Pelkäätkö lentämistä?

[SSee]

En pelkää lentämistä. Lentäminen on itseasiassa jopa hauskaa, varsinkin jos / kun tietää pääsevänsä sillä lennolla pakoon Suomen kylmää talvea ja masentavaa pimeyttä.

 

[Cube]

Lentäminen on todella kivaa puuhaa. Tai ei itse se lentäminen, mutta matkustaminen yleensä. Enemmänkin olisin tykännyt elämäni aikana tietysti koneessa istua, mutta sen verran on kuitenkin tullut lenneltyä ympäriinsä, että se aikaisemmilta vuosilta tuttu pieni jännityskin on jo kadonnut hyvän aikaa sitten. Mitään pelkoa ei koskaan ole ollut. Lisäksi olen sen verran itsetuhoinen ihminen, että jollain tasolla varmaan toivon koneen syöksyvän mereen joka kerta.. Mutta vain jollain vähäpätöisellä tasolla :)

Paras kokemus lennolta on varmaan parin vuoden takaa USA:sta, jossa lennettiin koneella ukkosmyrskyn läpi. Oli aika hienon näköistä, kun molemmilla puolilla salamoi täysillä. Myös kaupunkien katselu lentokoneesta on aina yhtä vaikuttavaa. Varsinkin ilta/yöaikaan, jolloin valot paistavat kirkkaasti.

Voi että, kun haluaisi taas lähteä matkalle..

 

[Ruutiveijari]

Lentomatkat on iso osa reissua. Matkustan usein väliä Helsinki-Lontoo ja aina pyrin valitsemaan välipysähdyksen Köpikseen tai Arlandaan - ihan vain päästäkseni kahteen koneeseen per suunta. Tähän tosin vaikuttaa myös se, että vihaan Suomalaisten näkemistä Suomen rajojen ulkopuolella.

Ja vihaan myös halpalentoyhtiöitä. Lennolla pitää saada ottaa rauhassa ja rennosti.

 

[Aksu]

En pelkää. Lentäminen on pirun tylsää touhua. Ahtaat tilat, huono palvelutarjonta ja tietysti tupakoimattomuuskin rassaa. Katkerin reissu oli Lontoon lento. Sen muutaman tunnin lentokoneessa kestäisi muuten ihan ok, mutta kiitoradan päässä piti ennen lähtöä seistä yli 1,5 tuntia ja Lontoon yllä lenneltiin vielä ylimääräiset puoli tuntia ja sitten kyttäiltiin maassakin sitä touhua laskeutumisen jälkeen jne. Eihän siitä törkeää aikaa tule, mutta kun oli henkisesti varautunut tupakkaan muutaman tunnin tauon jälkeen niin jokainen ylimääräinen minuutti vitutti kuin pientä oravaa.

Nykyisin ei onneksi tarvitse lentää työn puolesta. Ainoa jänskä hetki on ilmaannousu. Kiva tuntea se voima ja nopeus ohikiitävän hetken.

Edit: Mainittakoon vielä lentokokemuksista sen verran, etten ole tupakoimisaikana joutunut pitkille lennoille. Lähinnä euroopassa on pyöritty. Nuorempana tai tupakkalakkojen aikana pitemmät lennot meni siinä missä lyhyetkin.

 

[Maple Leaf]

En pelkää itse lentämistä, mutta odotan aina pelonsekaisin tuntein lentokoneaterioita.

Lentopelko katosi täysin kun hyväksyin ajatuksen siitä, että lentäessäni en voi itse vaikuttaa mihinkään, vaan elämäni on toisten käsissä. Tämän asian sisäistämisen jälkeen lentäminen ei ole edes hermostuttanut. Paitsi tietenkin joskus niinä hetkinä, kun näkee niin sanotun lentokoneateriansa.

 

[Osmo Rapeli]

Viestin lähetti Oloneuvos
No meikäläinen ainakin rentoutuu, jahka on saanut pakollisen viskitilkkasensa kätöseen lentoemolta. Ei tuo lentely on koskaan erityisemmin jännittänyt. Ainoa jännityksenaihe onkin jalkatilan riittävyys. Lentopelosta en ole koskaan kärsinyt.

Mielenkiintoinen kokemus tuo lentäminen silti on, kun siihen oikein asennoituu. Lentoemon tuoman viskilastin jälkeen olo lienee samanlainen kuin Ipan kannattajilla normaalisti - höyryä päässä ja jalat tukevasti ilmassa. ;)

Mua pelottaa myös ainoastaan se ettei sais viskiä.

Lennoilla on yleensä mielenkiintoisinta se kun lentoemot suorittavat tämän pelastusharjoitusnäytöksensä kun aina osa porukasta mulkoilee ylimielisen huvittuneesti muualle tyyliin "olen lentänyt usein ja nähnyt tämän muutaman kerran".

Kjeh.

 

[Snakster]

Viestin lähetti Maple Leaf
En pelkää itse lentämistä, mutta odotan aina pelonsekaisin tuntein lentokoneaterioita.

Lentokoneateriat ovat toki luku sinänsä, mutta ainakin ne tarjoavat jonkinlaista puuhaa kesken tylsän lennon. Jos lento kestää yli kymmenenkin tuntia, katkaisee huonokin ateria mukavasti ajan tylsää jatkumoa. Pakko on myös mainita, että yhtämittaa olen matkustanut noin 30 tuntia kolmella eri lentokoneella. Lentokentillä odottelua tuosta ajasta oli muistaakseni noin kuusi tuntia. Kamalaa.

Tee muut kateelliseksi ketjuun sopisi paremmin elvistely sillä, että bussissa olen istunut yhteen kyytiin 38 tuntia.

 

[Wewe]

Olen lentänyt koko ikäni joka vuosi vähintään muutamankerran enkä alusta lähtien ole oikein osannut pelätä lentämistä. Sitä paitsi jos tapahtuisi lento-onnettomuus niin miksi sitäkään pelkäämään koska ei siinä ehdi kipua tuntemaan. Miettikääpä: Lentokone putoaa (jos siis vain putoaa) 10km korkeudesta niin mikä on henkiinjäämisprosentti?? ehkä 1% 1000000%sta. Ainoa inhottava puoli siinä on jos esimerkiksi vanhemmat kuolevat ja itse jäät eloon, tai sitten joku todella läheinen ystävä.

Itseltäni on kuollut eräs suht läheinen ystävä lento-onnettomuudessa.

Hänen muistoaan kunnioittaen Wewe

 

[Timbit]

Viestin lähetti Snakster
Pakko on myös mainita, että yhtämittaa olen matkustanut noin 30 tuntia kolmella eri lentokoneella. Lentokentillä odottelua tuosta ajasta oli muistaakseni noin kuusi tuntia. Kamalaa.

Pakko nokittaa viidellä tunnilla. Kokonaisajasta kahdeksan tuntia oli lentokentällä istumista. En aio tehdä toiste, jos vaan suinkin onnistun välttämään.

Bussiskaban voitit ylivoimaisesti.

 

[Jindebyne]

Pelkään.

Eniten pelottaa se ylösnousu, mulle tulee aina semmonen fiilis, että kone putoaa heti noustuaan alas ja toinen missä tulee sanottua viimeiset sanat ovat turbulenssit. Todella vittumaista lentää jos pelko on aina takaraivossa.

 

[avs]

no

huonosti olisin ammattini valinnut jos pelkäsin, lentäminen on kivaa, varsinki kovaa ja matalalla!

 

[Senior]

Viestin lähetti Snakster
Tähän ketjuun liittyen tekisi mieleni kysyä, että kuuluuko kukaan Jatkoaikalaisista ns. kymppitonnin kerhoon?

o/

Joku tuossa totesikin, että lentäminen on kaikkein turvallisin matkustusmuoto. Esim uusissa Boeing-koneissa on 4 erilaista varmuussoftaa, joista kullakin yksin pystyy lentämään konetta häiriöittä. Kukin softa on eri firman valmistama. Vastaavia 'varmuudenmaksimointinyansseja' on koneen tekniikka täynnä. Osalla niistä pyritään vähentämään jopa inhimillisten virheiden tapahtumista.

 

[KJ hunter]

Pari vuotta sitten olin ensimmäisen kerran lennolla(Helsinki-nizza ja pv) ja kyllä vähän jännitti ennen lähtöä, mutta ei sitten enää sen jälkeen ku näki ja koki sen helvetin kova lähtökiihdytyksen ja näki kuinka maa häviää näköpiiristä, siinä vasta on jotakin :)

 

[Jukan takahiukset]

Niin, itselleni lentäminen on matkustusmuoto ja olen ilmeisesti jo niin tottunut siihen että elimistöni osaa automaattisesti tasata paineet tms. koska en nykyään edes huomaa nousuja ja laskuja, olen nimittäin aivan varma että vielä 10 vuotta sitten paineenmuutokset kyllä tuntuivat. (tai sitten tuo on tapahtunut ihan iän+kasvun takia)

Saman homman huomasin viikko sitten lentäessäni Italiasta, ettei meno ottanut korviin ollenkaan. Ensimmäiset matkat tehdessäni 90-luvun alkupuolella tuntuivat paljon pahemmin varsinkin korvissa. Nyt sitä vaan tiirailee kaikessa rauhassa ulos ja tuijottaa "ihmeissään" maisemia. Lentämistä en ole kokeillut kuin Finnairin turistiluokassa ja pahimmillaan meno on varsin vittumaista. Tilaahan ei koskaan ole ja muutenkin meno varsinkin lomalennoilla on aika värikästä.

Ehkä paras lentoni on ollut reittilento New Yorkiin, jossa takana oli tyhjäpaikka ja menomatkalla jopa vieressä oli tyhjäpaikka. Tilaa oli siinä määrin jopa ruhtinaallisesti ja hintaan kuuluvista virvokkeista sai nauttia varsin vapautuneesti. Ruokakin oli ihan ok. Nyt Italiasta tullessani oli tarjolla barbeque-härkää. Oli muuten oikeasti ihan hyvää sapuskaa.

Itse lentämistä en pelkää, mutta onhan sitä aina ennen nousua vähän jännä fiilis ja odottaa, että lähdettäisiin jo. Nousut ovat ehdottomasti parasta.

 

[hanu]

Tähän ketjuun liittyen tekisi mieleni kysyä, että kuuluuko kukaan Jatkoaikalaisista ns. kymppitonnin kerhoon?

Hep! Vieläpä päiväntasaajan ylityksen aikana. Hienoinen tilanpuute vaivasi (;

Ensilentoni oli v. -78 MM-kisamatkalla kaverin isän järjestettyä erittäin halvan matkan Suomi - Neuvostoliitto -seuran kautta. Matkaan sisältyi mm. lento Tupolevilla Leningradista Prahaan. Istumapaikkani selkänojan lukitus oli rikki ja selkänoja ei pysynyt paikallaan. Jouduinkin nousun ja laskun ajaksi istumaan lähinnä kai lentoemoille tarkoitettuun seinään saranoituun tuoliin. Täytyy sanoa, että pelotti. Onneksi lentoemon kanssa oli yhteistä kieltä kaksi sanaa: vodka ja spasiba.

Sittemmin lentopelko on hälvennyt vaikka ennen nousua on vieläkin varsinkin pienemmissä putkiloissa jonkinasteista käsinojien puristuslujuuden testausta havaittavissa.

Pisin matkustusaika on varmaankin 40h luokkaa. Miten tuo nyt sitten lasketaankin. Aucland - LA - Heathrow siitä bussilla Stanstedtiin ja edelleen Tre-Pirkkalaan. Minulla kun nuo jalat tahtovat turvota lentomatkalla aika lailla, niin lenkkarit ovat melkein ainoat mahdolliset jalkineet kun talviolosuhteitakin matkalle mahtuu. Vaikka alkulennolla potkinkin ne pois jalasta ei loppumatkasta enää kehdannut. Tuoksu kotiin päästyä olikin sitten varsin tuntuva.

t. hanu

 

[sampio]

Anteeksi suunnaton yksinkertaisuuteni, mutta mikä on kymppitonnin kerho?

 

[Jukan takahiukset]

Anteeksi suunnaton yksinkertaisuuteni, mutta mikä on kymppitonnin kerho?

Itse kuulun erääseen kymppikerhoon ja se on se, että olen vääntänyt kakat yli kymmenessätuhannessa metrissä lentokoneen wc:ssa.

Ja sitten on niitä muita kymppikerhoja....

edit. kirjain

 

[Johto]

En pelkää lentämistä, enkä kovin usein ole lentokoneessa ollutkaan. Niiltä harvoilta lentomatkoilta joissa olen ollut mukana, on päällimmäisenä mieleeni jäänyt ruuan erittäin heikko laatu sekä ahtaat penkit. Tottakai kyseiset asiat riippuvat siitä, että missä luokassa ja minkälaisella koneella sitä matkustaa, mutta pientä tuskaa ovat nuo 5-6 tunnin yhtämittaiset lennot joskus aiheuttaneet...

 

[puuha-pete]

Ei pelota, tosin lentäminen on omalle kohdalle sen verran harvinaista herkkua, että kyllä sitä hieman jännittää tai ennemminkin odottaa kuin pelkää. Sikäli ikävät muistot lentämisestä, kun menin etelään tuossa 3 tai 4 vuotta sitten, niin olin sairastanut pitkään ja lääkäri kielsi koko lomailun ja etenkin lentämisen. Totta kai lähdin ja kaikki meni ok kunnes tuli laskeutuminen ja korvat pamahti niin jumiin ettei ole tosikaan, vaikka jauhoin purkkaa ja nieleskelin. Särki joka kerta kun nieli aivan jumalattomasti, sitten kolmantena tai toisena aamuna kun heräsi kauheaan krapulaan, se oli tiessään. En halua samaa uudestaan..

 

[Sonny Burnett]

En pelkää lentämistä, mutta minulla lievä ahtaan/suljetun paikan "kammo" joten lentokoneen sisällä olo on siksi ehkä lievästi epämielyttävää. Ja ulos et pääse yhtä helposti kuin linja-autosta. N.50krt lentäen kunnialla matkustanut. Päässä vikaa..?

 

[M@rko77]

Parisen kuukautta sitten ekaa kertaa lentokoneessa, eikä pelottanut yhtään. Oli hienoa katsella maisemia ja mukavannäköisiä lufthansan lentoemoja..;)

 

[Bruno]

Enpä pelkää lentämistä.Nousussa toki on perhosia vatsanpohjassa ,mutta se siitä sitten.Viimeksi lensin tuossa 2 ½ tuntia sitten Varnasta kotiin ja täytyy sanoa ,että olen kerran aikasemmin lentänyt yhtä luksuspaikoilla.Kone oli Finnair B757 ,joten tilaa ei ole liikaa.Paitsi exit paikoilla.Aivan juhlaa sellainen parin metrin jalkatila.Ei kyllä käynyt kateeksi kahtasataa muuta polvet suussa istuvaa ihmistä.

 

[Micco!]

Ei pelota

Itse olen reissannut maailmalla aivan pienestä pitäen, kiitos matkailusta kiinnostuneiden vanhempien. Yksin taisin lentokoneessa olla ensimmäistä kertaa viisivuotiaana, kun sahasin väliä Helsinki-Kuopio useamminkin kerran. Lentopelkoa ei missään vaiheessa ole ehtinyt tulla, koska totuin lentämiseen jo aivan pienenä. Tämä on johtanut myös siihen, että kiinnostusta ko. alaa kohtaan on ollut aina paljon. Lentokertoja lienee takana arviolta reilusti yli sata. Kieltämättä välillä touhu oli jo kaikkea muuta kuin mukavaa, kun lentokertoja kertyi vuodessa kolmisenkymmentä.

Olisi mielenkiintoista tietää mistä lentopelko syntyy? Harvoin lentopelko varmaankin syntyy negatiivisten kokemusten tai onnettomuusuutisten perusteella. Kyseessä lieneekin enemmän ns. opittu asia. Pieni lapsi harvemmin lentämistä pelkää, mutta asiaan tottumaton aikuinen jostain syystä sitäkin enemmän.

Elokuussa koittaakin mielenkiintoinen episodi. Avopuolisoni ei ole koskaan ollut lentokoneessa. Hänen isänsä pelkää lentämistä lähes hysteerisesti. Voitte vain arvata onko tämä kauhu tarttunut myös tyttäreen, kun lentokokemusta ei ole tullut kahdenkymmenen elivuoden aikana yhtään. Nyt elokuussa hänenkin olisi lentokoneeseen astuttava. Minä taas puolestani en oikein edes ymmärrä miten lentämistä voi pelätä. Mielenkiintoinen tilanne varmasti tulossa. Pitänee kolkata tai juottaa tajuttomaksi, että koneeseen uskaltaa :)

 

[vetti]

Olisi mielenkiintoista tietää mistä lentopelko syntyy? Harvoin lentopelko varmaankin syntyy negatiivisten kokemusten tai onnettomuusuutisten perusteella. Kyseessä lieneekin enemmän ns. opittu asia. Pieni lapsi harvemmin lentämistä pelkää, mutta asiaan tottumaton aikuinen jostain syystä sitäkin enemmän.

Ekaksi itse kysymykseen: joo, jonkin verran.

Tiedä sitten, mistä lentopelko on tullut, pienempänä/nuorempana ei ollut minkäänlaista lentopelkoa, se on ilmestynyt vasta vanhemmalla iällä. Ei minkäänlaisia negatiivisia kokemuksia, mitä nyt muutamat turbulenssit, mutta en usko että pelko olisi siitä lähtöisin.

Kotipsykologialla olen tullut siihen tulokseen, että pelko johtuu siitä, ettei itse pysty todellakaan mihinkään mitään vaikuttamaan. Eli siinähän istut ja tapitat, tapahtui mitä tahansa. Tiedän, että lentäminen on turvallisempaa verrattuna esim. autolla ajoon, mutta minkäs sitä luonnolleen mahtaa.

Sinänsä lentopelkoni ei vaikuta matkustamiseen mitenkään, tekee siitä vain hieman epämiellyttävää.

Nimim. Tiistaina taas... (jatko kuuluukin sitten onnellisuusketjuun)

 

[Eino_Mies]

Edellisestä lentomatkastani on aikaa jo kuutisen vuotta, mutta lentämättömyyteni ei johdu pelosta. Koneen lähtöä odotellessa ja nousukiidon aikana on kyllä yleensä perhosia vatsassa, mutta mitään kauhua en ole kokenut. Oikeastaan olisi taas kiva pitkästä aikaa päästä matkustamaan lentäen. Sitä ennen pitää vain tyytyä katselemaan taivaalle piirtyviä valkoisia savuvanoja.