Kun katselin eilen ViVen ja Kossun välistä peliä Ruutu-palvelun kautta, niin mieleeni nousi yksi kysymys ylitse muiden. Miksi ihmeessä Vimpeli lähti ekan jakson tasoittavalla tilanteessa 2-2 hakemaan niin älyttömän aktiivisesti läpilyöntiä? Tuossa tilanteessahan nimenomaan kannattaa kaikkien todennäköisyyksien mukaisesti pelata puhdasta prosenttipalloa. Mutta ei. Ensin Kanala lähtee 0-2-tilanteessa hakemaan läpäriä, kun kaiken järjen mukaan se ykkösen täyttäminen pitäisi olla hänen ainoa tehtävä. Sitten ajolähdössä Mäkelä lähtee ensimmäisellä lyömään rajaleikkuria merkistä. Erittäin outo ratkaisu mielestäni. Ja sitten vielä Huuskonen kahden palon ajossa vikalla lyö kolmosluukkuun. No, ViVen onneksi tuossa lyönnissä Tuohisaaren räpylän alta pallo karkasi jokeen ja kenttä rullasi.
Mutta miksi näin? Halutaanko hakea hurmosta vai onko tarkoitus viihdyttää yleisöä? Halutaanko kaunistella tilastoja vai oikeastiko ajatellaan niin, että nuo läpäriyritykset ovat paras tapa saavuttaa se yksi pinna ja sitä kautta jaksovoitto? Jotenkin tämä sinällään pieni asia kertoo minulle siitä, että Vimpelin taktinen kypsyys ja nöyryys pelata tehokkainta mahdollista pesäpalloa ei edelleenkään ole lähelläkään Sotkamon tasoa.
Mutta miksi näin? Halutaanko hakea hurmosta vai onko tarkoitus viihdyttää yleisöä? Halutaanko kaunistella tilastoja vai oikeastiko ajatellaan niin, että nuo läpäriyritykset ovat paras tapa saavuttaa se yksi pinna ja sitä kautta jaksovoitto? Jotenkin tämä sinällään pieni asia kertoo minulle siitä, että Vimpelin taktinen kypsyys ja nöyryys pelata tehokkainta mahdollista pesäpalloa ei edelleenkään ole lähelläkään Sotkamon tasoa.