Valitettavan harva näkee metsää puilta Mäenpään ja kristillisten Räsäsen tapausten takaa tai ohitse. Kyseessä on todellakin uusi normaali, jossa halutaan vaimentaa kritiikki mahdollisimman tehokkaasti. Pitkästä aikaa vähän pelottaa, mitä on edessä, eikä tämä ole enää vitsi. Valtakunnansyyttäjä toimii julkisuuteen päin näyttäen kuin omiin nimiinsä, mutta tuskin ilmaa vahvaa tukea helposti arvattavalta suunnalta.
Syyttäjän tukijoukot eivät vain ymmärrä sitä, että tuo "ensin valitaan syyllinen, sitten tutkitaan, mistä syyllistä syytetään" voi napsahtaa joskus myös omaan nilkkasukkaan. Toistaiseksi valtaa jaellaan vain yhdeksi vaalikaudeksi kerrallaan. Ja sitä ei kannattaisi liikaa ulkoistaa muualle.
Jäätävässä kunnossa on kyllä Suomi. Velasta riemuiten mennään kohti sekasortoa letti hulmuten.
Perussuomalaiset ei puolueena tarjoa minkäänlaista kertaratkaisua tilanteeseen, mutta ajatusmaailmasta löytyy silti vielä ripaus realismia unelmahöttöilyn seasta. Unelmaakin on, se vain on toisenlaista kuin hallituspuolueissa. Tuskin ikinä heitä äänestän, mutta sydämestäni toivon, että kun syksyllä arki palaa talousnäkymiin, sanotaan myös heiheit pumpuliunelmien menestykselle.