Pitääkö meidän vetää tästä johtopäätös, että tulevaisuudessa tulemme näkemään "vihollisen vihollinen on ystävä"-periaatteelle rakennettuja liittoja Vihreiden post-modernikkojen ja -strukturalistien sekä perussuomalaisten välillä? :) Vähän kuin vasemmiston ja palestiinan suhteen.
Jos yksikään ehdokkaita tulevissa vaaleissa äänestävä taho ei saa kansanedustajien yksinkertaista enemmistöä, niin Suomessa hallituskoalitiot vaihtelevat niin sisällöltään kuin poliittisilta linjauksiltaan.
Kuten SDP:n puoluesihteeri Mikael Jungner sanoo, perinteistä vasemmisto-oikeisto -jakoa merkittävämpiäkin jakoja poliittisessa kentässä on. Itselleni merkittävin jako on modernismin ja postmodernismin välinen. Kysymys on esimerkiksi siitä, että asetammeko esimerkiksi jonkun ekologian ihmisten tarpeiden edelle? Onko se sivistävää, että "kävelevät ruokaympyrät" saavat syyllistää ihmisiä politiikan, akatemian (=/= tiede) ja tiedotusvälineiden avulla milloin minkäkin pinnalla olevan muoti-ilmiön avulla?
Tässä kontekstissa perussuomalaiset pääosin esimodernismista ponnistavina "toimijoina" ovat minun "ystäviäni", koska minun ei aktiivisesti tarvitse kamppailla heitä vastaan. Tai näin on siis ajattelun tasolla, käytännössä ainakin taksimatkoilla on meinannut huumori pettää. (Sattumoisin olen tuossa käytännössä hyvin ekologinen, tosin en halua mainostaa sitä, ei se tee minua yhtään paremmaksi ihmiseksi.) Pelottavimmat ihmisyyden viholliset ovat muualla! Näin tietysti luultiin Saksassakin 1920- ja 1930-luvuilla, nojaan "toivoni" lähinnä siihen, että po. rokotus totalitarismia vastaan tarjoaa suojaa myös Suomessa.
Ihan totta nyt hei. Ymmärrän kyllä, että tietynasteinen puolueuskollisuus ei tarkoita automaattisesti älyllistä epärehellisyyttä, koska politiikka on politiikkaa ja asiat ovat aina suhteellisia eivätkä absoluuttisia. Kuitenkin voisi odottaa edes jonkinasteista kriittistä arviointia asioihin - tai ainakin pdättäytymistä ihan moiseen härskiyteen ryhtymisetä.
Nyt en kyllä ymmärrä. Viimeisissä mittauksissa "vuoto" myös kokoomuksesta persuihin on alkanut. Tulevat vaalit "ratkaistaan" (= pääministeri) pääosin agraariklusteriin kuuluvien vaalipiirien viimeisten paikkojen osalta, itse asiassa vaikka kokoomus tulee nostamaan kaiken järjen mukaan suhteellista ääniosuuttaan vuoden 2007 vaaleista, niin tämä ei galluppien kertoman perusteella tule johtamaan kansanedustajapaikoissa tapahtuvaan merkittävään etenemiseen.
Toki myös virheitä on taustalla, maailmanlaajuinen finanssikriisi ja taantuma söivät valtio- ja kuntatalouden pelivaran. Tähän ongelmaan monet haluaisivat vastata Sauli Niinistön tapaan "kamreerimallilla". Toisaalta valtio- ja kuntatalouden tervehdyttäminen (~ sosiaaliturvan yhteensovittaminen aidosti työn tekemiseen kannustavan
positiivisen mallin kanssa ja eläkejärjestelmän muuttaminen sitä tilannetta vastaavaksi, jossa väestön eliniänodote on kasvanut "abouttirallaa" 30 vuotta järjestelmän rahoituksellista perusoletuksista) ei ole vain vuoden 2011 vaalien, mutta myös vuosien 2015 ja 2019 vaalien ykkösasia. Samalla pitäisi peruspalvelut taikoa jostakin. Kuitenkin tästä on olemassa jo budjettitalouden laskelmat, mitään jakopoliittista erityisasiantuntemusta seuraavat hallitukset eivät tarvitse, tarvitsemme malttia, välittämistä ja inhimillisyyttä. Yksi asia tässä ovat tänne työtä tekemään tulevat maahanmuuttajat, joilla luonnollisesti on hieman epäluuloja maamme verotusjärjestelmän suhteen. Soini on oikeassa siinä, että "ekologiset" verotkin syövät kansalaisten ostovoimaa ja elinkeinotoiminnan aktiviteettia, tosin Soini ei kerro sitä, että koko julkisen talouden romahtaminen söisi vieläkin enemmän.
Positiivisissakin kv-suhdanteissa tästä kuopasta kaivautumiseen menee paljon aikaa, perussuomalaiset ehtivät loistamaan kirkkaana liekkinä, palamaan loppuun alle 5 prosentin puolueeksi ennen kun näiden tärkeimpien ongelmien ratkaisemisesta voitaisiin edes lämpimikseen puhua.
Persujen kannatus sataa täydellisesti Kokoomuksen laariin. Vaalituloksen kannalta oleellista on suhteellinen äänijakauma, ei absoluuttinen vaalivoitto (vaikka virallisesti muuta väitetäänkin). Täten tiettyyn rajaan asti pidättäytyminen "puuttumasta" ongelmakohtiin on poliittisesti tarkoituksenmukaista, vaikka vastuullisuudesta voidaan olla montaa mieltä. Kaikki muut puolueet ovat julistautuneet "vastavoimaksi" Persuilla, paitsi kristilliset ja Kokoomus. Jokainen tehkööt omat johtopäätökset asiasta. Sen lisäksi Kokoomus haravoi ja kalastelee täysin samoilla apajilla ja vesillä, vaikka pienemmällä volyymilla. Kysy asiaa vaikka Zysseltä tai Pöntiseltä.
Ei "sada", ks. yllä.
"Kepulandiassa" keskusta hallitsee aivan kaikkea kunnanvaltuustosta kunnanhallituksen kautta paikalliseen mediaan ja yrityksiin. Usein kepulandiassa asuvat joutuvat hyvin pitkään pohtimaan sitä, että miten moderneja, liberaaleja tai
ylipäätään muita kuin kepulaisia ajatuksia po. olosuhteissa saadaan näkyville ja kuulumaan? On maaseutukuntia, jossa protesti ja rotesti tilanteen toivottomuuden edessä yhdistyvät. On paikkakuntia, jossa koko
muu poliittinen kenttä yhdistää enemmän tai vähemmän voimansa keskustan yksinvallan saattamiseksi edes jollakin tavalla päivänvaloon, ei-sosialistit saattavat äänestää (kuntavaaleissa) jopa vasemmiston ehdokasta, jos se nähdään ainoaksi keinoksi keskustavallanpidon avaamiseksi julkiselle kritiikille.