Perhetragediat Suomessa

[sampio]

Perheväkivalta ei varmasti ole lisääntynyt, pikemminkin päinvastoin, mutta onhan näissä perhesurmissa nyt aivan selkeä piikki. Toivottavasti ei kuitenkaan mikään pysyvä trendi.

Vaikka mun ihmettelyt ei mitään muuta, niin en voi millään käsittää kuinka ihminen voi olla niin vieraantunut omista lapsistaan emotionaalisesti, että kykenee tuollaiseen. Uskomatonta paskaa. Miten sen paskan saisi loppumaan, sitä en tiedä. Hyvä olisi varmasti etsiä jotain yhteisiä nimittäjiä näistä tapahtuneista.

 

[Śmierć]

Jotenkin tullut sellainen fiilis liittyen useimpiin näistä perhesurmista, että nykyinen taloustilanne on osaltaan vaikuttanut näihin. Nykyään, kun yhä useammalla "normaaliperheelläkin" tuntuu olevan vaikeampaa, mitä vuosia aiemmin. Mutta ei se mitään, hyvinvointivaltiossa on mukava elellä.

 

[-Niks-]

Ei näitä millään pysty estämään, kellä tahansa on voinut kiehua päässä vuosikausia ja pitänyt kaiken sisällään. Siinä ei mikään terapiat yms auta jos asiaa ei pysty edes tiedostamaan.

Nämä lisääntyy lisääntymistään ja lumipallo kieroo jo kovaa vauhtia.

 

[ms.qvist]

Perheväkivalta ei varmasti ole lisääntynyt, pikemminkin päinvastoin, mutta onhan näissä perhesurmissa nyt aivan selkeä piikki. Toivottavasti ei kuitenkaan mikään pysyvä trendi.

Vaikka mun ihmettelyt ei mitään muuta, niin en voi millään käsittää kuinka ihminen voi olla niin vieraantunut omista lapsistaan emotionaalisesti, että kykenee tuollaiseen. Uskomatonta paskaa. Miten sen paskan saisi loppumaan, sitä en tiedä. Hyvä olisi varmasti etsiä jotain yhteisiä nimittäjiä näistä tapahtuneista.

Mitä näitä nyt on, suunnilleen kahdeksan perhesurmaa vuoden sisään eli kyllähän tämä taitaa pienoinen piikki olla tilastoissa normiin nähden. Muistelen vastaavaa olleen 90-luvun laman aikaan, jolloin useampi perhe koko "laajennetun itsemurhan" pääsääntöisesti taloudellisten syiden tähden. Toki tässä välilläkin on ollut yksittäisiä tapauksia mutta nyt viimeinen vuosi on selkeästi huomiota herättävä - tai sitten minun muistini on vain niin lyhyt etten muista enää vuosien takaisia perhesurmia.

Entäpä jos tällainen perhesurman tekijä ei olekaan vieraantunut emotionaalisesti lapsistaan vaan kokee voimakasta emotionaalisuutta lapsiinsa ja koska tekijällä menee huonosti, hän kokee, että ilman häntä kukaan muukaan ei voi tulla toimeen, joten yksinkertaiseen asiaan hänen kannalta järkevin vastaus on "laajennettu itsemurha" ts. koko perhe tapetaan tai niin moni heistä kuin mahdollista. Voi olla, että olen hakoteillä ajatuksen suhteen, mutta tiettyä vieraantumista todellisuudesta näideen tekojen taustalla on, en kuitenkaan sanoisi, että esim. tunneköyhyyttä vaan kenties tunneside perheeseen on niin voimakas, että kaikkien on lähdettävä pahasta maailmasta kun yksi (tekijä) lähtee.

vlad.

 

[polvipetteri]

Kun näistä perhetragedioista uutisoidaan tämän tästä, vastaavassa henkisessä ahdingossa oleva ihminen näkee ilmeisesti tällaisessa toimintatavassa ratkaisun ongelmilleen. Sama juttu näiden kouluammuskelujen ja rekkoihin törmäilyjen suhteen.

Ei vaan oikein avaudu, miksi näitä (perhe)tragedioita pitää tuoda esille jatkuvasti. Mitä me muut niistä kostumme? Miksi kenenkään ulkopuolisen pitäisi niistä tietää? Ja jos ei Suomessa tapahdu riittävästi, haetaan maailmalta joku tarpeeksi raflaava tapaus ja tehdään siitä otsikko, joka ei edes paljasta missä asia on tapahtunut (ja antaa siksi ensisilmäyksellä ymmärtää, että voisi olla Suomesta). Kuvottavaa toimintaa.

 

[Hemingway]

Entäpä jos tällainen perhesurman tekijä ei olekaan vieraantunut emotionaalisesti lapsistaan vaan kokee voimakasta emotionaalisuutta lapsiinsa ja koska tekijällä menee huonosti, hän kokee, että ilman häntä kukaan muukaan ei voi tulla toimeen, joten yksinkertaiseen asiaan hänen kannalta järkevin vastaus on "laajennettu itsemurha" ts. koko perhe tapetaan tai niin moni heistä kuin mahdollista. Voi olla, että olen hakoteillä ajatuksen suhteen

Tällä tavalla aiheesta väikkärin tehnyt psykiatrikin asian selitti. Lapsensa tappava vanhempi kokee suojelevansa heitä.

 

[sampio]

Ymmärrän tuon pointin teoriassa, kun sitä itsekin hahmottelin mielessäni noin. Minä vain törmään emotionaaliseen seinään voimakkaasti vaikken edes veisi teoriaa omakohtaiseksi. Kovin rationaalista pohdiskelua tuossa takana tuskin on kuitenkaan, vaan kyseessä lienee hyvin epätoivoinen ja melko äkillinen teko.

 

[opelix]

Tällä tavalla aiheesta väikkärin tehnyt psykiatrikin asian selitti. Lapsensa tappava vanhempi kokee suojelevansa heitä.

Kuulostaa sairaalta,no niin on teon tekijäkin. Eniten ällöttää se kun näistä perhesurmaajista ja muista sairaista tehdään uhreja. Paskan marjat! Toisaalta huonosti puolisot toisensa tuntevat jos tällaisesta ei muka ole mitään merkkejä. Ei vaan avaudu ei. Voi olla tietysti terveellistä ettei avaudukaan.

 

[Lunatico]

Erittäin järkyttävä tapaus! Nämä perhesurmat ovat kyllä huolestuttavasti yleistyneet ja sitä tukee myös tilastot: Viimeisen 10 vuoden aikana on tullut 65 uhria. Se on liikaa. Yksikin tapaus on liikaa.

 

[masaman]

en tiedä... suru ehkä päällimmäisenä... epäusko... maailma on joskus niin epäoikeudenmukainen... lohdutuksen sanoja en löydä...

toivon jonkinlaista jaksamista. Haluan uskoa siihen, että tuostakin pääsisi hän yli. Ei tähän pysty oikein mitään kirjoittamaan.

Mikä vittu meitä suomalaisia oikein vaivaa?

 

[Knower]

Mikä vittu meitä suomalaisia oikein vaivaa?

Sanoisin jopa että mikä vittu meitä suomalaisia miehiä vaivaa kun ei kasetti kestä? Ei haluaisi lähteä spekuloimaan tällaisella aiheella, mutta tämäkin perhe oli saanut neljä lasta nopeaan tahtiin - toiko mukanaan liikaa painetta (henkistä, taloudellista)?

Selvä on kuitenkin, että ennen kuin kersoja ryhtyy tekemään, oma kasetti pitäisi saada tasapainoon. Murheellinen juttu, enkä mä tiedä mitä nyt yhteiskunta voisi kamalasti toisin tehdä.

edit. paremmalla silmällä

 

[masaman]

niin no... en nyt lähtisi puhumaan tykittämisestä. Pikkusen liian lähelle osuu. Toivoisin hienotunteisuutta. Ymmärrän kuitenkin mitä ajat takaa.

Odotettuja ja rakastettuja lapsia. Isästä en sano mitään. Ei tällä hetkellä ole sanoja siihen suuntaan.

 

[Knower]

niin no... en nyt lähtisi puhumaan tykittämisestä. Pikkusen liian lähelle osuu. Toivoisin hienotunteisuutta. Ymmärrän kuitenkin mitä ajat takaa.

Odotettuja ja rakastettuja lapsia. Isästä en sano mitään. Ei tällä hetkellä ole sanoja siihen suuntaan.

Pahoittelut, ei ollut tarkoitus epäkunnioittavasti ilmaista itseäni. Muokkasin vähän aikaisempaa. Ymmärsit tosiaan kuitenkin pointin.

 

[kamik]

Ensimmäinen reaktioni oli, että ei taas. Tippa meinasi tulla silmään, kun lueskelin asiaa koskevia uutisia, vaikken näitä ihmisiä tunnekaan. En voi käsittää miten joku pystyy surmaamaan omat lapsensa. Nuorin vain kolmevuotias... Surullinen tapahtuma ja voimia niille, joita asia vähänkään koskettaa.

 

[Ted Raikas]

Voi olla, että olen hakoteillä ajatuksen suhteen, mutta tiettyä vieraantumista todellisuudesta näideen tekojen taustalla on, en kuitenkaan sanoisi, että esim. tunneköyhyyttä vaan kenties tunneside perheeseen on niin voimakas, että kaikkien on lähdettävä pahasta maailmasta kun yksi (tekijä) lähtee.

Minä ainakin miellän tuollaisen tilanteen todella voimakkaan masentumisen tietyksi ilmenemismuodoksi. Masentuneet ihmiset yleensä eivät ole tunneköyhiä, vaan pikemminkin päinvastoin. Se kyky tuntea voi olla siis rikkaus mutta myös taakka, etenkin jos se kulminoituu tuollaisiin tragedioihin.

Mitenkään nyt siis puolustamatta tekijöitä, kaikki ei vaan osaa hakea oikealla tavalla ja oikeaan aikaan apua, vaan patoavat asioita itsekseen kenties vuosikausia. Ikävä kyllä ja lopputulos on sitten tämä. En tiedä onko se sitten jotain suomalaista ylpeyttä joka estää hakemasta apua ja yritetään selvitä pahasta olosta ja vastoinkäymisistä itse? Enkä tiedä sitäkään onko tuo kuinka yleistä muissa maissa ja kulttuureissa, ei ole kantautunut niin korviin.

 

[Eino_Mies]

Sanoisin jopa että mikä vittu meitä suomalaisia miehiä vaivaa kun ei kasetti kestä?

Tässä kohtaa kannattaa mainita, että suomalaisilla miehillä kasetti kestää huomattavasti paremmin kuin vielä parikymmentä vuotta sitten. Nimittäin Tilastokeskuksen juuri tänään julkaisemat itsemurhatilastot (hs.fi) kertovat, että etenkin ikäryhmässä 25-44 suomalaiset miehet kuolevat oman käden kautta huomattavasti harvemmin kuin vielä 90-luvun alussa. Luvut ovat tippuneet reilusta 500:sta noin 200:n. Kokonaisuudessaan itsemurhia tehtiin vähiten liki 40 vuoteen.

Eli kynnys hakea apua mielenterveysongelmiin on madaltunut ja enää ei päädytä niin helposti siihen lopulliseen ratkaisuun. Nämä perhesurmat tietenkin uutisoidaan näyttävästi, mikä on omiaan ruokkimaan mielikuvaa suunnattomasta ja yhä lisääntyvästä pahoinvoinnista.

Mutta pointti oli se, että ei suomalainen mies enää ole enää keskimäärin niin jääräpäinen, etteikö hän hädän hetkellä uskaltaisi tunnustaa heikkoutensa ja hakea apua.

 

[#76]

Selvä on kuitenkin, että ennen kuin kersoja ryhtyy tekemään, oma kasetti pitäisi saada tasapainoon. Murheellinen juttu, enkä mä tiedä mitä nyt yhteiskunta voisi kamalasti toisin tehdä.

Paha se on etukäteen tietää millaisia ne lapset sattuu olemaan ja miten tilanteen itse kestää jos mennään useampi vuosi vajailla unilla. Vaimo seuraa naisten foorumuja ja jokunen kirjoittaja kenellä suht samanikäiset muksut kuin meillä eli 4 sekä alle 2. Sitten kolmas jo ilmoittaa tulostaan, vaikka pitäisihän aikuisten ihmisten tietää jo käytännön kokemuksestakin, miten niitä lapsia tulee. Omalta osalta voin todeta, että tässä vaiheessa kolmas muksu olisi aikamoinen isku.

Pikkulapsiaika on rankkaa ja siihen päälle muut stressaavat tekijät yhdistettyinä vähiin yöuniin. En olisi mitenkään yllättynyt, jos muutamassa tapauksessa lapsensa tappava vanhempi ei edes tajua mitä on tekemässä ja teon valjettua itselle ei kestä tilannetta päättäen omatkin päivänsä.

Ainoa tapa yhteiskunnan estää nämä on erottaa lapset vanhemmistaan heti syntymän jälkeen valtiollisiin kasvatuslaitoksiin. Toinen vaihtoehto on, että aikuiset itse pystyvät diagnosoimaan itsensä hakeakseen apua tarvittaessa.

 

[1stApril]

Jotenkin tullut sellainen fiilis liittyen useimpiin näistä perhesurmista, että nykyinen taloustilanne on osaltaan vaikuttanut näihin. Nykyään, kun yhä useammalla "normaaliperheelläkin" tuntuu olevan vaikeampaa, mitä vuosia aiemmin. Mutta ei se mitään, hyvinvointivaltiossa on mukava elellä.

Tässä Pomarkun tapauksessa ei päivän Satakunnan Kansan mukaan ainakaan ollut kyse taloudellisista ongelmista. Poliisin mukaan mitään viitteitä tälläisestä ei ole havaittu. Lisäksi kuulemma verotiedoissa oli ollut aika hyvät tulot isännällä ja vaimollakin "hyvä" työpaikka kunnalla.

Yleisesti ottaen tietty taloudelliset ongelmat voi olla yksi syy näihin perhesurmiin, mutta ei siis tämän hetken tiedon mukaan tässä tapauksessa.

 

[polvipetteri]

Pitäisikö siis ratkaisua hakea siitä lähtökohdasta, että tapauksista ei uutisoitaisi?
Ja miten se olisi nykymaailmassa mahdollista?
Pitäisikö jatkossa yhä enemmän jokaisen vain keskittyä omiin asioihinsa?
Minkälaiset asiat tulisi uutisoida ja mitkä ei?
Millä kriteereillä?

Pitäisikö muutkin perhetragediat uutisoida; sydänkohtaukset, vakavat sairaudet, onnettomuudet... missä menee ulkopuolisen ihmisen tiedonjanon raja? Edelleen: mitä se meille muille kuuluu, jos joku on tehnyt elämässään ratkaisun, jossa teloittaa oman perheensä?

Nämä ovat hirvittäviä asioita, mutta tässä kohtaa tuleekin se asia, josta kirjoitin jo edellisessä kommentissani, mutta et ottanut sitä mukaan lainaukseesi: media nautiskelee näillä tragedioilla ja repii niistä tarinoita kainalojuttuineen useita päiviä. Vain myyntiä lisätäkseen. Antavat toki vaikutelman, että tässä ollaan hyvällä asialla ja välitetään tragedian uhreista, mutta jos niistä uhreista ja asiaan liittyvistä henkilöistä oikeasti välitettäisiin, ihmisten annettaisiin olla rauhassa. Ei varmaan surevaa ihmistä paljon naurata käydä surunsa keskellä kaupassa ja lukea iltapäivälehtien otsikoista asiaan liittyviä "lisätietoja / arvauksia".

Se, että asioista ei uutisoida, ei tietenkään tarkoita sitä, että ihmisten pitäisi keskittyä omiin asioihinsa. Ne, keitä kulloisetkin asiat koskettavat, välittävät asiasta ihan varmasti, eivätkä tarvitse siihen iltapäivälehtien apua.

Väitän kuitenkin, ettei tuollainen törkyuutisointi ainakaan ihmisten henkistä hyvinvointia ja lähimmäisestä välittämistä lisää. Noita voidaan kaupallisissa tarkoituksissa kauhistella, mutta miksi ihmisiä pitää ahdistaa päivästä toiseen vastaavilla tapauksilla? Ja kuten jo eilen kirjoitin, iltapäivälehdet kaapivat paskajuttunsa vaikka Vietnamista, jos kotimaasta ei riittävän raakaa väkivallantekoa löydy. Välittämistarkoituksessako?

Sinänsä populistinen Michael Moore käsitteli tätä asiaa jossakin dokumentissaan hyvin, esimerkkinä USA ja siellä rehottava väkivalta, uutisointi ja siitä aiheutuva turvattomuus (tai sen tunne).

Esimerkiksi sellainen asia voitaisiin uutisoida esimerkiksi tietyin väliajoin (olettaen, että tilanteessa tapahtuu muutoksia suuntaan taikka toiseen), että "perheväkivalta lisääntyi vuoden 2011 aikana ja erityisen huolestuttavana viranomaiset pitävät sitä, että jomman kumman vanhemman suorittaman lapsentapot ovat lisääntyneet x-prosenttia." Ei varmaan ole niin myyvää, mutta edelleen minua askarruttaa se, miksi jonkun tahon pitäisi saada tienata toisen väkivaltaisella kuolemalla siten, että piinaa pahimmillaan viikkokausia niitä, joita tragedia oikeasti koskettaa.

Siis: miksi näistä tragedioista sinun mielestäsi pitäisi uutisoida?

 

[Harald73]

Tragedia on aina tragedia, mutta väkisin tulee mieleen, että täysi paskahousu tällainen "mies", joka omassa pahassa olossaan vahingoittaa tai tappaa viattomia lapsia. Tämä on joku sairas trendi, jota nämä ressukat näyttää sokeasti seuraavan.

Parempi oli, kun elämäänsä kyllästynyt mies otti köyden ja painui yksin metsään.

 

[polvipetteri]

Miksi asioista tulisi uutisoida. Se on hyvä kysymys. Miksi ihmisten tulisi tietää mistään mitään.

Miksi me keskustelemme jatkoajassa Pomarkun tapauksesta, kun ei siinä pitäisi olla mitään keskustelun arvoista? Miksi sinä uhrasit aiheelle ajatuksen ja kirjoitit turhaan ketjuun?

Joo. Eiköhän tämä ollut tässä. Kiitos ajatustenvaihdosta.

 

[msg]

Sanoisin jopa että mikä vittu meitä suomalaisia miehiä vaivaa kun ei kasetti kestä?

Todella valittava tämä ja muutkin tapaukset, mutta minua ja paria miljoonaa muuta suomalaista miestä ei todellakaan vaivaa mikään sellainen asia, että pitäisi oma perhe lahdata. Toivottavasti ei sinuakaan vaivaa?

Vastuussa tästä ja muista lahtauksista on lahtaaja eikä 'suomalaiset miehet' kollektiivina. Eikä ainakaan Bulevardin tapauksessa voi edes syyttää Kataista tai köyhyyttä, kun rahaa olisi varmaan ollut yksityisellekin psykiatrille, jos olisi ollut halua.

Pekka Sauri sanoi hyvin radiossa, ettei voi etsiä syitä avun epäämisestä, jos apua ei ole koskaan edes haettu. Puhui myös, että jos haluttaisiin näitä tapauksia löytää, niin pitäisi tehdä etsivää mielenterveystyötä. En sitten tiedä kuinka selviä ja ulospäin havaittavia merkkejä näissä kaikissa tapauksissa on ollut eli olisiko edes mikään etsivä mielenterveystyö näitä löytänyt.

 

[Knower]

Todella valittava tämä ja muutkin tapaukset, mutta minua ja paria miljoonaa muuta suomalaista miestä ei todellakaan vaivaa mikään sellainen asia, että pitäisi oma perhe lahdata. Toivottavasti ei sinuakaan vaivaa?

Vastuussa tästä ja muista lahtauksista on lahtaaja eikä 'suomalaiset miehet' kollektiivina. Eikä ainakaan Bulevardin tapauksessa voi edes syyttää Kataista tai köyhyyttä, kun rahaa olisi varmaan ollut yksityisellekin psykiatrille, jos olisi ollut halua.

Tämähän on toki totta. Suurimpaa osaa ei vaivaa mikään ainakaan siinä määrin, että pitäisi tähän lähteä. Halusin enemmänkin tehdä eron näissä tapauksissa "suomalaisuuden" ja "suomalaisten miesten" välillä, sillä perhesurmissa lienee valtaosa syyllisistä nimenomaan miehiä.

Mutta oikein korjattu.

 

[Ramchester]

Mielenkiintoista, ettei kukaan ole tuonut tähän keskusteluun vanhaa tilastoa siitä, että länsimaissa 10-20 prosenttia isyyden tunnistaneista miehistä kasvattaa tietämättään toisen miehen siittämiä lapsia. Veikkaan, että tällaisen tiedon paljastuminen kasvattajaisälle saattaa aiheuttaa hyvinkin vakavia seurauksia.

 

[msg]

Mielenkiintoista, ettei kukaan ole tuonut tähän keskusteluun vanhaa tilastoa siitä, että länsimaissa 10-20 prosenttia isyyden tunnistaneista miehistä kasvattaa tietämättään toisen miehen siittämiä lapsia. Veikkaan, että tällaisen tiedon paljastuminen kasvattajaisälle saattaa aiheuttaa hyvinkin vakavia seurauksia.

Olen tämän urbaanilegendan tällä palstalla joskus aikaisemmin kumonnut toisella tutkimuksella. Kun tuo haku ei toimi niin kuin pitäisi, niin en löydä sitä ja tämä juttu varmaan jatkaa elämäänsä jonkinlaisena totuutena.