2D-versio tuli nähtyä ja ihan hyvä kokonaisuus. Kirjan viime lukemisesta on 10+ vuotta, mutta ensi viikolla ajattelin lukaista muistinvirkistykseksi. Empiren juttujen pohjalta odotin kääpiöiden laulavan yhtenään, mutta eihän näin ollutkaan. LOTR:ssa oli ekassa elokuvassa hyvä kohta katkaista leffa, mutta nyt oltiin enempi ongelmissa, ettei samanlaista luontevaa pistettä ole, kun kyse kuitenkin yhdestä kirjasta.
Täytyy miettiä josko kävisin vielä katsomassa 3D HFR version puhtaasta uteliaisuudesta. Musiikkipuolella kääpiö-teema rupesi leffan aikana uppoamaan minuun mukavasti.
Leffa katkesi kutakuinkin siihen paikkaan mihin sen olen tälläkin palstalla veikannut katkeavan, eli katkaisupiste oli erittäin luonteva ja looginen. Jos Peter Jackson katkaisee elokuvansa tismalleen siihen pisteeseen mihin Musta Nuoli on sen tällä palstalla ennakoinut, niin silloin Peter Jackson tietää mitä tekee.
Hyvä, oikein viihdyttävä ja visuaalisesti upea tulkinta Hobitti-kirjan alkupäästä ja Tolkienin lisälehdistä. Odotuksen arvoinen. Ei viiden tähden leffaklassikko, mutta neljään tähteen menee kevyesti. Vähän lyhyen tuntuinen teatterissa, mutta eiköhän mahdollinen extended edition sitten joskus tuo vähän lisää pituutta ja syvyyttä.
Hyvin oli Jackson käsikirjoittajakollegoineen ammentanut Tolkienin lisäliitteistä ja ottanut lähes kaikki oleelliset asiat mukaan: flashbackit kääpiöiden ja örkkien sodasta, Valkoisen neuvoston ynnä muut. Myös Radagast oli varsin mainio. Tolkienin teksteissä Radagast-viittaukset ovat suht kortilla, mutta tuollaisen hieman hörhön luonnonystäväerakon mielikuvan hänestä saa. Oivallinen viittaus myös viiden istarin kahteen muuhun jäseneen eli kahteen "siniseen velhoon", joiden nimiä ei virallisissa teoksissa missään mainita ja jotka häipyivät jonnekin itään. Gandalfhan sanoi elokuvassa, että hänkään ei näiden herrojen nimiä muista.
(Tosin muistelisin, että jossain olisi mainittu nimiksi Alatar ja Pallando, mutta tämä maininta oli jossain muualla kuin näissä lisäliitteissä.)
Hitusen oli yksinkertaistettu tiettyjä juttuja, eli esimerkiksi Dain Rautajalka taisteli kirjassa Azog-örkkiä vastaan vanhassa sodassa, mutta elokuvassa tämä oli vaihdettu Thoriniin. Lisäksi Azogin olisi pitänyt olla vainaa aiemmin ja Gundabadin örkkien johdossa hänen poikansa Bolg, mutta muistaakseni Bolgin hahmokin on roolitettu, joten kenties örkkejä nähdään isältä pojalle -tyyliin. Siitä myös iso plussa, että vaikka kääpiöt lauloivat tunnelmaan sopivasti ("Thorin sits down and sings about gold", kuten vanhassa peliklassikossa todettiin), niin haltiat eivät olleet Hobitti-kirjan kaltaisia riimiloruja suoltavia puppelipoikia, jotka huutelisivat puista vittuiluja. Se ei olisi sopinut yhtään Keski-Maan linjaan tai Elrondin kaltaisten hahmojen ylväyteen.
Klonkun ja Bilbon kohtaus oli mestarillinen, Andy Serkisille vain sivuosa-Oscar kouraan. Kuinka voi kannibalismia harrastava väkivaltainen sormusnarkkari herättääkin noin paljon sympatiaa? Myös Martin Freeman oli erinomainen kaikessa inhimillisyydessään ja normaaliudessaan. Ei ole ihme, että Jackson panosti Freemaniin jopa niin paljon, että keskeytti leffan kuvaukset kun Freemanilla oli muita sitoumuksia Uuden Sherlockin parissa välillä, ja sitten taas jatkettiin kuvauksia. Luotto kannatti.
3D HFR -tekniikka toimi melkoisen hyvin. Oikeastaan ensimmäistä kertaa 3D:llä oli jotain käyttöä ja se toimi eikä ollut vain turha haitta ja tehoste. Kuva ei ollut enää tumma ja nopeimmistakin kohtauksista sai selvää, kun sekunnissa tuli 48 kuvaa. Alussa tuohon kesti hetken tottua, varsinkin Hobittilan karamelliväreissä, mutta ei kovin kauan. Uskoisin, että tämä uudistus tulee lyömään itsensä läpi ja haluaisin nähdä ihan 2D-elokuvan tällä tekniikalla.
Hobitin taidan mennä katsomaan seuraavaksi 2D-versiona vertailumielessä ja nauttiakseni elokuvan tunnelmasta toistamiseen. Monet detaljit kuten Angmarin noitakuninkaan miekka ilahduttivat nytkin. Taisi myös nuori kääpiö Ori kirjoitella asioita välillä iltanuotiolla asioita, mikä on oivallisen pitkäkestoinen viittaus Orin myöhempään uraan asioiden muistiinmerkitsijänä. Orihan kirjoitti kuuluisan Mazarbulin Kirjan, jonka Sormuksen Saattue aikanaan löysi Morian kaivoksista. Sen kirjan siis, jonka viimeisiä sanoja olivat "rummut syvyyksissä" ja "ne tulevat".
Oli se vain hienoa päästä taas koko teatterin täydeltä ja Kinopalatsin ykkössalin jättikankaan laajuudelta takaisin Keski-Maahan. Hobitti-kirja on klassikko ja elokuva toki erilainen, mutta hyvin ja ansiokkaasti on Peter Jackson Tolkienin maailmaa taas kerran tulkinnut.