Pelitapakeskustelu

  • 610 523
  • 4 179

stadinHPK

Jäsen
Miksi Sihvonen on menettänyt uskonsa Olli Jokiseen? Muista valmentajista poikkeavalla pelikirjalla menestystä niittänyt koutsi nimenomaan pitäisi ottaa mukaan keskusteluun eikä kelpuuttaa pelkkiä samanmielisiä.
 

Vaughan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Arvoisat kiekkoveljet ja naiset, ottakaahan tuoppi hyvää mallasjuomaa tai porkkanamehua. Rentoutukaa ja selittäkää minulle, rautalangasta väännettynä, että mitä tämä "meidän peli" oikein tarkoittaa?
Tässä Ylen jutussa ihan hyvä kiteytys.

Käytännössä asiaa voi vielä yksinkertaistaa siihen, että sekä hyökkäyksessä että puolustuksesta käytetään kahta "rytmiä":

Hyökkäys

1. Hyökätään nopeasti, jos (ja vain jos) siihen on paikka
2. Jos nopealle hyökkäykselle ei ole paikkaa, painotetaan kiekkokontrollia, mikä yleensä tarkoittaa viivelähtöä, koska siten kiekkoa ei menetetä niin helposti, ja vastahyökkäysten riski pienenee

Koska taitavat vastustajat puolustavat hyvin, viivelähtö on yleisempi vaihtoehto. Olisi "pakottamista" pelata nopea hyökkäys täydessä valmiudessa olevaa joukkuetta vastaan. Se lisäisi omaan päähän suuntautuvia vastahyökkäyksiä - jotka tunnetusti ovat paras tapa tehdä maali...

Puolustus

1. Karvataan agressiivisesti, jos vastustajalla ei ole kiekko täysin kontrollissa
2. Jos vastustaja pääsee hallitusti kontrolloimaan kiekkoa, pelataan passiivisemmin varmistellen, esim. ohjauspeliä ja keskustan tukkimista.

Eivätkö kaikki sitten pelaa näin? Eivät. Esim. Grönborgin Tappara ei pelannut yhtään trappia koko kaudella, vaan painosti aina - jopa silloin, kun onnistumisen mahdollisuuksia ei juuri ollut. Tarkoitus oli kasvattaa vastustajan riskiä epäonnistua kiekonhallinnassa. Tapparan kärkikarvaaja ajoi aina maalin taakse, jos vain ehti. Vaikka tämä ei johtanut varmaan kertaakaan suoraan kiekonmenetykseen, niin vastustajalle tuli kiire, ja yllättävän usein toinen tai kolmas syöttö epäonnistui, ja kiekko päätyi Tapparalle.

Olen itse ollut suuri Meidän pelin kannattaja, mutta täytyy myöntää, että Tapparan epäortodoksisen pelitavan seuraaminen on ollut mielenkiintoista, ja vastustajan painostaminen virheisiin on toiminut yllättävän hyvin, vaikka Meidän pelin teorian mukaan väärin ajoitetun paineistuksen pitäisi johtaa vastustajan helppoon kiekkokontrolliin. Toki laadukas pelaajamateriaali on auttanut. Meidän peli onkin erityisen toimiva altavastaajalle, koska materiaaliltaan parempi vastustaja pääsee silloin vähän harvemmin hyökkäämään kiekkokontrollin ja viivelähtöjen ansiosta. Tosin Olli Jokisen Jukurit pelasi myös Tapparan tavoin, ja näytti että on mahdollisista pärjätä, vaikka materiaali ei ollut ihan kärjen tasolla - mutta ilmeisen riittävää...
 

aceman81

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät. Pesäkarhut.
Olen itse ollut suuri Meidän pelin kannattaja, mutta täytyy myöntää, että Tapparan epäortodoksisen pelitavan seuraaminen on ollut mielenkiintoista, ja vastustajan painostaminen virheisiin on toiminut yllättävän hyvin, vaikka Meidän pelin teorian mukaan väärin ajoitetun paineistuksen pitäisi johtaa vastustajan helppoon kiekkokontrolliin. Toki laadukas pelaajamateriaali on auttanut. Meidän peli onkin erityisen toimiva altavastaajalle, koska materiaaliltaan parempi vastustaja pääsee silloin vähän harvemmin hyökkäämään kiekkokontrollin ja viivelähtöjen ansiosta. Tosin Olli Jokisen Jukurit pelasi myös Tapparan tavoin, ja näytti että on mahdollisista pärjätä, vaikka materiaali ei ollut ihan kärjen tasolla - mutta ilmeisen riittävää...

Tässä pelitapaideologisessa sodassa tää on varmaan sellanen vaa'an kieli. Tai ylipäänsä puhutaanko sarjakiekosta vai mm-kisoista. Tuollaista Tappara-kiekkoa pelatakseen Leijonille lie täytyis olla melko turboonahdettu kokoonpano.

Tai, sitten luisteluvoimaisia keskitason pelaajia jotka luo etua prässipelin kautta. Mutta suhteessa vastustajaan oletan, että materiaalia täytyy löytyä tuollaiseen pelitapaan. Ja toki pudotuspeleissä, kun panos ja voittaminen tuli keskiöön, Tapparakin veti jo liinoja pikkasen kiinni.
 

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
Tässä Ylen jutussa ihan hyvä kiteytys.

Käytännössä asiaa voi vielä yksinkertaistaa siihen, että sekä hyökkäyksessä että puolustuksesta käytetään kahta "rytmiä":

Hyökkäys

1. Hyökätään nopeasti, jos (ja vain jos) siihen on paikka
2. Jos nopealle hyökkäykselle ei ole paikkaa, painotetaan kiekkokontrollia, mikä yleensä tarkoittaa viivelähtöä, koska siten kiekkoa ei menetetä niin helposti, ja vastahyökkäysten riski pienenee

Koska taitavat vastustajat puolustavat hyvin, viivelähtö on yleisempi vaihtoehto. Olisi "pakottamista" pelata nopea hyökkäys täydessä valmiudessa olevaa joukkuetta vastaan. Se lisäisi omaan päähän suuntautuvia vastahyökkäyksiä - jotka tunnetusti ovat paras tapa tehdä maali...

Puolustus

1. Karvataan agressiivisesti, jos vastustajalla ei ole kiekko täysin kontrollissa
2. Jos vastustaja pääsee hallitusti kontrolloimaan kiekkoa, pelataan passiivisemmin varmistellen, esim. ohjauspeliä ja keskustan tukkimista.

Eivätkö kaikki sitten pelaa näin? Eivät. Esim. Grönborgin Tappara ei pelannut yhtään trappia koko kaudella, vaan painosti aina - jopa silloin, kun onnistumisen mahdollisuuksia ei juuri ollut. Tarkoitus oli kasvattaa vastustajan riskiä epäonnistua kiekonhallinnassa. Tapparan kärkikarvaaja ajoi aina maalin taakse, jos vain ehti. Vaikka tämä ei johtanut varmaan kertaakaan suoraan kiekonmenetykseen, niin vastustajalle tuli kiire, ja yllättävän usein toinen tai kolmas syöttö epäonnistui, ja kiekko päätyi Tapparalle.

Olen itse ollut suuri Meidän pelin kannattaja, mutta täytyy myöntää, että Tapparan epäortodoksisen pelitavan seuraaminen on ollut mielenkiintoista, ja vastustajan painostaminen virheisiin on toiminut yllättävän hyvin, vaikka Meidän pelin teorian mukaan väärin ajoitetun paineistuksen pitäisi johtaa vastustajan helppoon kiekkokontrolliin. Toki laadukas pelaajamateriaali on auttanut. Meidän peli onkin erityisen toimiva altavastaajalle, koska materiaaliltaan parempi vastustaja pääsee silloin vähän harvemmin hyökkäämään kiekkokontrollin ja viivelähtöjen ansiosta. Tosin Olli Jokisen Jukurit pelasi myös Tapparan tavoin, ja näytti että on mahdollisista pärjätä, vaikka materiaali ei ollut ihan kärjen tasolla - mutta ilmeisen riittävää...
Tappara kyllä pelasi trappeja viimeiseen finaaliin asti.
 

Vaughan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Ja toki pudotuspeleissä, kun panos ja voittaminen tuli keskiöön, Tapparakin veti jo liinoja pikkasen kiinni.
Kyllä, Sihvonen taisi kutsua sitä piilotetuksi Meidän peliksi. Siinä hän ylitulkitsi halutessaan saada kaiken onnistumisen Meidän pelin alle. Olisi ollut järkevää myöntää, että Tappara ei nyt vain pelannut Meidän peliä.

Tappara aloitti kauden pelaamalla ylikorostettua paineistusta. Tarkoituksena oli opettaa pelaajille uusi tyyli jopa liioittelemalla eroja aiempaan. Kaikki kolme hyökkääjä ajoivat syvälle karvaamaan vaikka riskillä. Loppukaudesta pelaajat tulivat vuorotellen päälle. Ykkönen meni maalin taakse. Kakkonen odotti, mitä seuraavaksi tapahtui, ja kolmonen taas reagoi siihen. Silti oltiin aika kaukana Meidän pelistä, koska trap puuttui kokonaan.

Hyökkäykseen tuli jo alkukaudesta mukaan rytmittäminen, eli lähinnä ylemmät viivelähdöt omalla alueella kiekotellen.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös