Väitän, että puolustaminen on aina hyökkäämistä vaikeampaa ja vaatii parempaa peliälyä. Tämän saa haastaa jos haluaa :)
Koskapa palstalle ei ole vielä avattu salibandyn pelitavoille ketjua (menisi monologiksi) niin tartun tähän. Jääkiekossa asia voi ollakin näin. Hankala sanoa. Mutta jos sama väite kohdistetaan salibandyyn, niin vastaukseni on jyrkkä ei. Yleensä harjoituksissa fiksu valmentaja iskostaa pelitapansa pelaajiin niin, että puolustaminen tulee selkärangasta. Puolustuspelin hiominen on tärkeää, ja sitä on selitettävä niin kauan, että kaikki osaavat sitä toteuttaa valmentajan haluamalla tavalla kentällä.
Salibandyssa puolustaminen on mielestäni helppoa. Sijoitu kuten on käsketty, ole aktiivinen, asento suhteellisen matalalla. Tärkein sääntö on se, ettei saa pelata itseään ulos; on oltava miltei aina pallon ja maalin välissä. Joskus pitää blokata vetoja, riippuu tietysti pelipaikasta. Pallokontrolli on myös puolustamista. Anna helppo syöttö, rauhoita, katso onko tilaa. Jos ei aukea, sahaa uudestaan. Syötä, liiku, syötä, liiku. Mutta sepä onkin ihan peruskauraa itse kullekin, oli peli mikä tahansa.
Hyökkäyksessä sen sijaan täytyy todella käyttää älyään jos tahtoo olla ekspertti hyökkäyspäässä. Riippuu paljon siitä, miten muut joukkueen pelaajat näkevät pelin. Puolustajan tukeminen hyökkäyksissä on tärkeää, mutta ennen kaikkea sentterin tehtävä on tärkeä. Sitten vähän taktiikasta riippuen, juokseeko siellä ylempänä kärki vai ei, pitää varioida peliä. Jos pallo on laidassa, onko kärki ylempänä auki, pelaatko keskelle, toimitatko maalille. On totta, että vaihtoehtoja on paljon, mutta toteutus on hankalampaa. Muistaakseni joissakin tilastoinneissa oli todettu, että salibandyssa hyökkäyssuuntaan syöttämisen onnistuminen on yleensä epätodennäköistä. Keskialueen menetyksiä ei saisi tulla ja pitääkin olla kärsivällinen, kun jauhetaan vastustajan päätyyn.
Usein valmentajat antavat pelaajilleen vapauksia hyökkäyspäässä. Valmentajat voivat sanoa, että käyttäkää mielikuvitustanne. Tietyt rajat asetetaan silti; ei menetyksiä kriittisillä alueilla, ei sokkosyöttöjä ellei erillistä kuviota ole sovittu. Valmentajakohtaista, joten vaihtelu on suurta eri joukkueiden osalta. Toki taktisiin lähtökohtiin vaikuttaa myös se, millä taktiikalla vastustaja on peliin lähtenyt. Eli onko tiivis, organisoitu nippu vastassa vaiko ylhäältä paineistava, aktiivinen joukkue.
Jos joku jääkiekon pelikirjaneroista haluaisi avata minulle tarkemmin puolustustyöskentelystä jääkiekossa? Varmaankin aika lailla samanlaisia piirteitä mitä salibandyssa? Allekirjoittaneen osalta pitää perehtyä tarkemmin Suomen ykköslajin pelitapoihin ja olisin todella kiinnostunut lukemaan, että kuinka asiat nähdään eri pelikirjoissa. Meidän Peli, pystysuunnan jääkiekko ym. Miten puolustaminen vaihtelee eri pelikirjojen välillä? Toki hyökkäyspään samantapaisuuksia / erilaisuuksiakin saa valaista.
Omat kokemukseni jääkiekon puolustus- ja hyökkäyspelistä kun perustuvat lähinnä kotisohvalta ja hallin penkiltä pohtimiseen.
Pahoittelut, jos moni lukija toivoi enemmän jääkiekon pelitavoista. Koen etten ole kerännyt riittävästi tietoa ollakseni kyllin pätevä siinä keskustelussa. Ainakaan vielä.