@Sekera , kiitos selvennyksestä!
Eli jos kuvitellaan samasta puolustusalueen kiekonriistosta lähteväksi joko hyökkäys A (lyhytsyöttöpeli), jossa ensin palautetaan kiekko oman maaliviivan taakse, heitetään pari pakki-pakkia, ja sitten voitetaan kovalla luistelulla ja muutamalla nerokkaalla siirrolla se rytmityksellä tehty tila päästen ihan suoralla hyökkäyksellä, vaikkapa kolmen syötön ketjulla, sieltä maaliviivan takaa sektoriin laukaisupaikkaan, tai vaihtoehtoisesti hyökkäys B (dumppi) jossa pakki kuskaa verkkaisesti kaarrellen punaviivalle (tai hybridiä hyödyntäen ei välttämättä sinnekään asti), dumppaa ristikulmaan, johon täydellisellä ajoituksella kovan vauhdin kelannut laituri ehtii ensinnä, ja roiskaisee sokkona miinuskulmasta maalille, josta kiekko kimpoaa samaiseen sektoriin, niin..
Muistan, että tässä ketjussa on aiemminkin käyty vastaavien esimerkkien kautta keskustelua pelinopeudesta. Kyseessä on kaksi ideaalitilannetta, joista varsinkin B-hyökkäys ei ole lainkaan itsestäänselvä noin toteutuvaksi modernissa jääkiekossa.
Olennaista tässä on muistaa koko ajan, että pelinopeus on viisikkotason käsite. (Hyökkäys)Pelinopeuden tosiasiallisena perusteena oleva kiekollinen peli syntyy viisikon jäsenten yhteistyöstä ja kiekollinen peli on parhaimmillaan sujuva yhdistelmä tilan tekemistä ja voittamista. Pyrkimys pelkkään tilan voittamiseen tuottaa rajallisen määrän pelaamisen vaihtoehtoja ja tavallaan myös helpottaa vastustajan puolustuspeliä, koska puolustava joukkue "tietää" hyökkäävän joukkueen tunnistavan tilanteita niin, että tilan tekeminen ei ole vaihtoehto kuin aniharvoin. Sujuva ja vaikeammin luettava hyökkääminen on siis yhdistelmä molempia tilassa etenemisen muotoja.
1. Hyökkäys B:ssä (dumppi) hyökkäyspelinopeus on punaviivalle asti ollut kohtalainen, ja punaviivan jälkeen aivan huippunopea, kun taas hyökkäyksellä A (lyhytsyöttöpeli) ei ole alussa ollut about lainkaan hyökkäyspelinopeutta, mutta avaussyötöstä lähtien hyökkäyspelinopeus sitten nousee melko kovalle tasolle. Aikaikkunassa kiekonriistosta laukaukseen tarkasteltuna hyökkäys B (dumppi) on huomattavasti hyökkäyspelinopeampi hyökkäys kuin hyökkäys A ?
Yksittäisenä tilanteena aiemman määrittelyn mukaan näin tietysti on, että B muodostuu hyökkäyspelinopeammaksi. Jos kuitenkin ajatellaan peliä pelinä, kumpi tapa tuottaa tuollaisia tilanteita tasaisemmin: hyökkäys A (rakentava tapa) vai hyökkäys B (rikkova tapa)? Eli kumpi on teoriassa hyökkäyspelinopeampi tapa? Kummalla tavalla joukkue rasittuu vähemmän? Kummassa tavassa kiekko tekee enemmän työtä? A-hyökkäys on ehdottomasti tehokkaampi, B toimii yksittäisinä tilanteina siellä täällä.
A-hyökkäys perustuu oma-aloitteisuuteen ja pelinopeutta tietoisesti tuottavaan tilan tekemisen ja voittamisen yhdistelmään. B-hyökkäys perustuu vahvaan tilanvoittamiseen, jossa viisikko hajoaa ja hyökkäyspelin edistäminen pohjautuu oma-aloitteisuuden lisäksi huomattavasti siihen, miten vastustaja onnistuu puolustamaan pelin siellä, mihin pitkä dumppi tulee, ja onnistuuko hajonneen hyökkäysviisikon joku harppuuna ylipäätään pääsemään kiekkoon kiinni. B-hyökkäyksessä on sattumalla, kaksinkamppailuilla ja taistelulla paljon suurempi rooli kuin A-hyökkäyksessä.
2. Pelin tempo on skenaariossa A (lyhytsyöttöpeli) kuitenkin B:tä kovempi, sillä sinä aikana kun B:ssä kuskataan kiekkoa verkkaisesti ylöspäin joka käytännössä on "yksi asia", tapahtuu A:ssa "useampi asia", eli syöttöjä, syötön vastaanottoja, vastustajan HAPP:iin reagointia, vaikka hyökkäys ei vielä etenekään ?
Teoriassa A-hyökkäyksessä tapahtuu enemmän, ja siinä on ylipäätään enemmän ”mahdollisuuksia tapahtua”. Syöttösuuntien variointi, luistelulinjat, mikään ei ole sinällään kiveen hakattua, kun taas B-hyökkäyksessä hyökkäyksen sisällä tapahtuvien asioiden määrä on hyvin rajattu, koska kuviossa on jo sinällään niin paljon asioita sattuman varassa kiekollisen pelin ollessa vähissä.
3. Puolustuspelinopeus skenaariossa A taas on hyvä (koska on liikkeellä ja sijoittumisella estetty pakotettu kiekkoa hallitseva vastustaja ei-hyökkäyspelinopeaan peliin). Skenaariossa B ei ole puolustuspelinopeutta käytännössä yhtään, koska vastustaja onnistuu pelaamaan huippu-hyökkäysnopean hyökkäyksen ?
Kyllä A-hyökkäyksessä lyhytsyöttöpelin myötä on parhaimmillaan korkea hyökkäyspelinopeus. Siihenhän lyhytsyöttöpelin voima perustuu, että parhaimmillaan peli kiihtyy hitaasti rytmitetystä lähdöstä vaikeasti puolustettavaksi usean kaistan vyöryksi hyökkäysalueelle. Puolustuspelinopeus riippuu ihan puolustuksen suorituksesta, mutta jos hyökkäyspelinopeus on riittävän korkea, ei puolustus ehdi tarpeeksi reagoimaan hyökkäykseen ja kuten kuvailemassasi tilanteessa, hyökkäyksen tuloksena hyökkäyspelinopeus peittosi puolustuspelinopeuden, koska laukauspaikka aukesi parhaalta sektorilta.
Teoreettisessa B-hyökkäyksessä puolustuspelinopeus riippuu melkoisen monesta tekijästä eikä siihen ole mielestäni edes mieltä määrittää mitään teoreettista puolustuspelinopeuden suuruutta. Tietysti kuvailemassasi ideaalitilanteessa hyökkäyspelinopeus on niin suuri, että puolustus ei ehdi siihen reagoida käytännössä ollenkaan. Eli jos puolustustekoja ei ehditä tehdä, niin eihän puolustuspelinopeutta ole. Sattumalla on suuri rooli hyökkäyspelinopeuden luonnissa tyypillisessä B-hyökkäyksessä, se voi olla jeesuksen korkea tai jopa nolla, jos kiekkoa ei saada dumpin jälkeen omille. Ei ole missään nimessä selvää, että homma kävisi kovinkaan usein kuvailemasi ideaalitilanteen tavoin, eli usein ko. tilanteessa ei edes ole hyökkäyspelinopeutta.
4. Vaikka tilaa tekevien syöttöjen antaminen ja vastaanottaminen oman maaliviivan takana ei olekaan hyökkäyspelinopeaa(?) peliä, niin onko se kuitenkin pelinopeaa peliä? Vai ovatko pelinopeus ja hyökkäyspelinopeus vain käytännössä synonyymejä ?
Pelinopeus ja hyökkäyspelinopeus ovat yleensä mielletty samaksi. On kuitenkin joskus hyödyllistä erottaa puolustus- ja hyökkäyspelinopeus erikseen nimenomaan korostamaan yksittäisten tilanteiden ratkaisuhetkiä ja hahmottamaan niistä muodostuvaa isompaa kuvaa. Pelinopeus-termin käyttö menee pakki-pakki-syöttelyn kohdalla jo hieman saivarteluksi, koska peli ei varsinaisesti etene. Kyseisessä tilanteessa on kyse enemmän pelin rytmittämisestä, minkä jälkeen voidaan vasta puhua pelinopeudesta, kun kiekon kanssa lähdetään liikkeelle.
***
Esimerkkitilanteet A ja B olivat molemmat ideaaleja tapauksia rakentavasta (A) ja rikkovasta (B) hyökkäyspelistä. Kun tarkastellaan tilanteita viisikon näkökulmasta, huomataan varmasti melkoisen nopeasti, että A-hyökkäys tuottaa useammin korkean pelinopeuden, koska siinä viisikko tekee asioita yhdessä - sitä kautta peliin tulee varmempi rakenne myös puolustusvalmiuden osalta. B-hyökkäyksessä kiekosta luovutaan tarkoituksellisesti, luistellaan perään ja mahdollisesti voitetaan tilanne jälleen omille. Viisikko toimii siinä omalla tavallaan yhdessä, mutta peliin varsinaisesti osallistuvien viisikon jäsenten määrä on pienempi kuin A-hyökkäyksessä. Molemmat ovat sinällään toimivia ja pystyvät tuottamaan korkeaa pelinopeutta, mutta B-hyökkäys on vaativampi toteuttaa tavoitteenmukaisesti ja siinä on suurempi riski pelin virtauksen kääntymisestä.