Mainos

Pelitapakeskustelu

  • 620 922
  • 4 198

Mutta usko tai älä, sitä(kään) ei oteta tässä nimim. siffan mainitsemassa tapauksessa huomioon, vaan kaikki hyvä johtuu vain Pekka Virran pelitavasta. Sikäli varmaan ihan kiva juttu, että Pekka Virralla voi taas parin himmeämmän kauden jälkeen ratsastaa. Pelitavallisesti.
En tiedä kuinka usein nimim. siffa käy Kalpan kotiotteluissa, mutta em. ottelu oli melko poikkeuksellinen. Ei siksi, että olin myös paikalla, vaan siksi, että hallilla oli myös hetkeksi Kalpansa kadottaneita aimo annos.

Mutta annetaan kunnia yleisömääristä sinne minne se kuuluu, eli pelitavalle. Ei missään nimessä ainakaan Kalpan piristyneelle markkinaosastolle.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
...Sarjan tämän hetken jumbot Vaasan Sport ja ja Blues kääntävät peliä nopeimmin SM-liigassa. Sarjajohtaja Lukko muuttaa pelaamistaan ottelun sisällä ehkä eniten. Tänäänkin Bluesia vastaan se pelasi yhden erän HVP-lukemilla 2+1+9 ja toisen lisäten kontrollilähtöjä HVP-lukemiin 4+4+7.

Onko tuossa tosiaan merkittävä ero pelitavallisesti?
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Eilen oli mielenkiintoinen oppi-isä vs oppipoika peli, kun Pekka Virran KalPa kohtasi Tuomas Tuokkolan Ilveksen Tampereella. KalPa jatkoi Meidän Pelin kiekkokontrollilla rytmitettyä hyökkäspeliä. Tuokkola oli valinnut tämän syksyn nopeisiin hyökkäyksiin lähtöihin perustuvan poikkeavan kiekkokontrollipelitavan. Ottelu oli tiukka, päättyen JA:nkin jälkeen 3-3 tulokseen. Kapasen klaanin Kasperi Kapanen oli ainoa pelaaja, joka onnistui voittomaali-kisassa.

KalPa-Kärpät ottelun yleisömäärässä en aliarvioisi sitä, että KalPan syksy on ollut tulokisellisesti menestys. Pelitapa on yksi menestyksen salaisuus ja se on ollut heti alkusyksystä KalPalla kunnossa.
 
KalPa-Kärpät ottelun yleisömäärässä en aliarvioisi sitä, että KalPan syksy on ollut tulokisellisesti menestys. Pelitapa on yksi menestyksen salaisuus ja se on ollut heti alkusyksystä KalPalla kunnossa.

Varmasti kukaan tällä palstalla ei aliarvioi pelitapaa menestyksen salaisuutena.
Väitän kuitenkin, että vaikka Kalpalla ei olisi valmentajaa ensinkään tai penkin takana olisi nimim. siffa ja joukkueen peli perustusi (hypoteettisesti) mahtavaan yksilötaitoon, niin että kun pelaaja saa missä tahansa kentän alueella kiekon, hän käy yksin tekemässä maalin. Kaikki ottelut päättyisivät Kalpan voittoon (hypoteettisesti) 8-5, niin hallissa olisi yhtä paljon, ellei enemmänkin katsojia. Toki minä olenkin toisinaan melkoinen romantikko, eli nautin kovasti katoavasta yksilötaidosta, mutta ymmärrän katsoa asoita muualtakin, kuin omasta näkökulmastani.
 

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
Jostain syystä pelitapakeskusteluissa väheksytään edelleen itse asiaa eli pelitapaa. KalPa rämpi muutaman kauden ja niistä oppineena joukkue pyrittiin kokoamaan mahdollisuuksien mukaan Virran aiempaan pelisysteemiin sopivaksi ja hankittiin Virta valmentajaksi. Tiedettiin millainen valmentaja hankitaan ja tiedettiin millainen joukkue pitää hänelle koota. Kun Liigassa ei ole yhtään joukkuetta jonka taitotaso riittäisi pelaamaan pelkästään voittavaa "nopeaa" pystysuunnan kiekkoa, KalPalla on tilaisuus jonka se on toistaiseksi käyttänyt. Voitot tuovat niin ystäviä ja yleisöä kuin kateellisiakin surkeiden kausien jälkeen.

NHL:ssä käytetään yhä laajemmin Corsia tai sen muunnelmia. Corsihan mittaa osin kiekkokontrollia, mutta ennen kaikkea laukausten hallintaan valituin arvoin (5vs5, 5vs4 jne) sekä painotuksin. Ihastuin aikanaan elokuvaan Moneyball, joka kertoi kuinka nuori nörtti käveli toimitusjohtaja Brad Bittin tuella tilastoineen vanhojen pelaajatarkkailijoiden yli. NHL:ssä on menossa vastaava murros ja seuroissa mitataan tilastoin peliä ja pelaajia paremmin kuin kaiketi koskaan. Leafs palkkasi joukon tilastoammattilaisia ja samaa tekevät muutkin seurat.

Nyt en mistään löydä juttua, mutta joskus ennen kauden alkua luin erään Corsi-ammattilaisen väitteen jonka mukaan kehittyneet tilastot kertovat, että kiekkoa hallitsemalla voiton todennäköisyys kasvaa(!), mutta suurin tekijä voitossa on sattuma. Sen arvoksi nämä kaverit kellottivat 38 prosenttia.
 

Dinho

Jäsen
NHL:ssä käytetään yhä laajemmin Corsia tai sen muunnelmia. Corsihan mittaa osin kiekkokontrollia, mutta ennen kaikkea laukausten hallintaan valituin arvoin (5vs5, 5vs4 jne) sekä painotuksin. Ihastuin aikanaan elokuvaan Moneyball, joka kertoi kuinka nuori nörtti käveli toimitusjohtaja Brad Bittin tuella tilastoineen vanhojen pelaajatarkkailijoiden yli. NHL:ssä on menossa vastaava murros ja seuroissa mitataan tilastoin peliä ja pelaajia paremmin kuin kaiketi koskaan. Leafs palkkasi joukon tilastoammattilaisia ja samaa tekevät muutkin seurat.

Tämä on todella hieno juttu. Tilastot ovat loistava apu pelitavan suunnittelussa ja kehittelyssä, nykyajan valmentajat lajista riippumatta alkavat selvästi tajuta sen. Suomessa olisi mahdollista luoda Leijonien ympärille todellinen täsmävalmennus käyttämällä yksityiskohtaista tilastointia huippuammattilasten tekemänä, ei pelkästään pelitavan suhteen, vaan sillä voitaisiin tarkkailla tehokkaasti yksittäisiä pelaajiakin.
 

zuuzo97

Jäsen
Hyvä juttu tämä analytiikan tuleminen jääkiekkopiireihin. Ja jos todella on niin, että kiekkoa hallitsemalla voiton todennäköisyys kasvaa, tarkoittaa se sitä, että lätkämaailmassa on odotettavissa nopeallakin aikataululla isoja muutoksia pelin suhteen. Jo nyt ensimmäisiä tämän kauden NHL-matseja katsoneena täytyy todeta että menee sekin sarja pikku hiljaa kohti järki-kiekkoa. Varsinkin muutamien joukkueiden toimesta, ainakin Ducks, Wild, Red Wings, Kings, Blackhawks ovat jo pidemmän aikaa näyttäneet ajoittain kiekkokontrollipiirteitä. Enää esim. vaihdon aikana ei lähdetä puskemaan punaviivalle heittämään siirtokiekkoa vastustajan päätyyn ja käytännössä luovuttaa kiekon vastustajalle. Nyt vaihdon aikana saatetaan kiekotella pakki-pakkia. Voidaan ajoittain puhua jo pelin rytmittämisestä.

Ja analytiikkaan vielä: jos kovasti kiinnostaa niin suosittelen lukemaan kirjan Numeropeli. Vaikka kirja onkin jalkapallosta niin uskon että siitä voi ottaa paljonkin jääkiekkoon.
 

zuuzo97

Jäsen
Pieni tilastopläjäys tähän väliin.

Viime Liiga-kaudella* tehtiin ennätyksellisen vähän maaleja ottelua kohden, vain 4,94. Trendi on ollut sama monessa muussakin lätkäsarjassa: maalimäärät ovat pienenemässä. Esimerkiksi KHL:ssä* painettiin 4,98 maalia per ottelu. Nyt tuli sitten nämä uudet sääntömuutokset. Hyökkäysalueen suurentamisella ollaan varmasti pyritty siihen, että maalimäärät lähtisivät nousuun.

Pienoista nousua tässä vaiheessa kautta onkin nähtävissä: Liigan maalimäärät per ottelu ovat 5,2 maalia ja KHL:n 5,4 maalia. Nousu ei nyt ole suuren suurta verrattuna vaikkapa NHL:ssä vuonna 2005 tehtyihin sääntömuutoksiin, jolloin maalimäärät pompsahtivat ylöspäin maalilla ottelua kohden. Sittemmin NHL:ssäkin määrät ovat laskeneet.

Liigasta pistää silmään Tapparan ja KalPan ottelukohtaiset maalimäärät, jotka ovat keskiarvoa huomattavasti pienemmät. Tapparan tämän kauden otteluissa ollaan tehty keskimäärin 3,71 maalia ja KalPan otteluissa 4,33 maalia.

Itse olen KalPan matseja tällä kaudella tsiigaillut mutta mikä mahtaa olla syy Tapparan näin pieniin maalimääriin?

*runkosarjaottelut
 
Suosikkijoukkue
4.11., 7.4. ja pyhä henki
Itse olen KalPan matseja tällä kaudella tsiigaillut mutta mikä mahtaa olla syy Tapparan näin pieniin maalimääriin?

Metsola, terävyyden puute maalipaikoissa, lievä röyhkeyden puute hyökkäysalueella, heikko ylivoima, vahva alivoima, tiivis puolustus.

Tapparan trendi on ollut, että suurin osa omista vedoista tulee kaukaa, ja Metsola poimii vastustajan vedot lähempää. Ylivoima Tapparalla on Liigan heikointa, ja käytännössä pitkistä yv-pyörityksistä ei saada luotua ns. varmoja paikkoja, ja jos saadaan, niin monesti vedot paukkuu silti seinille tai logoon. Greenin loukkaantuminen näkyy myös. Tapparalla on ollut jo useammalla kaudella ongelmana, ettei kiekkoa saada ylivoimalla alueelle. Siihen kun lisätään muiden senttereiden heikko aloitusprosentti, niin aika vähissä on kunnon paikat ylivoimalla, jossa ne maalit nykypäivänä vaan tehdään.

Ei Green sitä kiekkoa siis sen paremmin ylös tuo, mutta voittaa aloituksia lähes tuplasti enemmän, kuin Järvinen tai Peltola.
 

zuuzo97

Jäsen
Mutta puolustus kuitenkin Tapparalla on totutun vahvaa? Kuitenkin taitaa olla Liigan vähiten maaleja/ottelu päästänyt joukkue. Onko keskialueen puolustuspelaaminen edelleen yhtä vahvaa kuin Rautakorven aikana?
 
Suosikkijoukkue
4.11., 7.4. ja pyhä henki
Mutta puolustus kuitenkin Tapparalla on totutun vahvaa? Kuitenkin taitaa olla Liigan vähiten maaleja/ottelu päästänyt joukkue. Onko keskialueen puolustuspelaaminen edelleen yhtä vahvaa kuin Rautakorven aikana?

Nähdäkseni on. Vastustajan pakeilla on usein suuria vaikeuksia löytää vapaita syöttösuuntia ja Tappara pakottaa pelin laidoille. Tapparan keskialue/karvaus on mielestäni selvästi aggressiivisempaa, kuin ennen. Jos pakki vähänkin häröilee, niin sitten tullaan kahdella päälle. Aika paljon ovat vastustajat olleet päätykiekkojen varassa, mikä on jonkin verran tuonut jopa tulosta, johtuen osittain tiettyjen pakkien (ylimainostetusta) hitaudesta.

Alivoimaan olen ollut pirun tyytyväinen. Erityisesti Lukkoa vastaan pyrittiin pysäyttämään 3-1 linjalla hyökkäykset jo keskialueelle, eikä Lukko saanut koko pelissä kuin kerran lyhyen pakkopelin aikaan. Tuntuu vähän siltä, että Tapola on oivaltanut tuon isomman alueen av-pelin muita koutseja paremmin, mutta toisaalta yv:ssa on vasta viime aikoina ollut edes jotain pientä tolkkua. Tapparan alivoima reagoi pirun aggressiivisesti, mutta nelikko ei kuitenkaan repeä. Siitä "neliön" poikki ei montaakaan syöttöä ole tällä kaudella mennyt. Kuitenkaan ei pelata mitään yksioikoista maalinedustan ylivoimaa, kuten esim. Sport, vaan Tapparan nelikko tekee tilan mahdollisimman pieneksi ja pelaa jonkin verran limittäin syöttösuunnat pois.

Tod. näk. puhun ulkomuistista pelkkää paskaa, mutta näin muistaisin nähneeni.
 
Nähdäkseni on. Vastustajan pakeilla on usein suuria vaikeuksia löytää vapaita syöttösuuntia ja Tappara pakottaa pelin laidoille. Tapparan keskialue/karvaus on mielestäni selvästi aggressiivisempaa kuin ennen.
...
Tod. näk. puhun ulkomuistista pelkkää paskaa, mutta näin muistaisin nähneeni.

Et puhu:) ainakaan oman telkkariseurannan perusteella, jossa tosin jää aina näkemättä nyansseja verrattuna paikan päällä oloon.
Tapparan ongelmat olivat ja osin ovat edelleen nimenomaan oman pelin rakentamisessa hyökkäyssuuntaan ja varsinkin viimeistelyssä/yv-pelissä, jossa yhä juututaan liikaan riplailuun, nysväilyyn ja (vastuun) siirtelyyn ihan selvissä veto/ratkaisupaikoissakin (tai sitten ne vedot tosiaan ovat mitä sattuu). Mutta eiköhän sekin ajan kanssa, kun saadaan rippeetkin alkukauden sekoiluista häivytettyä.
Metsolasta vielä sen verran, että vaikka mies on pitänyt maaliluvut monessa pelissä olemattomina loistavilla otteillaan, kyllä sekä omat että vieraat tietävät, että meirän refleksikääpiötä pitää "suojella" maskista tulevilta kaukovedoilta:) Se ei yksinkertaisesti näe niitä ja joutuu tulemaan hullunrohkeasti vastaan, jolloin kulmat jää väkisin auki, joutuu suorittamaan jonipuurula-sammakkoloikkia että ehtii takaisin jne.
Eli nimenomaan Tapparan isojen ja pienempienkin miesten keskialueen ja varsinkin maalintekosektorin tukkiminen tiiviillä neljän tai viidenkin miehen paketilla on yksi syy niihin maalimääriin. Parhaimmillaan se on silti nimenomaan aggressiivista, fyysistä ja aktiivista puolustamista, josta lähdetään hyvinkin nopeasti kääntämään peliä, ei pelkkää lihamuurilla sumputtamista.
 
Viimeksi muokattu:

Sekera

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, prosessit ja yrittäminen
Tapparan osalta yhtymäkohtia viime kauteen on toki löydettävissä, mutta yhtä lailla on joitain fundamentaalisia eroja.

Tuloksellisesti ja pelillisesti vaikeassa lokakuun vaihteessa peliä varioitiin liikaa, kuten myös ketjuja sorkittiin turhan innokkaasti. Kyllähän Rautakorvenkin johdolla alkukaudella pelistä toiseen nähtiin ketjumuutoksia, mutta ei muistaakseni pelien sisällä yhtämoista ruljanssia kehitetty. Toki kun joku ei toimi, täytyy reagoida, mutta ei tempoillen ratkaisusta toiseen ilman asettumisaikaa. Peliä ei kehitetty maltilla, vaan välillä oltiin rauhallisia ja välillä mentiin ikään kuin vastustajaa skoutaten raastavammalla pystysuuntaa painottavalla pelillä (Lukko-peli 26.9 ainakin).

Pelille pitää alkukaudella osata antaa aikaa ja olla kärsivällinen, jotta yksilöt käsittävät oikeat ratkaisumallit askel kerrallaan. Kun peliä muutetaan jo kauden alussa liiaksi, esimerkiksi hyökkäysten päätökset suhteessa puolustuspeliin eivät kerkeä kehittymään vaaditulle tasolle, kun yhtäkkiä ollaankin jo toisella tavalla pelaamassa. Pikku hiljaa ongelmat kasautuvat ja puolustus alkaa rakoilemaan, ja joukkueen peli näyttää tyhmältä, kun epäjohdonmukaista peliä aletaan pakottaa tappioasemassa hyökätessä ja puolustaessa. Hyökätessä ylipitkät etäisyydet hajottavat peliä myös puolustussuuntaan, eikä kokonaisvaltaisen pelin jänne kestä tempoilemalla pelitavasta toiseen. Syöttölinjat ja luistelukaistat menevät keskialueella tukkoon, kun pelinopeutta pyritään tuottamaan pakolla. Nämä olivat mielestäni Tapparan pelillisiä ongelmia lokakuun vaihteen ympärillä.

Ongelmat kuitenkin käsitettiin ja nyt seitsemän liigapelin voittoputkessa peli on ollut johdonmukaista, enemmän rauhallista ja rakentavaa kuin puskevaa. Puolustuksen tiiviyttä ei sovi missään nimessä vähätellä missään kohtaa kautta, mutta on jopa ihailtavaa, kuinka joukkue on pystynyt siihen tukeutumaan tässä vaiheessa, kun oma maalinteko ei ole vielä uomissaan etenkin heikon ylivoimapelin johdosta. Metsolaa ei voi olla nostamatta esiin puolustuksesta puhuttaessa, koska nyt siellä työpaikalla on varma ja entistä vähäeleisempi maalivahti, joka torjuu varsinkin kaukokudit jäätävällä varmuudella.

Hyökkäyksiinlähdöissä ovat kaikki rytmit käytössä. Palautuksia on käytössä, mikäli keskialue on tyystin tukossa. Aiemmin kaudella keskialueella viljeltiin todella paljon päätykiekkoja, kun kaistat menivät tukkoon, mutta nyt kiekko pyritään saamaan mieluiten jo oma sinisen kohdalla keskustaan sentterille, josta kontrolloitu keskialueen ylitys kuljettamalla tai syöttelemällä onnistuu jo huomattavasti paremmin kuin alkukaudesta.

Toki tästä keskellä käytöstä on nähty muutamia hasardeja, parhaimpana esimerkkinä toiminee viimeisimmässä Kärpät-pelissä Kolomatiksen tarjoilu Pirnekselle vaihdon yhteydessä. Kun ykkösprioriteetti on pelinteko keskustan kautta, on siinä omat riskinsä jos fokus ei ole syöttäjällä ja muulla viisikolla ihan täysillä pelissä, sillä keskellä on lähes poikkeuksetta jossakin kohtaa odottamassa vastustajan karvaaja. Viime kaudellahan Tapparassa peli tehtiin suurimmilta osin ikään kuin turvallisemmin laidan kautta.

Hyökkäysalueella on muutamaa poikkeuspeliä lukuun ottamatta päästy ihan tarpeeksi maalipaikoille, mutta viimeisen ratkaisun tekeminen ei ole ollut tarpeeksi suoraviivaista vaan riplailua ja siirtelyä. Laukaukset olivat etenkin lokakuun vaihteessa päättäväisten quick release-vetojen sijasta liian päämäärättömiä sutaisuja. Kulmapeli ei ole toiminut vielä hyrrän lailla ja esimerkiksi Erkinjuntilla olisi tähän enemmänkin annettavaa kuin on tähän asti nähty.

Yksi hyökkäyspelin ongelma on tosiaan ollut laukominen. Tasakentällisin Tappara on laukonut käytännössä saman verran kuin vastustaja, mutta ohilaukauksia tulee aivan liikaa. Oman kirjanpitoni mukaan Tappara on tasakentällisin laukonut suurinpiirtein 60 ohilaukausta vastustajaa enemmän, vaikka kokonaislaukausmäärä on tasoissa. Tapparan peli tuottaa laukauksia vaaralliselta maalintekosektorilta tasakentällisin hieman paremmin kuin vastustajalla, mutta tarkkuudessa on parannettavaa koko hyökkäysalueella. Esimerkiksi yli kymmenestä metristä Tappara on laukonut tasakentällisin noin 40 kertaa vastustajaa enemmän, mutta vain tarkkuudella 47 %, kun vastustajan tarkkuus vastaavissa laukauksissa on ollut 58 %. Kaikissa laukauksissa tasakentällisin Tapparan tarkkuus on ollut 57 % ja vastustajan 65 %.

Sport-pelissä 21.10 Tappara pääsi ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan kerran liigapelissä yli kolmen tehdyn maalin, mutta jo sitä edeltävissä peleissä tuli rosterin kulmakiville tärkeitä onnistumisia. Hyökkäyspelin suurin kehityskohde on kuitenkin ylivoima. Se on liian staattista kiekottomien osalta ja syöttökuviot sahaavat liiaksi viivapelaajan ja aloituspisteen kaarella olevien välillä. Neliö toki tukkii keskustan, mutta kiekottomien liikkeellä ja täsmähauilla voidaan luoda tilaa ja löytää tiiviistäkin alivoimasta aukkoja.

Laukomisessa on ylivoimallakin ongelmia, sillä pääosa Tapparan yv-laukauksista tulee liian kaukaa ja liian epätarkasti. Viivasta lähteneillä laukauksilla on Tapparan ylivoimalla vain 53 % tarkkuus maalia kohti, ja kun huomioidaan se, että Tappara laukoo 55 % ylivoimalaukauksistaan yli kymmenestä metristä, niin laukausten onnistumisen todennäköisyys ei ole hyvää luokkaa. Vertailun vuoksi vastustaja on laukonut Tapparan peleissä 64 %:n tarkkuudella 44 % yv-laukauksistaan yli kymmenestä metristä. Tapparan pitäisi siis saada ylivoimalla luotua vaarallisempia laukomispaikkoja lähemmäs maalia, eikä räiskiä niin paljoa kauempaa huonolla tarkkuudella.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Koska Ässä-osiossa pelitavallinen keskustelu uppoaa massaan, niin yritetään täällä hieman pohtia mieltä askarruttavia asioita, toki arvostaisin kovasti, jos muut Ässä-nimimerkit kuten @TosiFani haluaisivat kertoa omia näkemyksiään.

Minä olen aina ollut ja tulen aina olemaan vahva pystysuunnan lätkän kannattaja. En kokonaisvaltaisesti, vaan suhteessa siihen, miten toivon Porin Ässien pyrkivän ilmentämään identiteettiään, parhaimmillaan aggressivisena, peliä nopeasti kääntävänä ja laitoja ryskyttävänä joukkueena. That said, mielestäni uskottavan pystysuunnan pelin keskiössä ei ole silmitön ja väkisin kiskominen suoraan ylös, vaan pelikirjasta pitää löytyä nyansseja suuntaan jos toiseenkin, pitää pystyä pelaamaan vastustajan mukaan. Näinhän tekevät kaikki modernit lätkäjoukkueet. Vastaavasti huippuunsa viritettyä kiekkokontrolliakin pelaavat jengit kyllä kääntävät pelin nopeasti, mikäli paikka tulee.

Minä en ihan tiedä (en omaa tarpeeksi hyvää pelitaktista silmää lätkän puolelle, futiksen puolella ehkä näin olisikin) mikä Ässien pelissä mättää - onko kyse ajoituksista, yksilöiden suorittamisesta vai yksinkertaisesti pelaajamateriaalista - mutta viime aikoina on enenevissä määrin tullut sellainen vaikutelma, että Ässät puskee liian paljon suoraan ylöspäin. Alkukaudesta tämä toimi hyvin, mutta sittemmin vastaan on tullut joukkueita, jotka tukkivat keskialueen ja Ässät on vaikuttanut erittäin hampaattomalta, heitellen lähinnä norsukiekkoa päätyyn. Laiturit ovat monesti olleet seisovin jaloin sinisen päällä, eikä kunnon rintamahyökkäyksiä juuri ole saatu.

Aika hyvä esimerkki tästä oli taannoinen Blues-peli, jossa Ässät paradoksaalisesti nousi kolmannessa erässä jopa johtoasemaan (Bluesin ylivoimalla tekemästä virheestä alkunsa saanut tapahtumasarja), mutta kokonaisuutta ajatellen Jyrki Ahon Blues pelasi inhorealistista lätkää, jolla Ässien kone saatiin hyydytettyä ja syöttölinjat tukittua.

Toki Ässissä on entisiä kiekkokontrolli-pelaajia, kuten Uusitalo, jotka välillä tunnistavat tilanteen ja pyritään pitämään kiekkokontrolli pystyyn pelaamisen sijasta, mutta näistä taas tulee sellainen mielikuva, että joukkueen monilla pelaajilla menee vähän sormi suuhun, että mitä pitäisi tehdä ja miten pitäisi sijoittua.

Kärjistetysti tämä on johtanut tilanteisiin, joissa Ässien kiekon ylöstuonti on jäänyt kiekollisen pakin, yleensä Esa Lindellin kontolle, tämän puskiessa jalalla yli keskialueen.

Mistä mielestänne Ässien ongelmat johtuvat? Vai onko sittenkin kyse vain itseluottamuksen puutteesta ja tämän takia seonneesta kiekollisesta pelistä?
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
...Mistä mielestänne Ässien ongelmat johtuvat? Vai onko sittenkin kyse vain itseluottamuksen puutteesta ja tämän takia seonneesta kiekollisesta pelistä?


Mielestäni Ässien pelitavassa on liian vähän kiekollisia elementtejä. Minua ihmetyttää jatkuva alivoimaisena hyökkääminen, joka alkoi surullisen kuuluisan HPK pelin aikoihin. En tiedä muuttiko valmennus pelitapaa suoraviivaisemmaksi vai eikö nuori joukkue pysty toteuttamaan kiekollista pelaamista. Ässät on heittänyt Kiven perinnön roskakoriin, hybridikiekko on menneisyyttä, eikä viisikkopuolustus toimi.
 

Rannari

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pata
Minä toisin erään näkökulman Ässien ongelmiin, josta mielestäni kaikki enemmän tai vähemmän johtuu. Mielestäni joukuepuolustus ei toimi kentän millään osa-alueella tälä hetkellä ninkuin sen pitäis. Tästä johtuen Ässä-päätyyn päästään aivan liian helpolla ja myllyt ovat hirmu pitkiä johtuen puolustajien sekä senttereiden joko vajavaisesta liikeestä/heiveröisyydestä tai yhteisyökyvyn puutteesta. Tästä johtuen jos kiekko ollaan saatu omille puolustusalueella ollaan jo niin väsyneitä, että ei kyetä ajattelemaan tai toisaalta ollaan kuitenkin paineen alla koko ajan, että yksinkertaisesti pakko päästä omista nopeasti ylös ja taas ollaan hetken kuluttua samassa tilanteessa. Kyllä siellä pelissä on mukana myös hitaita että viivelähtöjä. Katsokaa nyt vain sitä peliä, kun joukkue vain on valmiina, mutta näin aniharvoin on. Lähinnä silloin, kun ollaan saatu väsyneet miehet vaihdettua uusiin ja haetaan koko kentällisenä haku tuoreilla jaloilla.

Ässät ei, vaikka Tosifani niin kirjoitti, ole heittänyt KIven perintöä mihinkään, vaan joukkue pelaa niinkuin se on valmennettu. Tästä voi jokainen vetää ihan minkälaisen johtopäätöksen haluaa. Nuoret miehet itse asiassa pelaavat parasta lähinnä kiekkokontrollinomaista peliä. Nämä valmiudet heille on monen vuoden projektina valmentanut A-junioreissa Petteri Niittynen (onneksi saatiin takaisin) sekä aikaisemmin -95 syntyneiden kohdalla erittäin hyvät pohjat luonut nykyisin liigajoukkueen peräsimessä oleva Jere Härkälä. Näitä ominaisuuksia ei nykyinen valmennus ole pystynyt ulosmittamaan miltään osin. Täytyy kuitenkin muistaa, että meillä on puolustuksessa mestaruuskeväältä kolme miestä vielä rosterissa sekä todella kovanluokan nuori Lindell sekä ulkkari Stafford, joka tuntuisi mieheltä, jolle sopii kaikenlaiset pelitavat, kun vain joukkue pelaa niin. Puolustuksesta tämä homma ei voi jäädä kiinni pelin avaamisen osalta. Ei ne taidot sieltä mihinkään ole kadonneet.

Olen ertittäin vahvasti sitä mieltä, että ongelma on täysin valmennuksellinen. Syytä tähän en osaa sanoa, mutta muutama asia nousee mieleen. Rautakallio ei ole hitaampien lähtöjen osalta pystynyt tai edes halunnut päivittää osaamistaan. Joukkueessa ei ole sellaista määrää laatusenttereitä, jotka osaavat tämän pelitavan + sen puolustamisen yhteensovittamisen.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
...

Ässät ei, vaikka Tosifani niin kirjoitti, ole heittänyt KIven perintöä mihinkään, vaan joukkue pelaa niinkuin se on valmennettu. Tästä voi jokainen vetää ihan minkälaisen johtopäätöksen haluaa....

Eikö tähän lauseeseen liity jonkin sortin paradoksi? Kuten itsekin myöhemmin kirjoitat, niin Rocky ei ole ihan päivittänyt pelikirjaansa kiekkokontrollin suhteen. Sinällään tämä on sääli, sillä nyt vuonna 2014 ei suinkaan tarvitse mitään absoluuttista kiekkokontrollia ollakseen huipulla, vaan pelin evoluutio ajaa sisään jo uusia systeemejä, kuten Kiven "hybridi" silloin pari vuotta sitten.

Rocky on julkisesti sanonut hänen valmennusfilossofiansa perustuvan kaksinkamppailupelaamiseen, eli suomeksi irtokiekkojen voittamiseen kulmissa ja maalin edessä. Tällä hetkellä tälle ei ole edellytyksiä toimia, sillä suuren osan peliajasta Ässien ajoitukset ovat pielessä.

Mielestäni jo aiemmin esiinnostamani esimerkki Blues-pelistä on varsin validi: vastustajan valmentaja on lukenut Ässien valmennuksen suunnitelmat ja pystyy helpohkosti tuhoamaan kunnollisen hyökkäyksenrakentelun, niin oikea-aikaisella prässillä, että tukkimalla keskialueen. Sama asia on näkynyt myös Ässien kahdessa ottelussa Hifkiä vastaan, näissä otteluissa Törmänen on pyyhkinyt Rockylla jäätä. Tämä tosin ei ole Rockysta mitenkään niin negatiivisesti sanottu, koska itse pidän Törmästä absoluuttisena huippuvalmentajana ja uskon Hifkin voittavan hänen alaisuudessaan mestaruuden, ei tosin vielä tällä kaudella.

Ässien ongelmat korostuvat, kun vastustaja on saanut pelin ensimmäiset maalit ja pystyy keskittymään Ässien avauspelaamisen häiritsemiseen. Sitten toki Ässät on romahtanut myös johtoasemista, mutta noissa on mukana iso annos niitä henkimaailman juttuja, joukkue kaipaisi ehjää suoritusta ja onnistumisen tunnetta.

edit. Ässien kohtuullisen suuri laukaisumäärä tietyissä otteluissa vähän vääristää tilastoja, Ässät on pakotettu ampumaan huonoista kulmista ja huonolla ajoituksella (ei ketään menossa maalille). Toki tähän myös pyritään, että ammuttaisiin paljon ja ei siinä siltä osin mitään väärää olekaan.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
...Ässät ei, vaikka Tosifani niin kirjoitti, ole heittänyt KIven perintöä mihinkään, vaan joukkue pelaa niinkuin se on valmennettu. Tästä voi jokainen vetää ihan minkälaisen johtopäätöksen haluaa...


Jos nyt puhutaan nykyisestä Ässien liigajoukkueesta, niin sen valmennus on heittäyt Kiven perinnön roskakoriin ja siirtynyt Tammisen leiriin. Ässien liigajoukkueen valmennus pelaa jatkuvasti pystyyn ja pyrkii paineistamaan koko kentän alueella. Nyt ei voida puhua Kiven hybridista, kiekolliseen pohjautuva pelitapa, jossa ei ole kielletty nopeaa kääntämistä.
 

TJ MACKEY

Jäsen
Todella mielenkiintoista nähdä, minkälaista jääkiekkoa Kari Jalonen tänään alkavassa Karjala turnauksessa peluuttaa. Mediassa Jalonen on puhunut nopeasta ja agressiivisesta reagointilätkästä, tähän suuntaan on kuulemma kansainvälinen jääkiekko ja Liigakin menossa. Jotenkin on sellainen kutina, että KJ peluuttaa aika puhtaaksi viljeltyä pystysuunnan lätkää. Eikä siinä mitään, se on KJ:n selkäytimessä ja pelillisessä DNA:ssa hyvin vahvasti läsnä. Näytötkin on edellisistä pesteistä todella vahvat. Sitä vaan mietin, että pystyykö Suomi kiistatta heikommalla pelaajamateriaalilla haastamaan muut maat pystysuunnan lätkään? Etenkin nyt, kun Suomen jengi on kotiturnauksessa liikkeellä kiekollisesti aika köykäisellä porukalla. Tämän viikon jälkeen ollaan paljon viisaampia.
 

zuuzo97

Jäsen
Jotenkin on sellainen kutina, että KJ peluuttaa aika puhtaaksi viljeltyä pystysuunnan lätkää.

Sama kutina oli meikäläiselläkin, mutta mitäs tapahtuikaan? Avauserähän oli aikamoista viivelähtökiekkoa Leijonilta. Toisessa erässä lähdettiin sitten puskemaan jatkuvasti ylöspäin. Kirjoittelin tarkemmin Leijonien pelaamisesta avausmatsissa blogiini.

Kovinkaan paljoa tuosta avausmatsista ei kannata vetää johtopäätöksiä. Mun mielestä pelin rakenteet oli aika simppeleitä, samoja vanhoja kuin EW:n aikana. Viisikon rakennekin pysyi yllättävän hyvin kasassa. Puolustusvalmius hyökkäyspelaamisessa oli hyvä, sentteri(tai laituri) oli koko ajan valmiudessa kiekonmenetyksen varalta. Kerran taisi Tsekki päästä hyökkäämään 3-2 vastaan kun sentteri vähän nukahti tilanteessa.
 

Derksen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Lippo
Tänään kun Suomella vastassa on Venäjä, lienee parempi ottelu vetää johtopäätöksiä siitä, missä määrin viime vuosilta tuttu pelin rytmittäminen aiotaan KJ:n aikanakin pitää kuvioissa. Venäjähän on tyypillisesti ollut se joukkue, jota vastaan puolustaminen kiekkoa pitämällä on korostunut, koska heitä vastaan ero yksilötaidoissa on yleensä suurimmillaan. Tänään on mielenkiintoista seurata paitsi Suomen PAHP:n HVP-pelaamisen määrää, myös kykyä toteuttaa pitkiä hyökkäyksiä HAHP:ssa. Toisaalta mielenkiintoista olisi sekin, mikäli Jalosen valintana on enemmän pystysuuntaan kiskominen, että kuinka tämä purisi Venäjää vastaan, koska KJ tunnetusi osaa organisoida hyvin nimenomaan pystysuunnan pelaamisen ja puolustusvalmiuden säilyttämisen siinä.

Kaiken kaikkiaan pelitapalähtökohdat ovat hieman kaksipiippuiset. Toisaalta nykyisen päävalmentajan ominta jääkiekkoa on (ainakin tähän asti ollut) pystysuunnan jääkiekko. Toisaalta taas enemmistö maajoukkueen pelaajista on viime vuosina omaksunut hyvin tämän Meidän pelin, joka tarjoaa runsaasti erilaisia mahdollisuuksia reagointiin ja tilanteen tunnistamisen perusteella tehtäviin ratkaisuihin. Siksi olisi harmillista, jos uuden valmentajan aikakaudella peliä alettaisiin viemään orjallisempaan pystyyn kiskomisen suuntaan, vaikka tietysit valmentajan olisi suotavaa omia vahvuuksiaan toteuttaa.
 
Viimeksi muokattu:

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Ilmeisesti KHL:n kohdalla termi "huippujoukkue" viittaa lähinnä joukkueen pelaajamateriaaliin, sillä pelitaktisia hienouksia en kovasti löydä, ainakaan katsomalla "huippujoukkueeksi" mainostettua Avangard Omskia, jolta olen hiljattain nähnyt kolme kokonaista ottelua.

Omskin pelitapa on erittäin sekavan oloinen tai no ehkä sekava on väärä sana kuvaamaan sitä, miten joukkue järjestelmällisesti puskee ylöspäin kahden tai jopa kolmen miehen alivoimaisia hyökkäyksiä, lähinnä yksilötaitoon luottaen.

Mothernature hockey?

Oikeastaan koko KHL:ssä näyttää olevan vain yksi todellinen huippujoukkue - tai siis niiden jengien matseista mitä minä olen nähnyt - eli Helsingin Jokerit, jolla pelitaktinen puoli on kunnossa ja voidaan nimenomaan puhua joukkueen suorittamisesta.

Omskin lisäksi olen nähnyt muun muassa Lokomotivin pelejä muutaman ja aivan karmeaa paskaa on heidänkin pelinsä, mihin oikein perustuu tämä kliseinen huutelu huippulätkästä? Tai no ilmeisesti sitten vain tähän pelaajamateriaaliin.
 

red.machine

Jäsen
Suosikkijoukkue
Slovakia
Omskin lisäksi olen nähnyt muun muassa Lokomotivin pelejä muutaman ja aivan karmeaa paskaa on heidänkin pelinsä, mihin oikein perustuu tämä kliseinen huutelu huippulätkästä? Tai no ilmeisesti sitten vain tähän pelaajamateriaaliin.

KHL:ssä suurin osa joukkueista vetää juuri kyseisellä taktiikalla. Olen joitain pelejä KHL:ää tällä kaudella katsonut, ja missään pelissä peli ei ole ollut paskaa, vaan nopeaa ja taidokasta lätkää.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
KHL:ssä suurin osa joukkueista vetää juuri kyseisellä taktiikalla. Olen joitain pelejä KHL:ää tällä kaudella katsonut, ja missään pelissä peli ei ole ollut paskaa, vaan nopeaa ja taidokasta lätkää.

Ehkä tämä on sitten se kauneus katsojan silmissä. Jos vertaan eilen näkemääni kiskomista ottelussa Omsk-Barys Astana viime tiistain hallittuun Ässät-Kärpät-kohtaamiseen, niin mielestäni tämä jälkimmäinen oli huomattavasti tasokkaampaa pelaamista, sikäli mikäli tarkastelemme nimenomaan joukkuepeliä.
 

Dinho

Jäsen
KHL:ssä suurin osa joukkueista vetää juuri kyseisellä taktiikalla. Olen joitain pelejä KHL:ää tällä kaudella katsonut, ja missään pelissä peli ei ole ollut paskaa, vaan nopeaa ja taidokasta lätkää.

Nopea ja taidokas lätkä on aika lavea määritelmä. No, ei siinä, jokainen pitää sellaisesta lätkästä, kuin haluaa, mutta olen nimimerkin MustatKortit kanssa samaa mieltä KHLn pelikirjojen tasosta. Suomen 1üga on omien havaintojeni perusteella taktisesti valveutunein sarja, surkein on tilanne viihdebisneksen kyllästämässä NHL:ssä. Venäjältähän on tullut hyviä valmentajia ja potentiaalia siellä olisi olla johtava pelikirjamaa, mutta heikäläisten tähtipelaajien ylenpalttinen itserakkaus ei taida sallia kurinalaista pelaamista.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös