Pelitapakeskustelu

  • 611 120
  • 4 179

P.Sihvonen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ei ole. Antaa urheilun näyttää, kuka kulloinkin on
Nonsense

Mikäli kentällinen lähtee siitä oletuksesta, että hyökkäämme tässä vaihdossa, puolustaminen on tällöin osa hyökkäämistä. Totta kai puolustaminen vaatii tällöin enemmän älyä, koska pitää ajatella useampi siirto eteenpäin.

Tällä ei ole mitään tekoa jääkiekkoilun kanssa. Tuskin minkään muunkaan pallopelin kanssa. Outoja lauseita pelitapaketjuun.

Johtava
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Tällä ei ole mitään tekoa jääkiekkoilun kanssa. Tuskin minkään muunkaan pallopelin kanssa. Outoja lauseita pelitapaketjuun...

Totta kai on, kyse on minun mielipiteestäni. Mikäli viestini sisältö on sinusta väärä, kerro ihmeessä oma mielipiteesi asiasta ja minä kommentoin taas sitä, siten keskustelu etenee.

Voisit nyt taas yrittää keskittyä olennaiseen ja lopettaa jatkuvan itsekorostuksen.
 

P.Sihvonen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ei ole. Antaa urheilun näyttää, kuka kulloinkin on
Kaukoranta harhaan!?

Luultavasti enimmäkseen amatöörejä, mutta kun Pasi Kaukorantakin meni vipuun niin ilmeisesti myös pelistä ymmärtäviäkin on johdettu harhaan.

Nyt on kehissä mielenkiintoinen väite! Miten olen ammattivalmentaja Pasi Kaukorantaa johtanut harhaan!? Tämä voisit perustella, ja huolella sittenkin.

Johtava
 

Fordél

Jäsen
Ylivoimapelistä kysymys: pelaako mikään liigaseura enää ylivoimaa pääasiassa muulla kuin takakolmiolla? Tuntuu, että nykyään kaikki pelaa lähes järjestään tällä. Onhan siinä positiivista se, että saadaan laukauksen uhka kolmelta hyvältä paikalta.
 

Jaws

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, San Jose Sharks, Slovakia, Baltimore Ravens
Väitän, että puolustaminen on aina hyökkäämistä vaikeampaa ja vaatii parempaa peliälyä. Tämän saa haastaa jos haluaa :)

Koskapa palstalle ei ole vielä avattu salibandyn pelitavoille ketjua (menisi monologiksi) niin tartun tähän. Jääkiekossa asia voi ollakin näin. Hankala sanoa. Mutta jos sama väite kohdistetaan salibandyyn, niin vastaukseni on jyrkkä ei. Yleensä harjoituksissa fiksu valmentaja iskostaa pelitapansa pelaajiin niin, että puolustaminen tulee selkärangasta. Puolustuspelin hiominen on tärkeää, ja sitä on selitettävä niin kauan, että kaikki osaavat sitä toteuttaa valmentajan haluamalla tavalla kentällä.

Salibandyssa puolustaminen on mielestäni helppoa. Sijoitu kuten on käsketty, ole aktiivinen, asento suhteellisen matalalla. Tärkein sääntö on se, ettei saa pelata itseään ulos; on oltava miltei aina pallon ja maalin välissä. Joskus pitää blokata vetoja, riippuu tietysti pelipaikasta. Pallokontrolli on myös puolustamista. Anna helppo syöttö, rauhoita, katso onko tilaa. Jos ei aukea, sahaa uudestaan. Syötä, liiku, syötä, liiku. Mutta sepä onkin ihan peruskauraa itse kullekin, oli peli mikä tahansa.

Hyökkäyksessä sen sijaan täytyy todella käyttää älyään jos tahtoo olla ekspertti hyökkäyspäässä. Riippuu paljon siitä, miten muut joukkueen pelaajat näkevät pelin. Puolustajan tukeminen hyökkäyksissä on tärkeää, mutta ennen kaikkea sentterin tehtävä on tärkeä. Sitten vähän taktiikasta riippuen, juokseeko siellä ylempänä kärki vai ei, pitää varioida peliä. Jos pallo on laidassa, onko kärki ylempänä auki, pelaatko keskelle, toimitatko maalille. On totta, että vaihtoehtoja on paljon, mutta toteutus on hankalampaa. Muistaakseni joissakin tilastoinneissa oli todettu, että salibandyssa hyökkäyssuuntaan syöttämisen onnistuminen on yleensä epätodennäköistä. Keskialueen menetyksiä ei saisi tulla ja pitääkin olla kärsivällinen, kun jauhetaan vastustajan päätyyn.

Usein valmentajat antavat pelaajilleen vapauksia hyökkäyspäässä. Valmentajat voivat sanoa, että käyttäkää mielikuvitustanne. Tietyt rajat asetetaan silti; ei menetyksiä kriittisillä alueilla, ei sokkosyöttöjä ellei erillistä kuviota ole sovittu. Valmentajakohtaista, joten vaihtelu on suurta eri joukkueiden osalta. Toki taktisiin lähtökohtiin vaikuttaa myös se, millä taktiikalla vastustaja on peliin lähtenyt. Eli onko tiivis, organisoitu nippu vastassa vaiko ylhäältä paineistava, aktiivinen joukkue.

Jos joku jääkiekon pelikirjaneroista haluaisi avata minulle tarkemmin puolustustyöskentelystä jääkiekossa? Varmaankin aika lailla samanlaisia piirteitä mitä salibandyssa? Allekirjoittaneen osalta pitää perehtyä tarkemmin Suomen ykköslajin pelitapoihin ja olisin todella kiinnostunut lukemaan, että kuinka asiat nähdään eri pelikirjoissa. Meidän Peli, pystysuunnan jääkiekko ym. Miten puolustaminen vaihtelee eri pelikirjojen välillä? Toki hyökkäyspään samantapaisuuksia / erilaisuuksiakin saa valaista.

Omat kokemukseni jääkiekon puolustus- ja hyökkäyspelistä kun perustuvat lähinnä kotisohvalta ja hallin penkiltä pohtimiseen.

Pahoittelut, jos moni lukija toivoi enemmän jääkiekon pelitavoista. Koen etten ole kerännyt riittävästi tietoa ollakseni kyllin pätevä siinä keskustelussa. Ainakaan vielä.
 

ufon_kaakao

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Sebastian Aho
Kaukorantaa trollattiin, niinkuin muitakin

Nyt on kehissä mielenkiintoinen väite! Miten olen ammattivalmentaja Pasi Kaukorantaa johtanut harhaan!? Tämä voisit perustella, ja huolella sittenkin.

Johtava

Kaukoranta meni kärjistyksiisi, niinkuin monet muutkin. Hänhän tuli U-studioon kertomaan kuinka älytöntä on pelata kiekkoa alaspäin silloin kun on mahdollisuus pelata ylöspäin. Tällainen kuva sinusta oli Kaukorannalle(kin) muodostunut. Sitten perusteluissasi toki myönsit, että alaspäin pelaaminen on aiheellista vain silloin kun ei ole paikkaa hyökätä ylöspäin. Myönsit myös, että tarkoituksella painotat alaspäin pelaamista.

Lätkäkirurgi puolustautuu – “Mahtavan rajuja kyseenalaistuksia†| Jääkiekko | Urheilulehti.fi
 

Nwoke

Jäsen
Suosikkijoukkue
SAINTS salibandy, Spiral-liiga, Tampere
Eiköhän P. Sihvonen aikoinaan ihastunut Kalpan ja Pekka Virran poikkeukselliseen pelitapaan SM-liigassa, mutta on nyt jälkikäteen ymmärtänyt, että myös siinä pelitavassa oli suuret heikkoudet, joita vastustajan oli helppo käyttää hyväksi - siis juuri tämä liiallinen alaspäin pelaaminen. Olen Petteri toki mielelläni tässä väitteessä väärässä.
 

Nwoke

Jäsen
Suosikkijoukkue
SAINTS salibandy, Spiral-liiga, Tampere
Väitän, että puolustaminen on aina hyökkäämistä vaikeampaa ja vaatii parempaa peliälyä. Tämän saa haastaa jos haluaa :)


Hyvin erikoinen väite, jos siis hyökkäämisellä tarkoitetaan maalintekoa. Jääkiekossakin niin monesti yksittäinen hyökkäys tyrehtyy hyvään puolustuspeliin, enkä usko että kyse olisi vain puolustajien paremmasta peliälystä.
 

Knower

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit+Petteri Nummelin
Väitän, että puolustaminen on aina hyökkäämistä vaikeampaa ja vaatii parempaa peliälyä. Tämän saa haastaa jos haluaa :)

No minähän haastan. Tosin itse väite on mielenkiintoinen ja haluaisin kuulla perustelujasi taustalla.

Minä miellän viime kädessä puolustamisen rikkovaksi, destruktiiviseksi toiminnaksi oli sitten kyseessä mikä laji tahansa. Ja viime kädessä hajottaminen on aina helpompaa kuin rakentaminen. Puolustaa voi aktiivisemmin, passiivisemmin (ja se on tietenkin aina suhteessa joukkueen hyökkäyspeliin), mutta viime kädessä tarkoituksena on a) estää kaverin maalinteko ja b) päästä itse vastahyökkäyksiin.

Valmentajan on helpompi ryhtyä organisoimaan puolustusta ja usein aloittelevat ja/tai kokemattomat ja/tai epäpätevät valmentajat pelaavatkin voimakkaasti tämä pää edellä.

Usein valmentajat antavat pelaajilleen vapauksia hyökkäyspäässä. Valmentajat voivat sanoa, että käyttäkää mielikuvitustanne. Tietyt rajat asetetaan silti; ei menetyksiä kriittisillä alueilla, ei sokkosyöttöjä ellei erillistä kuviota ole sovittu. Valmentajakohtaista, joten vaihtelu on suurta eri joukkueiden osalta. Toki taktisiin lähtökohtiin vaikuttaa myös se, millä taktiikalla vastustaja on peliin lähtenyt. Eli onko tiivis, organisoitu nippu vastassa vaiko ylhäältä paineistava, aktiivinen joukkue.

Tämä puolestaan kuulostaa vain ja ainoastaan laiskalta valmentamiselta. Hyökkäyspelin harjoituttaminen ja rakentaminen on monin, monin kerroin vaativampaa valmentamista ja kyllä, sitä voi ja pitää harjoitella. Tuo "käytetään luovuutta" kielii yksinkertaisesti siitä, että valmentaja ei osaa valmentaa hyökkäyspeliä.

Prosessi on haastava.
- rakenna se kiekollinen/pallollinen pelitapa oman pääsi sisällä - mitä haluat nähdä siellä kentällä
- mieti miten harjoitutat pala palalta eri osa-alueita hyökkäyspelaamisessa (nopeat lähdöt, hitaat lähdöt, miten suorat hyökkäykset pelataan, hyökkäysalue, vastahyökkäykset jne.).
- huolehdi siitä, että pystyt linkkaamaan kaiken myös saumattomasti valitsemaasi kiekottomaan/pallottomaan peliin
- rakenna pelikirjastasi sellainen, että siitä löytyy riittävästi sivuja - vastustaja kun vaikeuttaa sitä toteutusta. Pitää löytyä monipuolisuutta olemalla silti looginen.
- huolehdi tuloksista (aikuisten maailmassa)
- elä sen kanssa, että joku stara haluaakin pelata omalla jutulla -> mietit miten sitten reagoit siihen että joku luistaa yhteisestä hommasta, mutta tekee silti sitä tulosta lyhyellä tähtäimellä.

Ja niin edelleen.

Ehkä tämä meni nyt enemmän tuonne valmentajan maailmaan kun lähti J.Grönvallia haastelemaan.
 

Petro

Jäsen
Suosikkijoukkue
St Louis Blues
Miten arvelet, että kyseisen Suomi - Tshekki -pelin virtaus olisi muuttunut, jos Nuoret Leijonat olisi alkanut enemmän kiskoa 2vs3 ja 3vs4 ja 4vs5 -alivoimaisia hyökkäyksiä vaatimuksesi mukaan Tshekkiä vastaan?
Johtava

Millä perusteella nopeammin ylöspelaamisella olisi seurannut vain alivoimahyökkäyksiä? Tietääkseni 2vs1 ja 3vs2 ylivoimahyökkäykset eivät kauhean usein viivelähdöillä avaudu, vaan juuri nopeilla reagoinneilla pystysuuntaan puolustusalueelta. Uskoisin Suomen saaneen näin enemmän vaarallisia hyökkäyksiä ja maalintekopaikkoja. Taas toki oma mielipide ja vaikea sanoa mitään varmempaa, kun ei joukkueelta juurikaan tälläisiä nähty.
 

P.Sihvonen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ei ole. Antaa urheilun näyttää, kuka kulloinkin on
Näin!

Valmentajan on helpompi ryhtyä organisoimaan puolustusta ja usein aloittelevat ja/tai kokemattomat ja/tai epäpätevät valmentajat pelaavatkin voimakkaasti tämä pää edellä.

Tämä puolestaan kuulostaa vain ja ainoastaan laiskalta valmentamiselta. Hyökkäyspelin harjoituttaminen ja rakentaminen on monin, monin kerroin vaativampaa valmentamista ja kyllä, sitä voi ja pitää harjoitella. Tuo "käytetään luovuutta" kielii yksinkertaisesti siitä, että valmentaja ei osaa valmentaa hyökkäyspeliä.

Prosessi on haastava.
- rakenna se kiekollinen/pallollinen pelitapa oman pääsi sisällä - mitä haluat nähdä siellä kentällä
- mieti miten harjoitutat pala palalta eri osa-alueita hyökkäyspelaamisessa (nopeat lähdöt, hitaat lähdöt, miten suorat hyökkäykset pelataan, hyökkäysalue, vastahyökkäykset jne.).
- huolehdi siitä, että pystyt linkkaamaan kaiken myös saumattomasti valitsemaasi kiekottomaan/pallottomaan peliin
- rakenna pelikirjastasi sellainen, että siitä löytyy riittävästi sivuja - vastustaja kun vaikeuttaa sitä toteutusta. Pitää löytyä monipuolisuutta olemalla silti looginen.
- huolehdi tuloksista (aikuisten maailmassa)
- elä sen kanssa, että joku stara haluaakin pelata omalla jutulla -> mietit miten sitten reagoit siihen että joku luistaa yhteisestä hommasta, mutta tekee silti sitä tulosta lyhyellä tähtäimellä.

Ja niin edelleen.

Ehkä tämä meni nyt enemmän tuonne valmentajan maailmaan kun lähti J.Grönvallia haastelemaan.

Tässä viestissä on oikeaa hajua ja makua. Jahka muut nimimerkit yltävät edes liki tälle tasolle, myös Johtava alkaa tormakoitua.

Johtava
 

P.Sihvonen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ei ole. Antaa urheilun näyttää, kuka kulloinkin on
Totta

Eiköhän P. Sihvonen aikoinaan ihastunut Kalpan ja Pekka Virran poikkeukselliseen pelitapaan SM-liigassa, mutta on nyt jälkikäteen ymmärtänyt, että myös siinä pelitavassa oli suuret heikkoudet, joita vastustajan oli helppo käyttää hyväksi - siis juuri tämä liiallinen alaspäin pelaaminen. Olen Petteri toki mielelläni tässä väitteessä väärässä.

Totta! Melkko pian tajusin, että Virran KalPa viljeli liikaa yli kaistojen leikkailuja. Siihen vastustajat iskivät. Tästä oivalluksesta innostuneena rakensin HPK:n B-junioreilleni pelitavan, jossa oli paljon samaa kuin KalPan liigajoukkueella, mutta se toteutettiin niin, että pelaajat pysyivät kaistoillaan. Että tämä oli mahdollista, minun ja OP Yrjänheikin piti kehittää paljon uutta juttua ja uusia syöttösuuntia pelaamiseen.

Johtava
 
Viimeksi muokattu:

Jaws

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, San Jose Sharks, Slovakia, Baltimore Ravens
Tämä puolestaan kuulostaa vain ja ainoastaan laiskalta valmentamiselta. Hyökkäyspelin harjoituttaminen ja rakentaminen on monin, monin kerroin vaativampaa valmentamista ja kyllä, sitä voi ja pitää harjoitella. Tuo "käytetään luovuutta" kielii yksinkertaisesti siitä, että valmentaja ei osaa valmentaa hyökkäyspeliä.

Tätä en kiellä. Ilman muuta asia on näin monessa joukkueessa, että valmentajan kyvyt eivät välttämättä riitä valmentamaan hyökkäyspeliä ja pelikirja voi olla suurelta osin puutteellinen. Mutta monessa paljon harjoittelevassa ja suht korkealla tasolla pelaavassa joukkueessa se pelaamisen perusta ja hyökkäyspään kuviot ovat jo niin hyvin pääkoppien sisällä, että hyökkäyspelissä voi kannustaa tekemään luovia ratkaisuja, jotka pelaaja itse näkee oikeiksi juuri senhetkisessä tilanteessa.

Toki salibandyn hyökkäyspään pelikirjat sisältävät monenlaisia kuvioita. Mainitsemassani mökki-taktiikassakin kärki voi hakea esimerkiksi laitaan, tulla vastaan keskellä ja pelata siitä laidoille. Sentteri voi pudottaa pakiksi, tehdä paikanvaihtoja vaikkapa oikean laiturin kanssa. Toinen puolustaja voi tukea hyökkäyksiä, ja pallottomat pelaajat voivat liikkua jotta tilaa aukeaa muille pelaajille. Jos kuitenkin vastustaja on organisoitu ja osaa ottaa nämä hyvin pois, niin pelaaja voi tietyissä raameissa poiketa pelikirjasta ja antaa helpon tai yksinkertaisen syötön, joka helpottaa hänen itsensä tai joukkueen pelaamista. Toisaalta jos vastustajan valmentaja on juoksuttanut kentälle viisi vähemmän peliälykästä pelaajaa, voi tulla nukahduksia vastustajan puolustuksessa ja ne voidaan käyttää hyväksi. Mahdollisesti myös jonkinlaiset yksilösuoritukset ovat mahdollisia, mutta ne tulevat epätodennäköisemmiksi vanhempaan ikään tultaessa ja niitä näkee yhä harvemmin.

Totta kai hyökkäyspelissä on paljon sovittuja kuvioita. Joskus pelikirjastakin voi kuitenkin poiketa, jos se on pelitilanteeseen nähden fiksua.

Niin ja selvennykseksi kaikille jotka lukevat, niin nythän oli kyse salibandysta.
 

Knower

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit+Petteri Nummelin
Tätä en kiellä. Ilman muuta asia on näin monessa joukkueessa, että valmentajan kyvyt eivät välttämättä riitä valmentamaan hyökkäyspeliä ja pelikirja voi olla suurelta osin puutteellinen. Mutta monessa paljon harjoittelevassa ja suht korkealla tasolla pelaavassa joukkueessa se pelaamisen perusta ja hyökkäyspään kuviot ovat jo niin hyvin pääkoppien sisällä, että hyökkäyspelissä voi kannustaa tekemään luovia ratkaisuja, jotka pelaaja itse näkee oikeiksi juuri senhetkisessä tilanteessa.

Jokainen ratkaisuhan on viime kädessä pelaajan itse tekemä ja näin ollen luova. Kysymyshän lähinnä kuuluu, että kyetäänkö harjoitellun rakenteen avulla luomaan peliin ennakoitavuutta kaaoksen keskelle joka ei kahlitse luovuutta vaan päinvastoin vapauttaa siihen. Ja tämä lajista riippumatta. Ei mitään hyökkäyspelikirjaa niin voi rakentaa, että jokainen ratkaisu on piirretty (ehkä jenkkifutiksessa voi, en tiedä kun en ole asiantuntija).

Sitten tullaan niihin henkilökohtaisiin taitoihin ja/tai niiden puutteeseen. Rakenteet voi olla viimeisen päälle kunnossa ja tietyssä mielessä se rakenne voi auttaa pääsemään maalipaikkaan. Sitten tullaan siihen, että osataanko kiekko/pallo/peliväline iskeä reppuun. Tämän takia varmasti koutsit tykkää puhua maalipaikoista - se on sitä, mihin valmennuksella voi esimerkiksi aikuisten tasolla enemmän vaikuttaa. Vähän sellaista alibia samalla. Että kyllähän mun systeemit toimii, mutta pelaajilla ei ole käsiä laittaa kiekkoa sisään.

Suomessa joskus sitten vähätellään näitä maalipaikkojen laskemisia, mutta suhteessa vastustajiin rajallisella taitokapasiteetilla varustetuissa joukkueissa se on oleellista. Kun ei ole niitä ovechkineja tekemässä coast-to-coasteja / voittamassa 1v1 -tilanteita suvereenisti ja sitä kautta murtamassa puolustuksia, pakko rakentaa maalipaikat yhteistyön avulla. Sitten katsotaan riittääkö skilssit tehdä tulosta. Valmentajalle se on tärkeä indikaattori siitä onnistutaanko omassa jutussa - muuta ei oikein voi tehdä.

Jos / kun innolla seuraat myös salibandyä (kuten itsekin), kannattaa seurata mitä pallokontrollia huippuunsa vienyt TPS tekee ja mitä taas opportunistisemmat SPV ja Happee tekevät.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Tapparan pelaaminen on minulle jo pääosin niin tuttua, että sen onnistumisen huomaan jo nopeasti, joten jäänee reilusti aikaa seurata Ässien pelaamista ja mainitsemiasi ongelmia. Otetaan vaikka Ville Uusitalo erikoistarkkailuun, kun sitä vääntöä tässä olette Johtavan kanssa käyneet.

Minullakin Ville Uusitalo oli illan ottelussa erikoistarkkailussa ja tein ihan tilastoja hänen avauspelaamisestaan. Puolustajien avauspelaaminen on riippuvainen siitä, minkälaisilla pelisuunnitelmilla otteluihin/eriin lähdetään. Ässät pelasi 1. erässä paljon HVP-lähtöjä eli 2+8+7=17. Ässät epäonnistui pahasti 1. erän HVP-lähdöissä, koska Tapparan korkealta lähtenyt 1-2-2 ohjauspeli tyrehdytti hyökkäykset keskialueelle. Ässät ei hakenut alhaalta koko viisikon voimin syöttöpaikkoja ja pakit joutuivat hakemaan HVP-lähtöjen jälkeen hyökkäjiä 1-2-2 ohjausjärjestelmän keskeltä, kun hyökkääjät karkasivat liian ylös. Ville Uusitalo käynnisti hyökkäykset 1. erässä nopeasti 3, puolinopeasti 4, hitaasti 0, viiveellä 1 ja palauttamalla 2 kertaa. Uusitalo onnistui hyvin pari kertaa nousemaan jalalla keskialueelle ja antoi hyvän, lyhyen syötön sentterille. Uusitalo epäonnistui kaksi kertaa avauspelissään ja kärkikarvaajan taakse keskialueelle tarkoitetut syötöt katkaisi vaarallisesti kärkikarvaaja. Ottelun 1. erä päättyi Tapparan johtoon 0-3. Erätauolla Kivi käskytti joukkuetta nopeuttamaan avauksiaan ja 2. erän HVP-luvut olivat Ässillä 1+1+2=4. Uusitalo avasi pelisuunnitelman mukaisesti 2. erässä 5 kertaa nopeasti ja 3 kertaa puolinopeasti, HVP-lähtöjä ei kertaakaan. Toisen erän jälkeen tilanne oli 1-3. Kolmannessa erässä Ässät jatkoi nopeaa avauspelaamistaan, HVP-luvut 0+0+4=4. Uusitalo jatkoi nopeaa avauspelaamistaan ja oli avaamassa omalta puolustusalueelta Ässien 2-3, 3-3 ja 4-4 maaleihin johtaneita hyökkäyksiä. Ville Uusitalo pelasi ottelussa 22min23sek. Uusitalo oli Ässien tehokkain pelaaja, ainoa, joka sai tehopisteet +3 (+3, -1).

Uusitalo osoitti pystyvänsä noudattamaan tarkasti valmentajan pelisuunnitelmaa. Aiemmin olen nähnyt häneltä hyvää HVP-lähtöpeliä. Tänään hän osoitti pelilukutaitonsa ja mukautui heti joukkueen nopeaan, pystysuunnan jääkiekkoon. Ottelu päättyi JA 4-5 Tapparan voittoon.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
...Uusitalo osoitti pystyvänsä noudattamaan tarkasti valmentajan pelisuunnitelmaa. Aiemmin olen nähnyt häneltä hyvää HVP-lähtöpeliä. Tänään hän osoitti pelilukutaitonsa ja mukautui heti joukkueen nopeaan, pystysuunnan jääkiekkoon. Ottelu päättyi JA 4-5 Tapparan voittoon.

Aivan oikein, Uusitalo oli selkeästi vahvempi, koska Ässät on vaihtanut pelitavan viime vuotiseen. Ensimmäisessä erässä tuli kaksi järkyttävää harhasyöttöä, toinen maalikulmalta annetusta paniikkirystyavauksesta, jossa tuli hyvin esiin Uusitalon kiekollinen osaaminen.

Missä peleissä olet nähnyt Uusitalolta vahvaa HVP-lähtöpeliä?
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Kummasti muuten Ässille tuntui sopivan tuo hurlumhei-kiekko paremmin, avauserän taktisemmassa pelissä Tappara vei kuin kuoriämpäriä. Sitä en vieläkään selvittänyt miksi Rautakorpi ja/tai Tappara monesti tuntuu hukkaavan peliotteen, tai sitten tietoisesti siirtyy kontrolloimaan peliä puolustuspelaamisen kautta. Se ei kerta kaikkiaan tunnu toimivan, vaikka tänäänkin lähes käsittämättömällä tavalla joukkue sai kaksi pistettä.

Ymmärrän, että intensiteetti laskee vääjäämättä jossain vaiheessa ja peli tasoittuu mutta n. 40 ottelun otoksella kummastelen Tapparan pelin melkoista ailahtelua tässä mielessä ja etenkin sitä, että joukkue vetäytyy lähes täysin passiiviseen ohjauspeliin otteluiden toisissa erissä. Ei tästä ole pitkä aika, kun Jokerit rokotti täysin samasta asiasta.

Ässien keskeinen ongelma oli avauserässä hitaiden lähtöjen huono organisointi ja hyökkääjien ylipelaaminen niissä. Loppupuolella se oli maalinteko. Ja joku viisas saisi kertoa miksi Ässät pelasi noinkin tiiviisti aluetta omissa ja suorastaan lahjoitti Tapparalle siniviivan käyttöön.

Pekka Virta dominoi jälleen Urhon studiossa, siinä taisikin olla illan paras anti. Laadullisesti ottelu oli heikko. Ville Uusitalo oli mielestäni non-factor ja se Jani Honkanen edelleen keskinkertainen.

Tapparan keskialueen ylitys on parhaimmillaan huikeaa katseltavaa, hyökkäyspelaaminen toimii ajoittain mutta tuskin Rautakorpikaan siihen vielä täysin tyytyväinen on. Vaikka minulla on tuolla vasemmalla eräskin suosikkijoukkue mainittuna, niin voin silti sanoa, että Tappara on pelikirjan toteuttamisessa parhaimmillaan täysin tasavertainen KalPan ja Jokereiden kanssa, nämä ovat mielestäni olleet parhaat joukkueet tällä kaudella. Kärpät on minulle edelleen mysteeri, mielestäni se ei ole esittänyt kovinkaan erikoista lätkää näkemissäni peleissä.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Missä peleissä olet nähnyt Uusitalolta vahvaa HVP-lähtöpeliä?

Urhotv:n pääottelussa 2.1.2013 HPK-Ässät. Ässät pelasi koko ottelussa HVP-hyökkäyksiä 6+10+19=35. En silloin tilastoinut Uusitalon avauspelaamista, mutta hän toteutti muistikuvani mukaan hyvin tuon pelin pelisuunnitelmaa. Uusitalo pelasi ykköspakkiparissa parinaan Tommi Taimi. Aiemmilta vuosilta muistan Uusitalon taitavana ja hyvin peliä avaavana puolustajana. Tämä on minun mielikuvani Ville Uusitalosta, joka nousi Mestiksestä SM-liigan parhaiden puolustajien joukkoon. Täytyy seurata jatkossa vielä, miten Uusitalo pelaa. Tehotilastossa Uusitalo (+8) on korkealla Ässissä ja SM-liigassa.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Urhotv:n pääottelussa 2.1.2013 HPK-Ässät. Ässät pelasi koko ottelussa HVP-hyökkäyksiä 6+10+19=35. En silloin tilastoinut Uusitalon avauspelaamista, mutta hän toteutti muistikuvani mukaan hyvin tuon pelin pelisuunnitelmaa. Uusitalo pelasi ykköspakkiparissa parinaan Tommi Taimi. Aiemmilta vuosilta muistan Uusitalon taitavana ja hyvin peliä avaavana puolustajana. Tämä on minun mielikuvani Ville Uusitalosta, joka nousi Mestiksestä SM-liigan parhaiden puolustajien joukkoon. Täytyy seurata jatkossa vielä, miten Uusitalo pelaa. Tehotilastossa Uusitalo (+8) on korkealla Ässissä ja SM-liigassa.

Sinulla on muutama väärä muistikuva. Uusitalo on ollut koko kauden ongelmissa avaamisen kanssa, hänen tilanteen tunnistaminen on ollut heikkoa. Uusitalo on hyvä all-around pakki, mutta hänen kiekollinen osaaminen on varsin vaatimatonta.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Sinulla on muutama väärä muistikuva. Uusitalo on ollut koko kauden ongelmissa avaamisen kanssa, hänen tilanteen tunnistaminen on ollut heikkoa. Uusitalo on hyvä all-around pakki, mutta hänen kiekollinen osaaminen on varsin vaatimatonta.

Katsoitko ottelun HPK-Ässät 2.1.2013. Minä kerroin siitä ottelusta. Mikä muistikuvani on väärä tuosta ottelusta? Minulle Uusitalo on profiloitunut taitavaksi puolustajaksi jo hänen Mestisuraltaan asti nähtynä. Pitää seurata Uusitalon pelaamista taas, kun sitä Urholta näkee. Puolustajia peluuttava valmentaja näyttää luottavan Uusitalon taitoihin, niinkuin tänäänkin nähtiin 5vs5 pelissä. Marttinen ja Heshka pelasivat tänään enimmät minuutit yv-pelissä.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
No minähän haastan. Tosin itse väite on mielenkiintoinen ja haluaisin kuulla perustelujasi taustalla.

Minä miellän viime kädessä puolustamisen rikkovaksi, destruktiiviseksi toiminnaksi oli sitten kyseessä mikä laji tahansa. Ja viime kädessä hajottaminen on aina helpompaa kuin rakentaminen. Puolustaa voi aktiivisemmin, passiivisemmin (ja se on tietenkin aina suhteessa joukkueen hyökkäyspeliin), mutta viime kädessä tarkoituksena on a) estää kaverin maalinteko ja b) päästä itse vastahyökkäyksiin.

Jos nyt tällä kertaa saisin vastattua ilman turhia lässytyksiä, niin mielestäni ero tulee yksilötasolla ja siinä, että puolustava pelaaja joutuu reagoimaan siinä missä toinen on aloitteellinen ja tavallaan tietää mitä seuraavaksi tapahtuu.

Hyvä puolustaja tarvitsee sekä hyökkäys- että puolustuspelin osaamisen ja hänellä tulee olla kyky lukea tilanteita vähintään yksi siirto eteenpäin. Puolustamisen perusluonne toki on rikkova ja peliä tuhoava mutta tässä onnistuakseen (pidemmällä aikavälillä) ainakin minä koen, että peliäly pitää olla suorastaan erinomainen.

Viisikon organisoinnissa saattaa olla niin, että hyökkääminen onkin vaikeampi organisoida, siinähän on tavallaan enemmän liikkuvia osia. Kuvauksesi tästä hyökkäysprosessista oli loistava ja itse ajattelen näköjään pelottavan paljon samalla tavalla.

Toki voin auliisti myöntää, että suurimmat puutteeni tällä pelikirjasaralla ovat edelleen nimenomaan organisoidussa hyökkäämisessä, vaikka tietyt reunaehdot olen itselleni tehnytkin selväksi.

Tämän kauden SM-Liigassa on tullut vastaan myös puutteita PAPPin toteuttamisessa useilla joukkueilla ja tokihan se vaatii jatkuvaa työtä sekin. Viisikkopuolustuksen suoritustasohan tulee pysyä korkeana koko ajan.

Vaikka, olen sitä mieltä, että hyökkäys-puolustus-hyökkäys, niin olen myös ehdottoman tarkka siitä, että ilman vahvaa puolustuksen kivijalkaa ei ole voittavaa peliä, missään lajissa.
 

Powerplay

Jäsen
Suosikkijoukkue
Blues, Jokerit, NHL
Tässä viestissä on oikeaa hajua ja makua. Jahka muut nimimerkit yltävät edes liki tälle tasolle, myös Johtava alkaa tormakoitua.

Johtava

Tässä nyt on hiukan samaa kuin leffakriitikoissakin. Kovin usein kun elokuva saa kiitosta kriitikoilta, niin käytännössä sitähän katsoo hyvin harva ja ihan toinen elokuva voittaa pelin ja tienaa rahat = palkinto. Täällähän on oikeasti pelistä keskustelevia nimimerkkejä joita on kiva lukea koska selkeästi ovat paneutuneet asiaan kuten J. Grönwall, Fordél ja vastaavat. He analysoivat peliä ja eivät koita päteä kirjoittelemalla mitään "Johtava" tai vastaavaa idioottimaisuutta kirjoituksiinsa ja he oikeasti kirjoittavat pelistä. Et ole ansainnut mitään auktoriteettiä kertomaan kuka kirjoittaa oikein pelistä ja kuka ymmärtää sitä, kuten en minäkään. Tuo naurettava "johtava" on vähän sama kuin kotonakin muistuttaisit vaimoas, että olet mies - jos vaikka tuo saattaisi unohtaa.
 
Viimeksi muokattu:

P.Sihvonen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ei ole. Antaa urheilun näyttää, kuka kulloinkin on
Hyvällähän minä vain

Täällähän on oikeasti pelistä keskustelevia nimimerkkejä joita on kiva lukea koska selkeästi ovat paneutuneet asiaan kuten J. Grönwall, Fordél ja vastaavat. He analysoivat peliä ja eivät koita päteä kirjoittelemalla mitään "Johtava" tai vastaavaa idioottimaisuutta kirjoituksiinsa ja he oikeasti kirjoittavat pelistä. Et ole ansainnut mitään auktoriteettiä kertomaan kuka kirjoittaa oikein pelistä ja kuka ymmärtää sitä, kuten en minäkään. Tuo naurettava "johtava" on vähän sama kuin kotonakin muistuttaisit vaimoas, että olet mies - jos vaikka tuo saattaisi unohtaa.

Hyvällähän minä vain. Aina pikkuisen oikaisen pelitapakeskustelua silloin, kun se meinaa mennä väärille raiteille tai käytetään väärin käsitteitä.

Ja viimeinen voimallisempi viestinihän oli se, jossa esittelin, miten Pohjanmaalla jouluna Siffan ruokapöydässä ja halkopinolla perheen kesken sommittelimme sitä, että josko jatkossa H + V + P olisikin H + V + P + A.

Johtava
 

Powerplay

Jäsen
Suosikkijoukkue
Blues, Jokerit, NHL
Hyvällähän minä vain.
Ai no sittenhän se on ihan okei.

Ja viimeinen voimallisempi viestinihän oli se, jossa esittelin, miten Pohjanmaalla jouluna Siffan ruokapöydässä ja halkopinolla perheen kesken sommittelimme sitä, että josko jatkossa H + V + P olisikin H + V + P + A.

Johtava

Jatkossa voisi keskusteluun halkopinolla ottaa myös hyökkäyksien päätökset ja miksi Suomi kehittää pelitavallaan vain kolmoskentän kulmavääntäjiä - vai onko näin?
 

P.Sihvonen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ei ole. Antaa urheilun näyttää, kuka kulloinkin on
Kaikki aikanaan

Jatkossa voisi keskusteluun halkopinolla ottaa myös hyökkäyksien päätökset ja miksi Suomi kehittää pelitavallaan vain kolmoskentän kulmavääntäjiä - vai onko näin?

Ne hyökkäysten päätökset ovat olleet halkopinolla tarkastelun kohteena jo pari vuotta. Eikä vain halkopinolla, vaan niitä pähkäillään seuroissa ja liitossa terävimpien jääkiekkoaivojen toimesta.

Tänne palstalle ne sitten tulevat aikanaan.

Tänään viimeksi olen katsonut viisi tuntia jääkiekkoa miettimällä sitä hetkeä, kun kiekko tuodaan hyökkäyksessä likelle vastustajan siniviivaa, siniviiva ylitetään ja mennään siihen "rignetteviivalle" asti.

Sen sanon, että näissä hyökkäyksissä on valtava ero riippuen käyttääkö joukkue Meidän Peliä vai Pystysuunnan Jääkiekkoa; ja sitten on isoja eroja riippuen, millaista Meidän Peliä pelataan eli eroja tämän koulukunnan sisällä ja samoin erot ovat valtavat Pystysuunnan Jääkiekon koulukunnan sisällä.

Ja sen huomion olen tehnyt (triviaali huomio), ettei hyökkäysalueelle sisäänmurtautumista voi katsoa erillään (vaikka kuinka haluaisi) siitä, miten joukkueet lähtevät omalta puolustusalueelta ja ylittävät sen pohjalta keskialueen; tai miten joukkueet kääntävät peliä keskialueelta. Tässä mielessä suomalainen jääkiekkokeskustelu on edennyt oikeassa järjestyksessä vuodesta 2004 asti.

Myös kulmapelin alkuvaiheeseen se vaikuttaa, miten lähdetään omista. Mutta näyttäisi olevan niin, että jossain kohtaa, jonkin aikaa kestettyään, kulmapeli voi niin tahtoessaan olla jos ei aivan täysin mutta miltei erillinen osa muusta pelitavasta.

Johtava
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös