Pelitapakeskustelu

[Warrington]

Tuo mielipide että Suomi olisi jotenkin pelitaktiikassa huippumaita jäljessä on levinnyt kuin viirus näillä keskustelupalstoilla. Ikään kuin se olisi jo jokin yhteisesti hyväksytty totuus, että tästä syystä ei ole voittoja tullut. Voin myöntää, että muut huippumaat ovat ehkä saaneet pelitaktiikassa eroa kiinni, tai ovat jopa rinnalla.

Siirsin parempaan ketjuun. Lueppa taas kunnolla ne toisten kirjoitukset, kirjoitin että alkaa tippumaan, ja tarkennan vielä että jos muutosta ei ole luvassa eli jäädään polkemaan paikalleen. Nimenomaan muut maat ovat ottaneet taktista etumatkaa kiinni. Meidänpelihän on toimiva konsepti edelleen, jos sitä toteutetaan oikein, ja viisikkopelaaminen on edelleen nykypäivää, mutta esim. Venäjä ja Ruotsi ovat vuosien varrella oppineet paremmin pelaamaan Suomea vastaan taktisessa mielessä, on löydetty lääkkeitä murtaa Suomen viisikkoa ja aiheuttaa sekaannusta viisikon sisälle esim. hyökkäyksiinlähdöissä.

Yhtenäinen ja hyvin organisoitu viisiikko ympäri kaukaloa asettaa pohjaa meidänpelille, ja sitä Suomen tulee jatkossakin toteuttaa, koska yksilöt ei useimmiten riitä mihinkään Kanada-tyyliseen nopeatempoiseen ja organisoituun lätkään, mutta edelleen toivoisin että tuohon meidänpeliinkin löytyisi vähän variaatioita eri osa-alueiden suhteen. Enkä usko että ''meidänpelin profeetat'' Rautakorvet ja kumppanit jäävät polkemaan paikalleen, eiköhän päivitystä ole luvassa.

Syy miksi pelejä on viimevuosina hävitty on kuitenkin paljon yksinkertaisempi. Suomella ei yksinkertaisesti ole ollut riittävän tasokkaita pelaajia verrattuna vastuksiin. Suomen ratkaisupelaajat ovat olleet joko luokkaa Jussi Jokinen, tai ei vielä parhaassa iässä olevat Barkov\Laine\Aho jne. Hyviä pelaajia kaikki, mutta vertailtaessa maailman parhaisiin, niin vielä ei vain kokonaisuus riitä.

Kojon ja Jukan valmennuksessahan mentiin lopulta hopealle asti ja silloin oli se rosterikin kunnossa. Laten MM-kisoissa peli oli todella sekavaa ja oltiin kusessa esim. Ranskaa vastaan ihan yksinkertaisen prässin alla, ja noita huonoja maita vastaan on turha syyttää huonoa rosteriakaan. Mutta ymmärtänen kyllä pointtisi, ihan kärkimaihin verrattuna se meidän rosteri on usein heikohko, ja se tarkoittaa että pelitavalla ja yhtenäisellä joukkueella pitäisi kuroa sitä takamatkaa niin paljon kuin mahdollista, ja se on aina haastavaa.

 

[P.Sihvonen]

Seuraava askel pelitapakeskusteluissa on se, että lähdemme yhdessä pohtimaan suomalaisen peli-identiteetin, Meidän pelin, seuraavia askelia pelin kansainvälisen evoluution raameissa. Avasimme osaltamme tätä keskustelua Tulosruudussa toimittaja Matti Nyrhisen kanssa. Analyysimme kohdistuu Tapparan uuteen pelitapaan. Linkki vie 30.8.2017 Tulosruutuun.

MTV Katsomo

 

[Kenkälaatikko]

Tervehdin ilolla Petteri sinun paluutasi jääkiekkoanalyytikoksi. Dominoit aikoinaan Urheilulehdessä pelitapakeskustelua, ja nyt tunnut jatkavan siitä mihin aikoinaan jäit!

 

[Anzi]

Seuraava askel pelitapakeskusteluissa on se, että lähdemme yhdessä pohtimaan suomalaisen peli-identiteetin, Meidän pelin, seuraavia askelia pelin kansainvälisen evoluution raameissa. Avasimme osaltamme tätä keskustelua Tulosruudussa toimittaja Matti Nyrhisen kanssa. Analyysimme kohdistuu Tapparan uuteen pelitapaan

No jee jee, kuule se olisikin tosi hyvä lisä, että sinusta P.Sihvonen ja vaikka tuosta sun partnerista tulisi joku "pelin evoluution ajatushautomo". En usko että teillä kykyä on nähdä miten pelin evoluutio kehittyy, mutta olisihan se jotain vaihtelua tähän valmiina olevan pelin hieromiseen ja nysväämiseen. Nytkin selität jo valmiina olevia elementtejä Tapparan pelissä? Mitä toi tuo lisää mihinkään?

Silloin 2004-2006 noita sinun juttuja jaksoi UL:stä viihdemielessä lukea, mutta esim. Ruotsin vuoden 2006 dominanssi ja sen kehittyminen meni sinulta Sihvonen täysin ohi. Sen jälkeen niitä ei ole viitsinyt lukea edes viihdemielessä. Nyt on kulunut jo yli kymmenen vuotta tästä mokasta, ja edelleen esim. jos olisit osannut ennustaa Tapparan tulevan dominanssin v. 2012 tai 2013 tai edes 2015, niin sinussa olisi edes jonkin asteista uskottavuutta, mutta nyt sitä ei ole.

Eli älä nyt ylistä ja ihmettele Tapparaa, vaan määritä ja kerro mitä on todennäköisesti tulossa Tapparan jälkeen tai kehittymässä muualla.

 

[Perreault85]

Toivottavasti tulee lisää näitä pelitapa-analyysejä nimenomaan video-muodossa, miksei myös tekstinäkin. MTV tietysti näyttää CHL:ää, mutta myös muista Liiga-joukkueista ja Jokereista näitä mielellään lukee/katsoo.

 

[penalalli]

Tervehdin ilolla Petteri sinun paluutasi jääkiekkoanalyytikoksi. Dominoit aikoinaan Urheilulehdessä pelitapakeskustelua, ja nyt tunnut jatkavan siitä mihin aikoinaan jäit!

Heehee, ymmärsin sarkasmin kerrankin :)

 

[aceman81]

Palomäki purkaa NHL:n taktisia ominaisuuksia ja erityispiirteitä verrattuna Liigaan

Palomäen NHL-kolumni: Ulos bunkkerista, suomalainen jääkiekkoväki – väsyneet mielikuvat NHL:stä eivät vastaa todellisuutta - Kiekkoareena

 

[Glove]

Miksi minä aina luen tuon otsikon pelipaitakeskusteluksi....

Mutta asiaan. Oletteko seuranneet Ruotsin pleijareita? Kyllä on Suomen poffit melkoista hiipimistä siihen vauhtiin nähden. Eikä Suomenssa edes taklata kun varotaan virheitä vaan niin pirusti. Minua alkaa ihan oikeasti kyllätyttämään Suomikiekon seuraaminen. Onneksi junnupeleissä on vielä semmoisiakin, joissa pelaajat saa yrittää eikä valmentaja ole puristanut kaikkia samaan muottiin.

 

[Yohan]

On ollut ilo seurata Kärppien ja maajoukkueen kautta, että jotain aika merkittävääkin muutosta suomalaisessa pelitapa-ajattelussa on parhaillaan käynnissä. Virheiden välttely ja passiivinen kontrollipelaaminen lienee pääosin historiaa.
Toivottavasti mahdollisimman moni joukkue oivaltaa ja uskaltaa liigassa lähteä tähän hyökkäävämpään ja aktiivisempaan pelityyliin mukaan. Se vaatii nimenomaan rohkeutta ja ballsseja valmentajilta ja seurajohdolta kenties kestää muutamia virheitä ja tappioitakin tämän pelitavan seurauksena ja kärsivällisyyttä kannattajilta.

Pitkällä tähtäimellä antamalla pelaajille enemmän luottoa ja vapauksia toteuttaa itseään pelaajat ja sitä kautta joukkue kehittyy valtavasti. Syntyy helpommin positiivinen kierre, jossa kannattajilla on hauskaa ja pelaajilla on hauskaa. Kaiken aa ja oo on virheiden sietäminen pelaajilta. Kaikenlaisia höpläyksiä tapahtuu varmasti ja jopa hassuja läpiajoja omiin päin voi aluksi tulla kun pakitikin osallistuvat voimakkaasti hyökkäykseen. Pelaajien koetellesssa rajojaan kehittyminen on kuitenkin lähes vääjämätöntä ja balanssi virheidenkin suhteen paranee kun pelaajat oppivat tunnistamaan tilanteita itsenäisesti.

En määrittele tätä aktiivista pelitapaa, koska sen voi toteuttaa niin monella tavalla. Ehkä katsojana voi tarkastella tiettyjä piirteitä jotka näkyvät katsomoon asti. Näitä ovat mm. voimakas luistelu, joukkueen rohkeus pelata, eräänlainen pelipaikattomuus ja luovuus. Luistelun merkitys on erityisen suuri, koska viisikko on jatkuvassa liikkeessä.

Joskus kuulee kommentteja, että pelitapa olisi jotenkin liian vaativa ja vaatii huippupelaajat toimiakseen. Tämä on tavallaan tottakin. Mutta pääosin ymmärtämättömyyttä. Koko pelitavan idea on nähdäkseni pelin ja pelaajien kehittyminen pitkässä juoksussa. Aluksi seisoskelemaan tottuneet pelaajat voivat olla aivan hukassa. Mutta kun harjoituksesta ja pelistä toiseen mennään täysillä eikä mietitä niin ensinäkin luistelu kehittyy jo valtavasti. Tämä on nähdäkseni yksi syy miksi Ruotsista on tullut niin paljon NHL-pelaajia viimeisen 10 vuoden aikana.

Viihdyttävämpää, voittavampaa!, kehittävämpää.. miksi ei?

 

[lätkää]

On ollut ilo seurata Kärppien ja maajoukkueen kautta, että jotain aika merkittävääkin muutosta suomalaisessa pelitapa-ajattelussa on parhaillaan käynnissä. Virheiden välttely ja passiivinen kontrollipelaaminen lienee pääosin historiaa.
Toivottavasti mahdollisimman moni joukkue oivaltaa ja uskaltaa liigassa lähteä tähän hyökkäävämpään ja aktiivisempaan pelityyliin mukaan. Se vaatii nimenomaan rohkeutta ja ballsseja valmentajilta ja seurajohdolta kenties kestää muutamia virheitä ja tappioitakin tämän pelitavan seurauksena ja kärsivällisyyttä kannattajilta.

Pitkällä tähtäimellä antamalla pelaajille enemmän luottoa ja vapauksia toteuttaa itseään pelaajat ja sitä kautta joukkue kehittyy valtavasti. Syntyy helpommin positiivinen kierre, jossa kannattajilla on hauskaa ja pelaajilla on hauskaa. Kaiken aa ja oo on virheiden sietäminen pelaajilta. Kaikenlaisia höpläyksiä tapahtuu varmasti ja jopa hassuja läpiajoja omiin päin voi aluksi tulla kun pakitikin osallistuvat voimakkaasti hyökkäykseen. Pelaajien koetellesssa rajojaan kehittyminen on kuitenkin lähes vääjämätöntä ja balanssi virheidenkin suhteen paranee kun pelaajat oppivat tunnistamaan tilanteita itsenäisesti.

En määrittele tätä aktiivista pelitapaa, koska sen voi toteuttaa niin monella tavalla. Ehkä katsojana voi tarkastella tiettyjä piirteitä jotka näkyvät katsomoon asti. Näitä ovat mm. voimakas luistelu, joukkueen rohkeus pelata, eräänlainen pelipaikattomuus ja luovuus. Luistelun merkitys on erityisen suuri, koska viisikko on jatkuvassa liikkeessä.

Joskus kuulee kommentteja, että pelitapa olisi jotenkin liian vaativa ja vaatii huippupelaajat toimiakseen. Tämä on tavallaan tottakin. Mutta pääosin ymmärtämättömyyttä. Koko pelitavan idea on nähdäkseni pelin ja pelaajien kehittyminen pitkässä juoksussa. Aluksi seisoskelemaan tottuneet pelaajat voivat olla aivan hukassa. Mutta kun harjoituksesta ja pelistä toiseen mennään täysillä eikä mietitä niin ensinäkin luistelu kehittyy jo valtavasti. Tämä on nähdäkseni yksi syy miksi Ruotsista on tullut niin paljon NHL-pelaajia viimeisen 10 vuoden aikana.

Viihdyttävämpää, voittavampaa!, kehittävämpää.. miksi ei?

Aekohin elettty! Jees!

Just näin. Rakkaus lajiin. Intohimo. Menkää kentälle, koutsi huutaa pää punaisena, älä hätäile, sano vaan että terve vaan sullekki. Älä lotkauta korvaas. Älä pelkää jos oot epävarma, pikkutakkien tai muitten eessä. Sitten vaan nouset taas ja et kuuntele sitä pikkutakkia. Oo oma ittes. Kunnioita pelikaveria. Kato vastustajaa silmiin pidä hauskaa. Rakastele sitä peliä. Älä kyynisty niitten pelikirjapikkutakkien takia. Ymmärrä niitäkin. Seiso selkä suorassa.

Luovutaan kiekosta, harjoitellaan pelissäkin sitä kiekotonta peliä. Peliyälyä. Peitetään jäätä, linjoja, otetaan ihte vastuu voitosta tappiosta. Ei anneta vastuuta pikkutakeille.

Huipputasolla puolet pelistä on ilman kiekkoa. Iankaikkisesti täällä on pelätty sitä puolustamista. KAAMEAA! Mertarannan sanoin. Aivan purjeessa! Voi ei. Rakastakaa olla ilman kiekkoa. Puolustavat puolustajat. Ottaa vastuun. Keskittyvät. Ratkoo mestaruuksia.

Tämä häviön pelko lopun puolustustaistelussa menee yli lajirajojen. Keskittyminen. Omana itsenä oleminen.

 

[Tarinankertoja]

Joskus kuulee kommentteja, että pelitapa olisi jotenkin liian vaativa ja vaatii huippupelaajat toimiakseen. Tämä on tavallaan tottakin. Mutta pääosin ymmärtämättömyyttä. Koko pelitavan idea on nähdäkseni pelin ja pelaajien kehittyminen pitkässä juoksussa.

Koska tästä on niin hyvä esimerkki viimekaudelta, niin laitetaan... Ilves. Kivi lähti tähän pelipaikattomaan nopeaan kääntö- ja reagointipeliin.. Ilveksen materiaalille, varsinkin puolustajille se oli täysin tekemätön paikka ja pleijariviiva katsoi näköpiiristä jo syksyllä. Suunnanmuutos pelitavassa takasin oikein perinteiseen meidänpeliin, viivelähtöjen lisäämien ja puolustajien syöttömatkojen lyhentäminen sitten sai joukkueen pelaamaan taitojensa tasolla ja meinasi saavuttaa sen pleijariviivan.. paria pistettä jäi uupuun.


Eli ei se pitkässä juoksussa auennut, vaikka näinkin kokenut valmentaja kuin Kivi laillasi kuvitteli käyvän.


Nythän Ilves on harkkamatsit pelannut hyvin perinteistä meidänpeliä rintamahyökkäyksineen ja aina vain ylivoimaisena kääntäen ja kiekon menetyksessä keskialuetrappiin vetäytyen. Ilveksen materiaalilla se on se pelitapa, jolla voi menestyä.. menestyä siis sääläripaikan arvoiesesti. Mestaruus tod. näk. viedään modernimmalla tyylillä ala viimekauden Kärpät…

 

[Cobol]

Joskus kuulee kommentteja, että pelitapa olisi jotenkin liian vaativa ja vaatii huippupelaajat toimiakseen. Tämä on tavallaan tottakin. Mutta pääosin ymmärtämättömyyttä. Koko pelitavan idea on nähdäkseni pelin ja pelaajien kehittyminen pitkässä juoksussa. Aluksi seisoskelemaan tottuneet pelaajat voivat olla aivan hukassa. Mutta kun harjoituksesta ja pelistä toiseen mennään täysillä eikä mietitä niin ensinäkin luistelu kehittyy jo valtavasti. Tämä on nähdäkseni yksi syy miksi Ruotsista on tullut niin paljon NHL-pelaajia viimeisen 10 vuoden aikana.

Mielestäni juuri näin. Pelaajamateriaali on Suomessa (alle 10-vuotiaista alkaen) vähintään samaa luokkaa tasoltaan kuin Ruotsissa. Täällä esimerkiksi jalkapallo ei vie yhtä tehokkaasti lahjakkaimpia junnuja kuin Ruotsissa, ja pesäpallo on kaikesta huolimatta tasoltaan harrasteurheilua, joten se ei kiinnosta isolla työllä eteenpäin haluavia lahjakkaimpia nuoria.

Koska tästä on niin hyvä esimerkki viimekaudelta, niin laitetaan... Ilves. Kivi lähti tähän pelipaikattomaan nopeaan kääntö- ja reagointipeliin.. Ilveksen materiaalille, varsinkin puolustajille se oli täysin tekemätön paikka ja pleijariviiva katsoi näköpiiristä jo syksyllä. Suunnanmuutos pelitavassa takasin oikein perinteiseen meidänpeliin, viivelähtöjen lisäämien ja puolustajien syöttömatkojen lyhentäminen sitten sai joukkueen pelaamaan taitojensa tasolla ja meinasi saavuttaa sen pleijariviivan.. paria pistettä jäi uupuun. Eli ei se pitkässä juoksussa auennut, vaikka näinkin kokenut valmentaja kuin Kivi laillasi kuvitteli käyvän.

Ongelma on valmentamisessa. Vaikka Suomessa ruokitaan lähinnä yhden sivuraiteelle ajautuneen ex-valmentajan toimesta mielikuvaa, jonka mukaan suomalaisvalmentajat ovat alansa huippua, faktat kertovat muuta. Esimerkiksi Ruotsissa kyetään kehittämään Suomea paremmin tulevia NHL-pelaajia kärkiketjuihin ja avainpakeiksi. Tässä työssä valmennukselliset tavoitteet ovat avainasemassa. Seurajoukkuetasolla Liigassa Suomessa ripustauduttiin liian kauan "meidän pelin" heikoimpiin osa-alueisiin määrittelemällä mm. suuren määrän hitaita viivelähtöjä per erä, vaikka "meidän pelin" perusfilosofia ei tällaista pelaamista edes tukenut. Suomen johtavat valmentajat ovat edelleen hyvin kaavamaisia ja esimerkiksi Jokereista maajoukkueeseen siirtynyt Jukka Jalonen kertoi kesken viime kauden, että Jokerien pelitapa tarkoittaa tietyn pelaamisen (kiekollinen, kiekoton jne) harjoittelua täysin samanlaisena päivästä toiseen. Jalonen oikein alleviivasi, että pelaamista ei varioida lainkaan.

Kivi, Jalonen ja monet muut ovat heikoilla siinä tilanteessa, kun pelaajia ja pelaamista pitäisi kehittää uusien kansainvälisen jääkiekon vaatimusten mukaisesti. Heillä ei yksinkertaisesti ole riittävää osaamista mm. harjoitteiden osalta. Voidaan esimerkiksi katsoa Kanadan pelaamista muutamissa MM-kisoissa ja todeta, että noin pitäisi pelata, mutta sehän ei riitä. Valmentajan tulee osata luoda mentaalinen halu, harjoitteet ja strategia tämän pelaamisen tueksi, ja siihen ei Suomessa enää kyetä.

 

[red.machine]

Panin nuorten kisoissa merkille, miten Kanada ja Yhdysvallat pelasivat todella paljon trapia ja erityisesti Yhdysvallat oli jopa paikoitellen hyvin passiivinen. Slovakiaakaan vastaan se ei paineistanut juuri ollenkaan aggressiivisesti, vaan kärsivällisesti puolusti keskustaa. Tämä trendi on ollut nähtävissä aikuisten tasolla jo useamman vuoden, mutta vaikuttaisi siltä, että myös junnukiekko on muuttunut aiempaa taktisemmaksi ja hyvä näin.

 

[Mustanaamio]

Ei hitossa junnukiekkoon passiivista trappia!

Oppiihan tuon myöhemminkin.

 

[aceman81]

Teesi ja antiteesi.

Tässä on nyt Kerhon ja Leijonien osalta näytetty miten kyetään voittamaan, hieman altavastaajana ja ohuemmalla yksilötaidolla.

Mitäs seuraavaksi? Paremman materian omaavien joukkueiden vastaisku? Voittaminen merkitsee eniten ja on kaunista, mutta olis se mun makuun hieman tylsähköä, jos seuraavat 5 vuotta vyörytetään kiekkoa pitkin laitoja ja kaikki perustuu maaliodottamiin, tai maaliestämiin.

Ripaus säihkettä, tapahtumaa, yllätyksellisyyttä olis taas tilauksessa.

 

[Arsu79]

Tännekö tullaan, jos luullaan tietävämme jotakin valmentamisesta?

Ihanaa aina nämä pätemiset pelitavoista, kuinka pitäisi olla juuri joku tietty pelitapa jolla menestytään. Ei tietenkään pidä. Yleensä täälläkin katsotaan, millä tavalla 1-2 viimeisintä voittoa on tullut ja vedetään siitä omia, hätäisiä johtopäätöksiä, mikä on se oikea pelitapa.

Kyllä ne valmentajat tietävät mitä tekevät, älkää huoliko

 

[P.Sihvonen]

Suomen johtavat valmentajat ovat edelleen hyvin kaavamaisia ja esimerkiksi Jokereista maajoukkueeseen siirtynyt Jukka Jalonen kertoi kesken viime kauden, että Jokerien pelitapa tarkoittaa tietyn pelaamisen (kiekollinen, kiekoton jne) harjoittelua täysin samanlaisena päivästä toiseen. Jalonen oikein alleviivasi, että pelaamista ei varioida lainkaan.

Kivi, Jalonen ja monet muut ovat heikoilla siinä tilanteessa, kun pelaajia ja pelaamista pitäisi kehittää uusien kansainvälisen jääkiekon vaatimusten mukaisesti. Heillä ei yksinkertaisesti ole riittävää osaamista mm. harjoitteiden osalta. Voidaan esimerkiksi katsoa Kanadan pelaamista muutamissa MM-kisoissa ja todeta, että noin pitäisi pelata, mutta sehän ei riitä. Valmentajan tulee osata luoda mentaalinen halu, harjoitteet ja strategia tämän pelaamisen tueksi, ja siihen ei Suomessa enää kyetä.

Tässä on esimerkki nimimerkistä, joka ei ole kymmenessä vuodessa oppinut ymmärtämään Meidän peliä.

Pitäisi ennen muuta oivaltaa Meidän peli suomalaisena peli-identiteettinä, jonka vahvuus on siinä, että meillä tehdään jääkiekkoa eri tavalla kuin muussa maissa. Meidän on syytä pitää kiinni ja kultivoida Meidän peliä.

 

[Dorian Gray]

Tässä on esimerkki nimimerkistä, joka ei ole kymmenessä vuodessa oppinut ymmärtämään Meidän peliä.

Pitäisi ennen muuta oivaltaa Meidän peli suomalaisena peli-identiteettinä, jonka vahvuus on siinä, että meillä tehdään jääkiekkoa eri tavalla kuin muussa maissa. Meidän on syytä pitää kiinni ja kultivoida Meidän peliä.

Jos näin on, sysäisin kyllä vastuuta myös median suuntaan. Etenkin sen osan mediasta, joka on ajoittain käytännössä redusoinut Meidän pelin viivelähtöjen laskemiseksi...

Olen termin kanssa hukassa minäkin. Puhuessaan 'suomalaisesta tavasta pelata' Raimo Summanen oli sitä mieltä, että termi on arvoton ja tapa opettamiskelvoton, ellei se ole purettavissa konkreettisiksi peliteoiksi. Summaslaista maajoukkueen kiekkoa kai voisi pitää jonkinlaisena Meidän pelin esiasteena.

Jos Meidän peli nyt tarkoittaakin vain tapaa tehdä erilailla kuin muut, joka voi saada aivan erilaisia ilmenemismuotoja, onko seurauksena se, ettei Meidän peliä ole olemassakaan, vaan se muuttuu tyhjäksi termiksi? Mitä on jääkiekkotaktiikka, joka ei ole purettavissa peliteoiksi?

 

[Cobol]

Tässä on esimerkki nimimerkistä, joka ei ole kymmenessä vuodessa oppinut ymmärtämään Meidän peliä.

Pitäisi ennen muuta oivaltaa Meidän peli suomalaisena peli-identiteettinä, jonka vahvuus on siinä, että meillä tehdään jääkiekkoa eri tavalla kuin muussa maissa. Meidän on syytä pitää kiinni ja kultivoida Meidän peliä.

Päinvastoin. Meidän peli on vähitellen kehittynyt siihen suuntaan, jollainen sen tuleekin olla.

Olen monta kertaa kirjoittanut, että seuraan ennen kaikkea hyökkäyspelaamista. On ihan sama pelataanko Liigassa, KHL:ssä, NHL:ssä tai MM-kisoissa, hyökkäyspelaamisen tulee perustua maalipaikan luomiseen. Tämähän oli mun johtopäätös joskus vuosia sitten Kanadan pelaamisesta MM-kisoissa, ja löytyy Jatkoajasta. Tämä voi tarkoittaa tilan tekemistä tai tilan voittamista, mutta hyökkäys pyritään päättämään maaliin. Vielä silloin Meidän peli ei pyrkinyt samaan, vaan piti liian arvokkaana pääty- ja kulmapelaamista sekä hitaita lähtöjä. Sinullehan ne olivat jopa niin arvokkaita, että tyrmäsit pelaamisen, jos siinä ei ollut XX määrää hitaita lähtöjä. Lisäksi viisikon tiiviydessä hyökkäysalueella oli ongelmia.

Kanada ei pelannut noissa takavuosien parhaissa kisoissaan Meidän peliä mm. rytmittämisen osalta, mutta periaatteessa Kanadan pelaaminen täytti useita Meidän pelin hyökkäyspelaamisen kriteereitä. Ne kisat olivat eurooppalaisessa kaukalossa. Pohjois-Amerikassa kapea kaukalo on vaatimuksiltaan ja mahdollisuuksiltaan erilainen paitsi leveyden, myös viivoituksen osalta. Kun NHL:ssä pelaaminen on enemmän showta ja tähtikulttia kuin Euroopassa, yksilö menee joukkueen edelle.

Silti NHL:ssä on yhä enemmän mm. pelin rytmittämistä hyökkäyksen alkaessa ihan perinteiseen Meidän pelin tyyliin, vaikka hyökkäyspelaaminen esimerkiksi alivoimaisena on yleisempää. Vastaavasti nopea kääntäminen ylös riistosta on suomalaisessa pelaamisessa lisääntynyt Meidän pelin kehittyessä. Muistan hyvin ajat, jolloin esimerkiksi Jalosen Jokerit luopuivat kiekosta liian helposti ja pyrkivät säilyttämään puolustusvalmiuden hyökkäyspäässä KHL:ssä puolustajien ylivarovaisella pelaamisella. Sen sijaan, että hyökkäyksiä olisi tuettu oikein, puolustajat eivät ajaneet syvään edes rupujoukkueita vastaan, vaan seisoivat viivalla tai sen keskialueen puolella. Lainaamasi ennen päättynyttä kautta kirjoittamani teksti pohjautui pääosin Jalosen Jokerien pelaamiseen, josta löytyi mm. mainitsemani virheet.

Meidän pelin ydin onkin hyökkäyksessä siinä, että pelataan viislkkona tiiviisti, apua kiekolliselle löytyy läheltä, ja puolustajat tukevat rohkeasti hyökkäystä maalipaikan luomisessa. On ollut mukava seurata, kuinka Suomen ja useiden suomalaisten seurajoukkueiden pelaaminen on kehittynyt omaksuen kansainvälisestä jääkiekosta elementtejä Meidän peliin. Liigasta esimerkiksi HPK ja Pennanen on näkemäni perusteella osannut kehittää Meidän peliä aiempaa nykyaikaisemmaksi. Se mahdollisesti vaati sen, että Pennanen teki irtioton vanhojen avustajiensa näkemyksiin.

Tästä on hyvä jatkaa.

 

[Ykkössentteri]

Meidän pelin ydin onkin hyökkäyksessä siinä, että pelataan viislkkona tiiviisti, apua kiekolliselle löytyy läheltä, ja puolustajat tukevat rohkeasti hyökkäystä maalipaikan luomisessa.

Näin se menee. Ja mitä parempi on koko viisikon pelaajien luistelutaito ja -nopeus, reagointi, kiekollinen taito, syöttämisen laatu, ymmärrys pelistä sekä kiekollisena että kiekottomana ja lisäksi vielä laukaisutaito niin sitä vaikeampaa on puolustavalla joukkueella. Hyökkääjien kanssa enimmäkseen toimiessani, näitä em. taitoja pyrin kaikinkeinoin pojilla parantamaan

 

[P.Sihvonen]

J
Olen termin kanssa hukassa minäkin. Puhuessaan 'suomalaisesta tavasta pelata' Raimo Summanen oli sitä mieltä, että termi on arvoton ja tapa opettamiskelvoton, ellei se ole purettavissa konkreettisiksi peliteoiksi. Summaslaista maajoukkueen kiekkoa kai voisi pitää jonkinlaisena Meidän pelin esiasteena.

Jos Meidän peli nyt tarkoittaakin vain tapaa tehdä erilailla kuin muut, joka voi saada aivan erilaisia ilmenemismuotoja, onko seurauksena se, ettei Meidän peliä ole olemassakaan, vaan se muuttuu tyhjäksi termiksi? Mitä on jääkiekkotaktiikka, joka ei ole purettavissa peliteoiksi?

Missä ja milloin Summanen on sanonut, että "termi on arvoton ja tapa opettamiskelvoton, ellei se ole purettavissa konkreettisiksi peliteoiksi"? Jos Summanen on noin sanonut, hän ei ole asiasta perillä ollenkaan. Meidän peli voidaan nimittäin purkaa aivan yksityiskohtaisiin pelitekoihin. Leijonissa apuvalmentajat Pennanen ja Manner saattoivat – jos oli tarvis – osoittaa jokaiselle pelaajalle todella tarkasti, mitä tehdä, miten tehdä, missä kohtaa kaukaloa tehdä mitäkin suhteessa omaan viisikkoon, suhteessa vastustajaan ja suhteessa peliin (pelitilanteeseen). On hyvin erikoista, jos Summanen on noin sanonut, sillä se ei pitäisi ollenkaan paikkaansa.

Summanen itse on peluuttaanut Meidän pelin suuntaista jääkiekkoa oikestaan vain pienen hetken. Se oli siinä kohtaa, kun hän oli pakotettu luopumaan Luontoäidin lätkästään HIFK:ssa, minkä jälkeen HIFK rytmitti hyökkäämistään ja puolustamistaan Meidän pelin periaattein.

 

[P.Sihvonen]

Päinvastoin. Meidän peli on vähitellen kehittynyt siihen suuntaan, jollainen sen tuleekin olla.

Olen monta kertaa kirjoittanut, että seuraan ennen kaikkea hyökkäyspelaamista. On ihan sama pelataanko Liigassa, KHL:ssä, NHL:ssä tai MM-kisoissa, hyökkäyspelaamisen tulee perustua maalipaikan luomiseen. Tämähän oli mun johtopäätös joskus vuosia sitten Kanadan pelaamisesta MM-kisoissa, ja löytyy Jatkoajasta. Tämä voi tarkoittaa tilan tekemistä tai tilan voittamista, mutta hyökkäys pyritään päättämään maaliin. Vielä silloin Meidän peli ei pyrkinyt samaan, vaan piti liian arvokkaana pääty- ja kulmapelaamista sekä hitaita lähtöjä. Sinullehan ne olivat jopa niin arvokkaita, että tyrmäsit pelaamisen, jos siinä ei ollut XX määrää hitaita lähtöjä. Lisäksi viisikon tiiviydessä hyökkäysalueella oli ongelmia.

Huomaa, ettet todellakaan ole kartalla Meidän pelistä. Se on mennyt monin kohdin juuri päinvastaiseen suuntaan, mitä kuvaat. Meidän pelin hyökkäysalueen hyökkäyspelaamista on – kuten Leijonat näytti, kuten HPK näytti, kuten Kärpät näytti – kehitetty siihen suuntaan, jonka Pekka Virran KalPa jo hallitsi aikoinaan: Meidän pelissä on uusia suunnittelmallisia konsteja pelata pitkiä hyökkäyksiä hyökkäysalueella ilman, että pyritään ensin suorasta hyökkäyksestä saati päätypelistä nopeaan maalipaikkaan. Kiekkokontrolliajatus on tuotu hyökkäysalueen pelaamiseen. Eli on käynyt aivan päinvastoin, mitä luulit.

 

[Cobol]

Huomaa, ettet todellakaan ole kartalla Meidän pelistä. Se on mennyt monin kohdin juuri päinvastaiseen suuntaan, mitä kuvaat. Meidän pelin hyökkäysalueen hyökkäyspelaamista on – kuten Leijonat näytti, kuten HPK näytti, kuten Kärpät näytti – kehitetty siihen suuntaan, jonka Pekka Virran KalPa jo hallitsi aikoinaan: Meidän pelissä on uusia suunnittelmallisia konsteja pelata pitkiä hyökkäyksiä hyökkäysalueella ilman, että pyritään ensin suorasta hyökkäyksestä saati päätypelistä nopeaan maalipaikkaan. Kiekkokontrolliajatus on tuotu hyökkäysalueen pelaamiseen. Eli on käynyt aivan päinvastoin, mitä luulit.

Ihan tiedoksesi: pitkät hyökkäykset ovat erinomainen keino päättää hyökkäys sekä maalipaikkaan, että vastustajan väsyttämiseen tulevia maalipaikkoja ajatellen. Toivoisin tarkkuutta. En puhunut mitään suorasta hyökkäyksestä rakennettavasta maalipaikasta, vaan hyökkäyksistä, jotka pyritään päättämään maalipaikkaan. Pitkä hyökkäys on tähän erinomainen. Oletin, että tällainen perusasia on sen verran hallussasi, että sitä ei erikseen tarvitse avata.

Pitäisi ennen muuta oivaltaa Meidän peli suomalaisena peli-identiteettinä, jonka vahvuus on siinä, että meillä tehdään jääkiekkoa eri tavalla kuin muussa maissa. Meidän on syytä pitää kiinni ja kultivoida Meidän peliä.

Tällainen persumainen suhtautuminen suomalaiseen jääkiekkoon on typerää. Itse kuulun monikulttuuriseen jääkiekkonäkemykseen, jossa kaikki ulkomailta saatava, omaa peliä ja pelinopeutta kehittävä, otetaan osaksi Meidän peliä. Juuri näin Suomessa on tehtykin. Jukka Jalosen Suomi 2018-2019 oli moderni versio Jukka Jalosen Jokereista 2017-2018. Kun KHL:ssä Jalonen löi pelitapansa osalta riittävästi päätään Moskovan mäntyyn, oppi tuli onneksi perille.

 

[Tarinankertoja]

Meidän pelissä on uusia suunnittelmallisia konsteja pelata pitkiä hyökkäyksiä hyökkäysalueella ilman, että pyritään ensin suorasta hyökkäyksestä saati päätypelistä nopeaan maalipaikkaan. Kiekkokontrolliajatus on tuotu hyökkäysalueen pelaamiseen.

.. Ja Ville Nieminen studiossa myös kertoi, miksi tällä tavalla saatiin etua muihin..

..koska suomalainen pelaaja on sen hitusen tunnollisempi harjoittelussaan ja palauttelussaan joka tuo sen paremman kuntopohjan jolla jaksetaan jauhaa pitkää hyökkäystä ja lopulta muut tippuu kyydistä. Tätä osoittaa mm-kisojen kolmansien erien maaliero Suomelle 13 – 2..


Yksinkertaistettuna noin turnausympäristössä pitkien hyökkäyksien kiekonhallinnan tuomaa etua.. toki sillä pidetään myös kiekko pois vastustajalta, varsinkin vastustaja joka elää kiekolla pelaamisen ilosta, kärsii.

 

[Cobol]

.. Ja Ville Nieminen studiossa myös kertoi, miksi tällä tavalla saatiin etua muihin..

Voisi lisätä senkin, että Suomen pitkä, viikkojen leiritys lähes vakiokokoonpanolla antoi etua. Kyse ei ole vain pelitavallisista asioista, vaan myös joukkuehengestä. Sillä oli iso merkitys, että jonkun kultamitalistin mukaan jokainen pelaaja halusi auttaa jokaista pelaajaa antamaan parastaan. Henkinen puoli on usein erittäin tärkeä, koska se vaikuttaa enemmän tai vähemmän pelaajan suoritukseen kentällä.