Tuli luettua Lauri Nurmen teos 'Perussuomalaisten hajoamisen historia' (Into-kustannus 2017. Sivumäärä: 220).
Mitään uutta shokkitietoahan Nurmen julkaisu ei enää tarjoa, mutta se syventää mukavasti käsitystä siitä, mitä poliittiset valtasuhteet ovat ja mitä puolueiden kulisseissa tapahtuu. Myös politikkojen ja toimittajien välisiä suhteita avataan.
Ja vaikka ei olisi millään tavalla persujen kannattaja (kuten en ole), niin onhan tuo tapahtumaketju ja draaman kaari sellainen, että siitä saisi vaikka kokonaisen tuotantokauden Hercule Poirottia. Vuonna 2017 Suomeen saatiin parin viikon ajaksi samanlainen poliittinen SHOW kuin mitä se on USA:ssa 24/7. Muistan olleeni onnesta sekaisin. Nurmi kertoo tarinan taitavasti, Halla-ahon ja Soinin valtataistelun kautta.
On silti syytä pohtia, miksi teos oli onnistunut.
Mielestäni kirja toimii siksi, että Lauri Nurmen tyyli on maltillinen ja neutraali. Jos hänen tyylinsa olisi kärjistävä tai sensaatiohakuinen, niin homma ei ehkä pelittäisi, sillä aihe on jo itsessään täynnä intohimoa ja draamaa. Nurmi on on erinomainen kirjoittaja. Poliittisen historian koulutustausta pääsee oikeuksiinsa.
Ikävä kyllä teoksesta jää päällimmäisenä yksityiskohtana mieleen jo muutenkin "vallitseva totuus" siitä, miten itsekeskeinen, autoritäärinen ja pyrkyrimäinen hahmo Timo Soini lopulta oli. Siitäkin huolimatta, että Nurmi antaa Soinille rutkasti tilaa ja 100 % vapaan sanan kertoa, mitä puolueessa ja valtataistelussa tapahtui.
Ikävää tämä on siksi, että kuplien ja mustavalkoisuuden täyttämässä maailmassa unohdamme monesti sen, että yksikään ihminen ei ole 100-prosenttisen hyvä tai 100-prosenttisen paha. Kaikki on kiinni näkökulmasta ja taustalla vaikuttavien syy- ja seuraussuhteiden ymmärtämisestä.
Perussuomalaisten tapauksessa voittajat saivat eräällä tavalla kirjoittaa historian.
