Haminan kaudesta on sanottava ensinnäkin se, että kun kesäkuusta asti on nyt pelejä pelattu, niin tulosta tässä on kunnioitettava. Koko kausi oli aikaa saada peli parempaan kuosiin, mutta kyllä se nyt vain selväksi kävi, että taso oli tuo, eikä siinä ole mitään selittelemistä. Aina voidaan tietysti jossitella, että jos Game 3:ssa Heikkilä olisi tajunnut lähteä kolmoselta ajoissa kotareilla tai jos olisi vaan kotiutettu paremmin... jos ja jos... ei se mitään muuta. Siilinjärvi pelaa Oulua vastaan ja sillä selvä.
Haminan isoimpana kompastuskivenä pidän koko kauden jatkuneita aivan monumentaalisia vaikeuksia 2-tilanteiden purkamisessa ja kotiuttamisessa. Tuo ykköskärkihän on tähän sarjaan oikeasti laadukas (Rouhiainen - Heikkilä). Sasu rupesi tuossa numerolla 3 ihan täällä karsinnoissa olemaan mies paikallaan, mutta ennen sitä HP:lla ei oikein kukaan onnistunut tuossa roolissa. Monta äijää siinä kävi kokeilemassa, mutta ei se oikein keneltäkään ottanut luonnistuakseen.
Vähintään yhtä paha ongelma oli se, että meillä ei numeroa 4 ollut käytännössä ollenkaan koko kauden aikana. Otso sitä numeroa eniten kantoi, mutta nyt kävi kyllä selväksi, että hänellä ei taso riitä Superpesikseen tuollaiseen rooliin. Siellä oli välillä jotain ihan hyviä yksittäisiä suorituksia ja välillä jopa kokonaisia hyviä jaksojakin, mutta ei se isossa kuvassa kauheasti lohduta, jos pääasiassa hakkaat palloa vaan suoraan lukijan räpylään, kopeiksi tai laittomiksi. Numerolta 5 ei myöskään missään kohtaa saatu minkäänlaista kotiutusvoimaa. Alkukaudesta kakkoskärki aloitettiin jo siitä numerosta, ja Sasun numerolle hyppäämisen jälkeen Hangasmaa alkoi pelaamaan tuota numeroa. Hangasmaan yli hypittiin jo viime syksyn nousukarsinnoissa todella paljon, ja sama jatkui nytkin. Hänen oikea paikkansa olisi pelata numerolla 9 ja puhtaasti keskittyminen ulkopeliin.
Kotiutusvastuu olikin näin ollen pääosin jokereilla. Lukkarilla kulki alkukaudesta hyvin ja sitten taas täällä loppupäässä ihan kohtalaisesti. Siinä välissä oli lukuisia pelejä, kun oli jo ihan hyvä lyöntivuoro häneltä, jos tuli vain 1 palo. Juha Toikka oli aivan varjojen mailla käytännössä koko kauden. Oikeastaan ihan sama tarina, kuin Otsosta. Joitain ihan hyviä suorituksia, jaksoja ja ehkä parikolme kokonaista hyvää peliäkin. Heille oli piirretty ennen kautta iso ruutu tilanteiden teossa ja kotiuttamisessa, mutta eivät pystyneet vaan toimittamaan. Tämä alleviivaa kyllä sitä, että miten iso tasoero ykköspesiksen ja superpesiksen välillä on. Molemmat em. pelaajat ovat jo useita vuosia olleet ykköspesiksen parhaimmistoon kuuluvia pelaajia ja vaarallisimpia lyöjiä. Superpesiksessä tuo ei kuitenkaan kantanut nyt mihinkään.
Ulkopelistä ei ole mitenkään älyttömästi pahaa sanottavaa. Kyllä se antoi meille mahdollisuudet voittoihin useissa peleissä ja ihan koviakin joukkueita vastaan. Muuruvirran tontilta tuli useita hänen piikkiin menneitä läpäreitä runkosarjassa, mutta noin muuten häpläilyä ei tullut mitenkään siinä mitassa, että pelejä olisi siihen hävitty. Se oli vaan tuo erittäin tehoton sisäpeli, joka meidän ongelma oli alusta loppuun asti.
Puhtaat paperit saa ja täysimääräisesti superpesiksen tason täyttäneitä pelaajia olivat koko kaudella Rouhiainen, Heikkilä ja Kotro. Sasu Toikka hyppäsi kesken kaiken mukaan. Aluksi hänellä oli vaikeaa, mutta viimeistään täällä karsinnoissa rupesi pääsemään tasolleen, ja oli kyllä tosi hyvä. Jani Ahonen oli myös ihan kohtalaisen hyvä etenijä-/vaihtajajokerina.
---------------------------
Ensi kaudella sitten taas ykköspesistä. Jos posin kautta lähdetään, niin siinä sarjassa tuskin tarvitsee ihan tämmöistä via dolorosaa katsella ja pelejä taas voitetaankin. Toinen hyvä juttu on se, että nyt HP:n on pakko ajaa nuoria junioreitamme sisään. Superissa heille ei olisi ensi kaudella tuskin paikkoja auennut, mutta ykkösessä saattaa päästä, vaikka kaikki pelaamaan. Elias Lahti, Jere Heikkilä ja Mikael Harju sieltä on ainakin tulossa.
Saattaa hyvinkin käydä niin, että tämä joukkue tästä hajoaa aika palasiksi. Ihan mielenkiintoista on seurata, että minkälainen joukkue sieltä lähtee rakentumaan. Omalla tavallaan haikeaa on se, että tuosta J.Toikka saattaa hyvinkin lopettaa tähän kauteen. Riittääkö Heikkilällä ja Sasulla motivaatio lähteä takomaan enää ykköspesistä? Jos näitä kolmea ei ensi kaudella enää oranssissa nähdä, niin se tarkoittaisi sitä, että siitä vuoden 2008 joukkueesta, joka tämän HP:n uuden nousun aloitti, ei olisi enää yhtään pelaajaa jäljellä.
Oli nyt niin tai näin, niin ensi kesänäkin tulee vallikentällä ihan reippaasti istuttua.
