Niin, jos EU olisi vain pohjoismaat, Britannia, Hollanti, Saksa, Ranska, niin homma toimisi paremmin. Lisättynä siten, että EU:n komissaarit vaihtuisivat jotakuinkin EU-maiden kansallisten vaalien mukaan. En minä halua, että EU:n johtajana häärii joku "entinen" maolaiskommunisti, kuten José Manuel Barosso on. Ei kommareilla ole missään merkittävää kannatusta.
Pitää muistaa EU:n historia ja se, että se on tehty estämään sodat Länsi-Euroopassa jatkossa. Coal and steel communityhän se oli tuo Schumannin idea, joka Ranskan toimesta esitettiin, jottei maa joutuisi enää Saksan kanssa sotimaan. Treaty of Parisissa oli mukana Benelux maat, Italia ja sitten Ranska ja Saksa. Tuo on se Euroopan ydin, joka olisi voitu hyvin integroida lähemmäs toisiaan niin, että esim. taloudellisia ongelmia ei olisi syntynyt. Italiassa esim. on valtavasti rikkauksia, mutta julkisen talouden pito on ollut usein huono kuten se on ollut Belgiassakin. Aivan hyvin tuohon olisi voinut sitten liittyä maat kuten Itävalta, Ruotsi ja Suomi, joilla on hyvin paljon samanlainen tapa toimia kuin Saksalla ja pitkä yhteinen historia.
Sen sijaan Britannia on ongelmallinen ja sen ei pitäisi olla EU:ssa mukana. Maa on ollut aina vastarannan kiiski, eikä heillä ole mitään yhteistä manner-Euroopan kanssa. Oikeusjärjestelmä, mittayksiköt jne. kaikki ovat lähinnä anglosaksisia siis Amerikan kanssa yhteensopivia ja lisäksi Britannialla on vanhan suurvalta-asemansa menettäneenä maana tarve pullistella. Samoin Espanja, Portugali ja Kreikka eivät oikein istu missään tapauksessa EU:hun samalle viivalle muiden kanssa ja maat pääsivätkin mukaan vain sen takia, koska haluttiin varmistaa, ettei niissä maissa tapahdu enää demokratiaa loukkaavia diktaattorien valtaannousuja ja toisaalta oli myöskin kylmä sota, jolloin pelättiin, että maat ajautuvat kommunistien käsiin. Niitä maita on jo huomattavasti vaikeampi integroida elintasoerojen takia. Nythän siellä on käynyt niin, kun ei olla oltu tarkkoina niin inflaatio on nostanut hinnat lähes muiden maiden tasolle, mutta kilpailukyky on surkea.
Mitä tulee sitten komission kokoonpanoon niin a) komissaareja on nyt liikaa ja b) tapa valita puheenjohtaja on ihan ok, kyllä hänen pitää vetää sitä komissiota 5 vuotiskausi kuten pääministerikin vetää jonkun yksittäisen maan hallitusta koko vaalikauden. Eriasia on sitten se, että tuleeko aina paras ehdokas valituksi. Siinä on vähän liikaa sellaista jäsenvaltioiden välistä lehmänkauppaa ja hieman minua häiritsee varsinkin se, että yleensä EU-päätöksenteossa tiettyjen pienien maiden kuten Hollannin, Belgian ja Luxemburgin johtajat saavat turhan paljon tehtäviä ns. kompromissiehdokkaina, kun suuret maat eivät ole päässeet ehdokkaista sopuun. En tiedä mikä olisi paras tapa valita esim. komission puheenjohtaja, mutta se päätös ei ole ollut mielestäni huonoin, kun vertaa muihin ratkaisuihin. Se van Rompuy on ihan pilipalikaveri. En tiedä missä hiton poterossa se on ollut nytkin koko kriisin ajan. Äijän pitäisi olla EU:n presidentti, mutta ei ota mihinkään kantaa puoleen tai toiseen. Jos sillä paikalla olisi oikein kova tyyppi niin kriisi olisi ainakin osittain jo voitettu.
Toisaalta olen sitä mieltä, että laajemmassakin viitekehyksessä EU-maat eroavat toisistaan sen verran paljon, että EU:n pitäisi olla vain kauppaliitto ja puolustusliitto.
EU ei ole ikinä ollut vain kauppaliitto, vaan nimenomaan poliittinen liitto, jossa talousalue on ollut yksi osa. Siis jo 50 luvulla perustettiin nimenomaan rauhaa turvaamaan poliittisena hankkeena. Niinpä siitä on mahdotonta hakea mitään kauppaliittoa, mikä joku Nafta on.
Fakta on vain se, että kun meillä on kuitenkin globaali maailmantalous ja WTO niin toisin kuin aiemmin tässä ketjussa on väitetty niin uusien jäsenten liittyminen EU:hun sitten vuoden 1995 on ollut aivan tarpeetonta. Me emme käytä noita uusia jäsenmaita matalan jalostusasteen tuotteiden valmistuspaikkana, vaan ostamme silti tuotteita Kaakkois-Aasiasta, mutta joudumme tekemisiin sen ongelman kanssa, mikä syntyy, kun maiden välillä on suuria elintasokuiluja. Me emme ole myöskään onnistuneet luomaan kahden kerroksen EU:ta. Jos sellainen olisi selkeästi olemassa niin voisimme integroida sitä sisäpiiriä niin, että olisimme kokonaisuudessaan kilpailukykyisempiä, mutta emme joutuisi noiden Itä-Euroopan maiden kanssa samaan tukemiseen kuin mitä Saksa joutui DDR:n kanssa 90 luvulla. Puhdas fakta on se, että olemme vähän kuin köysi kaulassa nyt. Pitäisi mennä eteenpäin, muttemme voi mennä eteenpäin, kun meitä on liian monta mukana ja alue on liian heterogeeninen. Se oli helpompi ottaa koko ajan lisää jäseniä ja sanoa, että olemme suurempi sisämarkkina kuin mennä syvemmälle integraatiossa, koska niin monen maan parlamentissa olisi voitu mussuttaa siitä, että itsenäisyys menee, vaikka ihan hyviäkin asioita on saatu aikaan kuten puheluiden roaming-hintojen lasku etc., jotka ovat erittäin tärkeitä hankkeita sitä kohti, että yritykset ja kotitaloudet voisivat toimia rajojen yli samalla tavalla kuin ihmiset pystyvät toimimaan Jenkeissäkin osavaltiorajojen yli ilman, että joku vanha valtakunnanraja aiheuttaa hirveästi lisäkustannuksai.