Pelkäätkö lentämistä?

  • 10 887
  • 98

Pelkäätkö lentämistä?

  • Pelkään

    Ääniä: 30 8,5%
  • En pelkää

    Ääniä: 204 58,0%
  • Jännitän hiukan ennen lentoa, mutten varsinaisesti pelkää

    Ääniä: 104 29,5%
  • En osaa sanoa

    Ääniä: 14 4,0%

  • Äänestäjiä
    352

LannyMc

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa
En pelkää.

En ole koskaan osannut ajatella lentämisen olevan jotenkin erikoisen vaarallista puuhaa, koska korkeutta on vaikea hahmottaa lentokoneen sisältä käsin. En ole myöskään ikinä osannut ajatella että mitä jos kone putoaa. Kai sitä sitten vaan luottaa ihmisen tekemään lentävään härveliin niin paljon että ei osaa edes jännittää.

Eihän se tietysti mitenkään luonnolliselta tunnu nousun aikana koneen irrotessa kentän pinnasta, mutta kyllä se outouden tunne häviää muutamassa sekunnissa. Sen jälkeen minulle on aivan sama matkustanko lentokoneessa, junassa, bussissa vaiko henkilöautossa. Kaikissa on yhtä puuduttavaa istua.
 

IceBlacks

Jäsen
Suosikkijoukkue
Uusi-Seelanti, Islanti, Espanja, Viro, Tanska, JYP
En pelkää, päinvastoin. 8-vuotiaana pääsin ensimmäistä kertaa lentokoneen kyytiin ja siitä eteenpäin olen rakastanut lentämistä. Parasta on ilman muuta lähtökiihdytys. Sen takia pidän enemmän kapearunkokoneista kun lähtökiihdytyksessä tuntee miten kone potkaisee. 747 lähtee kuin Lada perunapellosta, mutta muuten mahtavaa olla kyydissä.

Pilvetön päivä + ikkunapaikka = täydellinen lento. (Ellei lennetä avomerellä)

Ainoastaan pidemmillä matkoilla turistissa matkaaminen hieman närästää. Kun lensin Bangkokista Sidneyyn BA:n 747:lla, en pystynyt nukkumaan käytännössä yhtään. Kone lähti paikallista aikaa iltaviideltä ja koko lennon ajan katsoin leffoja koska en vain pystynyt nukahtamaan niin epämukavalle alustalle.

Luotan täydellisesti koneen miehistöön ja koneen luotettavuuteen ja siksi en uhraa sekuntiakaan lähes olemattomalle onnettomuusriskille. Todennäköisemmin kuolen tapaturmaan kotona kuin lentokoneen kyydissä.
 

Nume

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, FC Bayern München, SoJy
Minä olen joutunut lentämään paljon pienempänä, kun pikkuveljeni sairaus piti häntä Helsingissä, jossa oli myös vanhempani. Lentopelkoa ei ole koskaan päässyt syntymään ja olen ollut lentokoneessa varmaan liki sata kertaa. Olen lähdössä ulkomaille tuossa noin karkeasti kuukauden päästä ja odotan lentomatkaa, alkukiihdytys ja maisemat ovat hienoja kokemuksia.

Kerran on ollut vähän pelko puserossa, kun turkkilainen lentokone tuli jotenkin hyvin epästabiilisti maahan, mutta siitäkin selvittiin eikä sekään päässyt lentopelkoa synnyttämään.
 

TQoFE

Jäsen
Suosikkijoukkue
En gång IFK, alltid IFK, FREE SCHOLL!
En pelkää, keli kuin keli ja kone kuin kone. Nelipaikkaisella pienkoneella lentäminen (kyydissä oleminen) on yksi hienoimmista asioista, mitä voi tehdä (myös) housut jalassa. Purjelentokoneeseen haluaisin päästä joskus. Ehkä hävittäjäänkin, tosin se voisi jo jännittää.
 

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK
Varsinaista lentämistä en pelkää, mutta laskeutuminen ja se hetki juuri ennen kuin renkaat koskettavat maata ovat niitä, jotka aina saavat hengitykseni kiihtymään ja pulssin nousemaan.
 

SamSpade

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ikurin Vire
Itselläni homma toimii juurikin näin. Omakotitalon katolle kiipeäminen, saatikka sieltä alastulo tehdään jalat täristen, rystyset valkoisina tukkaista kiinnipitäen, mutta lentokoneen ikkunasta voin ihan rauhassa katsella maisemia, vaikka maata näkyisikin, ilman minkäänlaista ahdistusta. Nykyään lenokoneessakaan nousu/lasku ei aiheuta minkäänlaisia pelkotiloja. Kummallista miten ihmisen päänuppi välillä toimii.

Tämä johtuu siitä, että muistaakseni ihminen hahmottaa näkemänsä asiat johonkin 3-400 metriin saakka, sen jälkeen maa näyttää kaksiulotteiselle ja korkeanpaikan kammo vähenee. Tutkittu juttu. Itselläni myös vähän korkeanpaikan kammoa, mutta MPK:n köysilaskeutumiskurssi auttoi pirusti. Köydestä itse tehdyillä valjailla kun laskeutuu kymmenkunta kertaa noin 50m korkean rehutornin huipulta ja kerran ns naama alaspäin, helpottaa kummasti.

Itse lentämiseen. En pelkää, osasta nautin kuten lähtökiihdytykset, osaa inhoan kuten laskeutumiset. Voisi sanoa että hiukan epämukavaa.
Lentänyt paljon ja muutamia todella epämiellyttäviä tilanteita on tullut vastaan. Sellaisia että on saanut rystyset valkoisena puristamaan penkin kahvoja.
Viime talvena potkuriturbiinikoneella Koh Samui - Krabi ja kun kone aloittaa laskeutumisen ja on jo lähestymässä kiitorataa, noin 2-300m korkeudessa, tulee helkutinmoiset tuulenpuuskat. Ukkospilvi siirtyy kohdalle ja koko kone hyppii, tärisee ja heiluu sivusuunnassa ja vettä tulee kuin saavista ja salamoi. Kapteeni yrittää laskeutua ja noin 10m korkeudessa tekee ylösvedon jyrkästi (oli menossa pitkäksi ilmeisesti), sitten yrittää päästä ukkosen keskeltä pois. Oli vartti aika helvetinmoista menoa. Sitten päästiin alta pois ja kierreltiin puoli tuntia ja uusi yritys.
 

Lawless

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Varsinaista lentämistä en pelkää, mutta laskeutuminen ja se hetki juuri ennen kuin renkaat koskettavat maata ovat niitä, jotka aina saavat hengitykseni kiihtymään ja pulssin nousemaan.
Ja onnistuneen maakosketuksen jälkeinen innostus purkautuu spontaaneina taputuksina? :)

Minulle hienoin hetki lentokoneen kyydissä on ehdottomasti lähtökiihdytys, siis se kun hanat väännetään auki. Silloin sitä todella tuntee elävänsä. Ilmassa olemisessa ei ole ihan samaa hohtoa, vaikka hauskaahan sekin toki on. Pilvien yläpuolella ei oikein ole hirveästi mielenkiintoista nähtävää. Haastava laskeutuminen vaikkapa kunnon ristituuleen olisi joskus kiva kokea. Aika tavanomaisen sujuvia ovat nuo kokemani laskeutumiset olleet. Uskomattoman huomaamattomaksi lentäjät osaavat parhaimmillaan tuon maakosketuksen tehdä.

EDIT: Niin, itse asiassa voisin sanoa, ettei lentäminen sinänsä niin jännitä. Enemmän jännittää muu lentomatkustamiseen liittyvä härdelli kuten turvatarkastukset yms. Pelottaa ajatella, että montako Moraa sieltä povarista nyt löytyy. Toki myös se jännittää, että kaikki kamppeet tulevat mukaan. En esim. haluaisi hukata Rolexiani (ihan kuin minulla sellainen olisi) turvatarkastuksessa.
 
Viimeksi muokattu:

Humpauttaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
En pelkää, tykkään itseasiassa. Toki yli 4h lennot alkaa monesti olemaan vähän puuduttavia, mutta pieni jaloittelu yleensä auttaa siihen. Kuukauden päästä pääsee taas koneeseen ja taestaamaan Finnairin jenkkilän suuntaan, samoin pari muutakin lentoa ohjelmassa ja takaisin AA:lla.

Parastahan lennoissa on nuo lähdöt ja se, kun ikkunasta katselee miten puut, talot ja autot muuttuu legopalikoiksi. On se ihminen huima kun on keksinyt tavan lentää!

Ainiin, on mulla tulossa pienkonelentokin Malmilta kunhan saan aikaiseksi varata sen. Siinä pääsee varmaan vähän eri tunnelmaan, kuin laajarunkoisessa suihkarissa. Infon mukaan pääsisi itsekin vähän puikkoihin, toki ammattilaisen tarkassa valvonnassa.
 

Mdawg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Jännä juttu. En sinänsä pelkää lentämistä ja lennänkin suht usein, mutta olen huomannut, että ajan myötä lentäminen on alkanut jännittämään enemmän ja enemmän. Luulisi, että asia olisi toisinpäin.

Kihlattuni pelkää lentämistä varmasti enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa ja se rajoittaa esim. lomamatkojen suunnittelua. Onneksi keski-Euroopassa on autolla / junalla suht nopeasti jossain muualla, mutta esim. Amerikkaan täytyy lentää sitten yksin.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Jännä juttu. En sinänsä pelkää lentämistä ja lennänkin suht usein, mutta olen huomannut, että ajan myötä lentäminen on alkanut jännittämään enemmän ja enemmän. Luulisi, että asia olisi toisinpäin.
No kaipa se on se, että mitä enemmän lennät, sitä "todennäköisemmäksi" se onnettomuuden mahdollisuus kasvaa. Kyse nyt lienee jostain desimaaleista, mutta luultavasti ihmismieli silti hiukan käsittelee tuota informaatiota.

***

Itse aiheeseen. En pelkää. Hiukan pitkäveteistä touhua se ehkä on, menee torkkuen enimmäkseen. Olen ollut lentokoneessa vasta aika myöhäisellä iällä ensimmäistä kertaa ja jotenkin etukäteen silloin mietin, että saattaisin olla todella hermona mm. korkeapaikan kammoni takia ja sen suljetun tilan mistä ei pääse pois, mutta enpä ollut. Enemmän sitä pelottaa (jos pelottaa) vaikka autonkyydissä olla, koska todennäköisyys kuolla on huomattavasti suurempi.

Suurin jännitys lentomatkoilla on yleensä se, että miten korvat kestää, ettei lukkiinnu ja ala sattua, on meinaan sen verran herkästi paineeseen reagoivat nuo omat kuulotunnelit. Mitään erityisempää epämiellyttävää tunnetta ei kuitenkaan ole syntynyt yllätyksekseni.

Ensi kuun alussa taas lentämään kohti Saksaa.
 

Creed Bratton

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Ei minkäänlaista pelkoa, toki pitkän matkan lennot alkavat vituttaa, kun en osaa nukkua koneessa ja vatsaan kertyy aivan järkyttävästi ilmaa aina pitkillä lennoilla.

Kerran jännitti, kun lensin jollain Spanairin rutkulla Madridista Frankfurtiin ja alkumatkasta oli turbulenssia niin se md-82 tuntui hajoavan jo ilmassa. No perille onneksi päästiin.
 

Surukuku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sanaan Sepot ja muut jemeniläiset kiekkoseurat
En pelkää lähtökohtaisesti lentämistä, mutta on ollut lentoja/tilanteita, jolloin on pieni pelko persiissä piileskellyt, että mitenkähän tässä vielä oikein käy...
Noh, vähintäänkin kohtuullisesti on aina käynyt, kun tätä tässä kirjoittelen.

Pahimmat hetket olen kokenut entisen Neuvostoliiton alueella operoivien pienten lentoyhtiöiden koneissa, joiden kunto ja ikä olivat silminnähden kyseenalaisia.
Lisäksi, joidenkin lentäjien otteet varsinkin Tupolev Tu-134:n puikoissa muistuttivat lähes syöksypommittajien manöövereitä, mm. lähes joka kerta Helsingistä Pietariin saavuttaessa lentäjä tuntui yht'äkkiä hoksaavan:
"Ei vittu!!! Tuollako se kenttä jo onkin..."
Ja sitten sukellettiin siipiluisussa....

Jännä juttu. En sinänsä pelkää lentämistä ja lennänkin suht usein, mutta olen huomannut, että ajan myötä lentäminen on alkanut jännittämään enemmän ja enemmän. Luulisi, että asia olisi toisinpäin.

...

Minulla tuo korreloi jotenkin stressaantumisen kanssa eli työ- ym. paineet aiheuttivat myös lentämisen jännittämistä.
 
Viimeksi muokattu:

Stonewall

Jäsen
Suosikkijoukkue
RoKi, Liverpool
En pelkää lentämistä. Kerran pari olen kuitenkin koneen kyydissä pelännyt. Lähinnä sivutuulilaskut ovat joskus hirvittäviä, kun kone lähestyy tonttia enemmän sladissa kuin Vatanen takaveto-Escortilla. Kerran Japanissa olin varma, että siitä solmusta mihin pilotti oli koneen vääntänyt ei selvitä kiitoradalle. Vaan väärässä olin. Kyllä ne koneet aina alas tulevat.
Lentäminen on kuitenkin mennyt surkeaan suuntaan turvatarkastuksineen. Kentillä menee iät ja ajat. Ja koneen vaihtoon pitää varata helevetisti aikaa, ettei tarvitse juosta ja stressata. Toista se oli vielä 90-luvun alussa ei ollut mitään tarkastuksia ja siten putkeen saattoi ottaa mukaan ihan mitä tahansa. Itsellä oli aina jossain laukun pohjalla leuku mukana (koska sillä vuolee helpoiten eväät kuivalihasta), vaan eipä onnistu sekään enään. Mutta ei voi mitään, kauemmas on pakko lentää. Kotomaassa jos joutuu syrjäiseen pääkaupunkiin vierailemaan (vittu, että voi olla pääkaupunki väärässä paikassa), niin pyrin nykyisin puksuttelemaan yöjunilla molempiin suuntiin.
 

RauMan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko, Detroit Red Wings
Lentäminen ei ole mukavaa touhua ja ennen pelkäsin sitä sen verran paljon, etten lentänyt noin kymmeneen vuoteen. Nyt olen pikku hiljaa pääsemässä sinuiksi asian kanssa ja olen taas alkanut lentomatkustamaan.

En osaa sanoa mikä päässä on naksahtanut parempaan asentoon. Tosin edelleen pidän lentämistä kilometrien korkeudessa jotenkin ihmiselle luonnottomana toimintana. Epämukavalta tuntuu erityisesti nousut, kun taas laskeutuminen on oikein mukavaa touhua ja sitä on kiva seurata myös ikkunasta.

Ehkä tilannettani on helpottanut se, että pystyn nykyisin selittämään itselleni kuinka turvallista touhua on lentäminen. Koko ajan ilmassa on mieletön määrä lentokoneita, jotka tulevat turvallisesti alas. Todennäköisemmin tulen kuolemaan auto-onnettomuudessa kuin lento-onnettomuudessa. Myös erilaiset lentämistä ja lentokenttiä koskevat ohjelmat ovat parantaneet luottamusta lentämiseen. Olen itse asiassa katsonut niitä hyvin suurella mielenkiinnolla. Samoin kuin aina taivaalla pyyhältäviä lentokoneita. Joku niissä kiehtoo vaikka samaan aikaan lentäminen jännittää.


Aivan kuin omalta näppikseltä. Olin jo hetken huolissaan että olenko vaihtanut nickiä huomaamattani.

Olen kyllä huomannut että lentopelkoon auttaa lentäminen. Joskus kun tulee buukattua muutamia minilomia lentoineen ja niitä on monta lähekkäin niin viimeiset lennot eivät tunnu enää missään.
 
Viimeksi muokattu:

Woofer

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Barca
Onhan se turvallisempaa kuin autolla ajaminen, mutta ajatus painovoimasta 10 km korkeudessa tietäen homman olevan nyt toisen ihmisen käsissä, niin on pakko myöntää, että kyllä se ilmakuoppien ja muiden tuulien sattuessa saa hieman epämukavaa oloa aikaan. Yöni saan silti ennen lentoa mainiosti nukuttua.

En siis pelkää, mutta todennäköisesti jos suunta olisi sama kuin Titanicilla jäävuoren jälkeen, mutta 10 000m metriä korkeammalta, niin varmasti vierustoverille vielä katkerana huikkasin ennen happinaamarin laittoa, että "Et varmaankaan usko, mutta mulla oli kokoajan mielessä, että mää on just siinä koneessa joka ei pääse koskaan perille. Mää niin arvasin tän."
 

Seppis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Äsät
Pelottaa niin perkeleesti. Ja nyt kun on katsellut noita foxin lentoturmatutkimuksia niin pelottaa vielä enemmän. Inhimillisiä erehdyksiä sattuu vähän väliä. Milloin ei korkeusmittarit toimi, milloin kerosiinimittarit näyttää mansikoita, milloin lennonjohdossa sössitään.. Onneksi ei taas ole vähään aikaan rahaa matkustella lentäen.
 
Suosikkijoukkue
Sini-puna-valkoinen, Kupittaan ylpeys!
Lentopelosta mulle tulee mieleen lähinnä Dennis Bergkamp ja Valeri Popovits. En itse pelkää lentämistä, vaikka korkeanpaikan kammosta kärsinkin. Mutta ymmärrän kyllä niitä, joita lentäessä hirvittää. Ei siinä paljoa ole tehtävissä, jos onnettomuuteen joudutaan.

Hannu Jortikan sanoin "toivottavasti Tupolevit pysyvät ilmassa".
 

puuha-pete

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kerho, Minnesota, Hollanti
Olen oikeastaan enemmänkin innoissani, mutta viimeksi tuli hieman omituinen olo ennen laskeutumista Helsinki-Vantalle. Kädet alkoi hikoamaan aivan helvetisti ja olo ei ollut häävi. Eniten tähän vaikuttaa se, että tyttöystävä on aivan sairaalloisen lentopelkoinen. Yksin olisi hyvä lentää, saisi nauttia.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
En pelkää lentämistä vähäisen kokemukseni, n. 10 lennon, perusteella. Lähinnä meinaan sitä, että mitään erityistä ei ole tullut vastaan, mikä olisi pelkoa saanut puseroon, enkä lähtökohtaisesti kammoa lentämistä. Mulla on siihen oikeastaan aika neutraali suhtautuminen, vähän kuin millä tahansa julkisella välineellä mennä puksuttelisi. Ainoastaan korvien kanssa on sen verran otettava huomioon, että painetta tasaavat tulpat ovat ehdottomat, muuten ei ole intohimoja eikä kammoja lentämistä kohtaan.

Mulla on kohtalaisen kova korkean paikan kammo, mutta koneessa se ei pääse iskemään oikeastaan ollenkaan. Johtunee siitä, kuten täälläkin jo on mainittu, ettei kilometrien korkeuksia enää hahmota samoin kuin jotain 30 metriä kerrostalon parvekkeella. Ghost Protocolin Burj Khalifa-kohtaukset saivat mut vikisemään kuin pikkutytön, pakko myöntää. Mutta joo, lentämiseen se ei vaikuta edes nousuissa tai laskuissa.
 

Kai-Sakari

Jäsen
Suosikkijoukkue
Panelian Raikas
Pelkään niin perkeleesti. Kaikki tämä aikuisiällä reilu parikymppisenä tutustuttuani Romanian paikalliseen ilmailuyhtiöön. Kaatosade, ukkonen, Transilvania ja pohjaton luottamus lentohenkilökuntaan, kaksi laskeutumisyritystä ja loppuelämän lennot pilalla.

Mutta pakko on lentää jonnekin merten taakse matkatessaan. Kiikkerällä kuusipaikkaisella prutkuttelu Turusta Ahvenmaalle ja ammuin kämmenistä hikeä kuin Hämis seittejään. Ilman anderssoneita (pameja) en enää koneeseen mene. Rodokselta tullessa viereisen penkkirivin pikkutyttö kysyi isältään jokaisen töyssyn jälkeen, että "kuollaanks me nyt, isi?" Kivaa oli. Roskildesta tullessa lukitsin itseni vessaan, koska ikkunattomat kopit luovat turvaa. Cuba here I come...
 

Metsuri #37

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Enemmän pelkään sitä automatkaa ennen lentämistä. Joskus saatoin hivenen pelätä lentokoneessa matkustamista, mutta en enää.
 
Viimeksi muokattu:

charger

Jäsen
Suosikkijoukkue
Se Puree!
FOX-kanavalta kun on tullut katseltua Lentoturmatutkinta-sarjaa niin en kyllä ainakaan yhtään aikaisempaa levollisemmin koneeseen nouse. Varsinkin nyt kun suomessakin lentoyhtiöiden kilpailutilanne alkaa ajaa yhtiöitä entistä ahtaammalle niin se ei ainakaan varmasti paranna turvallisuutta. Ties mitä laiminlyöntejä siellä tehdään säästöjen takia.

Ja jotenkin tuntuu että viime aikoina on uutisoitu muutenkin tavallista enemmän "vaaratilanteita". Esim. moottori on sammunut ilmassa ihan tässä hiljattain ja muitakin teknisiä ongelmia uutisoitu ja koneet ovat joutuneet niiden takia palaamaan takaisin lentokentälle. Myös lentoasemilla on ollut vaaratilanteita ihan tässä lähiaikoina. Oliko talvella kun joku kone meinasi laskeutua toisen koneen päälle Helsinki-Vantaalla.

Suomessa ei ole vielä tapahtunut koskaan mitään isompaa onnettomuutta, mutta kun näitä uutisia lukee niin tuntuu että se on vain ajan kysymys.

Kaikesta huolimatta en nyt varsinaisesti pelkää lentokoneessa, mutta kyllähän tämä pistää kuitenkin mietityttämään aina kun koneeseen astuu. Toki kaikki matkustusmuodot ovat enemmän tai vähemmän vaarallisia, mutta en kuitenkaan osta sitä että lentomatkustus olisi jotenkin älyttömästi muita turvallisempaa. Kilometreihin verrattuna ehkä kyllä, mutta tämä ei ole oikein vertailukelpoinen mittari koska pitkät lennot vääristävät tilastoa, nousu ja lasku ovat kuitenkin ne kaikkein vaarallisimmat osat lentoa.
 

Aunt Wang

Jäsen
Suosikkijoukkue
Brommapojkarna, John Eichel
"Jos jotain voi mennä pieleen, se menee pieleen"
-Murphy

-77 vuoden lentokone, turvallinen, hyvä ja kokenut miehistö, kolmen tunnin matka kohteeseen ja hyvä sää. Mikään ei voi mennä vikaan vaan eiköhän se löysällä oleva mutteri siipien kiinnikkeissä osu juuri minun kohdalleni. Epätodennäköistä, tiedän. Silti se pelko on aina perseessä että täältä tipun ja se on siinä. Kuolemaa en pelkää, mutta 3000 metristä tippuminen olisi kyllä vittumainen tapa menettää henkensä. En tiedä miksi pelkään. Median propaganda, kuolleiden määrällä retostelu, sekasorto ja paniikki koneen sisällä syöksyn/räjähdyksen yhteydessä, epätoivo ja suru. Ylipäätään tunne että lentäminen ei ole luonnollista. Jos ihminen olisi tarkoitettu lentämään, sillä olisi siivet, eikö niin? Ja kun ei ole, niin taivaalle ei ole asiaa. Se on monesti todettu että koneisiin ei ole luottamista ja ne kuluvat pikkuhiljaa kunnes tulee raja vastaan. Autoissakin voi vaihde lyödä lukkoon ja voin syöksyä rekkaa päin, mutta luotan siihen että pystyn itse kontrolloimaan tekemisiäni ratissa. Lentäessä annan elämäni toisen ihmisen käsiin ja jos nyt en kuole niin mukana olevat perheenjäseneni voivat kuolla ja voin kitua koneessa koska lentäjällä on huono päivä. Se minua huolettikin pienempänä, kun lensin vanhempieni kanssa, että he kuolevat ja minä jään henkiin. Orpona eläisin. Ja onhan se huoli lähimmäisistä aina kova, olisiko sekään hyvä asia että porukasta ainoana kuolen mutta muut joutuisivat käsittelemään kuolemaani. Koko lentäminen vain, se ei vaan ole minun juttuni. Kaikki on niin pienestä kiinni loppujen lopuksi eikä minulla riitä uskoa lentokoneen toimintaan, en edes osaa selittää miten se toimii.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
En ole koskaan pelännyt lentämistä, en ainakaan ole tunnustanut sitä itselleni, mutta kieltämättä tämän kesän reissu Ukraine International Airlines'illa hiukan mietityttää vaikka yhtiö kuuluukin EU:n listalla sallituihin yhtiöihin, eivätkä sen koneet ole koskaan tippuneet alas ja lennoilla konemallina on Boeing 757, mikäli nyt oikein muistan. Mutta silti, hiukan mietityttää ex. Neuvostotasavallan yhtiöt ja niiden lentokulttuuri.

Mikäli lopetan kirjoittelun palstalle kesän jälkeen niin tiedättepähän, että kyseinen lento, jolla olen mukana, on tippunut alas kuin kivi.

vlad.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös