Mainos

Pelitapakeskustelu

  • 620 947
  • 4 198

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Tässä kohtaa olemme täysin erimieltä. Molemmat joukkueet vetäytyivät nopeasti puolustusasemiin, aktiivinen karvaus edellyttää voimaa jaloissa. Tämä loi tilaa puolustukseen, jolloin helpointa oli palauttaa. Kun puhutaan kahdesta taktisesti loistavasta joukkueesta, niin laidan kautta lyöminen tuntuisi hyvin erikoiselta ratkaisulta.

Niin mutta nyt puhuttiin väsyneenä pelaamisesta. Jos tarkoitat Tapparan pelikirjaa niin se ei käytännössä koskaan karvannut aktiivisesti, joten lienee hyvin tietoinen valinta Ässiltä murtaa keskialuetta rintamahyökkäyksillä.

Mutta kuitenkin, viiveellä ja hitaasti lähdettäessä yksi hyökkäys sisältää monta liikkuvaa osaa, eikä se ole helpoin tapa pelata, varsinkaan väsyneenä.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
...Mutta kuitenkin, viiveellä ja hitaasti lähdettäessä yksi hyökkäys sisältää monta liikkuvaa osaa, eikä se ole helpoin tapa pelata, varsinkaan väsyneenä.

Mutta palautuksessa ja hitaan lähdön valinnassa ei ole montaa liikkuvaa osaa, annat vain helpon syötön. Sen sijaan nopeassa pystysuunnan avauksessa on enemmän liikkuvia osia. Pitää päättää nopeasti kannattaako yritys, voiko tulla vastahyökkäys jne.
 

Wäinö#16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Ducks, Red Wings, Griffins
Ilman mitään sisäpiiritietoa ja ihan näin jääkiekon katsojana, niin olihan minusta aika selvää, että Ässien pelitapa oli huomattavasti kuluttavampi kuin Tapparalla ja nimenomaan tämän karvauksen ja prässipelin osalta. Minusta on selvää, että jossain vaiheessa bensa loppuu tällä pelitavalla ja tällöin on hyvä olla jotain muutakin takataskussa.

Kevään MM-kisoissa Sveitsillä oli hivenen vastaava tapa karvata ja prässätä ja se toimikin aivan loistavasti aina finaaliin saakka. Finaalissa kuitenkin tuntui, että bensa oli jo vähän vähissä ja Ruotsi pääsi tulemaan prässin alta melko kontrolloidusti, eikä Sveitsillä ollut enää takataskussa toista laadukasta pelitapaa toisin kuin Ässillä.

Kaikki kunnia siffalle ja muille tilastoijille, mutta alkaa tuntumaan, että hommassa tehdään hirveä määrä työtä, josta ei saada kuitenkaan lopulta hirveästi mitään irti. Kannattaako tätä tilastointia ylipäänsä tehdä ja mikä sen tarkoitus oikein on? Monenlaisella pelitavalla voi kuitenkin menestyä ja kaikki on kiinni tekemisen laadusta, ei pelitavasta sinänsä itsessään. Tiettyjä trendejä varmasti saadaa esille, mutta ne huomaa kyllä ilman numeraalisiakin lukuja.

Suurin hyöty siitä varmasti saataisiin, kun seurataan vain yhtä tiettyä joukkuetta ja sen pelin kehittymistä. Tällöin tilastotkin asettuvat järkevään kontekstiin. Ja edelleen peräänkuulutan ykkösluokan maalipaikkojen tilastointia. Kaikki pelitavat kai kuitenkin pyrkivät maksimoimaan omat paikat ja minimoimaan vastustajan paikat.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Mutta palautuksessa ja hitaan lähdön valinnassa ei ole montaa liikkuvaa osaa, annat vain helpon syötön. Sen sijaan nopeassa pystysuunnan avauksessa on enemmän liikkuvia osia. Pitää päättää nopeasti kannattaako yritys, voiko tulla vastahyökkäys jne.

Hitaassa lähdössä on jo kolme syöttöä vähintään, viiveelläkin ainakin kaksi. Ja samaan aikaan vaaditaan, että hyökkääjät koko ajan kelaavat vauhtia, muuten seistään koko päivä omalla alueella.

Siksi en ymmärrä logiikkaasi. Siinähän hyökätään koko ajan täyttä viisikkoa vastaan. Jos pelaaja tekee keskialueella vaihdon lopulla väsyneenä ratkaisun, niin väitän, että kiekkoa lyödään useimmiten päätyyn ellei pelikirja/valmentaja/taktiikka nimenomaan vaadi, että AINA pelataan alas jotta kiekkokontrolli säilyy.

Puolustusalueella väsyneenä alaspäin pelaaminen sitten onkin jo käytännössä aina pelikirjan määräämä teko, sillä se sotii taas jääkiekon "logiikkaa" vastaan. En usko, että yksikään joukkue väsymyksestä johtuen tuohon pyrkisi, sehän olisi lähinnä omaan jalkaan ampumista, sikäli kun siihen ei olisi valmistauduttu.

Mutta fysiikka toki voi näytellä sitä roolia, että halutaan aina tuore viisikko hyökkäysvuorolle kehiin. En siltikään osta logiikkaa, että kiekkokontrollitekoja lisättäisiin vain väsymyksestä johtuen.
 

Wäinö#16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Ducks, Red Wings, Griffins
Mutta fysiikka toki voi näytellä sitä roolia, että halutaan aina tuore viisikko hyökkäysvuorolle kehiin. En siltikään osta logiikkaa, että kiekkokontrollitekoja lisättäisiin vain väsymyksestä johtuen.

Minusta kysymys on siitä, että mikä on vaihtoehto sille pelitavalle, jossa karvataan koko ajan agressiivisesti päätylaidasta asti. Koska jos karvausta ei jakseta toteuttaa koko ajan laadukkasti ollaan kusessa ja taitava vastustaja tulee kiekottelemalla karvaajista ohi kuten kävi Sveitsille MM-finaalissa.
Tällöin on hyvä olla myös toinen passiivisempi pelitapa, joka perustuu sitten enemmään omaan kiekolliseen peliin ja siihen, että peliä pyöritetään enemmän myös omalla alueella.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
...Mutta fysiikka toki voi näytellä sitä roolia, että halutaan aina tuore viisikko hyökkäysvuorolle kehiin. En siltikään osta logiikkaa, että kiekkokontrollitekoja lisättäisiin vain väsymyksestä johtuen.

Joukkueella on pelitapa, joka sisältää erilaisia vaihtoehtoja. Nopeasti ylöspäin lähteminen on aina riskialttiimpaa kuin palauttaminen. Ja nyt kyse on kiekollisen pelaajan yhdestä valinnasta, ei siitä miten monta syöttöä hitaassa lähdössä on. Kiekollinen pelaaja tekee ratkaisun, onko mahdollisuus nopeaan vai mennääkö hitaalla.

Väsyneenä nopeaan lähtemisen mahdollisuudet vähenevät, koska kentällinen ei pysty kääntämään peliä tarpeeksi nopeasti. Tällöin hyvä pelaaja tekee seuraavan valinnan eli palauttaa omiin.

Ja totta kai on kysymys valmentajan ohjeistamasta pelitavasta, johon kuuluu useampia vaihtoehtoja. Siinä mielessä voidaan puhua valmentajan ohjeistamasta pelitavasta. Kentällä tilanteet kuitenkin tunnistaa pelaajat ja kun pelaajat väsyvät, mahdollisuudet ja uskallus nopeeseen kääntämiseen vähenee.
 

P.Sihvonen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ei ole. Antaa urheilun näyttää, kuka kulloinkin on
Ettei tämä keskustelu "väsymisen ja sitä mukaa pystysuunnan pelitekovalintojen ja kiekkokontrollitekovalintojen suhteen" karkaa liikaa realismista, on sanottava, että "väsyminen" ohjaa aivan vain marginaalisesti noita valintoja, jos ollenkaan.

Esimerkiksi Ässien ja Tapparan finaalisarjan osalta päävalmentaja Karri Kivi sanoi kategroisen jyrkästi, ettei väsymisillä ollut mitään vaikutusta hänen tekemiinsä pelisuunnitelmiin ja niiden muutoksiin sarjan sisällä. Kivi sanoi asian erityisen painokkaasti.

Muutokset liittyivät, Kiven mukaan, lähinnä siihen, miten Tappara pelasi. Kun Tappara paineisti, Ässät tuli alta pois nopeammin. Kun Tappara ohjasi keskialueelta, Ässät tuli enemmän viiveellä, hidastamalla ja palauttamalla.

Väsymisen kanssa pelisuunnielmien muutoksilla ei ollut Ässien osalta mitään tekemistä.

Johtava
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Minusta kysymys on siitä, että mikä on vaihtoehto sille pelitavalle, jossa karvataan koko ajan agressiivisesti päätylaidasta asti. Koska jos karvausta ei jakseta toteuttaa koko ajan laadukkasti ollaan kusessa ja taitava vastustaja tulee kiekottelemalla karvaajista ohi kuten kävi Sveitsille MM-finaalissa.
Tällöin on hyvä olla myös toinen passiivisempi pelitapa, joka perustuu sitten enemmään omaan kiekolliseen peliin ja siihen, että peliä pyöritetään enemmän myös omalla alueella.

Minusta varsinaista prässipeliä ei pystykään toteuttamaan koko peliaikaa. Ja oikeastaan tämä modernin jääkiekon ydin on juuri tuossa, että peliin tuodaan lisää variaatioita kiekkokontrollin muodossa, näitä tilanteita varten.

Toisaalta, karvaaminenhan on puolustuspelaamista, kuten on myös kiekonhallinta. Näin tehdään valinta sekä hyökkäys- että puolustuspelin suhteen.

Itse en esimerkiksi prässiä käyttäisi kuin täsmäaseena tarkkoin valittuna hetkenä. Se voi olla ottelun alussa ns. yllätyselementti tai pelin kulkiessa suotuisasti jo väsyneen vastustajan pakottaminen virheisiin ja helppoihin kiekonmenetyksiin. Viimeinen ja usein epätoivoinen keino on lisätä sitä tappioasemassa.

Prässääminen on myös keino kääntää pelin virtaus itselle suotuisaksi jatkoa ajatellen, edellyttäen taas, että oma peruspelaaminen on riittävän korkealla tasolla ja pystyy tuota ylläpitämään.

Wäinö#16 kirjoitti:
Ilman mitään sisäpiiritietoa ja ihan näin jääkiekon katsojana, niin olihan minusta aika selvää, että Ässien pelitapa oli huomattavasti kuluttavampi kuin Tapparalla ja nimenomaan tämän karvauksen ja prässipelin osalta. Minusta on selvää, että jossain vaiheessa bensa loppuu tällä pelitavalla ja tällöin on hyvä olla jotain muutakin takataskussa.

No huomattavaa on se, että Ässät paineisti voimakkaasti ainoastaan Porin otteluissa sekä ensimmäisen finaalin alussa. Tappara pyrki aina pitkiin kulmapeleihin jotka ovat myös väsyttäviä, joten en koe, että tässä suhteessa ero olisi ollut niin merkittävä.

Paljoltihan aggressiivinen karvaaminen ja sen kuluttava vaikutus liittyy jo koko viisikon toimintaan, kyllä, omalla alueella. Tämä sen vuoksi, että oikein pelatut rintamahyökkäykset tuottavat kiihtyvän keskialueen ja vähentävät ns. matkan luistelemista. Eli tavallaan päästään jo liu'ulla päätykiekkoihin kiinni.

Wäinö#16 kirjoitti:
Kevään MM-kisoissa Sveitsillä oli hivenen vastaava tapa karvata ja prässätä ja se toimikin aivan loistavasti aina finaaliin saakka. Finaalissa kuitenkin tuntui, että bensa oli jo vähän vähissä ja Ruotsi pääsi tulemaan prässin alta melko kontrolloidusti, eikä Sveitsillä ollut enää takataskussa toista laadukasta pelitapaa toisin kuin Ässillä.

Nimenomaan Ruotsilla on enemmän variaatiota pelissään. Eikä Ässilläkään välttämättä siis kahta erilaista pelitapaa ollut, vaan painotukset vaihtelivat, kuten mm. Meidän pelin filosofiassa tapahtuu.

Siinähän toteutuu juuri se pelitilanteisiin reagoimisen ajatus.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Ettei tämä keskustelu "väsymisen ja sitä mukaa pystysuunnan pelitekovalintojen ja kiekkokontrollitekovalintojen suhteen" karkaa liikaa realismista, on sanottava, että "väsyminen" ohjaa aivan vain marginaalisesti noita valintoja, jos ollenkaan...

Väsymys ohjaa pelaajan valintoja kentällä jokaisessa vaihdossa. Me nimenomaan keskustelemme marginaalisista asioista, joista jossain vaiheessa kevättä tehtiin voimakkaita johtopäätöksiä.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Joukkueella on pelitapa, joka sisältää erilaisia vaihtoehtoja. Nopeasti ylöspäin lähteminen on aina riskialttiimpaa kuin palauttaminen. Ja nyt kyse on kiekollisen pelaajan yhdestä valinnasta, ei siitä miten monta syöttöä hitaassa lähdössä on. Kiekollinen pelaaja tekee ratkaisun, onko mahdollisuus nopeaan vai mennääkö hitaalla.

Väsynyt joukkue ei pääse edes noihin nopeisiin hyökkäyksiin, vaan todellakin vain purkaa ja puolustaa, se on helpointa jääkiekkoa. Kiekollinen pelaajakin tekee ratkaisun lähinnä intuitiolla noissa tilanteissa, pelikirjasta riippuen.

Olen kuitenkin varsinaisesta asiasta sitä mieltä, että kontrollitekoja ei lisätä väsymyksen vuoksi vaan ihan muista syistä.
 
Suosikkijoukkue
Kalpa
Soitan vielä P.Kaukorannalle tämän kysymyksen tiimoilta. Olisi kovin outoa, jos valmentajat olisivat olleet eri kannalla tässä kuvitellussa "väsymisessä".

Onko tähän jo saatu varmistus P.Kaukorannalta?

NHL-havaintosi osalta pääsen heti kiinni jännään asiaan. Tre Kronorin epäpelivalmentaja Per Mårts yritti ajaa ruotsalaisille uutta pohjoisamerikkalais-ruotsalaista pelitapaa, jossa pyritään pelaamaan hyökkäykset koko ajan maalia kohti. On jännittävää havaita, ettei sellaista pelitapaa välttämättä ole edes olemassa ainakaan NHL:n huippupeleissä...

Olen ymmälläni tämmöisistä väittämistä. Koko minun ikäni ajan, Pohjois-Amerikkalaisen jääkiekkon tunnusomaisin piirre Eurooppaan verrattuna on ollut kiekon lyöminen päätyyn. Suoria hyökkäyksiä suorittavat tehokkaasti silloin kun tilanne sen suo.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Boston ratkaisi 1. konferenssifinaaliottelun (3-0) Pittsburghia vastaan 3. erässä tekemällä 2 maalia. Bostonin HVP-luvut 3. erässä olivat 3+2+5=10. Kaksi ensimmäistä erää Boston pelasi puhdasta nopeaa, pystysuunnan jääkiekkoa, HVP niissä yhteensä 0+0+1=1. Eli, kyllä NHL:ssäkin pelitapaa muutetaan kesken ottelua. Boston pelasi 3. erässä hyökkäyspäätyyn päätykiekoilla 19 kertaa, joista Pittsburghin puolustus korjasi pois 17 päätykiekkoa ja vain 2 kertaa Boston pääsi päätykiekkoihin käsiksi. Suoraan maalia kohti suuntautuvia hyökkäyksiä oli Bostonilla 3. erässä 8 kertaa, joista se pääsi pyörittämään hyökkäysalueella 3 kertaa. Päätykiekkojen ja suorien maalia kohti tehtyjen hyökkäyksien suhde Bostonilla oli 3. erässä 70%/30%. Kahdessa ensimmäisessä erässä suhde oli 48%/52%, joten tässäkin suhteessa Boston teki selvän pelitapamuutoksen 3. erään.
 

P.Sihvonen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ei ole. Antaa urheilun näyttää, kuka kulloinkin on
Onko jääkiekko sittenkin pelikirjapeli?

Boston ratkaisi 1. konferenssifinaaliottelun (3-0) Pittsburghia vastaan 3. erässä tekemällä 2 maalia. Bostonin HVP-luvut 3. erässä olivat 3+2+5=10. Kaksi ensimmäistä erää Boston pelasi puhdasta nopeaa, pystysuunnan jääkiekkoa, HVP niissä yhteensä 0+0+1=1. Eli, kyllä NHL:ssäkin pelitapaa muutetaan kesken ottelua. Boston pelasi 3. erässä hyökkäyspäätyyn päätykiekoilla 19 kertaa, joista Pittsburghin puolustus korjasi pois 17 päätykiekkoa ja vain 2 kertaa Boston pääsi päätykiekkoihin käsiksi. Suoraan maalia kohti suuntautuvia hyökkäyksiä oli Bostonilla 3. erässä 8 kertaa, joista se pääsi pyörittämään hyökkäysalueella 3 kertaa. Päätykiekkojen ja suorien maalia kohti tehtyjen hyökkäyksien suhde Bostonilla oli 3. erässä 70%/30%. Kahdessa ensimmäisessä erässä suhde oli 48%/52%, joten tässäkin suhteessa Boston teki selvän pelitapamuutoksen 3. erään.

Näyttäisi siltä, että jääkiekkoilun pelitapoihin liittyvä seuraava olennaisin kysymys on, hyökätäkö suorat hyökkäykset maalia kohti vai pelatako kuljettamalla sisään ja pyrkiä kulmapeliin vai pelatako päätykiekko ja tyytyä siihen, että kiekko päätyy enimmäkseen vastustajalle.

Meillä Suomessa on keskustelua herättänyt Meidän Pelin viivelähdöt. Monien maun mukaan viivelähdöt tappavat pelistä intesiteetin.

Hurjempi juttu mielestäni on tämä NHL:n suuntaus, jossa suurin osa hyökkäyksistä tunnutaan päättävän niin, että ei sitten hyökätäkään - vaan annetaan kiekko suosiolla (päätykiekkona) vastustajalle.

Sikäli viivelähtö on dynaamisempi juttu kuin tämä NHL:n peruspelitapa pelata päätykiekkoja, että viivelähdön tavoitteena on suora hyökkäys maalia kohti tai sellainen päätykiekko, josta seuraa Pystysuunnan Jääkiekkoa useammin kulmapeli.

Laskujemme mukaan viivelähtöpelaaminen johtaa dynaamiseen ja kaksinkamppailuvoittoiseen jääkiekkoon verrattuna Pystysuunnan Jääkiekkoon. Tämä on on yllättävä ja väistämätön johtopäätös, kun peliä tilastoidaan ja analysoidaan sapluunalla N + PN + H + V + P + SH-m/kp + SV-m/kp + PK-m/kp.

Ja se on mukava huomata, että jääkiekko on sittenkin pelikirjapeli. Muutama vuosi sitten vielä väitettiin, ettei jääkiekossa ole mitään pelikirjoja. Rohkeimmat väittivät, ettei jalkapallossa ole mitään pelikirjoja. Nyt kaikille on käynyt selväksi, että niin jääkiekko kuin jalkapallokin ovat voimakkaasti pelikirjapelejä. Tottahan ovat! Samoin kuin koripallo, lentopallo ja etenkin jenkkifutis.

Tässäkään pelitapakeskusteluketjussa kai enää unisinkaan ei väitä, ettei jääkiekko ole pelikirjapeli?

Ja se vielä, että jatkossa huomiota kannattaa pelitavallisesti kiinnittää siihen, että jos pelataan suora hyökkäys kohti maalia ja saadaan siitä aikaiseksi laukaus suoraan syötöstä, niin päätyykö kiekko hyökkäävälle vai puolustavalle osapuolelle? Pieni syöttö sivuun ja laukaus siitä saattaa olla olla se tekijä, joka pitää yhä yllä suoran hyökkäyksen dynaamisuutta ja kannattavuutta jääkiekossa. Nimittäin se syöttö on se tekijä, joka kavahduttaa puolustusta niin, että syntyvän irtokiekon saattaa poimia hyökkäävä osapuoli.

Johtava
 
Viimeksi muokattu:

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
Eli, kyllä NHL:ssäkin pelitapaa muutetaan kesken ottelua.

Tämä on totta ja olen siitä kirjoittanut useita vuosia teille "epäilijöille." Mukava huomata että NHL-kiekko tunnustetaan tässä keskustelussa monipuoliseksi pelikirjapeliksi ja huomataan, että vivahteita on paljon enemmän kuin pitkä päätyyn ja ukot perään.

P.Sihvonen kirjoittaa yläpuolella viiveähdöistä NHL:ssä (joita on aiempia vuosia enemmän) kuin myös suorista hyökkäyksistä kohti maalia. Mutta tässä ei ole kyse yksin pelitavasta.

NHL:n suhteen kannattaa aina muistaa se, että kenttä on merkittävästi eurooppalaista kenttää kapeampi. Vähintään yhtä iso merkitys on sillä, että keskialuetta supistettiin NHL:ssä ja sen ero eurooppalaiseen keskialueeseen on noin 5-6 metriä. Toisin sanoen, Pohjois-Amerikassa siniviivoja siirrettiin lähemmäksi toisiaan ja samalla kulmapelin, ylivoimapelin ja ylipäätään hyökkäämisen ja puolustamisen merkitys muuttui. Tämä taas asettaa erilaisia haasteita pelitavalla kuin sinänsä leveässä, mutta hyökkäys-/puolustusalueeltaan oleellisesti vähemmän syvässä eurooppalaiskaukalossa.

Sen takia Sihvosen vinkkaamasta suorasta hyökkäyksestä kohti maalia saadaan ainakin näkemäni perusteella hyvin erilaisia tuloksia SM-liigassa ja NHL:ssä. Kun hyökkäysalueella on NHL:ssä syvyyttä, se mahdollistaa laadultaan paremman ylivoimapelaamisen ja tehokkaamman kulmapelaamisen. Juuri tätä syvempää hyökkäysaluetta tarvittaisiin meilläkin (junnuista alkaen) jotta pelaajat oppisivat esimerkiksi laukomaan ja ajamaan maalille.
 

ufon_kaakao

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Sebastian Aho
Eikös Bostonin pelitapamuutos ollut ihan normaalia johdon suojelua? Riskien minimointia, ajankulutusta ja vastustajan hyökkäyksen häiritsemistä. Voiko edes sanoa, että Boston pärjäsi paremmin kolmannessa erässä koska se lisäsi HVP-tekoja vai pitäisikö sanoa, että Boston lisäsi HVP-tekoja koska se pärjäsi paremmin. Paransiko se edes, vai pelasiko Pittsburgh heikommin? Ainakin Bylsma totesi, että Penguins lipsui omasta pelistään loppua kohti. Iginla moitti kolmannen erän suoritusta. Ja btw. Malkin, yksi pelin dominoivista hahmoista oli ensimmäiset viisi minuuttia kolmatta erää poissa.
 

Rannari

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pata
Siffan viimeisen tilastoanalyysin perusteella oma käsitykseni vahvistui vain entisestään, vaikka joku muu tossa yritti asiaa toisin todistella. Mitä enemmän viivelähtöjä, sitä vähemmän suoria hyökkäyksiä kohti vastustajan maalia ainakin prosentuaalisesti, mutta väittäisin jopa että myöskin lukumääräisesti.Tilaston mukaan viivelähdöillä siis ajaudutaan enemmän nurkkiin pyörimään tai heitetään kiekko päätyyn, josta sen vastustaja noukkii pois. Noi ollaan ainakin ryhmittäydytty taas ottamaan viidellä hyökkäýstä vastaan. Näin sen ainakin tilastot aukottomasti osoittivat viime yön pelistä, jos en nyt aivan kuutamolla ole.
 

steepler

Jäsen
Suosikkijoukkue
chelsea, The Ohio State Buckeyes
Pittsburgh pelaa vähän ihmeellistä peliä mielestäni. He eivät varsinaisesti hyökkää, ainakaan kovin paljon, rintamahyökkäyksiä vaan yrittävät paljon pitkiä syöttöjä ja myös hitammissa hyökkäyksissä erityisesti yrittävät voittaa tilaa eteen pystysyötöillä.

Pakki esimerkiksi nostaa jalalla ja yrittää pystysyöttöllä syöttää vastustajan sinisellä pyöriville hyökkääjille, tämä on aika riskaapelia touhua koska jos syöttä menee poikki (ja tuollaiset syötöt trapin läpi omalta siniseltä vastustajan siniselle eivät ole erityisen helppoja) niin heti on pari hyökkääjää aivan ulkona tilanteesta eikä käytännössä mitään saumaa keretä takakarvaamaan. Boston sain useammankin vaarallisen vastahyökkäyksen tälläissä tilanteissa.
 

Wäinö#16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Ducks, Red Wings, Griffins
Seurasin itäisen konferenssin ensimmäistä finaaliottelua kerrankin hieman erilaisesta kulmasta. Toisin kuin suurin osa jääkiekkofaneista, en laskenutkaan joukkueiden viivelähtöjä, vaan päätin laskea joukkueiden tekemät maalit ja tehdä tästä johtopäätöksiä joukkueiden käyttämistä pelikirjoista. Suosittelen tätä tilastointimallia muillekin, sillä siihen tarvitaan vain kynää ja paperia ja ottelu tuntui heti huomattavasti mielenkiintoisemmalta kuin aiemmin.

Ottelun ensimmäisessä erässä Bostonin valmentaja Claude Julien oli käskyttänyt joukkueensa tekemään yhden maalin ja joukkue toteuttikin valmentajansa pelikirjaa täydellisesti. Nähtävästi Penguinsin päävalmentaja Dan Bylsma oli päättänyt lähteä otteluun sillä taktiikalla, ettei maaleja oikeastaan kannata tehdä ja myös Bylsman joukkue toteutti valmentajansa pelikirjaa täydellisesti ja onnistui säilyttämään puhtaan nollan maalisarakkeessaan.

Toiseen erään Julien oli huomannut Bylsman pelikirjan briljanttisuuden ja lähti pelaamaan samalla tavalla. Koska molemmat joukkueet ovat päässeet näinkin pitkälle, on molempien joukkueiden pelikirja jo perustasoltaan erinomainen. Ottelun toinen erä päättyikin huikeiden vaiheiden jälkeen 0-0.

Kolmannessa erässä Bylsma jatkoi joukkeensa kanssa edelleen pelikirjansa noudattamista pilkulleen ja joukkue onnistui pelaamaan jo kolmannen nollaerän putkeen. Huikeaa suorittamista, ei voi muuta sanoa. Bruinsin puolelta kolmas erä sitten jo lipesi vähän hurlumhein puolelle ja joukkueen ketsuppipullo aukesi apinoiden pudottua selästä ja joukkue teki peräti kaksi maalia. Pelikirjojen kannalta ottelu oli erittäin mielenkiintoinen, sillä jostain syystä Boston vähensi maalintekoa toiseen erään ja sitten taas kolmannessa erässä painoi kaasun pohjaan. Tämä vaatii vielä syvällisempää analyysia. Pittsburgh puolestaan onnistui pelaamaan koko ottelun samalla pelikirjalla.

Lopputulema on lähes yhtä yllättävä kuin Petteri Sihvosen erittäin yllättävä päätelmä lähes kymmenen vuoden analyytikon työn jäljiltä: jääkiekko on sittenkin pelikirjapeli.

Edit: Pyrkiessäni analysoimaan jälkikäteen videolta Bostonin kolmatta erää, huomasin, että myös tv-lähetyksessä on maalit merkitty lähes koko ajan ruudun ylälaitaan. Ne huomaa kyllä helposti kun vain malttaa seurata tarkasti. Tämä helpottaa kyllä huimasti meidän pelikirjafriikkien tilastointityötä, nyt voi kynän ja paperinkin jättää pois.
 
Viimeksi muokattu:

P.Sihvonen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ei ole. Antaa urheilun näyttää, kuka kulloinkin on
Peliä ymmärtämättömät nimimerkit

Seurasin itäisen konferenssin ensimmäistä finaaliottelua kerrankin hieman erilaisesta kulmasta. Toisin kuin suurin osa jääkiekkofaneista, en laskenutkaan joukkueiden viivelähtöjä, vaan päätin laskea joukkueiden tekemät maalit ja tehdä tästä johtopäätöksiä joukkueiden käyttämistä pelikirjoista. Suosittelen tätä tilastointimallia muillekin, sillä siihen tarvitaan vain kynää ja paperia ja ottelu tuntui heti huomattavasti mielenkiintoisemmalta kuin aiemmin.

Tämä on aivan uusi näkökulma Jatkoajan pelitapaketjuun. Johtavana analyytikkona olen hieman ymmälläni. Olenko väärässä, kun pohdin, että on peliä ymmärtäviä ja ei-ymmärtäviä nimimerkkejä?

NHL:ssä tuntuu olevan aivan keskiössä se, että eikö hyökätäkään maalia kohti, vaan kiskaistaan vain päätykiekko, jonka vastustajan pakit korjaavat haltuunsa?

Johtava, kaikin käytettävissä olevin mokomin
 

Sambody

Jäsen
Pittsburgh pelaa vähän ihmeellistä peliä mielestäni. He eivät varsinaisesti hyökkää, ainakaan kovin paljon, rintamahyökkäyksiä vaan yrittävät paljon pitkiä syöttöjä ja myös hitammissa hyökkäyksissä erityisesti yrittävät voittaa tilaa eteen pystysyötöillä.

Tuohan on ollut Penguinsille tunnusomaista jo tovin aikaa. Paljon Amerikkalais medioissa puhuttu ja ristitty Pensin "High-octane offense" perustuu tuohon välillä järkyttävillä viisikon väleillä pystyyn pelaamiseen. Paljon tuo taitaa olla seurausta tuosta aivan käsittömästä kattauksesta offensiivista yksilötaitoa, mikä tulee korostuneesti esiin, kun pitkän pystysyötön jälkeen Malkinit ja Crosbyt pääsevät huseeraamaan pakkeja vastaan. Toisaalta sitten se näkyy myös hieman halvalta näyttäneissä maaleissa omaan päähän.

Näin pienellä otannalla kuin itselläni on tämän vuoden pudotuspeleistä on vaikea syvemmin analysoida tuota pelitapaa, mutta viihdyttävää ja maalirikasta peliähän Pens pelaa. Tämän vuoden pudotuspelien saldo maalien osalta on 3,92 tehtyä ja 2,58 päästettyä per peli. Sinänsä virkistävää nähdä noin räikeä poikkeus perus pallopelien jargonista mitä kuvaa tuttu lausahdus vallan mainiosti.

"Offense sells tickets, defence wins championships"

Jokohan olisi parin vuoden tauon jälkeen hyökkäyspelaamisen vuoro nousta parrasvaloihin kivenkovan puolustuspelaamisen ollessa parin viime kauden Stanley Cup-voittajan "bread and butter".
 

ufon_kaakao

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Sebastian Aho
Valmentajien kommentit ensimmäisestä pelistä koskien taktiikkaa:

Bylsma:

"I think in probably the latter, I'd say, 35 minutes of the game, we got away a little bit from our execution," Bylsma said. "Brought pucks back, tried to make plays through the neutral zone. They had all five guys back. We weren't able to get through that. Got away from how we execute.

"Not so much our execution not working, we just got away from a lot of that trying to generate a scoring chance instead of executing the way we need to to get behind their defense and get into the offensive zone. They did a good job of that."


Julien:

"We got caught into a run-and-gun type of game," Boston coach Claude Julien said of the game's first period. "I think we all know we're not a team that does well in those run-and-gun games. In the third period, we settled down, played more of our game. I think that's why we spent more time in our own end and managed the puck better."


Yllä oleva tukee siffan HVP-analyysiä. Penguins puski Bruinsin puolustusmuuriin. Bruins sai pelin kontrollin. Bruinsin hyökkäyspeli sitten olikin kolmannessa juurikin vaan tuota P. Sihvosen esille nostamaa päädyn kautta pelaamista. Jatkuuko sama peli game 2:ssa, vai oliko tuo Bruinsilta vain johtoaseman suojelua ja Pensiltä kyvyttömyyttä reagoida siihen?
 

steepler

Jäsen
Suosikkijoukkue
chelsea, The Ohio State Buckeyes
T Paljon tuo taitaa olla seurausta tuosta aivan käsittömästä kattauksesta offensiivista yksilötaitoa, mikä tulee korostuneesti esiin, kun pitkän pystysyötön jälkeen Malkinit ja Crosbyt pääsevät huseeraamaan pakkeja vastaan.

No jaa, onhan Chicagollakin aika hyvää yksilötaitoa mutta silti pelaaminen on organisoitu ihan eri tavalla johon sisältyy lyhyillä etäisyyksillä eteneviä rintamahyökkäyksiä ja parempaa kiekkokontrollia omista lähdettäessä. Tämä näkyy siinä että runkosarjassa Chicago päästi vähiten maaleja ja teki toiseksi eniten Penguisin jälkeen, 5-5 pelissä tehtyjen maalien suhde päästettyisin oli paras ennen Pensiä.

Ei se siitä ole kiinni etteikö näitä pelaajia voisi peluuttaa eri tavalla. Toki en ole valmentaja mutta en näe mitään syytä miksei näillä pelaajilla voisi pelata eri tavalla (kuten esimerkiksi Chicagon tai Jukka Jalosen pelikirjalla) ja menestyä mahdollisesti vieläkin paremmin. Karrikoidusti voisi sanoa että jos Jukka Jalonen* valmentaisi näitä pelaajia niin jengi olisi aivan ylivoimainen. Todennäköisesti kyse on siitä että Bylsma osaa tämän jääkiekon valmentamisen ja sillä pelikirjalle mennään.

Bylsma tuossa kommentoi, tai antaa ymmärtää, että ei olisi pitänyt pelata läpi keskialueen. Tulkitsen tämän että hän tarkoitta juuri sitä kun yritettiin ikään kuin syöttää Bostonin läpi keksialueella josta tuli syötönkatkoja. Kysymys kuitenkin kuuluu onko Bylsman pelikirjassa alhaalta lähteviä kenttätasapainoisia rintamahyökkäyksiä? Ok en ole mikään Pens asiantuntija mutta kuitenkin joitain pelejä olen nähnyt eikä tälläisiä hyökkäyksiä kovin paljon ole viljelty (pääsääntöisesti Pens hyökkääminen on juuri ollut pitkien etäisyyksien hyökkäämistä joka ei hirveästi jätä muita vaihtoehtoja kuin hyökätä keskialueen läpi syöttämällä pystysyöttöjä). Eli mistä pelaajat muuta hyökkäämistä nyt kiskovat jos sitä aiemminkaan ei ole viljelty?

Muutenkin kannattaa ainakin jääkiekon kohdalla unohtaa tälläiset vanhan jargonit, jääkiekossa hyökkääminen on suorassa yhteydessä siihen miten puolustetaan, ei niitä voi enää erottaa jos koskaan on voinut. Tuo sanonta muutenkin liittyy enemmän jenkkifutikseen ja baseballiin joissa se pitää paremmin kutinsa, kun hyökkäyspelaaminen ei ole vastaavassa suhteessa(baseballissa erityisesti ei ole suhdetta lainkaan, muuta kuin mahdollinen henkinen paine) siihen miten puolustetaan.

edit. Jos haluaisi uuden jargonsanonnan keksiä, joka on lähempänä totuutta, niin voisi sanoa että, nopea kenttätasapainoton pitkillä etäisyyksillä hyökkääminen myy lippuja, mutta kenttätasapainoinen hyökkääminen joka johtaa hyvää puolustamiseen voittaa mestaruuksia. En jaksa englanniksi kääntää, no en pidätä hengitystä sen suhteen että tämä lause otetaan hokijargoniin mukaan.

Viihdyttävyys on tietenkin katsojan silmässä joten en yleisesti osaa ottaa siihen kantaa mikä on viihdyttää. Minä esimerkiksi pidän huomattavasti enemmän Chicagon pelaamisen katsomisesta.

*Tämä on pelitavallinen esimerkki, ei tarvitse kenenkään puuttua siihen että Jalosella olisi joku mahdollinen ongelma joka estäisi NHL:ssä valmentamisen.
 
Viimeksi muokattu:

Sambody

Jäsen
Pointti ei ollutkaan siinä, että tuo Pensin pelaaminen olisi optimaalinen pelitapa tuolle joukkueelle vaan siinä, että jollain perusteella Bylsma on tuohon pelitapaan päätynyt.

Onhan tuo puolustuksella kannu kotiin jargoni tosiaan vielä yleisempää Jefun puolella, mutta kyllä siihen vieläkin törmää lätkäpiireissäkin. Pitää se paikkaansa tai ei, niin kyllä sitä ihan omakohtaisestikkin voi todeta, että kahden viime kauden mestareista ensiksi mieleentuleva piirre oli jäätävän hyvin organisoitu puolustus yhdistettynä hyvään maalivahtipeliin. Varsinkin viime vuoden finaalit olivat minulle henkilökohtaisesti melkoista tervanjuontia kiitos finaalijoukkueiden kivikovien puolustusten.
 

steepler

Jäsen
Suosikkijoukkue
chelsea, The Ohio State Buckeyes
Pointti ei ollutkaan siinä, että tuo Pensin pelaaminen olisi optimaalinen pelitapa tuolle joukkueelle vaan siinä, että jollain perusteella Bylsma on tuohon pelitapaan päätynyt.

No osaako mitään muuta pelikirjaa? Pitäisi tämä ensin tietää ennen kuin voi arvioida että onko edes mitään valintaa tämän joukkueen suhteen tehty. Ei kaikki valmentajat välttämättä kovin montaa pelitapaa osaa valmentaa, tai voi olla että ajan kanssa oppivat, mutta aikaa saattaa mennä.

Pitää se paikkaansa tai ei, niin kyllä sitä ihan omakohtaisestikkin voi todeta, että kahden viime kauden mestareista ensiksi mieleentuleva piirre oli jäätävän hyvin organisoitu puolustus yhdistettynä hyvään maalivahtipeliin.

Seurasitko miten hyökättiin? Minulle varsinkin Kingsin pelaamisesta ensimmäiseksi tulee mieleen alhaalta lähtevät lyhyiden etäisyyksien rintamahyökkäykset joilla tapettiin Devilsin hölmö prässääminen ja joka tuotti puolustamiseen hyvää kenttätasapainoa. Devilsin pelaamista en tosin jaksanut tarkasti edes seurata koska se oli jossain määrin heikkoa yliprässäämisen kanssa.
 

Sambody

Jäsen
Seurasitko miten hyökättiin? Minulle varsinkin Kingsin pelaamisesta ensimmäiseksi tulee mieleen alhaalta lähtevät lyhyiden etäisyyksien rintamahyökkäykset joilla tapettiin Devilsin hölmö prässääminen ja joka tuotti puolustamiseen hyvää kenttätasapainoa. Devilsin pelaamista en tosin jaksanut tarkasti edes seurata koska se oli jossain määrin heikkoa yliprässäämisen kanssa.

En katsonut kuin 2 viime kauden finaalipeliä, joten sen verran seurasin miten joukkueet pelasivat finaaleissa. Kolme asiaa jäivät mieleeni.

1. Devilsin prässi päätylaudasta
2. Kingsin puolustusalueen puolustuspeli
3. Jonathan Quick

Toki nyt, kun otit asian esille niin muistui mieleen, että myös tuo Kingsin lyhytsyöttöpeli omista taisi olla varsin voimakkaastikkin tapetilla viime keväänä, joten kukapa sitä ei olisi voinut huomata. Mutta en ala vääntämään vajaan otantamääräni takia viime kauden finaaleista. Ei vain muskelit riitä tällä erää tasapainoiseen keskusteluun tästä aiheesta. Nuo nyt olivat asiat mitkä ensimmäisenä muistuu minulle mieleen viime kauden finaaleista.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös