Mitä nyt tulee tähän maahanmuutto-keskusteluun, niin olen samaa mieltä, että se on saanut suhteettoman suuren näkyvyyden. Kyseessä ei ole varsinainen kohtalonkysymys, toisin kuin monen muun kysymyksen osalta on. En kuitenkaan ymmärrä edelleenkään tätä logiikkaa, jonka mukaan ongelmasta ei olisi legitimoitua keskustella, koska on suurempiakin ongelmia? Ylipäänsä asiaan on hyvä puuttua vielä kun se on mahdollista ilman suurempia ongelmia. Toisekseen, toimenpiteet monen ongelman korjaamiseen ovat lähinnä teknisluontoisia, esim. perheenyhdistämis- yms kysymykset. Näistä vallitsee aika laaja konsensus kuitenkin. No se siitä toistaiseksi. Ja edelleen on pakko ihmetellä mjr:n lähes dogmaattista kehitysoptimismia. Siis huomioiden, että empiria ei tarjoa oikeastaan mitään perusteita sille tämän kysymyksen osalta.
Jos yksikään ehdokkaita tulevissa vaaleissa äänestävä taho ei saa kansanedustajien yksinkertaista enemmistöä, niin Suomessa hallituskoalitiot vaihtelevat niin sisällöltään kuin poliittisilta linjauksiltaan.
Olen kyllä tietoinen, että valintatilanteet ovat usein tilanteita, joissa valitaan kahden "pahan" väliltä se pienempi "paha". Lähinnä nyt huvitti ajatus ihan periaattelisella tasolla.
Kuten SDP:n puoluesihteeri Mikael Jungner sanoo, perinteistä vasemmisto-oikeisto -jakoa merkittävämpiäkin jakoja poliittisessa kentässä on. Itselleni merkittävin jako on modernismin ja postmodernismin välinen. Kysymys on esimerkiksi siitä, että asetammeko esimerkiksi jonkun ekologian ihmisten tarpeiden edelle? Onko se sivistävää, että "kävelevät ruokaympyrät" saavat syyllistää ihmisiä politiikan, akatemian (=/= tiede) ja tiedotusvälineiden avulla milloin minkäkin pinnalla olevan muoti-ilmiön avulla?
Jakoja on tietenkin aika paljonkin, riippuen mikä on tarkasteltava konteksti. Perussuomalaiset on hyvä esimerkki siitä, kuinka haitallista on pysyä näissä "perinteisissä" käsitteissä. Onko Persut oikeusto- vai vasemmistopuolue? Minusta kyseessä on lähinnä konservatiivipuolue. Tämä toki nyt lähinnä sitä semanttista kikkailua taas..
Tässä kontekstissa perussuomalaiset pääosin esimodernismista ponnistavina "toimijoina" ovat minun "ystäviäni", koska minun ei aktiivisesti tarvitse kamppailla heitä vastaan. Tai näin on siis ajattelun tasolla, käytännössä ainakin taksimatkoilla on meinannut huumori pettää. (Sattumoisin olen tuossa käytännössä hyvin ekologinen, tosin en halua mainostaa sitä, ei se tee minua yhtään paremmaksi ihmiseksi.) Pelottavimmat ihmisyyden viholliset ovat muualla! Näin tietysti luultiin Saksassakin 1920- ja 1930-luvuilla, nojaan "toivoni" lähinnä siihen, että po. rokotus totalitarismia vastaan tarjoaa suojaa myös Suomessa.
Mielestäni tämä hahmotelmasi ohjaa liikaa asioiden tarkasteluasi. Post-modernismi nyt on aika hankala määritelmä, mutta jos haluamme etsiä valistusajan ihanteiden "vihollisia", ei meidän tulisi lukkiutua vain tuohon suuntaan. On tietenkin esim. vihreiden osalta vaikea sanoa, missä määrin ajattelua ohjaa post-modernit premissit ja missä taas kulkee ihan puhdas intressien ajaminen (feministinen naisasialiike) sekä liiallinen todellisuuden romantisointi (lanseeraamasi "livelarppaus", disneymainen antropomorfisointi ja luontomystiikka). En nimittäin tiedä onko kovin tarkoituksenmukaista kutsua natsi
eliittiä post-modernikoiksi? Siis huomioiden, että osan tämän porukan (esim. Aatu itse ja Göhring) toimintaa "loppuun asti" on aivan mahdoton ymmärtää ilman huomioimista erilaisten mystisten roolien omaksumista (pohjautui johonkin rotumytologioihin) sekä todellisuuden hahmottamista romantiikan suodattamana.
Tämä nyt liittyy asiaan siltä osin, että "vihollisia" ovat yhtäältä uskonnollisia dogmeja seuraavat, post-modernikot sekä koko aika kasvava salaliittouskovaisten joukko. Nämä nyt siksi, että älykkäätkin ihmiset haksahtuvat näihin helposti. Valtaosa populaatiosta taas on "vihollisia" yksinkertaisesti sivistyksen tai älyn puutteen vuoksi. Mutta täytyykö tätä porukkaa syyllistää moraalisesti?
Myöskin asia liittyy siihen, että tämä post-modernismin (sinäänsä perusteltu) inho taitaa heijastua sinulla ylipäänsä kaikenlaisen humanistisen tieteen ylle. Minusta tämä on todella sääli, sillä olen kyllä huomannut monien tahojen
asenteellista väheksyntää siihen suuntaan (tämä siis ihan perustuen tähän astiseen omaan kokemukseeni "akateemisessa maailmassa".). Itse en todellakaan haluaisi nähdä humanistisia tieteitä ja luonnontieteitä toistensa vastakohtina, koska tämä on tarpeetonta. Tähän voinee vaikuttaa se, että molemmat tiedekunnat, joissa opiskelen ovat näiden "suuntausten" hybridejä. Tunnustan post-modernikkojen legitimoidut lähtökohdat lähinnä epistemologisilla perusteilla, mutta pidän kuitenkin niistä premisseistä lähtevää kritiikin vipuvartta suhteettomana. Suuntaus kyllä saa huolestuttavasti lisääntyvää kannatusta juurikin humanistisissa tieteissä (esiintyy myös yhteiskunta- ja oikeustieteissä, kuten varmasti tiedät), mutta olisin vasta siinä vaiheessa valmis julistamaan varsinaista sotaa, kun saamme ihmeteltäväksemme oppisuuntaukset "feministinen fysiikka" sekä "kriittinen kemia".
Nyt en kyllä ymmärrä. Viimeisissä mittauksissa "vuoto" myös kokoomuksesta persuihin on alkanut. Tulevat vaalit "ratkaistaan" (= pääministeri) pääosin agraariklusteriin kuuluvien vaalipiirien viimeisten paikkojen osalta, itse asiassa vaikka kokoomus tulee nostamaan kaiken järjen mukaan suhteellista ääniosuuttaan vuoden 2007 vaaleista, niin tämä ei galluppien kertoman perusteella tule johtamaan kansanedustajapaikoissa tapahtuvaan merkittävään etenemiseen.
Selvennetäänpäs nyt hieman. Ylipäänsä on aika tosi se seikka, että pienempi äänestysaktiivisuus on Kokoomuksen etu. Tähän samaan logiikkaan esittämäni väite perustuu. On Kokoomuksen kannalta parempi, jos kaikkien (siis myös Kokoomuksen) ääniosuus putoaa, jos se putoaa suhteessa enemmän muilla. Esim. Kokoomuksella -0.1% ja muilla (demarit ja kepu) -2%. Taas on Kokoomuksen kannalta huonompi, jos kaikilla (myös Kokoomuksella) ääniosuus nousee, jos se nousee suhteessa muilla enemmän. Esim. Kokoomuksella 0.1% ja muilla 2%. Tästähän on kyse "ilmiössä" Perussuomalaiset. Tietenkään "nukkuvien" siirtyminen persujen leiriin on Kokoomukselle huono juttu. Samoin nämä maahanmuuttokysymykset antavat Kokoomukselle hyvää "lehmänkauppatavaraa" tulevia hallitusneuvotteluja silmällä pitäen.
Tuo suhteellisen edun tarkastelu on ylipäänsä oleellinen asia, jotta voisi ymmärtää kunnolla esimerkiksi suurvaltapolitiikan luonnetta, mutta sitäkin paremmin se soveltuu tämänkaltaisiin tapauksiin, joissa "määreet" ovat verraten selviä. Ei sillä, ettenkö uskoisi sinun olevan tietoinen tästä, ihmetyttää vain, miksi asian sanominen on niin vaikeaa?
Positiivisissakin kv-suhdanteissa tästä kuopasta kaivautumiseen menee paljon aikaa, perussuomalaiset ehtivät loistamaan kirkkaana liekkinä, palamaan loppuun alle 5 prosentin puolueeksi ennen kun näiden tärkeimpien ongelmien ratkaisemisesta voitaisiin edes lämpimikseen puhua.
Ymmärrän kyllä nuo realiteetit (lainausta aikaisemmassa kappaleessasi listaamat asiat) enkä nyt ole juurikaan erimielinen tulevien haasteiden ja niihin suhtautumisen suhteen. Pointtini nyt vain on se, että Kokoomus on puolue muiden joukossa. Messiaaninen suhtautuminen puolueeseen vain ei kyllä palvele kriitistä ja älyllistä ajattelua, saati keskustelua.
"Kepulandiassa" keskusta hallitsee aivan kaikkea kunnanvaltuustosta kunnanhallituksen kautta paikalliseen mediaan ja yrityksiin.
Kuntapolitiikka tosiaan on oma
näyttämönsä. Varsinkin pienempien paikkakuntien osalta sitä ymmärtääkseen voisi olla enemmän hyötyä joko teatterikorkeakoulun tai psykologian opinnoista kuin mistään muusta?