Mainos

Pelitapakeskustelu

  • 621 116
  • 4 198

Ostoskassi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet, Boston Bruins, suomalaiset
Sen sijaan viime kauden KHL:n finaaleissa peli oli hyvää niin taitotason kuin taktisenkin osaamisen puolesta. Tiedä sitten johtuiko se siitä, että joukkueita valmensivat Kari Jalosen ja Mike Keenanin kaltaiset valmentajat, jotka ovat jo selkeästi meritoituneita ja todistetusti osaavia valmentajia.
 

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
olen nimimerkin MustatKortit kanssa samaa mieltä KHLn pelikirjojen tasosta. Suomen 1üga on omien havaintojeni perusteella taktisesti valveutunein sarja, surkein on tilanne viihdebisneksen kyllästämässä NHL:ssä.

Joko pelejä ei ole katsottu tai katsottua ei ole ymmäretty.

KHL:ssä on useita pelikirjajoukkueita. Yksi niistä kävi eilen Helsingissä, Sibir nimeltään. Muita ovat mm. ZSKA, Kazan, Dynamo ja Jokerit nyt ainakin. Tilastoin itse ties monettako kautta hyökkäyksiä. NHL:ssä pelataan tällä hetkellä pelitapamielessä aivan ylivoimaista lätkää mm. Pittsburghissa. Seurasin kahta Pittsburghin ottelun lomittain kierroksen muiden otteluiden kanssa. Näissä otteluissa Pittsburgh oli sekä tasa-, tappio- ja johtotilanteessa. 5vs5 hyökkäyksissä hyökkäysalueen siniviiva ylitettiin 8 minuutin jaksoissa keskimäärin 6-1-1-0, josta laskettuna erää kohden 15-2-2-0. Luvut tarkoittavat kiekon tuontia laidasta-keskeltä-päädyn kautta-kiekko päättyyn ja vaihtoon. Hyökkäykset valmisteltiin niin, että alivoimaisena (esim 2vs3) hyökättiin vain kun se oli edullista esim vastustajan vaihdon takia. Hyökkäyksissä käytettiin kolmea kaistaa ja erittäin usein ainakin toinen pakeista tuki sitten neljänneltä. Kaikki hyökkäykset pyrittiin johdonmukaisesti päättämään maalilaukaukseen ja kulmapeliin mentiin jos laukaus/syöttö ei ollut mahdollinen. Huomion arvoista oli myös se, että kun kiekko tuotiin alueelle laidasta, se pyrittiin pelaamaan usein sen jälkeen keskelle joko suoralla syötöllä tai jätön kautta tai ajamalla laidasta maalille. Vasta kolmannessa erässä Pittsburgh purki kiekkoa päätyyn. Muuten joukkue pyrki siihen, että kiekkokontrolli säilyy koko ajan itsellä. Tyypillisesti Pittsburgh käänsi pelin nopeasti ylös, mutta se teki sen organisoidusti ja käytti myös omaa versiotaan viivelähdöstä kun se oli edullista.

Nyt kun viivoitus on lähempänä samaa Liigassa, KHL:ssä ja NHL:ssä (toki NHL:ssä on kapeampi kaukalo), en ole nähnyt vielä yhdenkään liigajoukkueen pelaavan hyökkäyspelitapamielessä yhtä tehokasta kiekkokontrollia kuin NHL:ssä pelaa Minnesota, Pittsburgh tai jopa NY Islanders. KHL:ssä tietenkin Jokerit, mutta se ei todellakaan jää pelitapamielessä ainoaksi, joskin osa joukkueista on Sibirin tapaan erikoistunut puolustuspelaamiseen luottaen sitten vastaiskuihin ja ylivoimaan.

Jos liigojen pelitapojen tasoja (= pelitapa + sen toteutus) halutaan kärjen osalta verrata, niin Liigasta ei löydy yhtään joukkuetta, jonka pelitapa olisi Jokerien pelitapaa tasokkaampi eikä KHL:stä löydy yhtään joukkuetta, jonka pelitapa olisi Pittsburghia tasokkaampi. Pittsburghilla on käytössä kaksi maailman TOP-3 sentteriä Crosby ja Malkin ja vaikka Malkin pelaa myös laidassa, Pittsburghissa on ymmärretty nykyaikaisesta kapean kaukalon sentteripelaamisesta kaikki tarpeellinen. Vertailut ovat kuitenkin vaarallisia siinä mielessä, että NHL-joukkueet pelaavat kapeassa kaukalossa, joka sanelee tietyt lainalaisuudet pelitapaan. Loppuun lainaus Ville Lajuselta:

SHL-seura Färjestadissa pari viime kautta kiekkoillut 26-vuotias Ville Lajunen pitää ruotsalaista kiekkoa kotoista Liigaa parempitasoisena: Ruotsissa peli on organisoidumpaa kuin Suomessa. Tuntuu, että he ymmärtävät peliä paremmin. Ruotsissa taito saa enemmän tilaa, eikä peli ole niin fyysistä (Lajunen, Jatkoaika 22.11. 2014)
 
Viimeksi muokattu:

Mike

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, KäPa, NUFC
Itseäni tällä kaudella lähinnä naurattanut puheet siitä etteivätkö ryssäjengit pelaisi kurinalalaisesti ja että KHL olisi jonkin yksilö edellä kulttuurin kehto, ja joukkueet pelaavat suunnilleen ilman valmentajia.

Jos nyt vaikka Areenalla vierailleita joukkueita ihmetellään, niin mm. Sibir, Omsk, Magni, ja heistä varsinkin kaksi ensinmainittua kävivät vetämässä niin jäätävän kusipäistä ja täysin riskitöntä vieraslätkää, etten ole esim. Jokereilta nähnyt ikinä mitään vastaavaa sitten 2003 Summasen, jolloin ainoastaan Ville Peltosella oli Jokereissa lupa tehdä jotain muuta kuin puolustaa. Ottamatta sen enempää kantaa kenen pelitapa on hyvä ja kenen huono, niin jos joku noista jengeistä paistoi läpi, niin se oli täydellinen alistuminen valmentajansa agendalle ko.matsissa.
Mustien korttien esimerkeistä Lokomotiv on aika hassu sikäli, että joukkue pelaa mielestäni hyvinkin "suomalaista" jääkiekkoa. Kurinalainen, kovaan työntekoon nojaava ryhmä ja huomattavasti suoraviivaisempi kuin suurin osa sarjan jengeistä, jotka tykkäävät hakea ratkaisupaikat lähemmäksi maalia ja pelata pidempää syöttöketjua.

Mitä sitten sarjan huonoihin valmentajiin tulee suhteessa vaikkapa liigaan, niin jos nyt katsellaan ihan pelkästään nimiä, niin kyllähän siellä pikkuisen meriittiä niittäneitä äijiä seisoo penkkien takana, ja osa on tainnut joskus voittaa jonkun matsin täällä Suomessakin. Nimet nyt ovat aina nimiä, mutta kertovat sinällään omaa tarinaansa siitä, että yleinen "tieto" sarjan valmentajien tasosta ja joukkueiden taktisista valmiuksista onkin tiedon sijasta enemmänkin myytti, jonka olemme keksineet me suomalaiset, jotka kuvittelemme olevamme vitun ylivertaisia huippu-urheilu tutkimuksessa, valmennuspuolella ja vähän siellä sun täällä lajissa kuin lajissa, vaikka itseasiassa tuotamme urheiljoita, jotka ulkomaille mennessään joutuvat ensin oppimaan ymmärtämään lajiaan, ovat fyysisesti ihan lapasia, eivätkä muutenkaan oikein ole valmiita mihinkään jos ei joku ole kädestä pitäen ensin näyttämässä suuntaa..
 

zuuzo97

Jäsen
Itseäni tällä kaudella lähinnä naurattanut puheet siitä etteivätkö ryssäjengit pelaisi kurinalalaisesti ja että KHL olisi jonkin yksilö edellä kulttuurin kehto, ja joukkueet pelaavat suunnilleen ilman valmentajia.

Jos nyt vaikka Areenalla vierailleita joukkueita ihmetellään, niin mm. Sibir, Omsk, Magni, ja heistä varsinkin kaksi ensinmainittua kävivät vetämässä niin jäätävän kusipäistä ja täysin riskitöntä vieraslätkää, etten ole esim. Jokereilta nähnyt ikinä mitään vastaavaa sitten 2003 Summasen, jolloin ainoastaan Ville Peltosella oli Jokereissa lupa tehdä jotain muuta kuin puolustaa.

Kyllä juuri näin. KHL:ssä tuntuu kuitenkin olevan aikalailla kahden kerroksen väkeä: pääsääntöisesti nämä kärkijengit osaa pelata kurinalaista jääkiekkoa jossa on puolustuksellisesti hyvinkin harjoiteltuja ja tarkoin ennalta sovittuja juttuja. Tyypilliset venäläisjoukkueet kuitenkin ajattelevat peliä hyökkäyksen kautta: kuinka puolustetaan jotta voidaan hyökätä tietyllä tavalla. Tämä näkyy siinä, että tuollaisella (esim. Sibirin käyttämällä) 1-4 vetäytyvällä KA sumpulla pyritään oman sinisen kohdilla riistää kiekko ja pelata se nopeasti pystyyn, jossa (1vs.1 tilanteissa taitava) kärkimies on valmiina. Tätä Sibir käytti Jokereita vastaan todella vaarallisesti pari ekaa erää.

Puolustukselliset elementit ja kurinalaisuus ovat kuitenkin KHL:ssä todella hyvää tasoa, jos verrataan rapakon taakse. Jos joku katsoi tuon Flyers-Rangers niin huhheijja kun oli tuo vierasjengin viimonen maali aikamoista sössimistä Flyersilta. NELJÄ äijää hyökkäyspunasen yläpuolella. Toki änärissäkin nykyisin on yhä enemmän kurinalaisempaan järkikiekkoon pelinsä perustavia joukkueita. Yllä mainittu Penguins, Blackhawks ja Red Wings tulee nyt ensimmäisinä mieleen.
 

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
Puolustukselliset elementit ja kurinalaisuus ovat kuitenkin KHL:ssä todella hyvää tasoa, jos verrataan rapakon taakse. Jos joku katsoi tuon Flyers-Rangers niin huhheijja kun oli tuo vierasjengin viimonen maali aikamoista sössimistä Flyersilta. NELJÄ äijää hyökkäyspunasen yläpuolella. Toki änärissäkin nykyisin on yhä enemmän kurinalaisempaan järkikiekkoon pelinsä perustavia joukkueita. Yllä mainittu Penguins, Blackhawks ja Red Wings tulee nyt ensimmäisinä mieleen.

Totta. Puolustussuuntaan löytyy myös mm. Nashville, joka pelaa erittäin kurinalaista puolustavaa jääkiekkoa ja pystyy myös rakentamaan kohtuullisesti paikkoja vastustajan päässä. Hyökkäyspäässä seuraan kiekkokontrollin toteutumista osin tyypillisin Fenwick- ja Corsi-tilastoin ja osin hyökkäysalueelle tuloa ja maalipaikkojen rakentelua oman kirjanpidon mukaan. Näiden yhdistelmänä 5vs5 ilman keskinäistä järjestystä juuri nyt TOP-4 on Pittsburgh, Chicago, NY Islanders ja St. Louis. Vastaavasti Buffalo, Philadelphia, Florida ja Calgary ovat sitten neljä viimeistä. Hyökkäyspään kiekkokontrolli pyrkii mittaamaan seuran luomia maalipaikkoja määrällisesti ja laadullisesti alkaen siitä kun kiekko saadaan hyökkäysalueelle. Testailen yli- ja alivoimatehokkuuden ottamista tilastoista mukaan. Omaa kirjanpitoani teen ns. pistetarkastuksin sen jälkeen kun joukkueelta on 1-2 ottelua merkattu 3 x 8 min.

Mitä vielä tulee KHL:n pelaamisen tasoon, Jokereita voi pitää pelitapamielessä eräänlaisena helmenä. Jokerien peli saa joskus vastustajan viisikkopelin sen verran sekaisin, että heidän pelitavastaan jää liiankin kehno kuva. KHL:stä löytyy kuitenkin erinomaista pelaamista. Se on seurausta yhdistelmästä taitavat pelaajat + laadukkaat valmentajat, josta Mike ylempänä kirjoittaa. On jossain määrin surullista, että kun Jatkoajasta lukee kommentteja Liigan ja KHL:n pelaamisesta, kommentoijilta jää usein näkemättä peli itsessään. Muuten ei voi oikein selittää tätä pyrkimystä KHL:n pelilliseen aliarvostamiseen. Päinvastaisia esimerkkejä toki löytyy pilvin pimein, mutta ne tulevat pitkälti ammattipiireistä. Viimeksi näin jossain Ismo Lehkosen haastattelun joka kertoi kääntäneensä kelkkansa totaalisesti KHL-pelejä katseltuaan.

Väitänkin, että nimenomaan pelitapamielessä Jokerien KHL-juttu on parasta mitä suomalaiselle jääkiekolle on tapahtunut vuosiin. Ensimmäistä kertaa meillä on laadukas seurajoukkue, jonka valmentaja voi hioa joukkueen pelitapaa hyvin erilaisia, mutta myös hyvin laadukkaita joukkueita vastaan sellaisten sääntöjen puitteissa, jotka eivät pelkästään anna tilaa pelaajien henkilökohtaisen ja joukkuekohtaisen taitotason kehittämiselle vaan suorastaan vaativat jatkuvaa edistystä.
 
Viimeksi muokattu:

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
Amur Jokerien vieraana ja ottelu on ensimmäisen erän jälkeen 0-0. Amur on KHL:n viimeinen, mutta niin vaan löytyy pelikirja ja suhteellisen hyvä sellainen. Jos siffa olisi ottelua katsonut, ensimmäisen erän lähdöt olisivat Amurilta aivan varmasti Meidän pelin mukaiset kun ne olivat mun silmin ihan ok ilman laskemista. Ei ihme, onhan Rautakorpi jo jonkun aikaa seuraa valmentanut. Sen sijaan Amurin hyökkäyspään pelitapa on vielä haussa. Joukkue ei pysty 5vs5 rytmittämään hyökkäyksiä Jokerien puolustaessa ja niin hyökkäävä ketju kuin koko viisikko hajoaa liiaksi hyökkäysalueelle tultaessa. Osa ongelmasta menee henkilökohtaisen taidon puutteisiin, mutta jos on hyökkäyspään pelitapa vieä haussa, Rautakorpi on saanut kehitettyä puolustus- ja puolustusalueen avauspelaamista siten, että Amur tulee noukkimaan aiempaa enemmän pisteitä jatkossa. Kaiken kaikkiaan Amurilta hyvää pelikirjapuolustamista ensimmäinen erä.

e: ja niin oli myös koko ottelu Rautakorven Amurilta hyvää puolustuspelaamista. Laskin 5vs5 ykkössektorin maalipaikkoja Jokereille vain 3 kpl 60 min aikana. Amurin hyökkäyspelaaminen parantui toisessa ja kolmannessa erässä ja joukkue sai muutaman hyökkäyksen rakennettua viisikkona laidan kautta, mutta hyökkäysalueen hyökkäyspelaaminen jäi silti isosti jälkeen joukkueen puolustusalueen puolustuspelaamisesta. Tekisi mieli kysyä, että jos tässä oli KHL:n viimeisen joukkueen pelikirja, millaisia ne muut sitten ovat?
 
Viimeksi muokattu:

Mechalo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kivikova, Detroit Red Wings, Idän ihme, FC Honka
Miltä Petteri sieltä Tampereelta katsottuna Tapparan peli on näyttänyt? Oletko pannut merkille millä systeemillä Tapola pelaa vai onko presiis sama kuin Rautakorven pelitapa?
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Tuossa alla on tärkeä näkökulma pelivälineen hallinnan tematiikkaan puolustuskatsannossa. Tulokulman aiheeseen tarjoilee itse Pep Guardiola. Vaikka puhe on jalkapallosta, asian voi syvällisesti pohdiskelleen siirtää myös jääkiekkoiluun.

https://blog.paf.com/petterisihvone...-syottoketju-a-la-pep-guardiola/#.VJFKr00cRgU

Tarvitsee ihan älyttömän kovan (tai ainakin vastustajaa huoletta paremman) pelaajamateriaalin futiksessa, jotta pystyy syöttelemään jatkuvasti ja pelitavanomaisesti 15 syötön ketjuja ja siten ryhmittää uudelleen.

En sinällään epäile Guardiolan logiikkaa asiassa, totean vaan ettei tuo ole mikään vaihtoehto monelle seuralle. Keskiverto joukkue voi välillä pystyä tuohon, mutta ei koko ajan. Guardiolan tietysti helppo puhua, kun pelaajamateriaali on hänellä ollut maailman parasta jo vuosien ajan sekä Barcassa että Bayernissa.

Tavallaan futiksen paras pelitavallinen(kin) puolustusryhmittyminen on yhä pallon laittaminen yli sivurajan, "loukkaantuminen" sekä torikokouksen aiheuttaminen tai järkevän keltaisen ottaminen.

edit.

@P.Sihvonen -nickille tiedoksi, etten tällä viestillä hae mitään vastakkainasettelua, päin vastoin olen hänen kanssaan pitkälti samaa mieltä, mitä tulee tähän lätkävertaukseen ja esimerkkinä Guardiolan puheet ovat mainioita. Mutta pidän vain tuota alkuperäistä Guardiolan kommentointia hieman omahyväisenä, ottaen huomioon, että Bayern voisi pelata hyvin erilaisellakin pelitavalla ja silti olla maailman huipulla.
 

steepler

Jäsen
Suosikkijoukkue
chelsea, The Ohio State Buckeyes
Tarvitsee ihan älyttömän kovan (tai ainakin vastustajaa huoletta paremman) pelaajamateriaalin futiksessa, jotta pystyy syöttelemään jatkuvasti ja pelitavanomaisesti 15 syötön ketjuja ja siten ryhmittää uudelleen.

Mihin tälläinen väite perustuu? Minä väitän että ensisijaisesti kyse on pelin organisoimisesta ja vasta toissijaisesti pelaajamateriaalista, tai toki pitää olla pelaajia joilla on joku peruskyky syöttää ja oppia asioita, mutta ei heidän kategorisesti tarvitse olla parempia pelaajia, puhumattakaan että olisivat merkittävästi parempia.

Esimerkiksi Breandan Rogersin Swansea, sillä ainoalla Rogersin Swansean Valioliigakaudella, pelasi pitkiä syöttöketjuja, joskus jopa 30 syötön ketjuja. Tämä näkyikin siinä että Swansea oli yksi eniten syöttöjä antaneista joukkueista ja maalejakin päästi kohtuullisen vähän. Oliko Swansealla tuolla kaudella keskimäärin älyttömän kova pelaajamateriaali kun tälläistä pysty tekemään?
 
Viimeksi muokattu:

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Mihin tälläinen väite perustuu?...

Mitään hirveän mustavalkoista väittämää ei tarkoitukseni ollut tässä ajaa, pahoittelut jos viestistä jäi sellainen sävy. Toki varmasti löytyy jos minkälaisia pelitavallisia viritelmiä, mutta totean vaan, että Barcelonan tai Bayernin valmennuksen on helpompi todeta tällaisia juttuja, kuin vaikkapa pelaajamateriaaliltaan heikomman Liverpoolin.

Barcelonan peli perustui aikanaan - ja perustuu yhä - tuohon kovaan prässiin, jolla pallo saadaan omille. Vastustajan yrittäessä pitää pallokontrollia, käydään ylhäältä kiinni ja riistetään pallo.

Pointtina siis se, ettei pallokontrollin pitämiseen ja sitä kautta ryhmityksen muuttamiseen ole kaikilla samoja edellytyksiä ja itse asiassa Barcan tai Bayernin kannalta on taktisesti vain hyvä asia, mikäli vastustaja pyrkii väkisin pitämään palloa --> koska tämä kyllä kostautuu.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
No nyt ei pelattu hitaasti ylös tai läpsytelty. Nokka Jalosen Suomi käänsi Venäjä-ottelussa peliä niin nopeasti ylöspäin, etten ole vastaavaa hetkeen nähnyt Leijonien tekemänä.

Jos nyt kärjistän, niin kiekko rännitettiin suoraan toisen puolen laiturille. Jäätiin kaverin kanssa miettimään, että oliko pelissä edes sellaisia tilanteita, että vaihdon takia olisi jääty oman maalin taaksen, en ole varma...

Tässä tyylissä oli omat hyvät ja omat huonot puolensa.

- Hyvää oli se, että peli itsessään näytti vauhdikkaalta, Suomi piti Venäjän aika varpaillaan.
- Huonoa yleinen sekavuus, Venäjähän lähti ihan Suomen mukaan tuohon kiskomiseen.

- Ehkä yllättävää oli se, että toisin kuin olin ajatellut - että taitavampi Venäjä hyötyisi Suomen valitsemasta pelitavasta - niin Suomi sai 5vrs5 pelissä ihan yhtä paljon, ellei enemmänkin paikkoja luotua. Viimeistely vain oli karmeaa...

En kyllä silti toivo, että ihan näin dramaattisesti tullaan jatkossa pelaamaan pystyyn!

Mitäs olette muut mieltä?
 

Ostoskassi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet, Boston Bruins, suomalaiset
Mitä peliä @MustatKortit on katsonut?

Suomihan lähti todella rauhallisesta omasta päästä etenkin toisessa ja kolmannessa erässä, ja tämän takia saikin pelin otteen itselleen. Kiekko on vallan väline.
 
Viimeksi muokattu:

steepler

Jäsen
Suosikkijoukkue
chelsea, The Ohio State Buckeyes
Kyllä minäkin muistan useamman viivelähdön vaikka katsoin pelistä oikeastaan vain kolmannen erän ja osittain toista.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Mitä peliä @MustatKortit on katsonut?

Suomihan lähti todella rauhallisesta omasta päästä etenkin toisessa ja kolmannessa erässä, ja tämän takia saikin pelin otteen itselleen. Kiekko on vallan väline.
Kyllä minäkin muistan useamman viivelähdön vaikka katsoin pelistä oikeastaan vain kolmannen erän ja osittain toista.

Ehkä sitten vedin vihkoon pelin katsomisen, kuitenkin oli frendi käymässä ja siinä joulujuttujen keskellä sivusilmällä vilkuilin.

Omaan silmään Suomi pelasi nopeasti ylöspäin, niin hyvässä kuin huonossakin mielessä. Jotenkin kaoottiselta vaikutti puolin ja toisin, mutta ehkä sitten tosiaan katsoin väärin.
 

Mechalo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kivikova, Detroit Red Wings, Idän ihme, FC Honka
Tänään tuli taas pienen tauon jälkeen tilastoitua Suomen ja Tshekin ottelussa, mitä joukkueet tekevät päästyään hyökkäysalueelle. Kaavana käytin SH(KP)+KP+PK+(PK+P(R)). Eli SH(KP)=Suora hyökkäys, suluissa monestako seurasi Kulmapeli. KP=Kulmapeli, PK=Päätykiekko, PK+P(R)=Päätykiekko+Paine, suluissa monestako seurasi Riisto.

1. Erä

Suomi 3(0)+6+0+6(3)
Tshekki 9(4)+1+1+2(1)

Lukemat siis vain 5vs5-pelistä, jota ensimmäisessä erässä pelattiin 14 minuuttia. Suomi ei juurikaan pelannut suoria hyökkäyksiä, vaan pyrki luomaan maalipaikat kulmapelin kautta tai lyömällä kiekon syvälle päätyyn ja kamppailemaan sen takaisin. Tshekki puolestaan siniviivan jälkeen mieluiten laukoi kohti maalia, kulmaan menemisen sijasta ja onnistui sitä kautta saamaan myös kulmapelejä aikaan jälkitilanteista.

2. Erä

Suomi 5(2)+2+0+13(4)
Tshekki 5(3)+2+1+8(7)

Toisessa erässä kumpikin joukkue keskittyi pelaamaan heti punaisen jälkeen kiekon syvälle päätyyn. Suomella varsinkin päätykiekkojen määrä on korkea, mutta silmiinpistävää on, että Tshekki voitti nuo kamppailut molemmissa päissä todella hyvällä prosentilla.

3. Erä

Suomi 2(0)+6+0+10(5)
Tshekki 7(3)+2+1+4(3)

Kolmannessa erässä Suomi jatkoi päätykiekkojen pelaamista, tällä kertaa myös kaksinkamppailuja voittaen, Tshekin laukoessa heti siniviivan jälkeen. Koko ottelun huomioon ottaen Tshekki pelasi todella paljon suoraviivaisemmin hyökkäykset kohti maalia, kun Suomi ennemmin, joko heittää kiekon kulmaan punaviivan jälkeen tai kuljettaa sen itse sinne. Tshekin heittäessä päätykiekon, se myös lähes aina voitti kiekon takaisin. Kumpikaan joukkue ei juuri heitä kiekkoa toiseen päätyyn, niin ettei lähtisi heti antamaan painetta. Tshekkin vain kolmesti, Suomi ei kertaakaan.

Ottelu

Suomi 10(2)+14+0+29(12)
Tshekki 21(10)+5+3+14(11)


Oman pään lähtöjä en tilastoinut, mutta mielikuvaksi jäi, että Suomi rytmitti peliä usein viivelähdöillä ja palautuksilla. Viivelähdöissä pakki pyrki käytännössä aina pelaamaan sentterille, joka usein löi kiekon suoraan päätyyn. Nopeissa lähdöissä Suomi taas pelasi useimmin laidan kautta. Tällainen mielikuva minulle jäi tilastoja tekemättä. Lisäksi kolmannessa erässä pakki usein nosti itse jalalla kiekon keskialueelle, syöttämisen sijaan, mutta lopputulos oli silti lähes aina päätykiekko.
Mielenkiintoisia huomioita. Satuitko muuten pitämään kirjaa myös eilisen Suomi-Ruotsi-pelin osalta? Itse kun peliä seurasin niin olisi ollut mielenkiintoista tietää tämä molempien joukkueiden osalta.
 

Viltsu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Tänne voisivat pelitapoja hyvin tuntevat analysoida nuorten Leijonien pelitapaa MM-kisoissa. Asettiko pieni kaukalo poikkeavat vaatimukset pelitavalle ja siksi Leijonat pelasivat noin? Entäpä valmistautumisaika, onko nyt nähty pelitapa helpompi ajaa sisään lyhyessä ajassa, kuin Meidän peli?

Jukka Jalonen yritti Meidän peliä Vancouverissa NHL-pitoisella joukkueella ja pienessä kaukalossa(vai oliko pieni kaukalo?). Tuloksena melkoinen sekametelisoppa.

Uskallan sohvaperunan vinkkelistä kuitenkin sanoa, että Meidän pelillä Leijonat ei välttämättä olisi päässeet tätä pidemmälle, saati tehneet enempää maaleja.
 

zuuzo97

Jäsen
Tänne voisivat pelitapoja hyvin tuntevat analysoida nuorten Leijonien pelitapaa MM-kisoissa. Asettiko pieni kaukalo poikkeavat vaatimukset pelitavalle ja siksi Leijonat pelasivat noin? Entäpä valmistautumisaika, onko nyt nähty pelitapa helpompi ajaa sisään lyhyessä ajassa, kuin Meidän peli?

Jukka Jalonen yritti Meidän peliä Vancouverissa NHL-pitoisella joukkueella ja pienessä kaukalossa(vai oliko pieni kaukalo?). Tuloksena melkoinen sekametelisoppa.

Uskallan sohvaperunan vinkkelistä kuitenkin sanoa, että Meidän pelillä Leijonat ei välttämättä olisi päässeet tätä pidemmälle, saati tehneet enempää maaleja.

Nyt tulee toki ymmärtää se, että vaikka pelattaisiin ns. "Meidän Peliä" ei se tarkottaisi sitä, että pelataan tietty määrä viiveitä. Kuten vaikkapa viime kevään MM-kisoissa Suomi pelasi täysin "Meidän Peliä" mutta hyökkäyksiinlähtöjen painotus oli pystysuunna pelaamisessa. Eli Meidän Peli voi siis olla myös pystysuunnan lätkää.

Nuorten kisoissa Suomella ei ollut Meidän Peliä eikä siihen vahvasti liittyvää yhteistyön jääkiekkoa. Meininki oli lähinnä "annetaan poikien pelata". Ei hyökätty viisikkona, ei puolustettu viisikkona. Hyökkäyksissä oli ajoittain hyviä rakenteita (kolme kaistaa, ajoitukset, rintama yms.) mutta siihen se sitten jäikin.

Pelin virtaukset ketjujen roolituksien kannalta aivan päin hanuria (PS tästä omaan blogiinsa jo kirjoittikin mainiosti). Kolmos-nelosketjut tekivät mitä sattuu ja sitten pelin virtaukset oli aina negatiiviset kun ykkönen tuli jäälle. Ja taas ihmeteltii kun Kapanen ei saa mitään aikaan.

Ei olisi tarvinnut pelata edes kiekkokontrollia, kunhan oltaisiin pelattu Yhteistyön jääkiekkoa, niin tuo joukkue olisi voinut edetä pitkällekin. Ja että penkin takana olisi joku aavistuksen ei-konservatiivisempi valmentaja kuin Hannu Jortikka. Valmentaja, joka ymmärtäisi nykypäivän jääkiekkoa, pelin virtauksia jne.

Katsokaapa nykyistä Jokerien jengiä. Kuinka vahvat roolit siellä on ketjuilla ja kuinka LOKOMO:n ei tarvitse pelata vaihtoakaan omassa päässä.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
...Pelin virtaukset ketjujen roolituksien kannalta aivan päin hanuria (PS tästä omaan blogiinsa jo kirjoittikin mainiosti). Kolmos-nelosketjut tekivät mitä sattuu ja sitten pelin virtaukset oli aina negatiiviset kun ykkönen tuli jäälle. Ja taas ihmeteltii kun Kapanen ei saa mitään aikaan.

Ei olisi tarvinnut pelata edes kiekkokontrollia, kunhan oltaisiin pelattu Yhteistyön jääkiekkoa, niin tuo joukkue olisi voinut edetä pitkällekin. Ja että penkin takana olisi joku aavistuksen ei-konservatiivisempi valmentaja kuin Hannu Jortikka. Valmentaja, joka ymmärtäisi nykypäivän jääkiekkoa, pelin virtauksia jne...


Olen kanssasi eri mieltä, Suomen menestys ei jäänyt kiinni pelitavasta, syy oli tunne puolella.
 

Ostoskassi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet, Boston Bruins, suomalaiset
Tänne voisivat pelitapoja hyvin tuntevat analysoida nuorten Leijonien pelitapaa MM-kisoissa.

Puolustuspelaaminen onnistui Suomelta erinomaisesti. PAPP toimi, ja keskialueenpuolustuspelaaminen olivat hyävällä tasolla. Sen sijaan hyökkäysalueella olisi Suomi voinut puolustaa kurinalaisemmin ja vain tyytyä ohjaamaan peliä, sen sijaan, että painetaan päälle antamaan painetta.

@zuuzo97 puhuu ihan asiaa Suomen hyökkäyspelaamisen osalta, mutta annetaan myös joukkueelle ja valmennusjohdolle kunniaa silloin, kun jotain tehdään hyvin. Suomen puolustuspelaaminen toimi läpi turnauksen.

On hyvä myös muistaa, että Jortikan valmentama Suomen maajoukkue oli yksi tämän vuosikymmenen huonoimmista, ellei jopa huonoin joukkue paperilla. Suomen pelaajien maalintekotaito ei ollut riittävällä tasolla, ja siitä ei voi Jortikkaa syyttää.
 

Mechalo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kivikova, Detroit Red Wings, Idän ihme, FC Honka
Jos @P.Sihvonen katsoit viime yönä tuota Ducks vs Jets-ottelua niin mitä pelitavallisia asioita juolahti mieleesi? Olisi kiva kuulla mitä eroja huomaat NHL-joukkueiden ja SM-liigajoukkueiden pelitapojen välillä. ;)
 

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
http://www.radiorock.fi/#!/post/54c0082a8a59b803001929de

Rantasen ja Nyholmin vieraana Total Hockey Foreverissä oli Jukka Jalonen. Tuossa haastattelussa käydään yllättävän paljon läpi pelitavallisia asioita. Toki on helppo havaita, että toimittajat eivät välttämättä ihan ole kartalla kaikesta siitä, mistä JJ puhuu. Joka tapauksessa mielestäni kuuntelemisen arvoinen pläjäys.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Eilen pelatussa KalPa-Ässät-ottelussa oli vuorossa aika mielenkiintoinen pelikirjanäytelmä. Voisi sanoa, että peräti inhorealistinen sellainen. Sinällään harmi, että arvostamani palstalainen, nimimerkki @Cobol oli juttujensa perusteella katsonut eilen Pelicans-Hifk-matsia (joka oli lyhyen otannan perusteella aika heikko peli, imo), tästä matsista hänkin olisi saanut enemmän irti.

KalPa tosiaan kokosi viisikkoaan sinnikkääsi oman maalin tuntumassa, laituritkin tekivät määrätietoisesti silmukan siihen oman maalin vierustalle. Liigan paras vierasjoukkue Ässät oli muokannut hyvin toimivaa (vieras)pelaamistaan vielä useamman asteen puolustusvoittoisempaan suuntaan, painetta annettiin hyvin vähän jos ollenkaan hyökkäyspäässä, monin paikoin koko viisikko makasi punaisen ja oman sinisen välissä, jossa painetta ruvettiin antamaan. Ässät sai ottelun kuluessa lukuisia riistoja omalla puolustussinisellään ja vaarallisia vastahyökkäyksiä kotijoukkueen päähän.

Ei ole syytä epäillä valmentaja Virran puheita siitä, että KalPan taholta myös henkinen valmistautuminen oli epäonnistunut ja tämä siksi sotki omia lähtöjä. Oli miten oli, niin Ässien pelitaktiikka yhdistettynä hyvään pelivalmiuteen toimi kuin junan vessa. Sanoisin myös niin, että "salibandymäisesti" KalPan annettiin pyöriä hyökkäysalueella kulmissa ja laitojen läheisyydessä suhteellisen vapaasti, keskusta sen sijaan pyrittiin sulkemaan tiiviisti.

KalPa joutui ottelun kuluessa muokkaamaan pelaamistaan päätykiekkojen viljelemiseksi, joka näytti sopivan paremmin porilaisten puolustajille, kuin KalPan hyökkääjille. Kolmannessa erässä KalPa sai enemmän painetta, Ässien lähdettyä varmistelemaan ja siten joukkue passivoitui ehkä hivenen liikaa.

Mielenkiintoinen ottelu.
 

zuuzo97

Jäsen
Liigan paras vierasjoukkue Ässät oli muokannut hyvin toimivaa (vieras)pelaamistaan vielä useamman asteen puolustusvoittoisempaan suuntaan, painetta annettiin hyvin vähän jos ollenkaan hyökkäyspäässä, monin paikoin koko viisikko makasi punaisen ja oman sinisen välissä, jossa painetta ruvettiin antamaan. Ässät sai ottelun kuluessa lukuisia riistoja omalla puolustussinisellään ja vaarallisia vastahyökkäyksiä kotijoukkueen päähän.

Olen itse seurannut KalPan menoa tällä kaudella aika paljon, ja tarkkaillut eritysesti sitä, kuinka joukkueet pelaava KAPP/HAPP:tä kuopiolaisia vastaan. Näyttäisi siltä, että Jyppiläinen traktorimyllytys tai tuollainen bussin parkkeeraaminen punasen ja oman sinisen väliin ovat parhaat vaihtoehdot. Jyp on monessa matsissa onnistunut (erityisesti kotikaukalossaan) haavoittamaan KalPaa heti hyökkäysalueella jatkuvalla paineellaan.

Vaikeuksissa KalPaa vastaan ovat olleet joukkueet, jotka pelaavat tuollaista puoliaggressiivista keskialueen 1-2-2 träppiä vastustajan sinisen ja punaviivan välissä. KalPa pystyy niitä joukkueita vastaan niin hienosti jättösyötöillä ja painottoman laidan käytöllä tulemaan huimilla vauhtieroilla vastustajan träpin läpi.
 

steepler

Jäsen
Suosikkijoukkue
chelsea, The Ohio State Buckeyes
Tuleeko kukaan hullua hurskaammaksi noista Rantasen jutuista. Itse en ainakaan ymmärrä mitä hän yrittää selittää, tai millä agendalla liikku. Toisaalta huutaa hirvittävästi että Jalonen ensimmäinen teesi on pelinopeus ja että Meidän Pelin yhteydessä puhutaan liikaan viivelähdöistä, toisaalta sitten antaa koko ajan ymmärtää että viivelähdöt ovat hidasta pelaamista ja itsekin tuo niitä koko ajan esiin.

Hyvä että Jalonen vähän kertoi miten asiat ovat, esimerkiksi juuri sen että hänen tarkoittama pelinopeus ei ole mitään säntäilyä ja nopeaa liikettä sinne tänne. Esimerkiksi viivelähtö on osa korkeaa pelinopeutta, kun nopean lähdön reitti on tukossa otetaan viive jolloin kerätään oma viisikko kasaan ja lähdetään omista kiihtyvällä vauhdilla, koko tapahtumaketju on korkeaa pelinopeutta vaikka esimerkiksi kiekon kanssa seisotaan maalin takana tietyn ajan.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös