Juurikin näin. Suomella on tunnetusti jo valtion välittömistä toimista riippumattomia tekijöitä, miksi emme ole työntekijöiden houkuttelevimpien maahanmuuttokohteiden joukossa ja ne tiedostaen, juuri kannustavista viranomaiskäytänteistä ja tervetulokulttuurista olisikin syytä tehdä vahvuutemme, suhteessa kilpailijoihimme.
Nyt olemme kuitenkin toimimassa juuri toisin, kun Persuille on annettu, jos ei ihan vapaat kädet, niin ainakin merkittävät valtuudet tehdä maamme tulevaisuuden kannalta haitallista maahanmuuttopolitiikkaa silkan ideologian takia. Sen päälle vielä Migrin omat ongelmat, niin eihän tämä lupaavalta näytä.
Varmasti myös Ruotsista ja jopa Kanadasta löytyy sikäläisiä riikkapurria ja mauripeltokankaita, joille maahanmuuton rajoittaminen on enemmän tai vähemmän itsetarkoituksellista, mutta huomioiden maamme länsimaalaisittainkin poikkeuksellisen ikääntynyt väestö, juuri Suomen olisi syytä olla avoin ja myönteinen työperäiselle maahanmuutolle. Nyt olemme menossa enemmän tai vähemmän metsään. Säädettävien pykälien ohella mielestäni myös sanoilla on merkitys. Jos yhdelle maamme vaikutusvaltaisimmista poliitikoista, todelliselle supervaikuttajalle, eli valtiovarainministeri Riikka Purralle ulkomaalaistaustaisen väestön kasvu on kategorisesti ongelma, minkä viestin se antaa sille, joka saattaa harkita Suomen ja Ruotsin välillä?
Näinpä juuri.
Suomea pidetään myös Euroopassa edelleen jossain määrin sulkeutuneena klubina, vaikkakin sinänsä hyvänä ja sympaattisena maana. Jos joku ilmoittaa haluavansa muuttaa Suomeen, se nostattaa kuulijassa kulmakarvoja. Jos joku ilmoittaa muuttavansa Ruotsiin tai Tanskaan, on se aivan normaalia.
Suomella on siis maine, että maassa ei ole juuri ollenkaan ulkomaalaisia: humanitaarisista syistä muuttaneita ulkomaalaisia vain kourallinen ja expateja sekä muita työ- tai koulutusperäisiä siirtolaisia ei nimeksikään. Näkemys on tietenkin vanhentunut, mutta se elää ihmisten käsityksissä sitkeästi. Jatkuvasti joudun korjaamaan lausetta "mutta eihän teillä Suomessa ole juuri ollenkaan ulkomaalaistaustaista väestöä?".
Siksi selkeä viesti avoimuudesta olisi juuri sitä, mitä Suomi kaikista eniten tarvitsisi. Tämmöisillä viesteillä, mitä esimerkiksi Riikka Purralta tasaisin väliajoin kuulee, vain ylläpidetään näitä muualla jämähtäneitä mielikuvia ja Suomi pysyy jatkossakin maana, johon
ehkä voidaan harkita menemistä, jos muualle ei päästä. Suomi on siis houkutteleva kohde ehkä jonkinlaisille seikkailijoille, Ruotsi ja Tanska puolestaan lähes kenelle tahansa, joka haluaa muuttaa hyvän työpaikan perässä.
Yleisesti ottaenhan maat, jotka ovat olleet avoimia humanitaariselle maahanmuutolle, ovat houkutelleet eniten myös työperäistä maahanmuuttoa. Kansainvälinen avoimuus on historiallisesti ollut tekijä, joka houkuttelee maahanmuuttoa. Ruotsi ja Tanska ovat tämmöisen maineen itselleen jo sementoineet, ja ne ovat ja pysyvät houkuttelevina työperäisen maahanmuuton kohdemaina.
Mitä sitten nykytilanne huomioonottaen tulee humanitaariseen maahanmuuttoon, niin on selvä, ettei Eurooppaan voi ottaa likimainkaan kaikkia halukkaita. Ratkaisu olisi yleiseurooppalainen, tiukka mutta avoin ja reilu, maahanmuuttopolitiikka. Se tarkoittaisi tiukkoja mutta selkeitä kriteereitä oleskeluluvan tai pakolaisstatuksen myöntämiselle sekä eurooppalaista taakanjakopolitiikkaa. Juuri tätä Suomen pitäisi aktiivisesti ajaa, mutta toki perussuomalaiset vastustavat sitäkin.
