Kuinka moni suomalainen perinnönsaaja oikeasti vaurastuu vanhempiensa kuoltua niin, ettei tarvitse itse sitä elantoa enää hankkia? Omasta mielestäni irvokasta on se, että ne suvun perintömökit ja kotitalot joutuvat vasaran alle sen takia, ettei perintöveron maksamiseen riitä rahkeet. Miksei myyntivoittovero olisi inhimillisempi tapa repiä se yhteiskunnan osuus perinnöistä ja ansiottomista tuloista?
En puhunut sellaisista perinnöistä, jotka mahdollistaisivat ns. leveän elämän laakereilla leväten, vaan mielessäni oli (ja usein perintöasioita pohtiessani yleensäkin on) tuntemani keski-ikäinen pariskunta, joista toisella on yksi elossa oleva vanhempi. Ko. henkilö on myös ainoa lapsi eli ainoa perillinen. Hänen elossa oleva vanhempi on iältään n. 80-vuotias, joka elää niukasti pienellä eläkkeellään. Asuntonsa on käytännössä ainoa omaisuutensa. Hyvin tyypillinen tilanne siis.
Kyseinen vanhus oli saanut pankilta tarjouksen käänteisestä asuntolainasta, joka järkevillä ehdoilla on täydellinen tapa vanhalle ihmiselle saada ihmisarvoiset viimeisiksi elinvuosiksiin, jollei muuta realisoitavaa omaisuutta ole kertynyt. Tämä ainoa lapsi puolisonsa kera oli tyrmännyt ajatuksen ja kieltänyt ehdottomasti vanhempaansa näin menettelemästä. Miksi? Siksi, että he ovat ajatelleet muuttaa sinne itse ja joko myydä tai laittaa vanhan asuntonsa vuokralle. Niin, heillä on oma asunto, mutta ilmeisen tukeva asuntolaina vielä alla. He ovat siis aidosti sitä mieltä, että tämä vanhuksen asunto on heidän omaisuuttaan, ja heillä on oikeus päästä elämään velattomasti vanhan ihmisen omaisuudella. Vaikka se tarkoittaa, että tämä vanhus joutuu koko ajan miettimään, mitä on varaa ostaa kaupasta.
Olenko kateellinen tästä heitä odottavasta oikotiestä onneen? En. Se ei silti tarkoita, etteikö suhtautumiseni tällaiseen kuvioon olisi negatiivinen.
Miksi sinä haluat näistä säästämistäni rahoista antaa suuren osan sosiaalikäyttöön? Eikö omalla toiveellani ole mitään merkitystä teidän kateellisten haluihin verrattuna?
Alle 15 % ei ole suuri osa. Äläkä viitsi puhua tunne-elämästäni niin kuin tuntisit minut.