Nythän siis tiedetään, että äijä on kerran riehunut kännissä ja uhkaillut lasta. Tiedetäänkö, että onko tehnyt uudelleen?
Siis tiedetään paljon enemmänkin tämän uutisen perusteella. Tietysti sekin on olettamus, eikä tieto, että uutinen ylipäänsä on totuudenmukainen.
Mitä tästä jutusta voidaan uutisen perusteella päätellä? Tietenkin vain osa kokonaisuudesta mutta toisaalta taas yksittäiset tapaukset ilmentävät kokonaisuutta - harvoin kukaan meistä humalassakaan toimii täysin vastoin omia toimintamallejaan. Tämä edellyttäisi yleensä aika kovaa humalatilaa, jolloin taas kerrottu toiminta on ristiriidassa kovan humalatilan kanssa.
Tässä kyseisessä tapauksessa kännissä riehuminen piti sisällään sekä henkistä väkivaltaa että uhkaavaa käyttäytymistä, kertoen arviointikyvyn pahasta pettämisestä tilanteessa. Ei ole kyetty ymmärtämään että 4 v. lapsi herää riehumiseen, on ryhdytty uhkailemaan itkevää lasta. Henkisen väkivallan lisäksi on ryhdytty harkiten fyysiseen väkivaltaan, ei mitään vessan ovea taota sisään "vahingossa" tai hetken mielijohteesta vaan tuo vaatii sen verran voimanponnistusta että voidaan hyvin lähteä olettamaan ettei humalatila olekaan ollut niin kova että tämä olisi ollut lieventävänä asianhaarana henkilön toimia täysin vastoin omaa arvomaailmaa. Jos näin on, ettei känni olekaan ollut ihan niin kova, niin se taas kertoo lisää ihan perusteltuja päätelmiä; lapsen törkeä uhkailu ja henkinen väkivalta, väkivallanteon ilmeisen tarkoituksellinen kuvaileminen lapselle pelon aikaansaamiseksi saattaakin olla jollain tasolla linjassa syyllisen ajatusmaailman kanssa. Jos taas tämä on kutakuinkin linjassa kasvatuksellisten metodien kanssa, arvelen kyseessä olevan paljon muutakin kuin "yksittäisen tapauksen" ja mahdollisuus toistua on selvästi suurempi kuin monessa muussa kodissa. Jokainen varmasti ymmärtää, että on suuri ero onko kyseessä hetkellinen kännisen isäpuolen "ole hiljaa!" -huuto vai pidempikestoinen usean harkinta-checkin läpäisevä toimintojen ketju jossa 1) lapsi herätetään metelöinnillä [
tämä voi olla vielä harkitsemattomuutta] 2) lasta uhkaillaan [
tämä on valinta] 3) lapsi suojautuu vessaan ja siirrytään väkivaltaan lapsen suojaa kohtaan [
tämä on tietoinen ja tarkoituksellinen valinta] 4) kovennetaan uhkailua viemällä se tasolle jossa kuvaillaan mahdollista lapsen henkeen suuntautuvaa tekoa [
tämä on tietoinen ja tarkoituksellinen valinta]. Huomasitteko eroa? Itse ainakin tunnistan tästä melko selkeästi kaksi hyvinkin erilaista tapahtumaa josta ensimmäisen vaihtoehdon etenkin yhdistettynä katumukseen toiminnasta saattaisin vielä suodattaakin läpi, mutta jälkimmäisen pitkäkestoisen ja useita tietoisia valintoja sisältäneen tapahtumaketjun jälkeen luokittelisin henkilön selkeästi muodostavan uhan lapsen (ja äidin) terveydelle.
Tästä syystä mielestäni tässä uutisoidussa tapauksessa on nimenomaan ääliömäistä alkaa vouhottaa yksittäistapauksesta. Yksittäinen dokumentoitu tapaus joka kuitenkin on pitänyt sisällään useita samansuuntaisia päätöksiä ja muodostavat tarkoituksenmukaisten tapahtumien ketjun, joka taas kertoo henkilön arvomaailman toiminnasta paljon vahvemmin kuin yksittäinen hetkellinen humalainen ylilyönti.