Mainos

Pelitapakeskustelu

  • 621 077
  • 4 198

Fordél

Jäsen
Minäkin tykkäsin Fordélin tilastoista ja ne antoivat sen suuntaista tietoa mikä on taas hyvin hyödyllistä. Sen mitä itse olen koittanut ruutuvihkoon piirrellä, niin tosiaan kerralla ei kannata yritää kuin ihan yhtä pelin osa-aluetta. Tässä tapauksessa hyökkäyspeliä ja keskialueen ylitystä.

Hyvä jos tuli tarpeeseen. Tosin tuo oli eka kerta kun tilastoin juuri tätä asiaa ja näillä kriteereillä. Oli siis jonkinlainen testikerta. Kenties seuraavalla kerralla voisi ottaa mukaan myös sen, mitä tapahtuu kun kiekko heitetäänkin ennen sinisen ylitystä päätyyn. Nyt keskityttiin vain tilanteisiin, joissa kontrolloidusti vietiin kiekko yli sinisen ja mihin nämä tilanteet päättyivät. Laukauskin oli vähän ongelmallinen lokero, koska se ei pitänyt sisällään mitään erittelyä siitä tuliko laukaus heti siniviivan jälkeen vai parhaalta maalipaikalta.

Fordélin tilastoinnista nyt voidaan ainakin heti sanoa, että Pelicans ja KalPa ovat melko lähellä toisiaan ideologisesti, siksi samassa suhteessa kaikki luvut ovat. KalPa on tiedetty vahvaksi kiekkokontrollijoukkueeksi ja niin on myös Pelicans, vaikka hivenen eri tyyliin toteuttavatkin sitä.

Ideologiassa on selkeitä yhtäläisyyksiä siinä, että kiekkoa pyritään kontrolloimaan ja ajamaan suoraa kohti maalia. Oli yllättävää kuinka myös KalPa pyrki tähän. Ero tulee kuitenkin siinä, miten tämä toteutetaan. Kalpan viisikko pelaa tiiviimmin. Näin se pystyy pelaamaan lyhytsyöttöpeliä ja edetä tällä tavalla kontrolloidummin Pelicansin alueelle. Pelicansilla taas viisikko on mun havaintojen perusteella enemmän hajallaan eikä se syöttele yhtä paljon vaan pelaa suoraviivaisemmin ylöspäin.

Fordélille lisäkysymys, että onko kiekon menetys aina riisto vastustajalle?

Nythän en tilastoinut riistoja vaikka sitäkin olen monesti tehnyt. Mutta siis tässä jos vastustaja sai puolustusalueellaan kiekon selvästi haltuunsa, oli se menetys toiselle joukkueelle. Vaikka tämän jälkeen kiekko olisi karvattu takaisin vielä puolustusalueella, merkkasin sen silti menetykseksi.

Voitte hyvin kommentoida oliko tämä linjaus ok. Tottahan toki jos on saatu kolme kaistaa hyvin sisään hyökkäysalueelle, on kiekko myös helpompi karvata takaisin kuin jos se olisi tehty harppuunahyökkäyksellä.
 

Fordél

Jäsen
Hyvää työtä teit. Katsoin itse saman pelin sivusilmällä seuraten ja tilastosi tukevat epämääräisiä havaintojani.

Tattista.

Heitit kyllä pahan ongelman meikäläisen ns. uudelle tavalle tilastoida. Kumpi on lopulta parempi tapa tilastoida hyökkäyksiinlähdöt: hyökkäävän joukkueen organisoitumisen perusteella vai puolustavan joukkueen puolustusvalmiuden perusteella? Tuo sinun tapasi on varmasti helpompi laskea ja vähemmillä virheillä, kun siinä ei tarvitse erikseen miettiä, oliko vastustajalla valmis puolustusnelikko tai -viisikko vai eikö ihan ehtinyt ja siihen tv-kuvakin taipuu helpommin, mutta mielestäni se antaa ehkä vähemmän tietoa koko pelistä. Paha mennä sanomaan, kumpi parempi.

Jos tarkkoja ollaan niin tässähän ei tilastoitu hyökkäyksiinlähtöjä vaan sitä kuinka usein tullaan kontrolloidusti hyökkäysalueelle ja mitä tällöin tapahtuu. Olisi kyllä mielenkiintoista jos ton tilastoinnin tueksi saataisiin vaikka siffan tilastot hyökkäyksiinlähdöistä. Silloin meillä olisi hallussa jo aika mukava siivu hyökkäyspelistä kun tiedettäisiin miten jengit lähtevät omista ja "saapuvat" hyökkäysalueelle ja mitä sitten tapahtuu.

Toi sunkin tilastointi on mun mielestä todella hyvä enkä tiedä kannattaako näitä arvottaa. Sehän toisi vain lisää tietoa siitä miten vastustaja on organisoitunut ja miten toinen jengi on tähän reagoinut. Jos kaikki kolme tilastoa saataisiin samasta pelistä niin voisi tulla aika mielenkiintoinen kokonaisuus. Siihen päälle vaikka Tarinankertojan maalinteko/maalipaikkojen tilastointi ja varmasti J.Grönvallkin voisi ottaa jonkun tontin hoitaakseen:)

Se on muuten totta, että toi tv-kuva asettaa tilastoinnille rajoituksia. Munkin tilastoinnissa ei aina ollut ihan selvää oliko se kolmas kaista käytössä vai tultiinko vain kahta kaistaa. Koko viisikon havainnoimisessa tv-kuva on varmasti vielä paria astetta haastavampi.
 

obi-wan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hammarby IF, HC Andersen, HC Jatkoaika
Hyvää työtä teit. Katsoin itse saman pelin sivusilmällä seuraten ja tilastosi tukevat epämääräisiä havaintojani.

Heitit kyllä pahan ongelman meikäläisen ns. uudelle tavalle tilastoida. Kumpi on lopulta parempi tapa tilastoida hyökkäyksiinlähdöt: hyökkäävän joukkueen organisoitumisen perusteella vai puolustavan joukkueen puolustusvalmiuden perusteella? Tuo sinun tapasi on varmasti helpompi laskea ja vähemmillä virheillä, kun siinä ei tarvitse erikseen miettiä, oliko vastustajalla valmis puolustusnelikko tai -viisikko vai eikö ihan ehtinyt ja siihen tv-kuvakin taipuu helpommin, mutta mielestäni se antaa ehkä vähemmän tietoa koko pelistä. Paha mennä sanomaan, kumpi parempi.

Itse laittaisin jälkimmäisen mukaan. Siinä oletusarvona on silloin myös se että joukkue tarkkailee vastaustajaansa eikä puske väkisin tietyillä tavailla. Reagointia sanoisin
 
Suosikkijoukkue
Leijonat, Jokerit
Uusi peli, uusi kokeilu. FIN-SWE, Karjala-turnaus

Yleistä pelistä:
Suomi ennakkosuosikki ja pyrki pelaamaan perus pelitavallaan. Ruotsi tuli pelaamaan ja karvaamaan, ei puolustamaan viiden hengen muurilla. Ruotsin heikompi pelaajamateriaali näkyi pelissä.

1. erä:

Suomi puski koko viisikolla organisoidulla lähdöllä omalta alueelta Ruotsin organisoitua träppiä vastaan 14 kertaa. Ensimmäinen kerta johti maaliin. 4 lähtöä oli surkeita. 5 kertaa saatiin maalintekopaikka (joista se yksi maali ja 2 laatupaikkaa). Suomi puski sooloillen Ruotsin 4-5:n miehen träppiin kerran. Ei maalintekopaikkaa.

Suomi hyökkäsi organisoidusti Ruotsin epäorganisoitua, hajanaista puolustuskuviota vastaan 7 kertaa (2 kertaa surkealla tavalla). Tällä tavalla saatiin 2 maalintekopaikkaa. Sooloillen 1-2:lla miehellä Ruotsin hajanaista joukkoa vastaan hyökättiin 6 kertaa, seurauksena 1 huippupaikka ja 2 maalintekopaikkaa.

Riistoja 5, joista 3 paikkaa. Hyök. pään aloituksia 2, ei maalintekopaikkoja.

2. erä:

Erässä oli Suomelle 1 jäähy ja Ruotsille 4 jäähyä, joten tasakentällisin lasketut asiat ovat aika vähäisiä. Suomi teki yhden ylivoimamaalin.

Suomi puski rintamana kohti Ruotsin träppiä kerran ihan jees, toisen kerran surkeasti. Ei maalintekopaikkoja. Sooloillen surkeasti ajettiin Ruotsin träppiin kerran.

Suomi hyökkäsi rintamana hajanaista Ruotsia vastaan 5 kertaa, jotka johtivat kahteen hyvään paikkaan. Sooloillen kerran, yksi paikka.

Riistoja 4, joista yksi huono. Niistä yksi ok-paikka ja yksi huippumaalintekopaikka. Hyök.pään aloituksia 4, joista 5 maalintekopaikkaa.

3. erä:

Suomelta surkea erä, mutta saatiin yksi yv-maali ja yksi Salmisen kuuluisa moka tyhjän maalin ohi. Ruotsi ei osannut tehdä maaleja, joten se pelasti. Rikkonainen erä, paljon puolustusalueen- ja keskialueen aloituksia, joita en tilastoinut.

Suomi puski organisoidusti Ruotsin organisoitua puolustusmuodostelmaa vastaan 5 kertaa, joista 4 kertaa surkealla esityksellä. Yksi maalintekopaikka. Ei sooloiluja Ruotsin träppiin.

Suomi hyökkäsi rintamana hajanaista Ruotsia vastaan 3 kertaa, joista 2 kertaa surkeasti. 1 paikka. Sooloillen 1-2:lla miehellä mentiin 2 kertaa, joista tuli 1 paikka.

Riistoja 2, joista 2 paikkaa. Aloituksia 2, joista 1 ok-paikka ja 1 huippupaikka.

Johtopäätöksiä

Suomelta loppui virta pelin kuluessa, mikä näkyy koko ajan kasvavina mokailulukuina. Parempaa joukkuetta vastaan Suomi olisi hävinnyt kolmannessa erässä. Ruotsi oli onneksi tehoton ja selvästi kokeilujoukkueella mukana. Riistoja oli paljon, enemmän kuin Venäjää vastaan, mikä johtui sekä Ruotsin aktiivisemmasta pelitavasta ja heikommasta pelaajamateriaalista. Ruotsin maalivahti ei usein katkaissut peliä, koska noita hyök.pään aloituksiakin oli todella vähän.

Ylivoimatehot ratkaisivat Suomelle pelin. Voitto tuli korkeintaan keskinkertaisella esityksellä, ensimmäisestä erästä ja Ruotsin 2. erän jäähyilystä huolimatta.

Sivuhuomautuksena pitää sanoa, että Suomi tekisi maaleja paljon, paljon tehokkaammin, jos jokaisella pelaajalla olisi Nummelinin maila. Ainakin jos uskomme "Kölli" Kortelaista.

Palautetta ja parannusehdotuksia tulemaan!!!
 
Viimeksi muokattu:
Kiitos taa palstan omalle KJ:lle ja hatunnosto myös Fordélille selkeästi jäsenellyistä havainnoista.
Olen pahoillani siitä, että vaikka kuinka haluaisin kantaa oman korteni kekoon täälläkin, niin saan tarpeeksi tilastoinnista omassa roolissani tämän hetken lätkässä, sekä bonuksena omassa nykytyössäni, joka ei liity lätkään.

Itse lasken/olen laskenut jo pitkään riistoiksi myös kiekon menettämisen vastustajalle ohilaukauksen tai paineettomassa tilanteessa olevan pelaajan hölmöilyn (lue: huono syöttö, sokkosyöttö tms...) johdosta, pelattiinpa omissa, keskialueella tai hyökkäysalueella.

Ja on valitettavan totta, että koska suomalaista lätkää (pl. kansainväliset turnaukset) tallennetaan/kuvataan vajaalla kamerakalustaolla ja ammattitaidottomalla ohjauksella, johon voi lukea vielä käsittämättömät hidastukset, niin TV-kuvan perusteella tarkka tilastointi on usein vähemmän tarkkaa, mikäli ei ole mahdollisuutta katsoa ottelua toiseen kertaan.
Varsinki hidastukset ovat aina hämmentäviä (koska aikaa olisi), sillä kun näytetään kolmatta kertaa, miten kiekko painuu verkkoon, niin samassa ajassa olisi näyttänyt sen, miten tilanne oikeasti rakentui.

Olen kaipauksella odottanut sitä hetkeä, kun Petteri Sihvonen palautuisi aikakoneella taas siihen kiihkottomaan, analyyttiseen ja parhaaseen moodiin, jossa hän on mielestäni valtakunnan ykkönen. Ne jotka muistavat Urheilukanavan Mestis-lähetykset, jossa hän ei ollut vielä korottanut itseään Aurinkokoomikosta seuraavaksi, voinevat olla edes pikkaisen samaa mieltä kanssani, eikö vain? Sitten heräsin...
 
Suosikkijoukkue
Leijonat, Jokerit
Kiitos taa palstan omalle KJ:lle...

...Itse lasken/olen laskenut jo pitkään riistoiksi myös kiekon menettämisen vastustajalle ohilaukauksen tai paineettomassa tilanteessa olevan pelaajan hölmöilyn (lue: huono syöttö, sokkosyöttö tms...) johdosta, pelattiinpa omissa, keskialueella tai hyökkäysalueella....

Eipä mittään. "Kari Jalonen" kiittää kiitoksista ja kiroaa nimimerkkiään.

Minä lasken noissa raporteissa, tai tilastoissani tai mitä hittoja nuo ovatkaan, riistot yksinkertaisesti niin, että kun hyökkäävä joukkue (esim. Ruotsi) menettää kiekon Suomelle keskialueella tai Ruotsin päässä kenttää, ja Suomi vastahyökkää tai yrittää vastahyökätä, se on riisto. Aivan sama, miten se tapahtui; ensin kiekko hyökkäävällä Ruotsilla, sitten Suomella joka vastahyökkää = Suomi riisti kiekon.

Jos Suomi "pöllii" kiekon hyökkäävältä Ruotsilta Suomen omalla alueella, lasken sen kyllä normaaliksi puolustamiseksi, enkä riistokiekoksi. Lasken myös sen puolustamiseksi ja ikään kuin hitaaksi lähdöksi, jos kiekko riistetään keskialueella, mutta käytetään alhaalla pakilla ennen kuin yritetäänkään hyökätä ylöspäin.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Tämän päivän Iltalehdessä TPS-valmentaja ottaa tärkeän kannanoton Meidän Pelin omalta alueelta lähteviin hyökkäyksiin. Juha Pajuoja sanoo haastattelussa, että hän ei kannata sitä, että pysäytetään maalin taakse. TPS:n peleistä sen sitten jatkossa näkee, onko sillä viivelähtöjä pelissään. Saman kannanoton oli ottanut Pelicans-valmentaja Kai Suikkanen ennen eilistä Pelicans-KalPa ottelua. Pelistä sen saattoi tilastoida. Suikkanen ennakoi ennen peliä, että Pelicans tulee pelaamaan parempaa lyhytsyöttöpeliä kuin, mitä on syksyn aikana nähty. Se ennakoi HVP-lähtöjä omista ja 1. erä osoitti, miten Pelicans oli hyökkäyksiään harjoitellut. Pelicansin HVP-luvut olivat 1. erässä 7+0+9=16. Pelicans kiekotteli pakki-pakki-pakki.. (H) omalla puolustusalueella 7 kertaaja ja organisoi hyökkäyksiään myös palauttelemalla 9 kertaa. Maalin taakse Pelicans-pelaaja ei pysähtynyt kertaakaan, vaan kiersi luistellen aina vauhdilla maalin. KalPa:n päävalmentaja käytti kaikkia Meidän Pelin HVP-lähtöjä heti 1. erässä 2+5+16=23. Siinä ei ollut mitään uutta, vaan Pekka Virran kehittämällä pelitavalla jatkaa myös Laukkanen.

Tulossa on kaksi mielenkiintoista jääkiekon pelikirjailtaa ja ruutuvihkoon on merkinnät taas laitettava. Huomenna URHOtv:n päälähetys on entisen ja tulevan maajoukkuevalmentajan koitos Blues-Kärpät. Studiossa ovat saamani tiedon mukaan Ville Klingan johdolla puhumassa pelistä Pekka Virta ja Timo Peltomaa. Kaksikon tekee mielenkiintoiseksi se, että toinen kehitti runsaaseen palautteluun perustuvan kiekkokontrollipelin KalPalle ja toinen on studiossa ilmoittanut, että jääkiekossa ei saa koskaan palauttaa kiekkoa taaksepäin.

Toinen mielenkiintoni kohde on perjantain TuTo-Jukurit peli. Ennakkoon siinä iskee kaksi pelkän pystysuunnan pelitavan joukkuetta. Olen vähän miettinyt tilastoida siitä HVP:n lisäksi myös määrättyjä tilanteita, jotka kuvaavat nopeaa pystysuunnan jääkiekkoa.
 

Fordél

Jäsen
KalPa:n päävalmentaja käytti kaikkia Meidän Pelin HVP-lähtöjä heti 1. erässä 2+5+16=23. Siinä ei ollut mitään uutta, vaan Pekka Virran kehittämällä pelitavalla jatkaa myös Laukkanen.

Varmasti näin mitä tulee hyökkäyksiinlähtöjen rytmittämiseen. Toki sitäkin varten tarvittaisiin vähän laajempi otos. Kenties joku KalPan pelejä enemmän nähnyt voi selvittää onko tähän asiaan tullut muutosta vai mennäänkö edelleen samalla konseptilla.

Mutta itse heittäisin, tosin vain muutamaan otteluun perustuen, että KalPa on suoraviivaistanut hyökkäysalueen pelaamistaan. Enää ei laiteta yhtä hanakasti kulmapeliä pystyyn vaan pyritään suoraviivaisemmin päättämään hyökkäyksiä. Ainakin tiistaisessa Pelicans-pelissä tämä oli selvästi havaittavissa ja taisin jo viime kaudella asiasta keskustella KalPa-fanien kanssa.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Mutta itse heittäisin, tosin vain muutamaan otteluun perustuen, että KalPa on suoraviivaistanut hyökkäysalueen pelaamistaan. Enää ei laiteta yhtä hanakasti kulmapeliä pystyyn vaan pyritään suoraviivaisemmin päättämään hyökkäyksiä. Ainakin tiistaisessa Pelicans-pelissä tämä oli selvästi havaittavissa ja taisin jo viime kaudella asiasta keskustella KalPa-fanien kanssa.

Sama havainto oli Tappara-KalPa-ottelusta, joskin siinä KalPa myös pelasi paljon kulmissa, myös avauserässä jossa se parhaiten onnistui omassa hyökkäyspelissään. Oman alueen kiekottelu oli viime vuosilta tyypillistä KalPaa ja eroaa edelleen selvästi oikeastaan kaikista liigajoukkueista. KalPan pelissä näkyy rutiini sillä osa-alueella.

Tappara pelasi KalPaa vastaan siten, että kiekottomana se karvasi syvään maalin taakse ja prässäsi aina kun oli paikka. Kiekollisena joukkue käänsi koko ajan nopeasti ylös mikä ei antanut KalPalle mahdollisuuksia miehittyä trapiin keskialueella. Tappara onnistui siinä ottelussa sotkemaan KalPan pelirytmin.

Tänään varmasti tulee eniten keskityttyä Blues-Kärpät-peliin, vastakkain kaksi huippujoukkuetta ja kaksi huippukoutsia. Toinen mielenkiintoinen peli olisi HPK-SaiPa, siinä kiinnostaisi se kumpi vie kiekollista peliä.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Varmasti näin mitä tulee hyökkäyksiinlähtöjen rytmittämiseen. Toki sitäkin varten tarvittaisiin vähän laajempi otos. Kenties joku KalPan pelejä enemmän nähnyt voi selvittää onko tähän asiaan tullut muutosta vai mennäänkö edelleen samalla konseptilla.

J. Grönvall kertoi Tappara-KalPa pelistä (1.11.2012). Siinä KalPa lähti vielä enemmän HVP-hyökkäyksillä omista ylös kuin Pelicans-KalPa pelissä. Samoin Tappara pelasi kaksi erää HVP-lähdöillä rytmitettyä hyökkäyspeliä. Kolmanteen erään Rautakorpi käskytti nopean pystysuunnan jääkiekon pelikirjastaan ja siinä HVP-määrät olivat 0+0+1. Tappara karvasi kaksi ensimmäistä erää agressiivisesti hyökkäyspäätyyn. Tappara pyrki ja onnistuikin rikkomaan KalPan viivelähtöpeliä 1. ja 2. erässä. Kolmanteen erään Tappara vetäytyi trap:iin 2-1 johtotilanteessa ja pelasi omista vain nopeita ja puolinopeita lähtöjä. Tapparan pelitapamuutos kannatti ja se voitti ottelun 5-1. KalPan pelejä tulee vielä riittävästi seurantaan, joten muutos on nähtävissä, mikäli sellainen on tehty/tehdään.

Mutta itse heittäisin, tosin vain muutamaan otteluun perustuen, että KalPa on suoraviivaistanut hyökkäysalueen pelaamistaan. Enää ei laiteta yhtä hanakasti kulmapeliä pystyyn vaan pyritään suoraviivaisemmin päättämään hyökkäyksiä. Ainakin tiistaisessa Pelicans-pelissä tämä oli selvästi havaittavissa ja taisin jo viime kaudella asiasta keskustella KalPa-fanien kanssa.

Sinähän laskit, että KalPa pelasi 8 kulmapeliä 2:n ja 3:n hyökkääjän rintamahyökkäyksistä. Olihan sekin huomattavasti enemmän kuin Pelicansin vastaavat lukemat. Jos sopii, niin laske seuraavallakin kerralla KalPan kulmapyöritykset, silloinhan asialle tulee varmistus. Muuten Pelicans-KalPa tilastointisi tukee tekemääni HVP-seurantaa siinä, että KalPa hyökkäsi jonkin verran enemmän kuin Pelicans organisoituja kiekkokontrollilähtöjä omista. KalPa keräsi viisikot kasaan viivelähdöillä ja muutamalla pakki-pakki-pakki hidastuksella, kun taas Suikkanen ei pysäyttänyt maalin takana kertaakaan, vaan käytti hidastuksia viisikon tiiviyden muodostamiseen.
 

Fordél

Jäsen
Sinähän laskit, että KalPa pelasi 8 kulmapeliä 2:n ja 3:n hyökkääjän rintamahyökkäyksistä. Olihan sekin huomattavasti enemmän kuin Pelicansin vastaavat lukemat.

Kyllä, mutta selkeästi enemmän tuli suoria hyökkäyksiä, jotka päätettiin laukaukseen tai maalilleajoon. Tämä on mielestäni se muutos, joka KalPassa on tapahtunut sitten Pekka Virran. Virran aikana peli ajautui enemmän noihin kulmapyörityksiin ja pyrittiin pelaamaan pidempiä hyökkäyksiä. Saatiin vastustaja juoksemaan KalPa-hyökkääjien perässä ja vastustaja hapoille sekä hankkimaan jäähyjä. Nyt pyritään mielestäni nopeammin ja suoraviivaisemmin ratkaisuihin.
 
Suosikkijoukkue
KalPa
Kyllä, mutta selkeästi enemmän tuli suoria hyökkäyksiä, jotka päätettiin laukaukseen tai maalilleajoon. Tämä on mielestäni se muutos, joka KalPassa on tapahtunut sitten Pekka Virran. Virran aikana peli ajautui enemmän noihin kulmapyörityksiin ja pyrittiin pelaamaan pidempiä hyökkäyksiä. Saatiin vastustaja juoksemaan KalPa-hyökkääjien perässä ja vastustaja hapoille sekä hankkimaan jäähyjä. Nyt pyritään mielestäni nopeammin ja suoraviivaisemmin ratkaisuihin.

Virran aikanahan tämä kulmissa pyöriminen perustui siihen, että se oli puolustamista. Kun Virta aloitti KalPassa, oli materiaali niin huono, että piti keksiä joku vaihtoehto oman maalin edessä sumputtamiselle, ja Virta ajatteli että paras viedä kiekko mahdollisimman kauas omasta maalista. Samalla siinä toki yritettiin väsyttää vastustajaa ja hommamaan niitä jäähyjä.

Tämä puoli tahtoo usein unohtua kun puhutaan Virran KalPasta.
 

Fordél

Jäsen
Virran aikanahan tämä kulmissa pyöriminen perustui siihen, että se oli puolustamista. Kun Virta aloitti KalPassa, oli materiaali niin huono, että piti keksiä joku vaihtoehto oman maalin edessä sumputtamiselle, ja Virta ajatteli että paras viedä kiekko mahdollisimman kauas omasta maalista. Samalla siinä toki yritettiin väsyttää vastustajaa ja hommamaan niitä jäähyjä.

Tämä puoli tahtoo usein unohtua kun puhutaan Virran KalPasta.

Kyllä, tämä oli erinomainen ja ihan olennainen lisäys, joka itseltä tuppasi unohtumaan. Kontrolloimalla kiekkoa puolustetaan ja vähennetään sitä aikaa kun vastustaja voi tehdä tuhojaan. Samalla pystytään ehkä hankkimaan vastustajalel jäähyjä ja murtautumaan maalintekopaikoillekin.

Virran ajattelussa heikosta materiaalista tehtiin siis juuri päinvastainen johtopäätös kuin mitä yleensä tupataan tekemään: ei luovutakaan kiekosta vaan pidetään sitä. Nyt kun KalPan materiaali alkaa olla jo ihan sarjan kärkitasoa, on peliä suoraviivaistettu ja pyritty nopeampiin ratkaisuihin.
 

Fordél

Jäsen
Tilastoin tänään Blues - Kärpät -ottelusta 5vs5 -pelissä tilanteet, joissa joukkue pelasi kiekon hyökkäyspäähän ja mitä sen jälkeen tapahtui.

Kiekko pelattiin hyökkäyspäähän mun tilastoinnissa joko päätykiekon kautta tai kontrolloidusti tuomalla kiekko alueelle. Tämän jälkeen tapahtui joko laukaus, käynnistettiin kulmapeli vai menetettiin kiekko.

Blues

Yhteensä kiekko päätyyn hyökkäykset 15 kpl
-Kulmapeli 4
-Kiekon menetys 11

Yhteensä kontrolloidut hyökkäykset 33 kpl
-Laukaus 15
-Kulmapeli 5
-Kiekon menetys 13

1-2 hyökkääjän kontrolloidut hyökkäykset, yht. 10 kpl
-Laukaus 5
-Kulmapeli 2
-Kiekon menetys 3

3 hyökkääjän kontrolloidut rintamahyökkäykset, yht. 23 kpl

-Laukaus 10
-Kulmapeli 3
-Kiekon menetys 10


Kärpät

Yhteensä kiekko päätyyn hyökkäykset 22 kpl
-Kulmapeli 8
-Kiekon menetys 14

Yhteensä kontrolloidut hyökkäykset 31 kpl

-Laukaus 12
-Kulmapeli 11
-Kiekon menetys 8

1-2 hyökkääjän kontrolloidut hyökkäykset, yht. 14 kpl
-Laukaus 3
-Kulmapeli 7
-Kiekon menetys 4

3 hyökkääjän kontrolloidut rintamahyökkäykset, yht. 17 kpl

-Laukaus 9
-Kulmapeli 4
-Kiekon menetys 4


Keskeisin havainto: Tänään pelattiin yllättävän paljon kiekkoa hyökkäysalueelle lyömällä se päätyyn eikä viety sitä kontrolloidusti alueelle. Etenkin Kärpät harrasti tätä. Blues menetti lähes järjestään kiekon näissä tapauksissa kun taas Kärpät sai kiekon päätyyn lyömisen jälkeen ihan hyvin kulmapelejä käyntiin. Kenties Kärpät on sen verran fyysisempi ja paremmin ajoitettu joukkue tässä pelaamisessa, että se pystyi voittamaan kiekot itselleen ja käynnistämään kulmapelin.
 

Noma

Jäsen
Tässä vertailua päätykiekoista ja jalalla tuomisista Ilves-Ässät -pelistä:

Sellainen peli tällä(kin) kertaa.

Tosiaan tein varsin yksinkertaista tilastoa siitä, että montako kertaa Ilves (ja Ässät) tuo kiekon hyökkäysalueelle kuljettaen (ts. jalalla) ja montako kertaa ampumalla kiekko kulmaan. Tämän lisäksi pidin tilastoa siitä, että päättyikö hyökkäys laukaukseen vai ei.

Erä I

Ilves: Jalalla 8 kertaa hyökkäysalueelle joista 3 laukausta.
Ässät: Jalalla 12 kertaa hyökkäysalueelle joista 8 laukausta.

Ilves: Ampumalla 7 kertaa hyökkäysalueelle joista 0 laukausta.
Ässät: Ampumalla 5 kertaa hyökkäysalueelle joista 1 laukausta.

Erä II

Ilves: Jalalla 9 kertaa hyökkäysalueelle joista 5 laukausta.
Ässät: Jalalla 12 kertaa hyökkäysalueelle joista 7 laukausta.

Ilves: Ampumalla 5 kertaa hyökkäysalueelle joista 0 laukausta.
Ässät: Ampumalla 5 kertaa hyökkäysalueelle joista 1 laukausta.

Erä III

Ilves: Jalalla 17 kertaa hyökkäysalueelle joista 9 laukausta.
Ässät: Jalalla 14 kertaa hyökkäysalueelle joista 6 laukausta.

Ilves: Ampumalla 8 kertaa hyökkäysalueelle joista 1 laukausta.
Ässät: Ampumalla 4 kertaa hyökkäysalueelle joista 0 laukausta.

Ilves toi kiekon alueelle 34 kertaa ja sai aikaan 17 paikkaa. Onnistumisprosentti siis 50.

Ässät toi kiekon alueelle 38 kertaa ja sai aikaiseksi 21 paikkaa. Onnistumisprosentti 55.

Ilves ampui kiekon alueelle 20 kertaa ja sai aikaan 1 paikan. Onnistumisprosentti 5.

Ässät ampui kiekon hyökkäysalueelle 14 kertaa ja sai aikaiseksi 2 paikkaa. Onnistumisprosentti 14.

Tilastot kirjattu tasakentällisin.

Kyllähän tuo kovasti paljon siltä näyttää, että tuota kiekko päätyyn ja vääntämään -lätkää tulee välttää kuin ruttoa. Sellainen peli ei tilastojen mukaan johda yhtään mihinkään. Ei siis mihinkään. Kolmannessa erässä Ilves toi kiekon jalalla alueelle, ja olikin pelissä mukana ihan tyydyttävästi. Eli siis kiekko kuljettamalla alueelle!
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
SM-liigan ja Mestiksen kärkiottelut on katsottu ja tilastot tehty. Torstain Blues-Kärpät pelistä ennakoin etukäteen normaalia enemmän nopeaa pystysuunnan jääkiekkoa ja sitä varten tilastoin kaikki hyökkäyksiinlähdöt omalta puolustusalueelta. Ottelussa pelattiin n. 20 minuuttia erikoistilannepeliä yv/av/tv ja 40 minuuttia 5vs5 peliä, josta tein tilastoni.

Blues lähti koko ottelussa omalta puolustusalueelta hyökkäyksiin nopeasti (N) 32, puolinopeasti pakki-pakilla (1/2N) 7, hitaasti pakki-pakki-pakki.. (H) 4, viivellä (V) 7 ja palautti kiekkoa takaisin omalla puolustusalueella/omalle puolustusalueelle 19 kertaa.
Kärppien vastaavat luvut olivat N=32, 1/2N=14, H=2, V=5 ja P=18. Peliä voisi luonnehtia enemmän pystysuunnan jääkiekoksi kuin molempien joukkueiden tavaramerkiksi eli kiekkokontrollijääkiekoksi. Tämän totesi Arakin 2. erätauolla, että päästä päähän on menty ja Bluesin luistelu on ollut parempaa. Studiossa ja kommentaattorina debyytin teki Pekka Virta. Pekka Virta osoittautui erinomaiseksi pelin analysoijaksi, joka hakee vertaistaan koko jääkiekon studiohistorian ajalta. Mikäli haluaa oppia pelistä erityispiirteitä, niin kannattaa kuunnella Pekka Virran pelin asiantuntijuutta. Virrasta on keskusteltu jo otteluketjussa ja Urhotv:n osiossa. Tänään Ville Klingan vieraina studiossa ovat Toni Häppölä ja Petteri Sihvonen ja heille Pekka Virta nosti riman erittäin korkealle.

Mestiksen eilisessä kärkiottelussa TuTo-Jukurit pelattiin odotetusti nopeaa, pystysuunnan jääkiekkoa. Pelissä oli erikoistilannepelaamista n. 25 minuuttia ja 5vs5 peliä 35 minuuttia. Tilastoin 5vs5 koko pelin HVP:t, TuTo 1+4+4=9 ja Jukurit 1+5+4=10. Tilastoin myös samalla joukkueiden syöttöketjujen pituudet koko kentän alueelta, koska kokemus on osoittanut, että kahden nopean, pystysuunnan joukkueen pelissä syöttöketjut ovat pääosin lyhyitä. Syöttöketjut jaoin 0-,1-,2-,3-,4- ja 5-syötön ketjuiksi. 0-syöttöketju tarkoittaa sitä, että hyökkäyksiin lähdettäessä 1. syöttö menee vastustajalle. TuTo:n syöttöketjujen pituudet ja määrät olivat 39 0-, 48 1-, 11 2-, 4 3-, 1 4- ja 2 5-syötön ketjua. Vastaavat luvut Jukureille olivat 33, 48,11, 1, 1, ja 1. Peli oli tyypillistä kahden pystysuunnan joukkueen flipperikiekkoa, jossa yli kahden syötön syöttöketjut olivat harvinaisia.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Minkäs takia noita syöttöketjuja ei muuten ole täällä tarkasteltu lainkaan? Muistan, kun idolini Petteri Sihvonen opasti joskus Urheilulehdessä, että jos haluaa tehdä omaa ruutuvihkoanalyysia, niin hyvä keino aloittaa ovat juuri syöttöketjut. Niidenkin avulla pääsee tosi hyvin peliin "sisään" ja alkaa nähdä syy-seuraussuhteet paljon selkeämmin kuin pelkkää kiekkoa tuijottamalla.

Lisäksi ne olisivat mielenkiintoisia juuri tuon siffan mainitseman flipperikiekon vuoksi, koska siinä toden totta tulee eroa pystysuunnan joukkueiden ja kiekkokontrollijoukkueiden kesken. Lisäksi se antaisi mahdollisuuden nähdä onko joukkueita jotka pystyvät pelaamaan nopeaa pystysuunnan jääkiekkoa mutta silti luomaan toistuvasti esimerkiksi neljän syötön ketjuja, koska four passes break every defence.
 

Fordél

Jäsen
Tilastoin tänään HIFK - TPS -ottelusta 5vs5 -pelissä tilanteet, joissa joukkue pelasi kiekon hyökkäyspäähän ja mitä sen jälkeen tapahtui.

Kiekko pelattiin hyökkäyspäähän mun tilastoinnissa joko päätykiekon kautta tai kontrolloidusti tuomalla kiekko alueelle. Tämän jälkeen tapahtui joko laukaus, käynnistettiin kulmapeli vai menetettiin kiekko.

HIFK
Yhteensä kiekko päätyyn hyökkäykset 23 kpl
-Laukaus 2
-Kulmapeli 3
-Kiekon menetys 18

Yhteensä kontrolloidut hyökkäykset 20 kpl
-Laukaus 14
-Kulmapeli 2
-Kiekon menetys 4

TPS
Yhteensä kiekko päätyyn hyökkäykset 26 kpl
-Kulmapeli 9
-Kiekon menetys 17

Yhteensä kontrolloidut hyökkäykset 19 kpl

-Laukaus 8
-Kulmapeli 5
-Kiekon menetys 6

Johtopäätös: Nyt tuli eteen eka matsi, jossa vastustajan alueelle mentiin 5vs5-pelissä enemmän lyömällä pitkä päätyyn kuin kontrolloimalla kiekkoa. Matsista puuttui lähes täysin tilanteet, jossa mentiin kolmee kaistaa pitkin kontrolloidusti alueelle ja saatiin laukaus aikaan. HIFK:lla niitä oli 3 ja TPS:llä 4. Matseja on tottakai huono verrata toisiinsa, mutta edellisessä Blues - Kärpät pelissä näitä tilanteita tuli noin kymmenen per jengi, mikä yleensä tarkoittaa myös laadukkaampia maalintekopaikkoja.

Allekirjoittaneen silmään nähtiin siis todella heikkotasoinen matsi hyökkäyspelin suhteen enkä tykännyt katsoa tällaista peliä yhtään. Eikä tällainen peli tuottanut kovinkaan paljon laadukkaita maalintekopaikkoja. Lähinnä niille päästiin riistojen ja vastustajan virheiden avulla, mikä ei mielestäni ole hyvä lähtökohta tulevaa ajatellen.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Tampereella nähtiin tänään yksi laadukkaimmista otteluista mitä olen tällä kaudella todistanut. Erittäin taktista peliä joka oli suoranaista Meidän pelin ilotulitusta molempien joukkueiden rytmittäessä hyökkäyksiä tarpeen mukaan nopeasti, puolinopeasti, hitaasti, viiveellä ja palauttamalla. Silmiinpistävää oli nimenomaan joukkueiden suoritustaso ja pelaajien pelitilannevalinnat.

Hyökkäyspeli näytti tehottomalta molempien puolustaessa mainiosti. Hitaita lähtöjä vastaan iskettiin trapilla ja varsinkin Tappara ajoittain prässäsi hyökkäysalueella ja aiheutti tällä prässillään HIFK:n jäähyn josta seuranneesta ylivoimasta Barkov teki 1-0.

Maalin jälkeen Tappara jostain syystä pelasi puhdasta pystysuunnan jääkiekkoa hetken aikaa ja HIFK kiitti välittömästi ottamalla pelin virtauksen haltuunsa ja lopulta tasoittamalla ylivoimalla.

Kolmannessa erässä Tapparan ykkösketju pelasi mallikasta kolmiopeliä kulmassa, sai kiekkokontrollin pidettyä ja lopulta Jannik Hansenin ja Tuukka Mäntylän paikanvaihto avasi väylän keskelle. HIFK:n pelaajalta kohtalokas pelinlukuvirhe kyseisessä tilanteessa.

Valitettavasti minulla ei ole tilastoja nyt tukenani mutta sen sanon, että HIFK on tiukassa seurannassa lähiviikot. Pasi Sormunen ei ehkä sittenkään ole niin vanhan liiton kaveri kuin kuvittelin, tai ainakin hän on ymmärtänyt kuunnella kakkoskoutsiaan joka ymmärtääkseni on taas "modernin" pelin kannattajia.

SM-Liiga-kaudesta tulee ennätystasainen kärjen osalta.
 

obi-wan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hammarby IF, HC Andersen, HC Jatkoaika
Näin eri tavoin voi pelin nähdä.

Kaksi nyhjäävää joukkuetta ja helvetisti kiekottoman estämistä. Tylsää, paskaa ja rumaa kiekkoa
 

obi-wan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hammarby IF, HC Andersen, HC Jatkoaika
Anna mä arvaan, näkemättä välähdystäkään pelistä, hirveä keskialueen trappi kummallakin?

Hidasta liikkeellelähtöä, keskialueella sumputtamista ja kiekottoman estoa höystettynä jatkuvalla mailahäirinnällä.

MEIDÄN PELI
 

Fordél

Jäsen
Tilastoin tänään HPK:n ja Tapparan kohtaamisessa 5vs5 -pelistä hyökkäyksiinlähdot ja millaiseen hyökkäykseen ne päättyivät: suoraan hyökkäykseen, kulmapeliin vai menetykseen sekä syntyikö maalipaikka.

Muutama havainto näistä tilastoista:

1. Tappara rytmitti etenkin ekassa erässä peliä hyvin monipuolisesti eri lähdöillä, mutta pelin edetessä viivelähdöt tuppasivat jäämään ja lähdettiin yhä useammin nopealla lähdöllä. HPK:lla taas kävi juuri toisin päin eli kolmannessa erässä se pelasi eniten viivelähtöjä ja puolinopeita eikä enää niin paljon nopeita.

2. Ensimmäisessä erässä Tappara pelasi viisi viivelähtöä, joista kolme päättyi kiekon menetykseen HPK:n päässä ja kahdesta saatiin aikaan kulmapeli. HPK oli selvästi tietoinen, että Tappara pelaa viivelähdöt järjestään Tapparan vinkkelistä katsottuna vasenta kaistaa pitkin, jonne HPK sumputti hyökkäyksen.

3. Ensimmäisessä erässä Tapparan nopeat lähdöt päättyi järjestään kiekon menetykseen, mutta kahdessa seuraavassa erässä noin puolesta Tappara sai hyökkäyksen aikaan ja enää vain puolessa kiekko menetettiin.

4. Ottelussa nähtiin molemmilta joukkueilta paljon kiekon menetyksiä hyökkäysalueella ja vähän suoria hyökkäyksiä. Molemmat joukkueet puolustivat kurinalaisesti keskustaa. Tämän takia hyökkäykset käynnistettiin pitkälti kulmapelin kautta ja jos kulmapeli voitettiin, pyrittiin ahneesti kohti maalia.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Seurasin tänään Tappara-Kärpät pelistä, miten nuoret San Jose Sharksin NHl-puolustajat pelaavat. Kärppien kanadalainen Jason Demers (s.1988) sanoi ennen ottelua tehdyssä haastattelussa, että jokainen Kärppä-pelaaja tuntee joukkueen pelitavan ja noudattaa sitä, siinä on syy siihen, kun Kärpät on pärjannyt hyvin, vaikka loukkaantumisia on ollut paljon. Demers toimii taitavana ja hyvin peliä lukevana puolustajana erinomaisesti Kärppien Meidän Pelin hyökkäysten käynnistäjänä ja täyttää hyvin luistelevana pakkina myös pelitavan puolustustehtävät tunnollisesti. Demers kuuluu niihin Esko Seppäsen määrittelemiin pienehköihin NHL-puolustajiin, joiden pituus ja paino ovat alle NHL-puolustajien keskiarvon. Hieman isokokoisempi USA:n Justin Braun (s. 1987) pelasi Tapparan riveissä ensimmäisen SM-liigaottelunsa. Hän edustaa samaa taitavaa pohjois-amerikkalaista uutta puolustajasukupolvea niinkuin Demerskin. Rautakorven pelitapa oli heti hänellä hallussa. Avasi hyvin hyökkäyksiä nopeasti ja hitaasti silloin, kun oli hitaan lähdön paikka. Molemmat tukevat hyvin hyökkäyksiä pitäen viisikot tiiviinä.
 

Fordél

Jäsen
Laitetaas tähänkin ketjuun tilastointini Ilves - KalPa -pelin (päättyi KalPalle 4-0) syöttöketjuista 5vs5 -pelissä. Tilastoinnista jätin pois ränniheitot ja purut, joissa ei ollut tarkoitustakaan syöttää. Jaoin syöttöketjut (=kuinka monta syöttöä saadaan peräkkäin omille) seuraaviin kategorioihin: 0 (=1. syöttö menee suoraan vastustajalle), 1, 2-3, 4-5, 6 tai useampi syöttö omille. Tässä tulokset:

Ilves
0 syöttöä: 22
1 syöttö: 59
2-3 syöttöä: 28
4-5 syöttöä: 4
6 tai useampi syöttö omille: 1

KalPa
0 syöttöä: 16
1 syöttö: 48
2-3 syöttöä: 46
4-5 syöttöä: 16
6 tai useampi syöttö omille: 6

0 -syötöissä ei ollut erityisen suurta eroa. Tosin jos olisin ottanut mukaan ne roiskimiset päätyyn ym. purut, olisi ero Ilveksen "hyväksi" varmasti vielä suurempi.

Ilveksen syöttöketjuista noin puolet oli 1 syötön ketjuja. Neljännes oli 2-3 syötön ketjuja ja viidennes 0 syöttöjä.

KalPan syöttöketjuista noin kolmannes oli 1 syötön ketjuja, kolmannes 2-3 syötön ketjuja ja noin 12 % oli 0 syöttöketjuja sekä 4-5 syötön ketjuja.

Summa summarum, Ilveksen syöttöketjuista vain reilu neljännes oli edes jonkinlaisia ketjuja. KalPalla vastaava luku oli noin puolet. Lisäksi keskimääräinen syöttöketju oli KalPalla pidempi.

Täytyy jatkossa keskittyä tähän tilastointiin, koska on mielestäni hyvin mielenkiintoinen. On mukava nähdä miten eri pelitavoissa syntyy syöttöketjuja. Etenkin on mukava saada tilastotietoa Jokereiden ja JYP:n syöttöketjuista.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös