Pesiskausi 2014

  • 205 038
  • 1 007

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Minulle pesiksessä ei ole oikein muita häiritseviä asioita kuin pomppulyönnit. Ne pitäisi saada pois tai tehdä pompun lyömisestä sen verran vaikeampaa, ettei iso osa joukkueista voisi käyttää sitä pääsääntöisenä vaihtolyöntinä.

Onni onnettomuudessa on se, että syksyn ratkaisupeleissä kelit ovat yleensä sellaisia, että pompun lyöminen on vaikeaa ja silloin Jani Komulaisen kaltaiset monipuoliset vaihtolyöjät pääsevät paremmin esiin. Näin heinäkuun helteillä toki nämä yksipuoliset pomppukoneet dominoivat.

Ja toki täytyy sanoa, että onhan tuo hyvin kenttäkohtaista. Taidat pääosin käydä katsomassa pelejä Kouvolassa, joten en ihmettele turhautumistasi. KSS Energia Areena lienee Rännärin ohella sarjan kimmoisin kenttä, jossa pomppu nousee turhan hyvin. Itä-Lännessä nähtiin toisaalta, että pompun lyöminen on näin heinäkuussakin vaikeaa, kun molemmilla on huippulukkarit ja kenttä ei ole erityisen kimmoisa.
 

Isaskar

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Pomppuhan on edelleen äärettömän vaikea lyönti, mutta valitettavasti nykyajan pelaajat ovat niin kovia ammattimiehiä, että useat osaavat lyödä tuota erittäin haastavaa lyöntiä.

Niin tuosta vaikeudesta on paljon puhuttu, mutta mielestäni se on ottamattomaksi lyönniksi liian helppo. Turhan moni pystyy pomputtamaan hyvillä prosenteilla. Kohosta vastaan se tietysti hyytyy.

erku kirjoitti:
Ja toki täytyy sanoa, että onhan tuo hyvin kenttäkohtaista. Taidat pääosin käydä katsomassa pelejä Kouvolassa, joten en ihmettele turhautumistasi. KSS Energia Areena lienee Rännärin ohella sarjan kimmoisin kenttä, jossa pomppu nousee turhan hyvin.

Juuri näin. Varmasti Kouvolan peleissä pomppu on vielä keskimääräistä suuremmassa roolissa ja KPL on vahvasti pomppujoukkue.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Niin tuosta vaikeudesta on paljon puhuttu, mutta mielestäni se on ottamattomaksi lyönniksi liian helppo. Turhan moni pystyy pomputtamaan hyvillä prosenteilla. Kohosta vastaan se tietysti hyytyy...

Pomppu ei ratkaise mestaruuksia, koska asiansa osaava lukkari vaikeuttaa sen lyömistä tarpeeksi. Minusta pompun vaikeuttaminen on turhaa, ulkopeli on jo muutenkin turhan tiukkaa. Kenttää voisi vähän leventää, jos jotain pitäisi tehdä.
 

NaPa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Metsurit
Kenttää voisi vähän leventää, jos jotain pitäisi tehdä.

Tällöin tosin pesänvälit pitenisivät ja tarvittaisiin vähintään lähtötelineet pesille..

Pomppulyönnin kuriin saattamiseen tarvittaisiin etukaaren viemistä entistä eteenpäin. Itse näen kuitenkin, että pomppulyönti on yksi lajin "hienouksista", johon tarvitaan myös erikoisosaamista. Harmi vain, että joillakin joukkueilla tuon käyttö korostuu niin paljon vaikka siitä ei syksyn viimoissa paljoa enää olekaan hyötyä. Enkä muutenkaan pidä sellaisista sääntömuutoksista, joilla vähennettäisiin tilanteiden määrää.
 

Isaskar

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Eikös kouvolan tekonurmi ala olla jo vaihtokunnossa? Jo muutama vuosi sitten pelaajat valittivat kulunutta kenttä.

Kyllähän se sitä on.

Pomppulyönnin vahvuus on tosiaan niiden tuottama tilanteiden määrä. Lyönti on sen verran helppo, että esimerkiksi Koplan ykköskärki pystyy luomaan tilanteet jatkuvasti sillä. Ilman pomppuja kolmostilanteiden määrä olisi radikaalisti pienempi kun esimerkiksi Hacklinin tapaiset pelaajat joutuisivat keksimään jotain muuta. Nyt riittää kun takoo kesät talvet pomppua ruutuun kuin robotti.
 

canttig

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi
No varmaan sitä väliä, että uskoisin jokaisen vimpeliläisen vaihtavan arvo-ottelun voiton edes yhteen SM-kultaan kolmen viime vuoden aikana. Todennäköisesti pian neljän. Syyskuussa tuo ryssäsi syö taas eteläpohjalaista leipääsi kolmen ottelun kiimaisen finaali"sarjan" jälkeen..

Outoja paikkakuntia molemmat. Pesäpallon pitäisi pyrkiä isompiin kaupunkeihin. Toki näiden paikkakuntien pesisperinteitä on pakko kunnioittaa. Varsikin Vimpeli on täysi kummallisuus, kaksi eri lajin palloilujoukkuetta SM-pääsarjassa. Löytyykö koko Kainuussa vastaavaa? Sotkamosta, joka väestöltään on moninkertainen Vimpeliin verrattuna, ei tietääkseni ainakaan. Nesteen baareilua, vaikka onkin joukkueurheilua, en laskisi mukaan.

Uskon että Kainuussakin palloilukulttuuri nousisi, jos sitä ohjattaisiin lännestä käsin. Samoin kuin niitä siellä rajan takana.
Tähänkin, syksyn suosikkiin, on saatu vähän ryhtiä Etelä-Pohojanmaalla, ei sitä tartte niin vitun alistunuttta ja köyhää olla. Nälkämaan laulu.

Hymiöitä sinne tänne.
 
Viimeksi muokattu:

Beltran

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Mets
Tämähän olisi jossain määrin vain paluuta vanhaan, jossa oli omat ongelmansa. Alussahan jokerilla nimenomaan korvattiin toinen lyöjä, kunnes siirryttiin nykyiseen järjestelmään. Toki se korvattiin "paikallaan" eikä hännästä pois.

Mitäkähän ne vanhan menetelmän ongelmat olivat? Voi olla että sellaisia oli mutten nyt keksi. Ongelman (jos sitä ongelmaksi voi kutsua) suurin syy lienee juuri jokerien käyttöönotto ja on selvää että enää nyt niistä ei haluta luopua.

Mauri-Antero sanoi tuossa edellä että parempi ettei mitään muuteta ja muutoksista seuraa uusia ongelmia, jotka nekin pitäisi sitten koittaa korjata jollakin muulla muutoksella. Tästä olen hyvin paljon samaa mieltä. Samaan aikaan minua kuitenkin kiusaa myös se että pesäpallossa on liikaa lyöntivuoroja joiden aikana lyöjän "ei tarvitse tehdä mitään" ja nuo lyöntivuorot kasautuu tietyille pelaajille. Tämä tapa on varmastikin tehokkain tapa pelata pesäpalloa koska kaikki joukkueet peluuttaa niin. Tämän seuraus on myös se että jo harjoituskauden aikana pelinjohtajat sanoo tietyille pelaajille että keskity harjoittelussa ulkopeliin, sisäpelissä ei ole luvassa vastuuta.

Tyypillisestihän kyseessä on nuoria pelaajia joista sanotaan että heitä "sisäänajetaan" joukkueeseen ja saavat vastuuta sisäpeliin myöhemmin, kun taidot kasvavat. Toisaalta tuokin on totta mutta läheskään aina ei. Jos nyt koitan miettiä pelaajia jotka ei oikeastaan ikinä ole saaneet kunnolla sisäpelivastuuta niin mieleeni tulee Mika-Matti Ojala sekä Sotkamon pj Mikko Korhonen. Varmasti molemmat olisivat olleet myös kelpo sisäpelaajia mutteivat yksittäisiä hetkiä lukuunottamatta ole sitä ikinä päässeet näyttämään. Jos esimerkkini epäonnistuivat niin älkää tarttuko siihen, kaikkihan tietävät että tällaisia pelaajia on.

Siis mun "unelma" olisi se että pesäpallo olisi laji jossa (lähes) jokaisessa lyöntivuorossa pitäisi oikeasti yrittää jotakin. Ketjuviestejä lukiessani huomaan toki että olen melkeinpä ainoa joka tällaisesta unelmoi ja on toki niin että sellaisia sääntömuutoksia on melkeinpä mahdoton tehdä jotka tämän mahdollistaisivat. Ja toki mielestäni pesäpallo on upea laji nykysäännöilläkin mutta ainahan sitä voi keskustella ja vaihtaa ajatuksia.
 

Grainger

Jäsen
Suosikkijoukkue
La Decimoquinta
Varsikin Vimpeli on täysi kummallisuus, kaksi eri lajin palloilujoukkuetta SM-pääsarjassa. Löytyykö koko Kainuussa vastaavaa?

Laatu korvaa aina määrän. Mieluummin yhdessä lajissa täysin ylivertainen organisaatio kuin kaksi ei-niin-kovin-hääviä organisaatiota kahdessa eri lajissa. Sotkamossa kuitenkin on samassa lajissa kaksi pääsarjatason joukkuetta, onhan se nyt erittäin perkeleen paljon kovempi saavutus kuin joku naisten koripallo, joka ei kiinnosta edes vimpeliläisiä.

Kerrotko vielä, että miten ja miksi pesäpallon pitää pyrkiä isompiin kaupunkeihin? Jotta saataisiin lisää muovia kansallislajiimme? Ei pesäpallo koskaan enää nouse 1990-luvun lopun suosioonsa, se pitää vain hyväksyä.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Tällöin tosin pesänvälit pitenisivät ja tarvittaisiin vähintään lähtötelineet pesille..

Pomppulyönnin kuriin saattamiseen tarvittaisiin etukaaren viemistä entistä eteenpäin...

Pesää ei ilmeisesti voi suurentaa??

Miksi pomppulyönti pitäisi saada kuriin?

Parina viime syksynä on nähty loppuotteluissa miten pomppu saadaan kuriin.
 

Mauri-Antero

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Kerrotko vielä, että miten ja miksi pesäpallon pitää pyrkiä isompiin kaupunkeihin? Jotta saataisiin lisää muovia kansallislajiimme? Ei pesäpallo koskaan enää nouse 1990-luvun lopun suosioonsa, se pitää vain hyväksyä.

Kysymys ei tietenkään ollut minulle, mutta pakko vastata. Pesiksen pakkosyöttö on pikkuhiljaa ymmärretty lopettaa pääkaupunki- seudulle, mutta onneksi nousu tapahtuu hitaasti siellä junnujen kautta. Esimerkiksi Espoossa on ollut kovaa nousua pesiksen saralla, mm. uusi hiekkatekonurmikin rakennettu. Tampere on alkanut nostaa päätään myös, nais- ja mies joukkueet pelaavat pää- ja ykkössarjaa ihan kohtalaisella menestyksellä. Joukkueet on saatava myöskin pidettyä siellä, että Tampereelle buumia saadaan kehitettyä. Viime vuoden miesten playoff- peleissäkin mukavia yleisömääriä.

Graingerin Kylmä fakta siitä, ettei pesis nouse enää takavuosien suosioon, saattaa ikävä kyllä olla totta. Enää ei sponssirahoja syydetä 90- lopun huiman talouden nousun tapaan. Pääkaupunki seudullakin pesis on kaikkien jääkiekkojen ja sählyjen sekä jalkapallon jälkeen laji ynnä muut. Sinne ei jää tukirahoja noiden lajien jälkeen kuin vähän karkkirahaa. Uskon silti, että toivoa vielä on. Sitä täytyy tehdä tinkimättömällä juniori- työllä ihan sieltä f- junnuista asti. Näkemäni, kuulemani ja lukeneen perusteella ollaan hyvinkin oikealla tiellä nyt.
 

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Jos nyt koitan miettiä pelaajia jotka ei oikeastaan ikinä ole saaneet kunnolla sisäpelivastuuta niin mieleeni tulee Mika-Matti Ojala sekä Sotkamon pj Mikko Korhonen. Varmasti molemmat olisivat olleet myös kelpo sisäpelaajia mutteivat yksittäisiä hetkiä lukuunottamatta ole sitä ikinä päässeet näyttämään. Jos esimerkkini epäonnistuivat niin älkää tarttuko siihen, kaikkihan tietävät että tällaisia pelaajia on.

Mikko Korhonen nyt ei ihan taida tähän kategoriaan soveltua. Vuosina 2005-2008 hän pelasi Jymyssä pääosin numerolla 6, kaudella 2005 taisi iso osa kaudesta mennä jopa vitosena, jolloin hän löikin runkosarjassa 25 pinnaa. Vasta Aki Oravan ja Toni Kohosen saapuessa Jymyyn kaudeksi 2011 hän profiloitui puhtaasti täytemiehenä sisäpelin osalta.

Ojala on kyllä sen sijaan loistoesimerkki tällaisesta pelaajasta. Myös Sami Heinikaisen voi laskea tähän osastoon. Hän ei omien sanojensa mukaan edes halunnutkaan koskaan isoa roolia sisäpelissä, vaan halusi keskittyä lukkaripeliin. Myös Seinäjoen lukkari Jani Viljanen tullee pelaamaan koko Superin uransa jämäroolissa sisäpelin osalta.
'
Sinällään on minusta ihan ok, että pesiksessä voi erikoistua omaan rooliin. On ihan hyvä, että Juha Niemeä pakoteta sääntömuutoksilla ottamaan räpylää käteen ja on varmaan ihan hyvä, että joku ulkopelispesialisti saa pelata niin, että ei joudu sisällä kuin lyömään koppia ja satunnaisesti yrittämään koitutusta melko paineettomassa tilanteessa. Ei lätkässäkään Ossi Väänäsen tarvitse yrittää tai osata nummelinmaisia avauksia eikä toisaalta Nummelinin tarvitse painia alivoimalla satakiloisten järkäleiden kanssa oman maalin edustalla.
 

canttig

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi
Laatu korvaa aina määrän.

Jäin vain miettimään että voisiko Vimpeli (3150 as.) pyörittää kahta eri palloilulajin pääsarjajoukkuetta ja Kainuu (80 000 as.) vain yhden lajin joukkueita. Mistään en tuota tarkastanut, joten voit kyllä oikaista (lentopallo?). Ja kuten kirjoitin, niin pesistoiminta on ansiokasta molemmissa tapauksissa.

Pidän edelleen siitä kiinni että Vimpeli on urheilussa aika poikkeuksellinen paikkakunta niin Suomessa kuin käsittääksei koko maailmassa.

Sotkamosta en yksilölajeissakaan muista muuta kuin Janne Immosen. Niin kova hiihtäjä, että sauvat eivät tahtoneet kestää. Ei kyllä tule Vimpelistäkään ketään mieleen tällä saralla.

Kerrotko vielä, että miten ja miksi pesäpallon pitää pyrkiä isompiin kaupunkeihin?
Oman käsitykseni mukaan se on pitkällä tähtäimellä pesiksen elinehto. Oulun seudulta täytyisi ehdottomasti saada joukkue pääsarjaan. Pääkaupunkiseudulta myös, mutta ei keinotekoisesti. Espoossa on tehty hienoa työtä ja kenties sieltä nousee joukkue joskus pääsarjaan.

SoJy on tehnyt kiitettävästi mainostyötä isoihin kaupunkeihin, ainakin tällä ja viime kaudella ovat pelanneet ottelut Helsingissä ja Tampereella. Ainakin minuun Jamon kommentit tekevät vaikutuksen.
 
Viimeksi muokattu:

Grainger

Jäsen
Suosikkijoukkue
La Decimoquinta
Mikko Korhonen nyt ei ihan taida tähän kategoriaan soveltua.

Beltranin ansiokkaassa viestissä lukee nimenomaan näin:

Varmasti molemmat olisivat olleet myös kelpo sisäpelaajia mutteivat yksittäisiä hetkiä lukuunottamatta ole sitä ikinä päässeet näyttämään. Jos esimerkkini epäonnistuivat niin älkää tarttuko siihen, kaikkihan tietävät että tällaisia pelaajia on.

Mikko Korhonen tosiaan oli parhaimmillaan käyttökelponen lyöjämies, mutta profiloitui uransa ehtoopuolella enemmänkin mailamiehenä (nimenomaan merkinnäyttäjänä) ja ulkopelaajana.

Doksa kelpaa vallan hyvin esimerkiksi, sillä suuri yleisö muistaa hänet ulkopelin erikoismiehenä, jolla ei ollut sisäpelissä vastuuta muuta kuin pakon edessä. Eikä se pelaajan nimi ollut mikään pointti, noita ulkopelin erikoismiehiä kyllä on aika paljonkin. Jotkut vetävät kerran uransa aikana suonenvetokauden sisäpelin osalta, mutta suurin osa on pääsarjassa vain sen takia, että osaavat käyttää räpylää.

Pesiksen pakkosyöttö on pikkuhiljaa ymmärretty lopettaa pääkaupunki- seudulle, mutta onneksi nousu tapahtuu hitaasti siellä junnujen kautta.

Luonnollinen lajibuumi tietenkin aina suotavaa, mutta juuri tuolle pakkobuumille en syty. Jos kaupunkilaisia ei pesäpallo kiinnosta, niin se ei kiinnosta. Turha siinä on vuodesta toiseen yrittää saada helsinkiläisiä syttymään.
 

DAF

Jäsen
Suosikkijoukkue
se kolmikirjaiminen. PISTI PALLON MAALIIN
Mitäkähän ne vanhan menetelmän ongelmat olivat? Voi olla että sellaisia oli mutten nyt keksi. Ongelman (jos sitä ongelmaksi voi kutsua) suurin syy lienee juuri jokerien käyttöönotto ja on selvää että enää nyt niistä ei haluta luopua.

Puhuin siis vanhasta jokeripelistä, eli kuten sanoin vaiheesta, jossa jokerilla korvattiin toinen lyöjä. Silloinhan konkreettisesti osalla jäi sisäpeli kokonaan pois. Ei edes kopinnostoa. Nykyään toki väliinjättö miesten superissa toimii osin samaan tapaan, mutta rajatummin.
 

Grainger

Jäsen
Suosikkijoukkue
La Decimoquinta
Nykyään toki väliinjättö miesten superissa toimii osin samaan tapaan, mutta rajatummin.

On tässä se hyvä puoli, että yllättävän monelle se kopinnosto erityisesti vieraskentällä on äärettömän haastavaa. Tulee vähän säpinää lisää, kun joku severilassila ei saa koppia nousemaan millään Hiukassa. Lisäksi tämä mahdollistaa sen, että tarpeen vaatiessa miestä voidaan tiputtaa alas ihan kakkospesälle asti. Hyvät ulkopelijoukkueet kykenevät rohkean pelinjohtajan alaisuudessa sillä tavallakin sekoittamaan vastustajan pakkaa.

Eli siis mieluummin kopinnostoa kuin jokeri lyöjän tilalle. Siinä on menty eteenpäin.
 

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Doksa kelpaa vallan hyvin esimerkiksi, sillä suuri yleisö muistaa hänet ulkopelin erikoismiehenä, jolla ei ollut sisäpelissä vastuuta muuta kuin pakon edessä. Eikä se pelaajan nimi ollut mikään pointti, noita ulkopelin erikoismiehiä kyllä on aika paljonkin. Jotkut vetävät kerran uransa aikana suonenvetokauden sisäpelin osalta, mutta suurin osa on pääsarjassa vain sen takia, että osaavat käyttää räpylää.

No sitä on mahdotonta sanoa mistä suuri yleisö hänet muistaa. 2000-luvun alussa hän kuitenkin voitti pari mestaruutta pelaten jokeripaidassa ja hänestä puhuttiin tulevana Jarkko Kokkona. Kokon lähdettyä Pattijoelle Korhonen saikin Kokon paikan numerolla viisi, mutta ei kyennyt luonnollisestikaan niitä saappaita täyttämään.

Vuosina 2005-2009 hän tosiaan pelasi pääosin numeroilla 5-7 Jymyssä. Minusta tuo nyt on jotakin ihan muuta kuin pelaaja, joka vetää Superia vain sen takia, että osaa käyttää räpylää. Tämä pitkälti vain ulkopeliin keskittyminen tuli tosiaan hänen kohdallaan ajankohtaiseksi vasta come backin jälkeen uran viimeisille vuosille. Mutta tosiaan jos yli kymmenvuotisen pääsarjauran aikana peluri viettää pari vuotta pelkästään jokeripaidassa, noin puoli tusinaa vuotta numeroilla 5-7 ja sitten kolme vuotta numeroilla 8-9, niin ei hän nyt nähdäkseni mikään häävi esimerkki ole pelaajasta, joka on profiloitunut koko uransa ajan ulkopelispesialistiksi. Nämä heinikaiset, viljaset tai ojalat kuitenkin ovat käytännössä koko pääsarjauransa pelanneet joko kasina tai ysinä, joten mielestäni Doksan niputtaminen tähän kastiin on hölmöä.

Itse asiassahan Korhosen rooli ennen viimeisiä vuosia oli Jymyssä hyvin samankaltainen sisäpelissä kuin Rautiaisen veljeksillä on nykyään. Toimia tulitukena pääkotiuttajille sekä Mikko pystyi nuorempana myös etenemään samaan tapaan kuin Immo nyky-Jymyssä. Taisi Doksa vuoden 2008 finaaleissa piipahtaa myös numerolla yksi, kun Jamo Heikkinen oli pelikiellossa.
 

Grainger

Jäsen
Suosikkijoukkue
La Decimoquinta
2000-luvun alussa hän kuitenkin voitti pari mestaruutta pelaten jokeripaidassa ja hänestä puhuttiin tulevana Jarkko Kokkona.

Minulle on herttaisen yhdentekevää, vaikka miehestä olisi puhuttu uutena Wayne Gretzkynä, kylmä fakta on, että Mikko Korhonen ei ollut 2000-luvun alkupuolella(kaan) jokeripaidassa pelatessaan(kaan) mikään erityisen kova kotiuttaja.

Korhonen on pelannut hyviä kausia lyöntipuolella, mutta kyllä hän silti on ulkopelin erikoismies. Lähinnä siksi, että hänen ulkopelilliset avunsa ovat olleet aina selkeästi edellä sisäpelitaitoja. Ei hän huono lyöjä ole, mutta kopparina hän oli aikoinaan valtakunnan eliittiä. Selkävaivat sitten viimeistään veivät mieheltä sisäpelivastuun lähes minimiin ja hihassa oli pääasiassa kasi tai ysi, riippuen oliko Jere Vikstöm tai joku muu nuori jannu piilokärkenä ysi hihassaan.

Mutta tämä ei kuitenkaan ollut se Beltranin pointti ja hän ystävällisesti pyysi, että kukaan ei tähän nimenomaiseen nimeen tarttuisi, koska jokainen ymmärtää mitä nimimerkki Beltran ajoi takaa. Pesäpallossa on erittäin monta vain ulkopeliin keskittyvää pelaajaa. Ojala on minusta se kaikista paras esimerkki.
 

halogeeni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport
Laatu korvaa aina määrän. Mieluummin yhdessä lajissa täysin ylivertainen organisaatio kuin kaksi ei-niin-kovin-hääviä organisaatiota kahdessa eri lajissa. Sotkamossa kuitenkin on samassa lajissa kaksi pääsarjatason joukkuetta, onhan se nyt erittäin perkeleen paljon kovempi saavutus kuin joku naisten koripallo, joka ei kiinnosta edes vimpeliläisiä.

5 mitalia viidessä vuodessa on muutakin kuin "ei-niin-kovin-häävi" organisaatio. Ja koripallokin on maailman toiseksi pelatuin pallopeli. Ja asukasluku Vimpelissä rapiat 3000 ja Sotkamossa n. 10 600.
 

Beltran

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Mets
Minulle on herttaisen yhdentekevää, vaikka miehestä olisi puhuttu uutena Wayne Gretzkynä, kylmä fakta on, että Mikko Korhonen ei ollut 2000-luvun alkupuolella(kaan) jokeripaidassa pelatessaan(kaan) mikään erityisen kova kotiuttaja.

Korhonen on pelannut hyviä kausia lyöntipuolella, mutta kyllä hän silti on ulkopelin erikoismies. Lähinnä siksi, että hänen ulkopelilliset avunsa ovat olleet aina selkeästi edellä sisäpelitaitoja. Ei hän huono lyöjä ole, mutta kopparina hän oli aikoinaan valtakunnan eliittiä. Selkävaivat sitten viimeistään veivät mieheltä sisäpelivastuun lähes minimiin ja hihassa oli pääasiassa kasi tai ysi, riippuen oliko Jere Vikstöm tai joku muu nuori jannu piilokärkenä ysi hihassaan.

Mutta tämä ei kuitenkaan ollut se Beltranin pointti ja hän ystävällisesti pyysi, että kukaan ei tähän nimenomaiseen nimeen tarttuisi, koska jokainen ymmärtää mitä nimimerkki Beltran ajoi takaa. Pesäpallossa on erittäin monta vain ulkopeliin keskittyvää pelaajaa. Ojala on minusta se kaikista paras esimerkki.

Grainger tajusi pointtini täydellisesti. Vaikka Mikko Korhonen oli varmasti myös hyvä sisäpelaaja, hän ei ikinä ollut Sotkamossa pelaaja jonka varaan sisäpelin pyörittämistä pääosin laskettiin eikä se ollut hänen vastuullaan. Tällainen mielikuva mulla Doksasta on jäänyt suuressa kuvassa sisältäen toki sen mahdollisuuden että jonakin yksittäisenä vuonna on ollut poikkeus. Mulla on Doksasta edelleen se kuva että hän oli hyvä etenijä ja todella vaarallinen kotiuttaja mutta sitä en muista että vaihtolyönneissä olisi ollut samalla tasolla.

Doksaan pätee sekin että monessa muussa superin seurassa sisäpelivastuuta olisi tullut mutta Sotkamossa oli tasoa ja siellävastuu jäi sisäpelin osalta vähäisemmäksi. Tässä yhteydessä tulevat mieleen Markku Hylkilä ja Jaakko Heikkinen jotka jäivät Sotkamossa pieneen sisäpelirooliin mutta vaihdettuaan seuraa sitä sitten saivat.
 

bluesblues

Jäsen
Suosikkijoukkue
Blues, Espoon Oilers
Varsikin Vimpeli on täysi kummallisuus, kaksi eri lajin palloilujoukkuetta SM-pääsarjassa. Löytyykö koko Kainuussa vastaavaa? Sotkamosta, joka väestöltään on moninkertainen Vimpeliin verrattuna, ei tietääkseni ainakaan.

Käsittääkseni Kajaani kuuluu Kainuuseen ja siellä pelaa Kajaanin Papas naisten salibandyliigaa.
 

NaPa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Metsurit
Pesää ei ilmeisesti voi suurentaa??

Miksi pomppulyönti pitäisi saada kuriin?

Parina viime syksynä on nähty loppuotteluissa miten pomppu saadaan kuriin.

Niin, riippuu minkä verran ajattelit kenttää ajatuksissasi leventää ? Edelleen pallo kulkee nopeammin kuin jalat.

Odotellaan tuohon toiseen kysymykseesi vastausta niiltä joita se tosiaan häiritsee.

Kiitos että selvensit vielä muillekin mitä edellisessä kirjoituksessa viittasin syksyn peleihin.

SoJy on tehnyt kiitettävästi mainostyötä isoihin kaupunkeihin, ainakin tällä ja viime kaudella ovat pelanneet ottelut Helsingissä ja Tampereella.

Kauanko olet seurannut pesäpalloa ?
 

Mauri-Antero

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Mnääh.. Vähän sama asia, kuin hiekka olisi Saharassa ongelma, ja se pitäisi saada sieltä pois. Ei ihmiset välitä mistään viidenkymmenen juoksun peleistäkään, jos lähdetään rajoja siirtelemään. Kyllä hienoja ulkopelisuorituksiakin arvostetaan ja tiukkoja pelejä. Ja onhan Juha Niemikin löytänyt jo 80 juoksun arvoisesti tilaa ulkokentistä. Lisäksi mahtaa olla aivan jumalaton homma, kun aletaan muokkaamaan kaikkiin Suomen hiekkatekonurmikenttiin uudet rajat.

Joten jälleen kerran veljet, nautitaan nyt vaan siitä nykyisestä pelistä, se on hyvä nyt. Itse aion mennä tänään Suomensarja peliin Jokioisten Koetus - Hämeenlinnan Paukku, ja kenties nauttia muutaman oluen aurinkoisella kakkos- puolella. Hyvää viikonloppua!
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös