Pelitapakeskustelu

[Petro]

Johtava

Odottelen edelleen vastausta aikaisempaan viestiini.

 

[P.Sihvonen]

Kyse on pelin virtauksesta

Millä perusteella nopeammin ylöspelaamisella olisi seurannut vain alivoimahyökkäyksiä? Tietääkseni 2vs1 ja 3vs2 ylivoimahyökkäykset eivät kauhean usein viivelähdöillä avaudu, vaan juuri nopeilla reagoinneilla pystysuuntaan puolustusalueelta. Uskoisin Suomen saaneen näin enemmän vaarallisia hyökkäyksiä ja maalintekopaikkoja. Taas toki oma mielipide ja vaikea sanoa mitään varmempaa, kun ei joukkueelta juurikaan tälläisiä nähty.

Tämänköhän kysymyksesi perään kyselit? No, vastaan nyt.

Jääkiekko-ottelussa nähdään nykyään todella vähän 2vs1 ja 3vs2 -ylivoimahyökkäyksiä. Sen takia niiden suuren määrän harjoittelemisen järkevyyttä on kyseenalaistettu. No, niitä tehdään toki myös siksi, että saadaan treeneissä tuotettua paljon maalipaikkoja ja vaikkapa luisteluvoimaa kehittäviä suunnanmuuttoharjoitteita.

Sitten pointtiini: Sanoisin, että jos "pelin nopealla kääntämisellä" tähtää noihin mainitsemiisi ylivoimahyökkäyksiin, niin yhden sellaisen tuottamista vastaan pystysuunnan jääkiekossa pitää hyökätä toistakymmentä alivoimasta hyökkäystä - joista kiekko päätyy vastustajalle niin, että oma viisikko on organisoitumattomana sitten ottamassa vastaan vastustajan mahdollista pelinkääntöä.

Ongelma on siinä, että 90-lukulaisen jääkiekkoilun vaikutuksesta silmämme on tottunut hyväksymään sen, että rummutetaan 15 älytöntä nopeaa tai puolinopeaa kääntö tyhmällä hetkellä ja niistä saadaan vain pari järkevää hyökkäystä aikaan. Emme edes tajua, miten tyhmää pelaamista me ajoittain pidemme hyvänä jääkiekkona. Ja vastaavasti jos joukkue lähtee vaikkapa viivelähdöillä erässä seitsemän kertaa ja menettää kiekon niistä keskialueella kaksi kertaa, ollaan heti vaatimassa "nopeampaa pelaamista". Miksi huomio ei vastaavasti kiinnity (Pystysuunan Jääkiekossa) niihin 13 totaalisen tyhmään ja itsensä kannalta vaaralliseen kiekonmenetykseen, jotka syntyvät jatkuvista nopeista ja puolinopeista käännöistä? - Vastaan itse: silmämme on tottunut siihen älyttömään coast-to-coast -menoon, jossa kiekko vaihtaa puolta vailla järjen hiventä.

Eli jos palataan mainitsemaasi Nuorten Leijonien Tshekki-peliin, niin mitä luultavimmin jos Nuoret olisivat nopeuttaneet peliään, vastahyökkäysjoukkue Tshekki olisi kiittänyt saamistaan entistä useammista tilaisuuksistaan.

Se, mistä tuossa yllä puhun, liittyy pelin VIRTAUKSEEN ja sen analyysiin, mitä seuraa minkäkinlaisesta hyökkäyksestä oman seuraavan puolustushetken ja vieläpä oman seuraavan hyökkäysvuoron kannalta - ja kaikki toki kaiken aikaa suhteutettuna vastustajan ekaan puolustusvuoroon, ekaan hyökkäysvuoroon ja tokaan puolustusvuoroon... Ja niin edelleen.

Johtava

 

[13~]

jos "pelin nopealla kääntämisellä" tähtää noihin mainitsemiisi ylivoimahyökkäyksiin, niin yhden sellaisen tuottamista vastaan pystysuunnan jääkiekossa pitää hyökätä toistakymmentä alivoimasta hyökkäystä

Tässä näyttäisi kerrankin olevan testattavissa oleva hypoteesi. Onko sulla tilastoja väitteesi tueksi? Toisi vähän tolkkua tähän yleensä pelkästään teoreettisella tasolla liikkuvaan keskusteluun.

 

[P.Sihvonen]

Käytäntöä ja tilastoja

Tässä näyttäisi kerrankin olevan testattavissa oleva hypoteesi. Onko sulla tilastoja väitteesi tueksi? Toisi vähän tolkkua tähän yleensä pelkästään teoreettisella tasolla liikkuvaan keskusteluun.

On sekä tilastoja että käytännön kokemusta monien vuosien varrelta.

Ja viime keväänähän tätä tematiikkaa koskettelimme voimakkaasti Urheilulehden netissä, kun käytössämme oli MM-studioissamme Totalscouting-ohjelma.

Eli saimme talteen jokaikisin nopean ja puolinopean hyökkäyksen ja niiden seurannaiset: syntyikö alivoimainen hyökkäys, vai tasavoimainen, vai ylivoimainen - ja mitä siitä seurasi: kiekonmenetys (pa tai ka tai ha) vai maalilaukaus vai maalipaikka vai kulmapeli jne.

Totalscouting on ensimmäinen ohjelma laatuaan, joka pureutuu pelin VIRTAUKSEN analyysiin.

Eikä tämä ole osaltani täällä paljonkaan mitään pelkkää teoreettista pohdiskelua, vaan kaiken takana on paitsi käytännön kokemusta myös tilastointia ja tilastojen päälle laskettuja johtopäätöksiä.

Alapa piruuttasi seuraamaan ja tilastoimaan, millaisia hyökkäyksiä tulee nopeista ja puolinopeista käännöistä. Tuleeko alivoimaisia vai tasavoimaisia vai ylivoimaisia. Tai siis älä katso tässä mielessä puolinopeita, koska niistähän tulee korkeintaa aina tasavoimaisia - ellei vastustajalla ole vaihto kesken tai joku pelaaja suorastaan kompuroi itseään nurin jäällä.

Johtava

 

[Osmo Rapeli]

NHL:n alkaessa suosittelen viime kauden perusteella seuraamaan St. Louis Bluesin pelejä. Siinä oli joukkue, joka pelasi keskialueen tiiviisti. Toisinsanoen ainakin Bluesia vastaan kiekon mahdollisimman nopea pelaaminen pystysuuntaan oli hemmetin turhauttavaa katseltavaa, niin tiiviisti ja nokkelasti Blues pelasi keskialueen tukkoon ja kaikki vastustajan harppuunat alivoimaiseksi.

 

[13~]

On sekä tilastoja että käytännön kokemusta monien vuosien varrelta.

...

Eli saimme talteen jokaikisin nopean ja puolinopean hyökkäyksen ja niiden seurannaiset: syntyikö alivoimainen hyökkäys, vai tasavoimainen, vai ylivoimainen - ja mitä siitä seurasi: kiekonmenetys (pa tai ka tai ha) vai maalilaukaus vai maalipaikka vai kulmapeli jne.

...

Eikä tämä ole osaltani täällä paljonkaan mitään pelkkää teoreettista pohdiskelua, vaan kaiken takana on paitsi käytännön kokemusta myös tilastointia ja tilastojen päälle laskettuja johtopäätöksiä.

Alapa piruuttasi seuraamaan ja tilastoimaan, millaisia hyökkäyksiä tulee nopeista ja puolinopeista käännöistä. Tuleeko alivoimaisia vai tasavoimaisia vai ylivoimaisia. Tai siis älä katso tässä mielessä puolinopeita, koska niistähän tulee korkeintaa aina tasavoimaisia - ellei vastustajalla ole vaihto kesken tai joku pelaaja suorastaan kompuroi itseään nurin jäällä.

Asia ei minua kiinnosta läheskään niin paljoa, että viitsisin; hyödyllisen otoskoon kasaan saaminen vaatisi jokaisen hyökkäyksen tilastointia sadoissa otteluissa ja kukaan tuskin tekisi sitä, ellei siitä maksettaisi.

Mutta yleisesti ottaen toivoisin, että jos kerran numeroita on, niin niitä myös käytettäisiin argumentointiin. Faktat ovat huomattavan paljon mielenkiintoisempia kuin jokaisen omaan "käytännön kokemukseen" perustuvat tarinat.

 

[P.Sihvonen]

Triviaalit asiat eivät kaipaa vaivoikseen ja rinnalleen tilastoja

Mutta yleisesti ottaen toivoisin, että jos kerran numeroita on, niin niitä myös käytettäisiin argumentointiin. Faktat ovat huomattavan paljon mielenkiintoisempia kuin jokaisen omaan "käytännön kokemukseen" perustuvat tarinat.

Tämä meidän keskustelumme lähti liikkeelle siitä, kun totesin jollekin nimimerkille, että jääkiekkoilussa tapahtuu nykyään enää vähänlaisesti 2vs1 ja 3vs2 -ylivoimahyökkäyksiä. Ja että niitä ei saa lisää per peli juurikaan sillä, että pelaa jatkuvasti pystyyn nopeasti ja puolinopeasti vaan päinvastoin lisääntyy alivoimaisten ja korkeintaan tasavoimaisten hyökkäysten määrä, jos kiskoo koko ajan pystysuuntaan.

Tuo tuossa sanomanihan on sen luokan itsestäänselvyys, ettei sitä varten ole mielekästä tuoda pöytään mitään tilastoja. On kaikkien tiedossa, että kyseiset ylivoimahyökkäykset ovat todella vähissä per peli. Samalla on kaikkien tiedossa, että joukkue hyökkää ottelussa noin 175 kertaa. Edelleen tiedetään, että noista hyökkäyksistä on suurin osa nopeita ja puolinopeita hyökkäyksiä, joista taas suurin osa on alivoimaisia tai tasavoimaisia suhteessa vastustajan puolustusmiehitykseen.

Asiat, jotka ovat täysin triviaaleja, eivät käsittääkseni kaipaa vaivoikseen ja rinnalleen tilastoja.

Johtava

 

[MPN]

Väittäisin että Lukko saa vieraskentillä ylivoimaisia hyökkäyksiä useammin kuin yhden per 15-20 hyökkäyksestä. Onko siis perinteisellä pystysuunnan lätkällä tarpeen treenata enemmän ylivoimahyökkäyksiä? Onko nopea suunnaankääntö, jonka lähes ainoa tarkoitus on tuoda kiekkoa hyökkäysalueelle siis paras keino "meidän peliä" vastaan? Vastustaja ei pääse niin helposti organisoimaan hyökkäystä tai puolustusta?

Jos "meidän peli"-joukkue on häviöllä vaikka kahdella maalilla "pystysuunnan"-joukkueelle ja aikaa on 20 min, niin pystysuunnan joukkueen nopeat käännöt vaikka kiekosta luovuttaisiin nopeasti (tosin siten että pysytään pelin alla) aiheuttaa sen että "meidän peli"-joukkueen täytyy organisoida hyökkäys joka kuluttaa aikaa. Eli tällä pystyy voittamaan kiekkokontrollin olettaen että päästään johtoon?

 

[P.Sihvonen]

Peliä taktiikkataululla

Nuo kysymyksenmuotoilut ovat tuossa jäljempänä hieman jo lähtökohtaisesti vinksallaan, mutta yritän kuitenkin vastata.

Väittäisin että Lukko saa vieraskentillä ylivoimaisia hyökkäyksiä useammin kuin yhden per 15-20 hyökkäyksestä. Onko siis perinteisellä pystysuunnan lätkällä tarpeen treenata enemmän ylivoimahyökkäyksiä?

Teoreettisesti ajatellen Meidän Pelin ja Pystysuunnan Jääkiekon joukkueet tuottavat suunnilleen yhtä paljon ylivoimahyökkäyksiä. Noiden pelikoulukuntien ero syntyy muusta. Tässä suhteessa vaikkapa Lukko ja Ässät eivät poikkea toisistaan.

Onko nopea suunnaankääntö, jonka lähes ainoa tarkoitus on tuoda kiekkoa hyökkäysalueelle siis paras keino "meidän peliä" vastaan? Vastustaja ei pääse niin helposti organisoimaan hyökkäystä tai puolustusta?

Meidän Pelin joukkue haluaa kiekkoa mahdollisimman paljon ja nopeasti itselleen. Siksi on heidän kannaltaan toivottavaa, että vastustaja kääntää mahdollisimman nopeasti ja organisoimattomana peliä ja menettää kiekon Meidän Pelin joukkueelle.

Jos "meidän peli"-joukkue on häviöllä vaikka kahdella maalilla "pystysuunnan"-joukkueelle ja aikaa on 20 min, niin pystysuunnan joukkueen nopeat käännöt vaikka kiekosta luovuttaisiin nopeasti (tosin siten että pysytään pelin alla) aiheuttaa sen että "meidän peli"-joukkueen täytyy organisoida hyökkäys joka kuluttaa aikaa. Eli tällä pystyy voittamaan kiekkokontrollin olettaen että päästään johtoon?

Meidän Pelin joukkue haluaa kiekon mahdollisimman paljon ja nopeasti itselleen. Siksi on heidän kannaltaan toivottavaa, että vastustaja kääntää mahdollisimman nopeasti ja organisoimattomana peliä ja menettää kiekon Meidän Pelin joukkueelle - joka sitten pelaa takaa-ajoa pelitilanteisiin reagoimalla eli hyökkäämällä sopivassa suhteessa tilaa tekemällä ja tilaa voittamalla.

Sen vielä sanon, ettei näitä Pystysuunnan Jääkiekon ja Meidän Pelin vertailuja ole järkevää tehdä määräänsä enempää niin kuin tuossa yllä teimme. Peliä ei voi tällä tavoin pelata "taktiikkataululla". Kumpikaan ei ainakaan voita - tai häviä. Toki siinä mielessä tällainen peli on mielekästä, että siinä tulisi esitellyksi kummmankin koulukunnan peliperiaatteiden tavoitteita.

Joskus kurillani olen ajatellut, että olisi lystikästä laittaa tällainen väittely pystyyn vaikka Jukka Jalosen ja Juhani Tammisen välille. Mutta niin päin, että Tammisen pitäisi puolustaa ja pelata Meidän Peliä ja Jalosen Pystysuunnan Jääkiekkoa. Tämä paljastaisi, kummasta todella olisi asiantuntijaksi vaikkapa TV-lähetykseen.

Johtava

 

[13~]

Tuo tuossa sanomanihan on sen luokan itsestäänselvyys, ettei sitä varten ole mielekästä tuoda pöytään mitään tilastoja. On kaikkien tiedossa, että kyseiset ylivoimahyökkäykset ovat todella vähissä per peli. Samalla on kaikkien tiedossa, että joukkue hyökkää ottelussa noin 175 kertaa. Edelleen tiedetään, että noista hyökkäyksistä on suurin osa nopeita ja puolinopeita hyökkäyksiä, joista taas suurin osa on alivoimaisia tai tasavoimaisia suhteessa vastustajan puolustusmiehitykseen.

Asiat, jotka ovat täysin triviaaleja, eivät käsittääkseni kaipaa vaivoikseen ja rinnalleen tilastoja.

Yleisesti jääkiekkokeskustelussa käytetään tilastoja argumentointiin todella vähän, johtuen varmaankin siitä, että tilastoja ei ole olemassa. Oli asia kuinka triviaali tahansa, niin jostain olisi siis hyvä aloittaa.

Ja jos voidaan laskea kuinka moneen ylivoima- ja alivoimahyökkäykseen tietty avaustapa keskimäärin johtaa, ei olla mahdottoman kaukana siitä, että voitaisiin arvioida karkea maaliodotusarvo avaustyypille. Ja tätä voisi sitten kehittää eteenpäin taivas rajana.

Mua ainakin vituttaa "asia x kuuluu moderniin jääkiekkoon, koska modernia jääkiekkoa pelaava joukkue tekee niin" -tyylinen argumentaatio, jota näissä keskusteluissa näkee usein.

 

[J.Grönvall]

Tilastoitko siffa Jokerit-Tappara-peliä eilen? Pelihän oli ääritaktinen alussa, kiinnostaisi tietää kokonais-HVP ja se miten Jokerit pelasi lopussa Tapparan tiivistä 1-2-2:ta vastaan.

P.Sihvoselle tähän liittyen kysymys PAPPin toteutuksesta. Nyt on lyhyen ajan sisällä tullut nähtyä Ässät, Jokerit ja Tappara, joista jokainen on puolustanut aluetta tiiviisti oman maalin edessä ja jättänyt tilaa viivaan. Onko tämä yleinenkin trendi nykyään?

Kävisikö vastaava esim. Leijonille taidoiltaan kovempia joukkueita kuten Venäjää vastaan?

 

[P.Sihvonen]

Hyökkää - puolusta - hyökkää...

Tilastoitko siffa Jokerit-Tappara-peliä eilen? Pelihän oli ääritaktinen alussa, kiinnostaisi tietää kokonais-HVP ja se miten Jokerit pelasi lopussa Tapparan tiivistä 1-2-2:ta vastaan.

P.Sihvoselle tähän liittyen kysymys PAPPin toteutuksesta. Nyt on lyhyen ajan sisällä tullut nähtyä Ässät, Jokerit ja Tappara, joista jokainen on puolustanut aluetta tiiviisti oman maalin edessä ja jättänyt tilaa viivaan. Onko tämä yleinenkin trendi nykyään?

Kävisikö vastaava esim. Leijonille taidoiltaan kovempia joukkueita kuten Venäjää vastaan?

Tämä todellakin on trendi ja vieläpä vahvistuva trendi. Alueen puolustaminen korostuu - ja se tehdään kuitenkin sellaisena yhdistettynä alueen ja miehen puolustamisena.

NHL:ssä tämä on ollut jo jonkin aikaa mieluummin sääntö kuin poikkeus - eikä se johdu yksinomaan isommasta puolustettavasta alueesta verrattuna aiempaan.

Taustalla on paitsi pyrkimys tiiviiseen puolustuspakettiin myös ajatus omasta seuraavasta hyökkäyksestä. Jos omia laitahyökkääjiä pitää liian lähellä vastustajien pakkeja, näille laitahyökkääjille on vaikea syöttää sellaisia syöttöjä, jotta peli siitä jatkuisi juohevasti, koska ne pakit pystyy heti puolustamaan siitä lähietäisyydeltä kiekolliseksi tulevaa pelaajaa. Kun laituri sijoittuu alemmas, hänelle voi antaa lyhyen syötön niin, että peli jatkuu siitä joko laiturin jalalla tai seuraavalla syötöllä.

Johtava

 

[siffa]

Tilastoitko siffa Jokerit-Tappara-peliä eilen? Pelihän oli ääritaktinen alussa, kiinnostaisi tietää kokonais-HVP ja se miten Jokerit pelasi lopussa Tapparan tiivistä 1-2-2:ta vastaan.

Katsoin eilen Urhon päälähetyksen JYP-SaiPa. Tänään on Urholla meneillään TPS-Lukko ottelu. Pajuojan ja Dufvan pelikirjojen ero näkyi 1. erässä oman puolustusalueen hyökkäyksiinlähdöissä. Pajuoja peluuttaa Meidän Peliä TPS:n avauspelinä. HVP:t, kun 5vs5 peliä oli 12 min, olivat 5+5+6=16 ja Dufva nopeampaa, pystysuunnan jääkiekkoa 1+1+3=5. TPS:n pelin organisoijina toimivat pohjois-amerikkalaiset puolustajat Preissing ja MacNevin, tämä kertoo siitä, minkälaista avauspeliä valtameren takana pelataan, kiekkoa hallitaan ei roiskita.

 

[Rannari]

TPS:n pelin organisoijina toimivat pohjois-amerikkalaiset puolustajat Preissing ja MacNevin, tämä kertoo siitä, minkälaista avauspeliä valtameren takana pelataan, kiekkoa hallitaan ei roiskita.

Ei, vaan se kertoo vain sen minkälaista peliä kyseiset herrat pelaavat Pajuojan valmennuksessa suomalaisessa jääkiekkoseurassa nimeltä TPS.

 

[J.Grönvall]

Viikonloppu meni NHL:n parissa, ottelut Kings-Blackhawks, Wild-Avalanche ja Sabres-Flyers, sekä jonkin verran matsista Bruins-Rangers. Oli silmiinpistävää miten harmonista NHL-jääkiekko nykyisellään on, pelaajat ovat niin hyviä, että pelitilanteiden tunnistus on kovalla tasolla ja harvoin peliä pakotetaan.

Mitään tilastointia en taaskaan harrastanut mutta esim. Sabresin ja Flyersin ottelussa pelattiin tilanteen mukaan usein myös HVP-lähtöjä. Joukkueet osaavat kuitenkin erinomaisesti hyödyntää nopean käännön paikkoja ja sieltä aukeaa hyviä tilanteita.

Ylivoiman yksinkertaisuus häkellyttää ja ihastuttaa. Laukaisutaito on niin korkeaa luokkaa, että pienessä kaukalossa voi paukutella melkein mistä vaan hyökkäysalueelta maaleja. Flyersin Claude Giroux mm. näytti miten lähtee one-timer!

Se on mielenkiintoista, että SM-Liigassa nämä NHL-pelaajat näyttävät tavallisilta jätkiltä mutta rapakon takana ovat ihan eri planeetalta. Osoittaa vain se kuinka paljon se joukkueen taitotaso ympärillä merkitsee, hyväkään pelaaja ei pysty määräänsä enempää loistamaan, jos jengi ympärillä ei pääse samalle tasolle.

Tänään on vuorossa jälleen Bruins joka kohtaa Jetsin, joten jatkan tutkimusmatkailua NHL:n hyökkäyspelin saloihin ja kait sitä matkalla puolustuskin tulee tutummaksi. St.Louis Blues muuten iski aika kovat luvut pöytään heti kärkeen, Jarmo Kekäläinen on tehnyt suomalaisittain ja muutenkin ihan mieletöntä duunia, nyt keräillään hedelmiä pikkuhiljaa.

PS. Ja kun Suomessa ehtimiseen haukutaan paikalliset tuomarit ja heidän osaamisensa, niin ei se näytä tuolla ison veden takana aina sen paremmin menevän :D Etenkin Sabresin matsissa toinen erotuomari oli kahvilla ja olisi Suomessa lynkattu alta aikayksikön sekä mediassa, että valmentajian itkupotkuraivareilla pressissä.

 

[Osmo Rapeli]

Tänään on vuorossa jälleen Bruins joka kohtaa Jetsin, joten jatkan tutkimusmatkailua NHL:n hyökkäyspelin saloihin ja kait sitä matkalla puolustuskin tulee tutummaksi. St.Louis Blues muuten iski aika kovat luvut pöytään heti kärkeen, Jarmo Kekäläinen on tehnyt suomalaisittain ja muutenkin ihan mieletöntä duunia, nyt keräillään hedelmiä pikkuhiljaa.

Osa hedelmistä kerätään myös muissa joukkueissa...David Rundblad Phoenixissä ja Erik Johnson Coloradossa ovat myös mainioita pakkeja.

Ei ilmennyt isoja yllätyksiä juu, ja kuusi harkkapäivää onkin aika tiivis hetki ajaa uutta pelitapaa sisään.

Capitals tähän pyrkii, ja se ilmeni pahoina vaikeuksina omassa päässä kun hyökkääjät pelasivat liian etäällä puolustajista. Se ei ollut oikein miestä eikä aluetta, eikä oikein sitä onnistunutta sekoitustakaan, pelkkää ryntäilyä.

Ylivoima 1-3-1-taktiikalla oli komeaa katseltavaa, kun oikeassa laidassa pelanneella Ribeirolla oli neljä rightin pelaajaa kohteenaan.

 

[siffa]

Ei, vaan se kertoo vain sen minkälaista peliä kyseiset herrat pelaavat Pajuojan valmennuksessa suomalaisessa jääkiekkoseurassa nimeltä TPS.

Tätä juuri tarkoitin, että pystyivät heti pelaamaan Pajuojan pelitavan mukaisesti ja avaamaan viiveellä ja hitaasti (pakki-pakki-pakki..). Nopeisiin ja puolinopeisiin avauksiin Pohjois-Amerikassa on opittu jo jääkiekkokulttuurin vuoksi. Nyt alkaneen NHL-kauden ensimmäiset ottelut, jotka olen nähnyt/tilastoinut, ovat olleet nopeaa, pystysuunnan jääkiekkoa.

 

[Isorumailkeä]

Tätä juuri tarkoitin, että pystyivät heti pelaamaan Pajuojan pelitavan mukaisesti ja avaamaan viiveellä ja hitaasti (pakki-pakki-pakki..). Nopeisiin ja puolinopeisiin avauksiin Pohjois-Amerikassa on opittu jo jääkiekkokulttuurin vuoksi.

Kannattaa muistaa myös se, että MacNevin on pelannut viimeiset neljä ja puoli kautta Ruotsissa, joka vaikuttaa varmasti pelaamiseen.

 

[siffa]

Tämän illan peli Ilves-Tappara oli pelikirjamielessä odotetun mielenkiintoinen. Tinke Peltomaa kommentaattorina ja Anssi Ritari huomioivat joukkueiden hitaiden lähtöjen onnistumista ansiokkaasti eli varsinkin Tinke on oppinut kommentoimaan peliä aivan uudella tavalla.

Ville Niemisen haastattelu 2. erätauolla oli pelikirjapelaamisen korkeata veisuuta. Ville on löytänyt oman itsensä pelaajana vasta viimeisen parin vuoden aikana. Hän on pikkupojasta lähtien ihaillut venäläistä taitojääkiekkoa, mutta uran alkuvaiheet kuluivat vanhan liiton punttiharjoitusten ja suoraviivaisen kamppailupelaamisen merkeissä. Uusi alku alkoi ylimääräisten kilojen pudottamisella paastolla. Neljä kiloa häipyi pois ja punttiharjoituksia vähennettiin. Liikkuvuutta ja jaksamista parannettiin. Tapparan pelisysteemi tukee Niemisen uutta peli-ilmettä. Tappara on Jukka Rautakorven johdolla löytänyt oman pelitapansa, harjoitukset ovat tukeneet pelikirjamaisuuden ja pelaajan oman kyvyn siirtymisen pelaamiseen. Tappara etenee Villen mielestä koko ajan pelaamisessaan oikeaan suuntaan.

Ilveksen uusi päävalmentaja Tuomas Tuokkola kertoi erätauolla esitetyssä haastattelussaan, että tuo jatkossa Ilvekseen kalpamaisia pelielementtejä. Tavoitteena on, että pelitapa olisi kunnossa SM-liigakarsintojen alkaessa. Tuokkola haluaa, että Ilves kontrolloi pelaamistaan ja pelaa 2-vaiheisesti. Pelin rytmittäminen on olennainen osa Ilveksen peliä. Agressiivisuutta Tuokola aikoo tuoda hieman enemmän peliin, mitä oli KalPassa hänen aikanaan. Pelin kuntoon saaminen tulee vaatimaan paljon harjoituksia Ilvekseltä, mutta Tuokkola uskoo, että keväällä peli on kuosissaan.

Tämän illan pelin HVP-luvut olivat koko ottelussa Tapparalla 5+13+18=36 ja Ilveksellä 0+12+22=34. Kolmannessa erässä Ilves karvasi päätyyn agressiivisesti, joten Tapparan HVP-lähdöt vähenivät verrattuna kahteen ensimmäiseen erään. Tapparan HVP-lähdöt etenivät paremmin keskialueen yli, kun taas Ilveksellä oli vaikeuksia ohittaa Tapparan keskialueen trap. Tuokkolalla on iso työ organisoida hyökkäykset, mutta keväällä veikkaan, että Ilveksen ja Tapparan peleissä nähdään hyökkäysten rytmittämisen suhteen hyvää Meidän Peliä.

 

[J.Grönvall]

Tapparan HVP-lähdöt etenivät paremmin keskialueen yli, kun taas Ilveksellä oli vaikeuksia ohittaa Tapparan keskialueen trap. Tuokkolalla on iso työ organisoida hyökkäykset, mutta keväällä veikkaan, että Ilveksen ja Tapparan peleissä nähdään hyökkäysten rytmittämisen suhteen hyvää Meidän Peliä.

Tuo nimenomaan oli merkittävä ero, että Tappara pääsi jatkuvasti keskialueen yli kontrolloidusti. Joukkue on ollut tässä hyvä jo tuolta lokakuulta lähtien. Ilveksen kompastuskivi oli juuri sama, muutaman kerran pisti oikein räikeästi silmään miten hyökkääjät eivät osanneet tarjota syöttöpaikkaa.

Tapparan hyökkäyspeli ei eilen silmiä hivellyt, sinisen jälkeen ei onnistumisia tullut mutta ne kerrat kun kiekko saatiin kontrolliin myös hyökkäysalueella sai joukkue luotua myös huippupaikkoja.

Ilveksen pelistä näkyy selvästi ns. punaisen langan puuttuminen. Kovasti yritetään ja luistellaan mutta kaikki pelaavat vähän eri pelikirjalla ja homma on levällään kuin jokisen eväät. Myös kaksinkamppailuvoima oli Tapparaan nähden köykäinen.

Saa nähdä muuten, Jan-Mikael Järvinen pelaa parempaa sentteripeliä kuin Jussi Makkonen, joten Rautakorvella on valinnan paikka. Makkonen on toisaalta luottopelaaja alivoimilla ja Rautakorpi tunnetusti haluaa pitää kokoonpanon mahdollisimman muuttumattomana.

Sikäli ehkä pieni asia, mutta mitä kovemmiksi pelit muuttuvat niin sen suurempaan rooliin myös kolmosketju nousee ja etenkin se miten nämä ketjut onnistuvat samaa pelikirjaa toteuttamaan.

 

[Korkin Torpedo]

Kannattaa muuten lukea uusimmasta Urheilulehdestä Ville Niemisestä kertova juttu. Näköjään vanha koirakin oppii uusia temppuja.
Ville esim kertoo, että välillä hävettää katsella TV:n lätkälähetyksiä kun vanhat pelaajat kommentoi nykypeliä ymmärtämättä siitä mitään.

 

[J.Grönvall]

Kannattaa muuten lukea uusimmasta Urheilulehdestä Ville Niemisestä kertova juttu. Näköjään vanha koirakin oppii uusia temppuja.
Ville esim kertoo, että välillä hävettää katsella TV:n lätkälähetyksiä kun vanhat pelaajat kommentoi nykypeliä ymmärtämättä siitä mitään.

Nieminen on ollut nouseva tähti jo vuosia. Osoittaa vain sen, että fiksut pelaajat ajattelevat peliä ja ymmärtävät pelikirjoja.

Vanhat luutuneet käsitykset joutavat romukoppaan, vai mitä Esa Keskinen?

 

[Wäinö#16]

Mielenkiintoinen yksityiskohta jutussa oli kun Nieminen puhui, että välillä mennään pelikirjan mukaan ja välillä reagoidaan tms. Yleensähän kuitenkin tupataan ajattelemaan, että pelikirja sisältää myös erilaiset raegointimallit eri tilanteisiin. Tätä myös Sihvonen kommentoi lopussa, ettei käsitteet ole vielä ihan selvillä ja toisaalta se kertoo myös siitä kuinka epäselvä käsite termi pelikirja on.

 

[P.Sihvonen]

Summasen pelikirja

Kysymys: Onko kenelläkään fakta- ja tilastopohjaista tietoa, miten HIFK pelasi tänään Lukkoa vastaan? Kiinnostaa Raimo Summasen pelikirja. Hämeenlinnassa HIFK pelasi voimakkaasti eräänlaista Meidän Pelin variaatiota. Mitenköhän nyt Lukkoa vastaan tänään torstaina kotimatsissa?

Johtava

 

[Tarinankertoja]

Kysymys: Onko kenelläkään fakta- ja tilastopohjaista tietoa, miten HIFK pelasi tänään Lukkoa vastaan?

Ai saathana... tähän vastapalloon ei voi olla vetämättä...


"Kävisti peleissä"