Yksin kotona pitkästä aikaa perjantai-iltana niin mitäpä sitä mies muuta tekeekään kuin ottaa ruutuvihon käsiinsä ja tilastoi Helsingin paikalliskamppailun hyökkäyspeliä. Luvassa oli lähtökohtaisesti kahden kiekkokontrolliin luottavan joukkueen peli, jossa varmasti tiiviisti otetaan vastaan vastustajan hyökkäyksiä. Etenkin Jokereilta odotin tällaista peliä. Tilastoin matsista 5vs.5 -pelistä sen kuinka monta kaistaa joukkueilla oli käytössä hyökkäysalueelle tultaessa (0,1-2 vai 3 kaistaa) ja tuliko tämän jälkeen päätykiekko, kulmapeli, suorahyökkäys vai kiekonmenetys?
Näistä kaikki muut lienevät ihan selviä juttuja, joten avataan lähinnä mitä tässä tilastoinnissa tarkoittavat käsitteet "0 kaistaa" ja "suorahyökkäys". "0 kaistaa" tarkoittaa, että kiekon ylittäessä hyökkäyssinisen, hyökkäävän joukkueen pelaajista kukaan ei ollut menossa hyökkäysalueelle. "Suorahyökkäys" tarkoittaa, että hyökkäys ei ajautunut kulmauksiin vaan heti siniviivan jälkeen päästään laukomaan tai laukaisupaikalle. Sitä tilasto ei kerro esim. meneekö veto lopulta perille.
Lisäksi on todettava, että ihan täysin aukotonta tilastointia ei pysty telkkarin välityksellä tekemään, koska kuvasta ei aina näe onko jossain alakulmassa esim. laitahyökkääjä viilettämässä hyökkäysalueelle. Tarkistin kuitenkin tilanteita uudestaan ja aika hyvin näiden pitäisi vastata pelin kulkua.
Tässä tilastot siitä kuinka monta kaistaa joukkueilla oli käytössä hyökkäysalueelle tultaessa:
Jokerit
1 % hyökkäyksistä oli 0 kaistaa käytössä
43 % hyökkäyksistä oli 1-2 kaistaa käytössä
56 % hyökkäyksistä oli 3 kaistaa käytössä
HIFK
5 % hyökkäyksistä oli 0 kaistaa käytössä
59 % hyökkäyksistä oli 1-2 kaistaa käytössä
36 % hyökkäyksistä oli 3 kaistaa käytössä
Johtopäätökset:
1. Jokereiden hyökkäyksiinlähtöjen rakenteen voisi sanoa olevan siltä osin kunnossa, että se sai yli puoleen hyökkäyksistä kaikki kolme kaistaa käyttöönsä. HIFK antoi tänään paikoin Jokereiden tulla aika rauhassa punaviivalle asti, jolloin Jokerit sai monesti ne kolme kaistaa käyttöönsä.
Toisaalta Jokerit oli kuitenkin (kuten siffa aivan oikein havaitsi) nopeuttanut hyökkäyksiinlähtöjään, mikä sekoitti hyökkäysalueelle tulemista. Puskettiin nopeasti ylös sellaisissa paikoissa, joissa olisi ennen varmasti esim. palautettu kiekko tai otettu viivelähtö ja näin kerätty viisikkoa kasaan. Tällaisia tilanteita oli esim. vaihdot, joissa olisi varmastikin normaalisti otettu viivelähtö ja tehty vaihto, mutta nyt lähdettiin hyökkäämään alivoimaisenakin osan mennessä vaihtoon.
2. HIFK:sta mulla ei jäänyt yhtä selkeetä kuvaa kuin Jokereista. Ehkä se oli sitä MotherNatureHockeyta. HIFK käytti ainakin hyökkäyksiinlähdöissä Jokereita monipuolisempaa valikoimaa eli siellä oli mukana myös viivelähtöjä. Tilastojen perusteella HIFK:n hyökkäyksiinlähdöt eivät tuottaneet kolmen kaistan hyökkäyksiä yhtä paljon kuin Jokereiden.
Ehkä tämä em. johtui siitä Köllinkin studiossa esiinnostamalle seikalle, että HIFK pyrki pelaamaan kiekon laiturille vauhtiin, joka pelaa sen syvälle sisään ja pyrkii sieltä pelaamaan nopeasti maalille. Samaan aikaan kuitenkaan kahdella muulla kaistalla ei ollut miestä menemässä sisään kohti maalia vaan monesti vain toisella kaistalla ja kolmas hyökkääjä tulee ikään kuin vähän toisessa aallossa sisään tai jää kyttäämään viivalle miten tilanne kehittyy. Jotain tämän suuntaista siellä ehkä oli hakusessa, minkä takia tuo HIFK:n 3 kaistan lukema jäi Jokereita pienemmäksi.
Tässä sitten yhteenveto mihin nämä hyökkäysalueelle tulemiset päättyivät:
Jokerit
43 % hyökkäyksistä päättyi päätykiekkoon
18 % hyökkäyksistä päättyi kulmapeliin
25 % hyökkäyksistä päättyi suoraan hyökkäykseen
15 % hyökkäyksistä päättyi kiekon menetykseen
HIFK
44 % hyökkäyksistä päättyi päätykiekkoon
16 % hyökkäyksistä päättyi kulmapeliin
32 % hyökkäyksistä päättyi suoraan hyökkäykseen
7 % hyökkäyksistä päättyi kiekon menetykseen
Johtopäätökset:
1. Ottelu oli melkoisen puuduttavaa päätykiekon kylvämistä molemmilta jengeiltä. Hyökkäysalueelle tultiin lähes puolessa tapauksista turvallisesti päätykiekon avulla. Molemmat jengit antoivat paikoin vastustajan rauhassa tulla punaviivan tuntumaan, jossa oli sumppu vastassa. Tähän reagoitiin lähinnä riskittömästi päätykiekolla. Jokerit oli myös nopeuttanut hyökkäyksiinlähtöjään, mikä tuotti paikoin turhaa puskemista ja päätykiekkojen heittämistä.
2. Nämä suoratkaan hyökkäykset eivät juuri olleet mitään ylivoimahyökkäyksiä tai tuottaneet erityisen laadukkaita maalintekopaikkoja. Molemmat joukkueet puolustivat hyvin keskustaa ja etenkin HIFK myös maalinedustaa. No yksi selvä nukahtaminen siellä maalinedustalla kävi ja Ben-Amor pääsi iskemään Jokereiden ainokaisen. Yllättäen sekin tilanne syntyi päätykiekosta, jonka Jokerit vei puhtaasti.