Pelkäätkö lentämistä?

[Redalert]

Ei, en yhtään, päinvastoin ! Rakastan lentämistä. Vielä kun yksi suurimmista haaveistanikin toteutuisi, eli että pääsisin käymään kuussa, niin a vot ! :-)

 

[Frankie]

En pelkää, mutta en mitenkään erityisesti pidä lentämisestä.

 

[mauri]

Hieman viiniä pönttöön, niin eipä tunnu missään pienet 10 000 kilometrin tuntumissa lentelyt...Tältä pohjalta.

 

[Bandana]

En pelkää, mutta jokaisella lennolla on sellainen pienenpieni jännitys, ja nousun aikana kuuntelee kaikkia mahdollisia epäilyttäviä ääniä koneesta. Sitten lennon jälkeen kun pääsee koneesta turvallisesti maankamaralle tulee helpottunut fiilis, että "kaikki meni ok".

Varmaan jotain 40-50 kertaa on tullut elämän aikana lennettyä, joten kyllä siihen on jo se tietty rutiini tullut. Siltikään ei tekisi "huvikseen" mieli lennellä.

 

[SSee]

En pelkää. Lentäminen on hienoa. Tai no, itse en toki lennä, mutta lentokoneen kyydissä on kiva olla.

 

[sampio]

Hieman viiniä pönttöön, niin eipä tunnu missään pienet 10 000 kilometrin tuntumissa lentelyt...Tältä pohjalta.

Jaa, no luulen, että saat aika paljon viiniä vetää, jotta 10000 KILOmetrin korkeudessa lentely ei tunnu missään.

 

[SGD]

Eipä tuota tule pelättyä, kun on ihan pienestä pitäen lentänyt. Joskus skidinä omistin sellaisen SAS:n junnukirjan johon merkittiin kaikki lennot, niitä täyttyi varmaan pari. Muutenkin näkymät koneesta ovat mahtavia. Varsinkin jos sattuu tsägä ja laskeudutaan Helsinki-Vantaalle suoraan etelästä jolloin Helsinki näkyy varsin selvästi. Olen myös onnellinen siinä mielessä, että olen lentänyt pääasiassa Finnairilla, lentoa jollain Tadzhikistan Airlinesillä harkitsisin kyllä kahteen kertaan. Muistaakseni ainakin ennen turvaväli lentoonlähdössä Tupolev-koneiden jälkeen oli kaksi kertaa pidempi. Miksi? Niiden moottorit kuulemma polttavat hieman epäpuhtaammin ja seuraava kone saisi öljyt tuulilasiinsa. Tämän kuulin lentoasemalla työskentelevältä henkilöltä, en tiedä kuinka tosi on tarina...

Lentokonesapuska on hassu juttu, kaikki tuntuvat siitä valittavan mutta kyllä mä mieluummin yleensä jotakin skruudaan matkalla ilmaiseksi. Junissa tai busseissahan ei yleensä pöperöä tarjoilla. Sitäpaitsi vaatimukset lentokoneruoalle ovat huomattavasti tiukemmat; safkan pitää sopia mahdollisimman monelle, sen pitää säilyä maukkaana ja lämpöisenä tunteja jne... Kokemusta noista löytyy, olin aikoja sitten töissä firmassa joka noita valmisti, ja itse tuli syötyä tietenkin päivittäin kyseistä murkinaa. Pääsääntöisesti ihan kelvollista, hakkaa peruskoulun sapuskit mennen tullen.

 

[Nännimäinen]

En pelkää, mutta jokaisella lennolla on sellainen pienenpieni jännitys, ja nousun aikana kuuntelee kaikkia mahdollisia epäilyttäviä ääniä koneesta. Sitten lennon jälkeen kun pääsee koneesta turvallisesti maankamaralle tulee helpottunut fiilis, että "kaikki meni ok".

Varmaan jotain 40-50 kertaa on tullut elämän aikana lennettyä, joten kyllä siihen on jo se tietty rutiini tullut. Siltikään ei tekisi "huvikseen" mieli lennellä.

Voin allekirjoittaa molemmat kohdat.

 

[mauri]

Jaa, no luulen, että saat aika paljon viiniä vetää, jotta 10000 KILOmetrin korkeudessa lentely ei tunnu missään.

Heh, taisi tosiaan viimeksi mopo (lue: lentokone) karata käsistä viinihöyryissä, jos oon kuvitellut liiteleväni moisissa lukemissa. Mutta voihan sitä henkisesti lennellä vaikkas kuinka laajoissa sfääreissä. ;p

 

[Realcowboy]

Olen ollut hyvin levollisin mielin kaikkina lentokertoinani. Olen enemmänkin huolissani matkatavaroitteni katoamismahdollisuudesta ja mahdollisesta eksymisestä tai koneesta jäämisestä lentokentällä.

 

[Grainger]

Pelkään.

Leirikoulumatkakin taitaa keväällä jäädä väliin, kun en uskalla astua koneeseen. Saattaapi liittyä mun korkeanpaikankammoon, vaikka lentäminen onkin ihan eri juttu. Eli Yhdysvaltoihin matkustan soutuveneellä.

 

[jaheka]

Viime viikon keskiviikkona 17.8 hieman rupesi jänskättämään kun oltiin lähdössä Roodokselta kotia päin. Kone oli valmis lähtemään radalle kunnes kone meni täysin pimeäksi, valot sammui, moottorit sammui.. Tuli hiljaisuus ja pain alkoin sipinä kunnes herrat ohjaamosta kuulutti perässä olevan aputurbiinin sammuneen ja joka samalla vei koneesta virrat. No, meni muutama minuutti kunnes aputurbiini saatiin uudestaan käyntiin ja päästiin ilmaan. Aputurbiiniä kuulemma käytetään vain noustessa.

 

[Cougar]

Aika paha pelätä lentämistä, kun en pelkää kuolemaakaan sen enempää kuin räystään alla lentäviä lintuja. Kuolema tulee kun on sen aika tulla. Mitä turhaan stressata elämäänsä, kun ei sille lopulle kuitenkaan voi mitään?

Cougar.

 

[kepardi]

En voi sanoa pelkääväni lentämistä, mutta en siitä myöskään nauti. Pisin lentoni on ollut "vain" 6 tuntia yhteensuuntaan, välilaskun kanssa. Tekemistä ei koneessa kovin paljoa ole, joten otan aina pari mielenkiintoista lehteä mukaan, jotka tuleekin sitten luettua kannesta kanteen. Lehtiin yritän aina kovasti syventyä, mutta kyllä vaan jokainen hiemankin suurempi heilahdus havahduttaa "hereille". Minulle lentokoneen ateriat ovat hyvää ajanvietettä ja usein jopa ihan maistuvia, ahdasta siellä on syödä mutta niissä "voittaa aikaa", kun voi ajatella esim. että syömisen jälkeen on puolet matkasta jo mennyt. Nykyään on vielä alkanut tuntumaan painetta päässä lentäessä ja olo menee yleensä ohi vasta yön yli nukuttuani, senkään takia ei lentäminen kovin mieluisalta tunnu.

Omalla kohdallani lennot voisivat olla miellyttävämpiä, jos olisi esim. tuttu lentäjä jolta voisi kysellä lennon aikana tapahtuvista asioista, mahdollisista poikkeuksista, vaaratilanteista jne. Ehkä näitä asioita voisi itsekin selvitellä, mutta en ole saanut aikaiseksi.

Ainoa jossain määrin toimiva rentoutuskeino koneessa on ollut pari paukkua tai olutta, aina ei vaan sekään ole mahdollista.

 

[girlzilla]

Se, että on pienestä pitäen lentänyt ja muutenkin lentänyt paljon, ei missään nimessä poista lentopelon mahdollisuutta. Itse olen lentänyt vauvasta lähtien, pitempiä ja lyhyempiä matkoja varmasti yli 100 kertaa. Silti minulla on ihan järkyttävä lentopelko. Se alkoi lukioikäisenä, vaikkei lennoilla joissa olen ollut ole koskaan tapahtunutkaan mitään. Vihaan lentämistä yli kaiken, mutta pakko sitä on harrastaa. Yleensä yritän valvoa lentoa edeltävän yön, jotta nukahtaisin koneessa.

 

[Thoke]

Itseäni jännittää aina hieman koneen lähtö. Tuntuu aina, että juuri silloin se onnettomuus saattaa tapahtua. Sitten kun kone on yläilmoissa. niin tuntuu yhtäkkiä ihan turvalliselta. Olen tosin ollut lenskarissa viimeksi nelisen vuotta sitten kun olimme perheen kanssa syyslomalla Kreikassa. Olen myöskin ollut vain 6 kertaa lentokoneessa, joten en ole ehkä ihan paras henkilö kertomaan tästä asiasta.

 

[Naughty_S]

21.3.2004 Lentokertoja alkaa olla varmaan n. 100 kpl takana ja ei ole kyllä koskaan lentäminen pelottanut.
Paha turbulenssikin on oikeastaan ihan hauskaa, paitsi jos muut ympärillä pelkää kauheasti.

Menen muuten omanikäisen parhaan ystäväni kanssa kesällä kaksistaan kahden viikon lomalle, ja tämä pelkää lentämistä ihan kamalasti. Nousu ei kuulemma pelota, mutta kaikki sen jälkeen.
Onko mitään hyviä vinkkejä jolla neitiä voisi rauhoitella?
Ehdotin että otamme pelikortit mukaan ja pelaamme räsypokkaa. Muu matkustamo ei ehkä tykkäisi siitä ideasta.

Se, että on pienestä pitäen lentänyt ja muutenkin lentänyt paljon, ei missään nimessä poista lentopelon mahdollisuutta. Itse olen lentänyt vauvasta lähtien, pitempiä ja lyhyempiä matkoja varmasti yli 100 kertaa. Silti minulla on ihan järkyttävä lentopelko. Se alkoi ala-asteikäisenä, vaikkei lennoilla joissa olen ollut ole koskaan tapahtunutkaan mitään. Vihaan lentämistä yli kaiken, mutta pakko sitä on harrastaa. Yleensä yritän valvoa lentoa edeltävän yön, jotta nukahtaisin koneessa.

Niin se maailma muuttuu :).

Itse pelkään lentämisessä ainoastaan nousuja ja isompien ilmakuoppien aiheuttamia heilahduksia. Etenkin kaikenlainen koneesta kuuluva natina ja nitinä saa minut lähtökiihdytyksen aikana pelkäämään. Myös erinäiset "poikkeavat" tilanteet, kuten jumalaton ukkonen lentäessä aiheuttavat pientä pelkoa. Pelkoa voi lieventää jonkun verran asianmukaisella nestetankkauksella. Matkustuskertojen määrällä ei tähän mennessä ole ollut asiaan lieventävää vaikutusta, ilmeisesti lennän kuitenkin sen verran epäsäännöllisesti...

 

[Hejony]

Helsingin missillä lievää epäselvyyttä omasta mielipiteestään ;>.

Itse olen lennellyt ehkä noin 20 kertaa, ja eipä sitä nyt mitään hirveää pelkoa ole. Isä lentelee työnsä puolesta melkoisen paljon, ja silloin "pelottaa" paljon enemmän. Toki sitä aina välillä terminaalissa tulee mieleen, että mitä jos se sittenkin tipahtaa. Voi vain kuvitella sitä tunnetta kun tullaan miljoonaa kymmenestä kilometristä kohti kalliota. Kyrsii syvästi pelkkä ajatteleminenkin. Mutta ei, en voi väittää että minulla lentopelkoa olisi. Yleensä se pienikin jännitys kaikkoaa, mikäli matkan ensimmäiset ~30min menee soljuvasti.

Se mikä sitten onkin hankalampaa, on se että "pelkään" laskeutumista melko paljon. Heittomerkit siksi, että eihän se muuten pelottaisi tippaakaan, mutta meikäläisellä tuppaa menemään korvat lukkoon ihan mauttoman pitkäksi aikaa. Kerran Rhodokselle lentäessä mulla oli sellainen korvatulehduksen alku, mitä en ollut itsekään huomannut, ja sitten laskeutuessa sattui stanasti. Oli koko loman korvat ihan lukossa. Siitä asti olen tunkenut kaljatuopit korviini.

 

[girlzilla]

Niin se maailma muuttuu :).

Kyllä, viestissäni on kirjoitusvirhe. Lentopelko on alkanut lukioikäisenä, eikä kauaa tuon kyseisen lennon jälkeen.

 

[moby]

Aputurbiiniä kuulemma käytetään vain noustessa.

No kyllähän sitä käytetään lennossakin, jos muut voimanlähteet pimenee.

Itse olen lennellyt paljon työn puolesta ja lentäminen tuntuu luonnolliselta tavalta matkustaa.

Potkurikoneita yritän välttää, koska lentokorkeus on aika matala ja sää ym. vaikuttaa huomattavasti enenmmän kuin suihkareihin. Myös lähtö on aika huima kokemus putkurikoneessa, kun se tuppaa tärisemään ja pitämään aika pahaa ääntä kun hanat laitetaan kaakkoon.

 

[Ujcik#11]

Voikohan tätä nyt selittää mitenkään järkevästi...
Minulla on aivan armoton korkeanpaikan kammo, mikä estää myös täysin lentämisen.
En ole eläissään lentänyt, enkä todennäköisesti tule lentämäänkään.

On vaikea saada toinen ihminen käsittämään, sitä olotlaa mikä tulee korkeista paikoista.
Lahden Suurmäki taitaa olla korkein paikka missä olen ikinä käynyt, ja täytyy sanoa että pelkotila oli ihan karsea, kädet hikoili, sydäntä hakkas ja tuntui kuin olisi hapenottokyky kadonnut, pyörrytti ja jalat eivät pitäneet lainkaan.
Se on valtava paniinkinomainen tunne ja muistan miten hienolta tuntui jälkeenpäin, kun tajusi että oli käynyt niin korkealla, tosin kammoa se ei poistanut, korkeintaan pahensi.

Itse mietin aina, että lentokoneessa oleminen olisi mahdollista jos kone ei nousisi niin vallattoman korkealle ;) luotan kyllä koneisiin ja en pidä kovinkaan todennäköisenä että koneet taivaalta tippuisivat.

Olen monesti miettinyt että korkeanpaikan kammosta olisi jotenki päästävä eroon, keinoa miten, en ole vieläkään keksinyt.
Kerrostaloissakin 10 - kerros alkaa olemaan maksimi, mihin tämä jätkä on valmis menemään ;)

Jännä on se, että esimerkiksi ylläksen huipulta katsellessani pelkotilat on poissa ja samat asiat mitkä pelottaisivat tornissa, eivät peloita siis tunturin huipulla vaikka korkeusero lahden suurmäkeenkin on moninkertainen ja näkymä on paljon karumpi ...

 

[girlzilla]

Jännä on se, että esimerkiksi ylläksen huipulta katsellessani pelkotilat on poissa ja samat asiat mitkä pelottaisivat tornissa, eivät peloita siis tunturin huipulla vaikka korkeusero lahden suurmäkeenkin on moninkertainen ja näkymä on paljon karumpi ...

Saattaisi päteä myös lentokoneeseen? Eihän siellä ylhäällä näy kuin pilviä, eikä sitä kuinka korkealla oikeasti on, ns. edes käsitä.

 

[Wolves]

Saattaisi päteä myös lentokoneeseen? Eihän siellä ylhäällä näy kuin pilviä, eikä sitä kuinka korkealla oikeasti on, ns. edes käsitä.

Itselläni homma toimii juurikin näin. Omakotitalon katolle kiipeäminen, saatikka sieltä alastulo tehdään jalat täristen, rystyset valkoisina tukkaista kiinnipitäen, mutta lentokoneen ikkunasta voin ihan rauhassa katsella maisemia, vaikka maata näkyisikin, ilman minkäänlaista ahdistusta. Nykyään lenokoneessakaan nousu/lasku ei aiheuta minkäänlaisia pelkotiloja. Kummallista miten ihmisen päänuppi välillä toimii.

 

[Fordél]

Lentäminen ei ole mukavaa touhua ja ennen pelkäsin sitä sen verran paljon, etten lentänyt noin kymmeneen vuoteen. Nyt olen pikku hiljaa pääsemässä sinuiksi asian kanssa ja olen taas alkanut lentomatkustamaan.

En osaa sanoa mikä päässä on naksahtanut parempaan asentoon. Tosin edelleen pidän lentämistä kilometrien korkeudessa jotenkin ihmiselle luonnottomana toimintana. Epämukavalta tuntuu erityisesti nousut, kun taas laskeutuminen on oikein mukavaa touhua ja sitä on kiva seurata myös ikkunasta.

Ehkä tilannettani on helpottanut se, että pystyn nykyisin selittämään itselleni kuinka turvallista touhua on lentäminen. Koko ajan ilmassa on mieletön määrä lentokoneita, jotka tulevat turvallisesti alas. Todennäköisemmin tulen kuolemaan auto-onnettomuudessa kuin lento-onnettomuudessa. Myös erilaiset lentämistä ja lentokenttiä koskevat ohjelmat ovat parantaneet luottamusta lentämiseen. Olen itse asiassa katsonut niitä hyvin suurella mielenkiinnolla. Samoin kuin aina taivaalla pyyhältäviä lentokoneita. Joku niissä kiehtoo vaikka samaan aikaan lentäminen jännittää.

 

[Schadowan]

Itse kyllä ymmärrän lentopelosta kärsiviä. On totta, että lento-onnettomuuden mahdollisuus on minimaalinen, mutta kun se osuu kohdalle niin olet 99,9999% varmuudella haudassa. Jossain auto-onnettomuudessa on sentään mahdollisuudet selvitä hengissä.

Itse pidän lentämisestä, mutta onhan noilla reissuilla ollut pari helvetin kuumottavaa tilannetta. Pahin oli heti nousun jälkeinen ilmakuoppa, jolloin olin aika varma, että tämä oli nyt tässä. Koko matkustamo huudahti ja pari ihmistä itki. Kuumottava tilanne, kun ulkona oli pilkkopimeää, koneesta sisävalot poissa ja istuin vielä käytävän puolella. Tämän tapahtuman jälkeen nousut ovat aiheuttaneet pientä kämmenien hikoamista, mutta ei mitään sen suurempaa. Laskeutumiset ovatkin sitten yhtä herkkua.