Pelitapakeskustelu

  • 604 819
  • 4 156

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Etköhän sinä fiksuna tyyppinä ymmärtänyt, että kommenttini oli sarkastinen ja liittyi siihen, että Erkka Westerlundiin, hänen pelitaktiikoihinsa (ja pelaajavalintoihinsa) on kohdistunut hurjaa kritiikkiä Jatkoajan keskustelupalstalla viimeisten viikkojen aikana.

Tämä on pelitapaketju. Täällä keskustellaan MM-kisajoukkueiden pelitavoista näin MM-kisojen aikana. Pelaajavalinnat ja kritiikki Erkkaa kohti eivät kuulu mitenkään pelitapoihin.

Erkaa avaa Pekka Jalosen mukaan omia ajatuksiaan pelitavoista ja häneen kohdistuneesta kritiikistä turnauksen jälkeen, jäämme siis odottamaan.

Valmentajat tekevät yleensäkin yhteenvedon MM-kisoista. Kritiikki on ollut kovaa, mutta ei lähellekään Jukka Jalosen ajan kritiikin tasoista. Silloinhan monet jääkiekkotoimittajat ja JA:n nimimerkit vihjailivat Jukka Jalosen potkuista jopa Vancouverin pronssinkin jälkeen. Vasta maailmanmestaruus Bratislavissa sitten tukki Jukka Jalosen kriitikoiden suut.

Mielenkiintoista on odottaa Erkan yhteenveto Suomen pelitavoista Minskin MM-kisoissa.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Valmentajat tekevät yleensäkin yhteenvedon MM-kisoista. Kritiikki on ollut kovaa, mutta ei lähellekään Jukka Jalosen ajan kritiikin tasoista. Silloinhan monet jääkiekkotoimittajat ja JA:n nimimerkit vihjailivat Jukka Jalosen potkuista jopa Vancouverin pronssinkin jälkeen. Vasta maailmanmestaruus Bratislavissa sitten tukki Jukka Jalosen kriitikoiden suut.

Mielenkiintoista on odottaa Erkan yhteenveto Suomen pelitavoista Minskin MM-kisoissa.

Pekka Jalonen ei jutussaan kirjoita mistään normi yhteenvedosta, vaan siitä että Erkka aikoo täräyttää vähän kovempaa, heti kisojen päätyttyä.

Mutta kuten sanottua, Pekka Jalosesta en voi mennä takuuseen, voi olla että mies on jälleen kirjoittanut soopaa.

Ja aika outoa hei, ettei pelitapaketjussa - jossa Erkan pelitapaa on kritisoitu helvetisi, katso viimeiset sivut - saisi mainita siitä, että pelitapa riitti kuitenkin mm-finaaliin.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Siitäkin voitaisiin aloittaa pitkästä aikaa keskustelu, mikä on pelitavan osuus ja mikä pelaajien osuus lopputuloksiin. Molemmat Pohjois-Amerikan joukkueet ovat ulkona mitalipeleistä, vaikka niillä oli lähes puhtaat NHL-pelaajista kootut joukkueet. Erkan pelitavoilla SM-liigapelaajat, kuten Karalahti, Ohtamaa, Marttinen, Kivistö, Palola, Jormakka, Sallinen, Pakarinen ja Huhtala jatkoivat finaaleihin, kun P-Amerikan NHL-pelaajat pakkasivat laukkunsa ennen välieräotteluja.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Siitäkin voitaisiin aloittaa pitkästä aikaa keskustelu, mikä on pelitavan osuus ja mikä pelaajien osuus lopputuloksiin..

Tämä on ihan hyvä ajatus, pahoin vain pelkään, että jankkaamiseksi menee..kuten aina ennenkin.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Ja aika outoa hei, ettei pelitapaketjussa - jossa Erkan pelitapaa on kritisoitu helvetisi, katso viimeiset sivut - saisi mainita siitä, että pelitapa riitti kuitenkin mm-finaaliin.

Mainitset nyt ensimmäistä kertaa tämän tosiasian. Ei minulla tähän ole mitään vastaansanomista. Katso uudelleen se minun lainaukseni sinun kirjoitukseesi ja kommenttini siihen.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Vesa Rantanen on sitä mieltä, että Erkka Westerlund on vetänyt kriitikkoja niin sanotusi vastapalloon ja todistanut, että "ahtaan tekninen pelitavan valmentaminen" ei ole nykypäivää, vaan pitää keskittyä yksilöiden valmentamiseen. Lainaus jutusta:

...Ajateltiin, että pelitapa tuottaa energiaa ja oivalluksia. Tai että pelitapa mahdollistaa pelaajien kasvun...

...Westerlund on jääräpäisesti kääntänyt tämän ajattelun täysin päinvastoin. Karrikoidusti sanottuna hän keskittyy huolehtimaan ilmapiiristä, jonka uskoo tuottavan tarvittavaa rohkeutta ja energiaa reagoida. Hän itse puhuu ilosta, innostumisesta ja intohimosta, jotka tuottavat kyllä tarvittavan pelitavan.
Westerlund on ajanut pelitapateorioiden taakse piiloutunutta valmennusdoktriinia vastapalloon mykistävällä tavalla. Hän on osoittanut, että valmentamalla yksilöä, ja nimenomaan rohkaisemalla yksilöä uskaltamaan, voi saavuttaa parempaa menestystä kuin valmentamalla ahtaan teknisesti pelitapaa.


Koko Rantasen juttu:Vesa Rantasen kommentti: Erkka Westerlund teki taas kaikki vkiekon MM-kisat 2014 - Ilta-Sanomat
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Erkan pelitapa voidaan palastella osiin. Minskissä on yhteistyön jääkiekon puolustuspelaaminen ollut avainasemassa. Keskialueen trap-muodostelma 1-2-2, jossa kärkikarvaajan takana olevat kaksi hyökkääjää ovat leveällä ja puolustajat takana kapeammalla on toistunut kisoissa pelistä toiseen. Oman puolustusalueen puolustuspeli on Hannu Virran toimesta organisoitu tiiviisti, Pekka Virran edessä on ollut riittävästi omia pelaajia ja vastustajien maalipaikat 5vs5 pelissä ovat olleet vähissä, niinkuin välieräottelu Tsekkejä vastaan osoitti.

Kertoo täydellisestä tietämättömyydestä jääkiekosta, jos väittää, että Suomen tiivis puolustuspelaaminen pelitavan mukaan ei ole ollut ehdoton edellytys menestykselle. Samalla aliarvioi pahasti Hannu Virran ammattitaitoa organisoida joukkueen puolustuspelaamista.

Lauri Marjämäki on varmasti tehnyt Minskissä pitkiä päiviä miettiessään hyökkäyspelaamista ja sen organisoimista. On täydellistä tietämättömyyttä valmentamisesta väittää, ettei pelitapa ole erittäin tärkeä osa joukkueen menestykseen.

Erkka on tietysti hyväksynyt Virran ja Marjamäen ehdotukset kunkin pelin pelitavan suhteen ja motivoinut pelaajat pelaamaan täsmällisesti valmentajien tekemän pelisuunnitelman mukaan.

Suomen pelaajamateriaali ei ole Minskissä kovempien kilpailijoiden tasoa, mutta pelitapojen valmennus on ollut maailman huippuluokkaa.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
... Minskissä on yhteistyön jääkiekon puolustuspelaaminen ollut avainasemassa...

Kyllä, näin tämä on kiistatta mennyt. Tämä käy myös hyvin ilmi, kun lukee Erkan ja johtavien pelaajien haastattelua. Träppi, paine punaisella ja vastustaja joutuu heittämään kohti päätyä. Toimii.

Tosin odotan mielenkiinnolla, mitä sanottavaa Erkka Westerlundilla on näistä asioista turnauksen jälkeen. Ymmärtääkseni tuleva päävalmentaja Jalonen on Erkan kanssa samoilla linjoilla, joten kiva kuulla Erkkaa vähän tarkemmin.
 

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
Erkka on tietysti hyväksynyt Virran ja Marjamäen ehdotukset kunkin pelin pelitavan suhteen ja motivoinut pelaajat pelaamaan täsmällisesti valmentajien tekemän pelisuunnitelman mukaan.

Missä vaiheessa olet dokumentoinut muutoksen siinä, että apuvalmentajat päättävät pelitavan ja päävalmentaja antaa sille siunauksensa? En ole näitä kisoja päässyt kokonaisuudessaan seuramaan kun olen mökillä ja matkoilla. Ihmetyttää miksi tällainen muutos on tehty jos se on tehty.

Tähän asti on menty niin että päävalmentaja antaa pelitavan ja apuvalmentajat muokkaavat pelaamisen yksityiskohdat vastaamaan päävalmentajan valitsemaa pellitapaa. Näin on ollut Sheddenin, Jalosen, Westerlundin yms joukkueissa tapana.

e: lisätään tähän P Sihvosen näkemys kuka on tehnyt muutoksen pelitapaan:

"Silmiemme eteen on asettunut vastaansanomaton pelitapakysymys, joka pakottaa pohtimaan tarkasti, mikä on jatkossa Leijonien ja niin muodoin koko kiekkokenttämme peli-identiteetti.

Vain päävalmentaja Erkka Westerlund yksin tietää ne perimmäiset syyt, miksi hän lähti käsillä oleviin MM-kisoihin aika radikaalisti nopeuttamaan Leijonien hyökkäyspelaamista."


Tuon Sihvonen kirjoitti PAF:n kolumniin ennen Suomen ja Kanada välistä puolivälieräottelua. Joku voisi pohtia onko nyt käynyt niin, että Suomen ja Kanadan puolivälieräottelun ja Suomen ja Tsekin välierän jälkeen pelitapakehitys onkin siirtynyt Westerlundilta apuvalmentajille? Itse miellän tilanteen siten, että Westerlund on tehnyt muutokset pelitapamielessä Suomen hyökkäyspelaamiseen ja hän on antanut puitteet joissa toimitaan. Toisin sanoen, mennään kuten aina ennenkin viime vuosina.
 
Viimeksi muokattu:

Ostoskassi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet, Boston Bruins, suomalaiset
Ja aika outoa hei, ettei pelitapaketjussa - jossa Erkan pelitapaa on kritisoitu helvetisi, katso viimeiset sivut - saisi mainita siitä, että pelitapa riitti kuitenkin mm-finaaliin.

Itse en kyllä vetäisi tälläisiä "pelitapa riitti finaaliin" -päätelmiä, etenkin turnausmuotoisissa tapahtumissa. Edelleen jääkiekossa parempi joukkue voittaa joka kerta. Pelillisesti parempi joukkue ei todellakaan voita joka kerta. Silloin kun analysoidaan pelitapaa, analysoidaan pelitapaa. Silloin kun analysoidaan lopputulosta, anlysoidaan lopputulosta. Ja en missään nimessä halua ottaa Suomen joukkueelta mitään pois, päinvastoin. Upea suoritus tältä joukkueelta, kertakaikkiaan.

Ehkä sinun (MustatKortit) tulisi avata ketju nimeltä: "Lopputuloskeskustelu", jossa voitaisiin keskustella puhtaasti tuloksista eikä mistään muusta. Kriikki mitä Erkka on saanut on tullut ihan aiheesta, eikö? Mediassa Erkka on päässyt yllättävän vähällä verrattuna esim. Jaloseen, joka oli myrskyn silmässä jatkuvasti, vaikka hänen valmentamansa joukkue pelasi mitaleista joka kerta vuoden 2011 jälkeen.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
...
Ehkä sinun (MustatKortit) tulisi avata ketju nimeltä: "Lopputuloskeskustelu", jossa voitaisiin keskustella puhtaasti tuloksista eikä mistään muusta. Kriikki mitä Erkka on saanut on tullut ihan aiheesta, eikö? Mediassa Erkka on päässyt yllättävän vähällä verrattuna esim. Jaloseen, joka oli myrskyn silmässä jatkuvasti, vaikka hänen valmentamansa joukkue pelasi mitaleista joka kerta vuoden 2011 jälkeen.

Heh, ei tarvitse ketjua paljoa selata taaksepäin, niin huomaa että kyllä täälläkin tuloksista keskustellaan - silloin kun ollaan hävitty.

Jalosen henkilöön kohdistuvasta kritiikistä vs. Erkkaan kohdistunut kritiikki en ole ihan varma, mutta kyllähän tämä joukkue on saanut paskaa niskaansa oikein kunnolla, ehkä enemmän kuin mikään aiempi joukkue. Tämä on näkynyt myös pelaajien kommentoinnissa tämän turnauksen aikana.

Mutta minulla on sen verta toivo mennyt tähän keskusteluun, että antaa olla.
 
Mutta minulla on sen verta toivo mennyt tähän keskusteluun, että antaa olla.
Ihan asiallista keskusteluahan tässä ketjussa on tämän mm-turnauksen aikana ollut, jos jättää huomiotta sun ja TosiFanin kaltaisten metakeskustelijoiden (joku voisi sanoa nollanimimerkkien) ininän keskustelun tasosta.

Ei se nyt kovin yllättävää ole, että pelitapa sai turnauksen alussa kritiikkiä kun Karalahti roiski kiekkoa lasin kautta latvialaisille, ja nyt pelitapa saa vähemmän kritiikkiä kun sama Karalahti luutii pelirohkeasti tasavoimaisia kontrolloituja hyökkäyksiä käyntiin.
 

Johannes

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, jääkiekko.
En kommentoi varsinaisesti eri pelitapoja, mutta Erkka voittaa nyt viidennen peräkkäisen mitalin isoista kisoista. Vuodet ovat 2006 (2 kpl), 2007 ja 2014 (2 kpl). Luulisi, että Erkka tuntee ja tietää kansainvälisen tason pelitavat. Tutkii vastustajien pelitavan/pelitavat ennen tulevaa peliä ja reagoi oikein muuttuviin tilanteisiin. Tekee asiat paremmin ja perusteellisemmin kuin vastustajien päävalmentajat. Ei 5/5 ole sattumaa. Se on voittamisen osaamista, johon sisältyy pelitapojen tutkiminen, tietäminen ja asioiden viemiseen toteutukseen jäällä pelien aikana.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Kyllähän Suomi esitti hienon näytöksen tänään, jos pelitavallisesti asiaa lähtee tutkimaan.

Liiga-Leijonat oli tasakentällisin varsin vahvasti kuskin pukilla koko pelin ajan, nimivahvaa Venäjää vastaan. Ratkaisut tulivat sitten boksissa istumisesta, mutta ei siitä sen enempää.

Pelillisesti ja varmaan myös pelitavallisesti ihan fantastinen vuosi suomalaiselle kiekkoilulle, voimme olla ylpeitä maajoukkueistamme.
 
Suosikkijoukkue
Hihasta vedetyt Ässät, Dallasin Tähdet & Sport
Pelitavan puolesta leijonat pärjäsi mainiosti 5 vs. 5 pelissä, mutta..ne jåähyt! joista osa oli aiheellisia, osa ei, samalla kun vastustajalle jätettiin muutama selkeä rike viheltämättä.

Toisaalta turha noista enää on kitistå, tulos on taulussa ja pulinat pois. Venäjän tähdet ratkaisivat pelin ylivoimilla, pelin joka oli täysin voitettavissa ja hitusen paremmalla onnella ja viimeistelyllä osat olisivat olleet toisinpäin, Palolalla mm. taisi olla 2 putkeen osunutta laukausta. Suomen ei tarvitse esitystään hävetä tiukassa pelissä, joka kääntyi vastustajalle murhaavalla erikoistilanteiden hyödyntämisellä.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Voisiko sanoa, että loppu hyvin kaikki hyvin kuitenkin. Suomi paransi loppua kohden peliään ja oli minusta jopa paljon parempi tasaviisikoin tässä finaalissa. Harmi, että Venäjän ylivoima peittosi Leijonien alivoiman ja ratkaisi lopulta pelin.

Suomi pelasi rostereihin nähden erittäin korkealla tasolla ja varsinkin liigamiesten otteet olivat mukavaa katseltavaa. Taas melkein uskaltaa sanoa, että hitusen paremmalla pelaajamateriaalilla olisi poikaa nosteltu Minskin yössä.

Vaikka Venäjän ylivoimista puhetta riittikin niin kyllä täytyy muistaa, että jäätäviä kaappeja olivat jokainen ja jokaista edelsi sitten myös Suomen oma virhe. Ehkä se tasoero realisoitui tällä kertaa niissä detaljeissa, eli miten sijoitutaan, katkotaan syöttölinjoja ynnä muuta.

Muutenhan Znaroksin lätkä tuntui olevan samaa puskemista kuin se Venäjällä on jo vuosia ollut, toki viivelähtöjäkin heitettiin mausteeksi sekaan. Suomella omat hitaammat lähdöt eivät ottaneet toimiakseen, sentterin haku sinisen päälle poikittain on minusta aina riskialtis tapa eikä siitä nytkään kovin hyvin päästy ylös, edes Lehterän ja Kontiolan voimin.
 

Stigu

Jäsen
Ei 5/5 ole sattumaa. Se on voittamisen osaamista, johon sisältyy pelitapojen tutkiminen, tietäminen ja asioiden viemiseen toteutukseen jäällä pelien aikana.
Juuri näin. Kyllähän Erkka on lätkämaailman taktinen nero, tuo 5/5 kertoo siitä korutonta kieltään.

Silti täytyy ihmetellä hieman Erkan näiden kisojen teemaa vs. pelaajavalinnat. Teemanahan oli ainakin oman käsitykseni mukaan nopea suunnanmuutospeli (siis erottavana tekijänä aikaisempiin kisoihin). Jos näin oli, niin miksi ihmeessä jengi oli niin duunaripitoinen? Pari hieman parempaa viimeistelijää olisi ainakin omasta mielestäni sopinut tuohon teemaan paremmin.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Mää ottasin taas futisanalogiaa kun ajattelee mestareiden liigan finaalia ja Atleticon pelitapaa... tuo pallolliseen pelajaan kohdistetyu alueellinen ylivoima muistutti todella paljon Erkan joukkueen prässiä kiekolliseen pelaajaan. Suomi pystyi joka kentän alueella pelaan miesylivoimatilanteen vastustajan kiekolliseen pelaajaan, varsinkin keskialueella. Suomen luisteluvoima laitureiden osalta tuli tässä hyvin esiin. Finaalissakin oltiin 5:5 pelissä oikeestaan kokoajan ylivoimaisena vastustajan kiekolliseen nähden. Toki hyökkäyksiin lähdöt toteutu minesti tän vuoksi alivoimaisena, mutta puolustamisen kannalta tuo toimi erinomasesti.

Venäjän yv oli vaan liikaa. Tai no, jeh, Palolan henkilökohtanen taito ei ollu tarpeex..
 
Ei oo todellista:)

Tämä on pelitapaketju. Täällä keskustellaan MM-kisajoukkueiden pelitavoista näin MM-kisojen aikana. Pelaajavalinnat ja kritiikki Erkkaa kohti eivät kuulu mitenkään pelitapoihin.
Mielenkiintoista on odottaa Erkan yhteenveto Suomen pelitavoista Minskin MM-kisoissa.

Se, että ylläoleva nimimerkki jakelee missään ketjussa ja varsinkaan tässä Yleinen jääkiekkokeskustelu -osiossa ohjeita siitä, mistä keskustella ja mikä "kuuluu" minkä otsikon alle, menee jopa tunnetussa rinnakkaistodellisuudessa ihan omaan luokkaansa.
Moderaattorien kanta on ilmeisesti, että näihin puuttuessa mihinkään muuhun ei jäisi aikaa (tai sitten syy on jokin nolompi, mutta so not). Lusikka, kauha ja niin edelleen, ajasta iäisyyteen.

Asiaan: eiköhän kaikille todellisuudessa eläville ole tullut ajat sitten selväksi, mikä on Westerlundin suhde pelitapoihin. Sama kuin kaikilla menestyvillä, uskottavilla ja duunia saavilla valmentajilla: välineellinen. Eli pelitapa on tilanteen, vastustajan, käytettävissä olevan pelaajiston ja muiden realiteettien mukaan muokattava työkalu ja väline, jolla pyritään parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen - tiiviissä yhteistyössä pelaajien kanssa. Ei yhtään enempää, muttei liioin vähempää.

Mistään vallankumouksellisesta ilmiöstä ei toki ole kysymys. Mutta kuten Kuivis-proffa itsekin jälleen totesi, kaiken turhan paskanjauhannan ja sivuraidenäpertelyn jälkeen on aiheellista muistutella, mistä kiekossa lopulta on kysymys - vaikka tuloksetkin puhuvat taas kerran riittävästi puolestaan. Tyylipisteet lasketaan ihan muissa lajeissa, ja väärin voitettu -vinkunat ovat selkärangattomia selittelijöitä ja muita wannabe-tuuleenhuutelijoita varten.

Se on sitten eri juttu ja niin ikään ikiaikainen fakta, että voitto hinnalla ja (peli)tavalla millä hyvänsä (vrt. esim. Leijonien Kanada-puolivälierä, jossa ei kärjistäen pyritty muuhun kuin puolustamiseen, keskialueen ja maalintekosektorin tukkimiseen ja vastaiskuihin) kuuluu tietty aikuisten huippukiekkoon ja arvoturnauksiin, ei esim. pikkujunnujen opettamiseen.

...muistutti todella paljon Erkan joukkueen prässiä kiekolliseen pelaajaan. Suomi pystyi joka kentän alueella pelaan miesylivoimatilanteen vastustajan kiekolliseen pelaajaan, varsinkin keskialueella. Suomen luisteluvoima laitureiden osalta tuli tässä hyvin esiin. Finaalissakin oltiin 5:5 pelissä oikeestaan koko ajan ylivoimaisena vastustajan kiekolliseen nähden. Toki hyökkäyksiin lähdöt toteutui monesti tän vuoksi alivoimaisena, mutta puolustamisen kannalta tuo toimi erinomaisesti.

Joo. Tämä saattoi olla myös yksi syy siihen (tästäkin osoitteesta kritisoituun) valintapolitiikkaan, jossa mukaan otettiin useampi voimahyökkääjä- ja/tai duunarityyppi teräväisten ja kumppanien sijaan.
 
Viimeksi muokattu:
Jälkiviisas teoria pelitavallisten havaintojen perusteella:

Ilmeisesti Erkan ja leijonien pelitavallinen evoluutio mm-turnauksen aikana suunniteltiin rakentuvaksi niin, että alussa lähdetään kiskomaan aina puhtaasti pystyyn, ja opetellaan "reagoimaan" ketjukavereiden kanssa, ja sitten aletaan pikkuhiljaa lisäämään kiekkokontrollia jos sitä tarvitaan. Tällä tähdättiin siihen, että kun pelataan ratkaisuotteluita Kanadaa / Ruotsia / Venäjää vastaan, niin Suomi ei enää pyri puolustamaan ensisijaisesti pelin virtausta hallitsemalla, joka osaltaan tappaa tunnetta, vaan pyrkii ensisijaisesti ylläpitämään tunnetasoa jolla voitetaan kaksinkamppailuja, ja toissijaisesti pitämään kiekkoa.

Turnauksen alkupuolella pystyyn kiskominen aiheutti sen että vastustaja pääsi kontrolloimaan pelin virtausta liikaa, joka tarkoittaa sitä, että Latviat ja kumppanit, ja varsinkin Venäjä ensimmäisen pelin ensimmäisessä erässä, saivat peliä valtaa päätttää milloin ja miten he Suomea vastaan hyökkäävät ja puolustavat. Selkeä käännekohta tapahtui sitten ensimmäisen Venäjä-pelin aikana, jolloin Venäjän hallittua 10 minuuttia ja jo käytännössä ratkaistua pelin Suomi lakkasi roiskimasta ja alkoi ottaa peliinsä myös kiekonhallinnallisia ja tilaa tekeviä elementtejä.

Ratkaisupelit näyttivät, että yhtä lailla kun Suomi on pärjännyt kontrolloimalla kiekkoa ja hallitsemalla laukaisutilastoja viivelähtöjen ja kulmapelien kautta, niin voidaan pärjätä myös valitsemalla kisoihin liikkuva kahden suunnan haalariosasto joka terrierinä roikkuu vastustajan lahkeessa sen verran ettei vastustaja saa liikaa maaleja meidän maalilla seisovalle maailman top3-veskarille, kuka se ikinä kulloinkin onkaan, vaan ainoastaan rummuttaa sen kuumaksi.

Nyt kun Venäjä ja Kanada on saanut kopioitua Suomen tilan tekemiseen ja virtauksen kontrollointiin perustuvan hyökkäyspelin, niin proffan nappulat ovatkin jo siirtyneet uuteen shakki-tilanteeseen jossa jätön jättöjä selkä suorana hakevat vastustajat saavatkin lahkeeseen sen terrierin jolla tunnetaso on kovempi, mutta jonka seurajoukkueissaan ammatikseen peliä rytmittävältä pakistolta onnistuu tarvittaessa myös pelin rytmittäminen sen verran ettei virtauskaan ole täysin vastustajan päätettävissä.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
... Selkeä käännekohta tapahtui sitten ensimmäisen Venäjä-pelin aikana, jolloin Venäjän hallittua 10 minuuttia ja jo käytännössä ratkaistua pelin Suomi lakkasi roiskimasta ja alkoi ottaa peliinsä myös kiekonhallinnallisia ja tilaa tekeviä elementtejä...

Tuossa kohtaa Venäjä rauhoitti peliään ja päästi Suomen mukaan, syy ja seuraus menee päinvastoin mitä väität.

Minusta Suomi pelasi samalla pelitavalla läpi turnauksen, joukkueen peli vaan kehittyi ja oikeita ratkaisuja alkoi tulemaan.
 
Tuossa kohtaa Venäjä rauhoitti peliään ja päästi Suomen mukaan, syy ja seuraus menee päinvastoin mitä väität.

Tämänhän jo todistin kerran sinulle vääräksi esittelemällä nämä pelitilanteet yksi kerrallaan kuvien kera. Mutta kai se otanta siinä oli sitten niin pieni kuten sanoit. Kumma vaan että samasta otannasta voidaan kuitenkin tehdä näitä muita johtopäätöksiä.

Minusta Suomi pelasi samalla pelitavalla läpi turnauksen, joukkueen peli vaan kehittyi ja oikeita ratkaisuja alkoi tulemaan.
No.. kysytäänpä sitten niin, että oliko Latviankin karvaus avausottelussa mielestäsi niin aggressiivista, että "Suomi ei päässyt mukaan", kun ei Suomi viiveellä siinäkään lähtenyt, vai olisikohan Suomen pelitapa muuttunut samaan tyyliin karvaavien Latvian ja Saksan matsien välillä, niin että ensin mainitussa pelattiin selvää pystysuunnan kiekkoa ja viimeksi mainitussa selvää kontrollikiekkoa kuten siffan tilastoista voisi päätellä.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
...No.. kysytäänpä sitten niin, että oliko Latviankin karvaus avausottelussa mielestäsi niin aggressiivista, että "Suomi ei päässyt mukaan", kun ei Suomi viiveellä siinäkään lähtenyt, vai olisikohan Suomen pelitapa muuttunut samaan tyyliin karvaavien Latvian ja Saksan matsien välillä, niin että ensin mainitussa pelattiin selvää pystysuunnan kiekkoa ja viimeksi mainitussa selvää kontrollikiekkoa kuten siffan tilastoista voisi päätellä.

Latvia peli oli turnauksen ensimmäinen peli, jossa varsinkin ensikertalaiset arkailivat pelaamisen kanssa. Kun turnaus eteni, pelaajat vapautuivat, kentälliset löytyivät ja pelitapakin otti tarvittavat napsut oikeaan suuntaan.

Kuten alkuturnauksen aikana sanoin, joukkue tarvitsi jonkin verran hidastamista ja selkää hosumisen vähentämistä. Suurin ero turnauksen alun ja lopun välillä oli keskialueen ylittämisessä ja hyökkäysten rytmittämisessä. Alku turnauksessa kohellettiin liikaa keskialueella ja päätykiekkoihin ei oltu menossa rintamana, tämä muuttui turnauksen loppua kohden. Puolustuspelaaminen ja avaaminen oli kohtuullisessa kuosissa alusta lähtien.
 
Eli mielestäsi
- Avausottelussa Latviaa vastaan ei rytmitetty hyökkäyksiä koska arkailtiin
- Toisen ottelun ensimmäisessä erässä Venäjää vastaan ei rytmitetty hyökkäyksiä, koska Venäjä ei antanut "Suomen tulla peliin mukaan"
- Kolmannessa Saksa-ottelussa rytmitettiin, koska Saksa antoi "tulla peliin mukaan" kuten Latviakin, eikä kokematon joukkue enää arkaillut Latvia-ottelun tapaan
- Pelitapa oli kuitenkin kaikissa otteluissa samanlainen

Selvä.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Eli mielestäsi
- Avausottelussa Latviaa vastaan ei rytmitetty hyökkäyksiä koska arkailtiin
- Toisen ottelun ensimmäisessä erässä Venäjää vastaan ei rytmitetty hyökkäyksiä, koska Venäjä ei antanut "Suomen tulla peliin mukaan"
- Kolmannessa Saksa-ottelussa rytmitettiin, koska Saksa antoi "tulla peliin mukaan" kuten Latviakin, eikä kokematon joukkue enää arkaillut Latvia-ottelun tapaan
- Pelitapa oli kuitenkin kaikissa otteluissa samanlainen

Selvä.

Itseasiassa suurinpiirtein näin.

- Latvia pelissä peli oli arkaa, koohotettiin menemään.
- Venäjä tuli kymmenen ensimmäistä minuuttia päälle kuin viitapiru, Suomen kokematon joukkue jäi jyrän alle.
- Saksa oli heikko, Suomelle jäi tilaa.
- Pelitapa oli käytännössä sama, nopeasti pyrittiin lähtemään. Hidastukset lisääntyivät, keskialueen ylittäminen selkeni kun joukkue sai varmuutta.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös