluja. Se ei olisi sopinut yhtään Keski-Maan linjaan tai Elrondin kaltaisten hahmojen ylväyteen.

Klonkun ja Bilbon kohtaus oli mestarillinen, Andy Serkisille vain sivuosa-Oscar kouraan. Kuinka voi kannibalismia harrastava väkivaltainen sormusnarkkari herättääkin noin paljon sympatiaa? Myös Martin Freeman oli erinomainen kaikessa inhimillisyydessään ja normaaliudessaan. Ei ole ihme, että Jackson panosti Freemaniin jopa niin paljon, että keskeytti leffan kuvaukset kun Freemanilla oli muita sitoumuksia Uuden Sherlockin parissa välillä, ja sitten taas jatkettiin kuvauksia. Luotto kannatti.

3D HFR -tekniikka toimi melkoisen hyvin. Oikeastaan ensimmäistä kertaa 3D:llä oli jotain käyttöä ja se toimi eikä ollut vain turha haitta ja tehoste. Kuva ei ollut enää tumma ja nopeimmistakin kohtauksista sai selvää, kun sekunnissa tuli 48 kuvaa. Alussa tuohon kesti hetken tottua, varsinkin Hobittilan karamelliväreissä, mutta ei kovin kauan. Uskoisin, että tämä uudistus tulee lyömään itsensä läpi ja haluaisin nähdä ihan 2D-elokuvan tällä tekniikalla.

Hobitin taidan mennä katsomaan seuraavaksi 2D-versiona vertailumielessä ja nauttiakseni elokuvan tunnelmasta toistamiseen. Monet detaljit kuten Angmarin noitakuninkaan miekka ilahduttivat nytkin. Taisi myös nuori kääpiö Ori kirjoitella asioita välillä iltanuotiolla asioita, mikä on oivallisen pitkäkestoinen viittaus Orin myöhempään uraan asioiden muistiinmerkitsijänä. Orihan kirjoitti kuuluisan Mazarbulin Kirjan, jonka Sormuksen Saattue aikanaan löysi Morian kaivoksista. Sen kirjan siis, jonka viimeisiä sanoja olivat "rummut syvyyksissä" ja "ne tulevat".

Oli se vain hienoa päästä taas koko teatterin täydeltä ja Kinopalatsin ykkössalin jättikankaan laajuudelta takaisin Keski-Maahan. Hobitti-kirja on klassikko ja elokuva toki erilainen, mutta hyvin ja ansiokkaasti on Peter Jackson Tolkienin maailmaa taas kerran tulkinnut.

 

[MustatKortit]

Hyvä, oikein viihdyttävä ja visuaalisesti upea tulkinta Hobitti-kirjan alkupäästä ja Tolkienin lisälehdistä...

(boldaus oma)

Tähän tosiaan sellainen huomio - nyt kun Nelosella juuri pyörii Kaksi tornia, että huikeasti on värimaailma noistakin ajoista jo parantunut.

Juuri tuli kohtaus, jossa Aragorn ja kumppanit seikkailevat Rohanin aroilla. Maisemat ja kuvaus ovat tietysti itsessään ihan fantastisia, mutta vastaavan tyyppisiä maisemiahan on myös Hobitin ykkösosassa ja niissä tuo visuaalisuus on viety vielä tästäkin parempaan suuntaan!

 

[ms.qvist]

Klonkun ja Bilbon kohtaus oli mestarillinen, Andy Serkisille vain sivuosa-Oscar kouraan. Kuinka voi kannibalismia harrastava väkivaltainen sormusnarkkari herättääkin noin paljon sympatiaa? Myös Martin Freeman oli erinomainen kaikessa inhimillisyydessään ja normaaliudessaan. Ei ole ihme, että Jackson panosti Freemaniin jopa niin paljon, että keskeytti leffan kuvaukset kun Freemanilla oli muita sitoumuksia Uuden Sherlockin parissa välillä, ja sitten taas jatkettiin kuvauksia. Luotto kannatti.

Klonkun ja Bilbon arvuuttelukohtaus kuului minusta elokuvan parhaimpaan antiin. Luin ennen leffaan menoa arvion, jonka mukaan kohtaus oli vesitetty pikaiseksi liirum-laarumiksi ja se hieno kudelma, jonka Tolkien kirjaan oli rakentanut arvuuttelupeliin olisi ollut vain kaukaista unta, joten odotin kauhulla sitä mitä tuleman piti mutta yllätyin todella positiivisesti huomatessani, että kohtaus oli kaikkiaan todella hienosti toteutettu ja Klonkku oli ihastuttava oma itsensä.

Elokuvassa Bilbon ja Klonkun kohtaaminen oli juuri sopivan pituinen filmin pituuten suhteutettuna ja se oli juuri riittävän merkityksellisessä roolissa, joten mistään pikaisten sutaistusta kohtauksesta ei voida puhua missään nimessä. Ja tässä kohdin Klonkun maneereihin oli muutenkin paneuduttu todella hyvin ja ilmeikkyyteen, vieläpä näytti siltä, että oli huomioitu se tosiseikka, että Klonkku oli sen noin 60 vuotta nuorempi kuin TSH:ssa, joten aivan yhtä piinatun ja kulutetun (ja kidutetun) oloinen hän ei nyt ollut. Mutta yhtä ilmeikäs ja viehkeä kylläkin!

Taidan kuulua selkeään vähemmistöön kun en kaikista Jacksonin valinnoista pitänyt, mutta näin tällä kertaa. Jos Jackson olisi koko elokuvan ohjannut samalla antaumuksella kuin Klonkun ja Bilbon kohtaamisen ja jos koko elokuvaan olisi saatu vangittua sama henki, joka kyseisessä kohtaamisessa vallitsi, leffa nousisi siihen asemaan, jonka sille rakentelin mielessäni ennen ensi-iltaa.

vlad.

 

[Musta Nuoli]

Taidan kuulua selkeään vähemmistöön kun en kaikista Jacksonin valinnoista pitänyt, mutta näin tällä kertaa. Jos Jackson olisi koko elokuvan ohjannut samalla antaumuksella kuin Klonkun ja Bilbon kohtaamisen ja jos koko elokuvaan olisi saatu vangittua sama henki, joka kyseisessä kohtaamisessa vallitsi, leffa nousisi siihen asemaan, jonka sille rakentelin mielessäni ennen ensi-iltaa.

Ei se toki mikään häpeä ole, jos ei kaikista valinnoista pidä tai ole samaa mieltä, sehän on tietysti selvä. Mutta mitä tulee näihin etukäteen rakenneltuihin mielikuviin ja odotuksiin, niin uskoakseni kyse saattaa olla myös osin siitä, että olet odottanut elokuvaa kenties liiankin kanssa ja ladannut siihen etukäteisodotuksia, joita se ei sitten ole voinutkaan täyttää.

Näinhän helposti käy. Kun jotain asiaa odottaa tarpeeksi kovasti ja miettii kokemusta jo etukäteen, niin todellisuus ei sitten olekaan sitä, mitä kuvitteli. Hobitin kohdalla tein sikäli poikkeuksen, että katsoin etukäteen yhden varhaisen trailerin, mutta sen jälkeen jätin loput katsomatta.

Yleensä pyrin välttämään elokuvien trailereiden katsomista kokonaan ja ylipäätään olemaan selvittämättä juurikaan sitä, mikä on elokuvan juonikuvio. Kyllä ne sitten teatterissa selviävät, jolloin on vielä riittävän avoin mieli. Tässä tapauksessa tietysti tiesin kirjan tarinan vaikka takaperin, samoin Tolkienin lisäliitteet, joten juonen välttely ei tällä kertaa ollut olennaista.

Empiren etukäteisjuttuja luin ja virittäydyin sitä kautta tunnelmiin, mutta esimerkiksi Empiren arviota (joka on jo netissä) en lukenut. Sinänsähän laatukritiikkien lukemisesta ei ole haittaa, sillä kunnon kritiikissä ei kerrota juonesta kuin perusasiat jos niitäkään, mutta nyt en halunnut lukea edes arviota.

Hobitti on siis kohdallanikin poikkeus, koska tiettyjä etukäteisodotuksia ei vain voinut välttää, mutta näin muuten pyrin välttämään odotuksia koska sitten ei myöskään pety liian rankasti, jos leffa ei olekaan luvattu mestariteos (ja toisaalta voi myöskin yllättyä iloisesti, jos joku teos onkin loistava vaikkei siltä odottanut mitään).

Sen henkisen pesäeron pyrin tekemään tietoisesti, että vaikka nautin kirjan ja lisäliitteiden viitteistä ja uskollisuudesta alkutekstille, niin en lähde vertaamaan leffaa yksi yhteen kirjan kanssa. Kirja on se alkuperäinen ja aina parempi, johon kaikkia muita versioita verrataan, joten on elokuvan ja sen tekijöiden kannalta epäreilua tehdä tätä vertailua liikaa.

Tietystikään mitään Tolkienin tuotannon ja hengen raiskaamista en olisi hyväksynyt, mutta muuten pyrin antamaan elokuvantekijöille ns. vapaat kädet tekstin tulkitsemiseen elokuvallisuuden ehdoilla. Esimerkiksi Radagastin hahmossa oli etukäteen tiedossa, että Tolkienin teksteissä velhoon viitataan hyvin niukasti, joten periaatteessa Jacksonilla oli suht vapaat kädet. Lopputuloksessa oli lievästi tombombadilmaista ja Tolkienin veijarimaisempiin hetkiin kuuluvaa näkemystä, joten tässä suhteessa Jackson on tehnyt Tolkien-luentansa varsin osuvasti ilman valmista sapluunaa.

 

[MustatKortit]

... Klonkku oli sen noin 60 vuotta nuorempi kuin TSH:ssa, joten aivan yhtä piinatun ja kulutetun (ja kidutetun) oloinen hän ei nyt ollut. Mutta yhtä ilmeikäs ja viehkeä kylläkin!...

Huomasin tismalleen saman!

Mutta kertokaas asiantuntijat (sori pieni ot), kun en itse muista: Mitä Klonkku teki sen seuraavat 60 vuotta menetettyään sormuksen Bilbolle? Oliko silloin, kun mm. löysi sen tunnelireitin Mordoriin tms?

Toki myös Musta Nuoli voi vastata:)

 

[ms.qvist]

Sen henkisen pesäeron pyrin tekemään tietoisesti, että vaikka nautin kirjan ja lisäliitteiden viitteistä ja uskollisuudesta alkutekstille, niin en lähde vertaamaan leffaa yksi yhteen kirjan kanssa. Kirja on se alkuperäinen ja aina parempi, johon kaikkia muita versioita verrataan, joten on elokuvan ja sen tekijöiden kannalta epäreilua tehdä tätä vertailua liikaa.

Tämä on ehkäpä minun "virheeni", koska vertaan suhteellisen paljon alkuperäisteosta ja elokuvaa keskenään. Toki nyt tämä vertaaminen ehkäpä vielä korostui, koska Hobitti oli todellakin se vuoden odotetuin ensi-ilta minulla ja nyt Jackson ei kyennyt kaikella tapaa vangitsemaan kirjan henkeä elokuvatrilogian ensimmäiseen osaan. Toisaalta joskus kirja/sarjakuva onnistutaan pukemaan oikein hyvin elokuvaformaattiin. Minulle Watchmen oli positiivinen yllätys tällä saralla ja vieläpä kyse supersankaritarinasta - poikkeuksellisesta sellaisesta kylläkin. Siinäkään ei kaikkia sarjakuvan nyansseja saatu puettua filmin muotoon mutta kaikkiaan toteutus oli kuitenkin oikein hyvä. Sarjakuvan filosofisellekin tasolle päästiin jo pureutumaan filmissä riittävällä tarkkuudella.

Klonkun ja Bilbon kohtaaminen kuului niihin positiivisiin hetkiin ja siinä kohdin Jackson onnistui minusta todella mainiosti luomaan elokuvaksi kirjan sivuille vangitun hetken. Kuten olen maininnut, Radagastin vierailu Dol Guldurissa oli myös erinomaisen onnistunut kohtaus ja Radagast hahmona oli myös varsin hyvin onnistunut, kuin myös Necromancerin olemus oli minusta todella onnistunut ja siitä huokui "pimeys" - se ei ollut vain varjo vaan se oli, kuten aiemmin vertasin, kuin ihmishahmoinen "musta-aukko", josta valokaan ei pääse pakenemaan. Ja leffan alku on myös onnistunut, hyvin toteutettiin myös kohtaus jossa

Spoileri

kuvailtiin Smaugin saapuminen Yksinäiselle vuorelle ja melkeinpä siten kuten arvelin

.

Eräs ongelma varmaan Jacksonillekin on se, että kirjassa kovin moni kääpiöistä jää liian ohueksi hahmoksi, joten persoonallisuuden rakentaminen kaikille voi olla vaikeaa ja tässä hän ei täysin onnistunut, mutta trilogiaa on vielä jäljellä pari osaa, joten eiköhän kukin kääpiöistä kasva luontevaan mittaansa. Kääpiöiden ydinryhmän persoonallisuus on kuitenkin jo rakentumassa hyvin vahvaa vauhtia. Ja vaikka ne eivät olekaan sellaisia partaturjakkeita kuin kirjassa annetaan ymmärtää niin annan sen anteeksi. Nykyhahmoisina niistä on helpompi luoda omanlaisiansa persoonia ja he ovat yksilöllisiäkin kaikella tapaa. Lisää syvyyttä tulevissa osissa hahmoihin niin hyvä tulee!

vlad.