Koukkupolvi
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Peliitat ja tietysti Titu
Pitkästä aikaa tännekin ehtii. No, onneksi on työtä ja muutakin aikaa vievää. Tänään taas kerran hallilla, ja se puolitoista erää. Sanoinkuvaamatonta! Kammottavaa jääkiekkoa, Molemmat joukkueet esittivät huonoa jääkiekkoa, mutta Sapko sähelsi paremmin maalin edustoilla ja teki maalit. Ylivoimalla pari ja yhden sitten muuten vain. Virheitä virheiden perään. Peliitoille toki Heinolalaisena annan anteeksi vähän sen, koska tiedän jatkuvien epäonnistumisien aiheuttavan ihmisen päähän kilometrien pituisen solmun ja tuntuu ettei mikään onnistu - eikä onnistukaan. Ainahan Peliittajoukkuekin on yrittänyt ja taistellut, mutta väkinäisyys ja pinnan kiristyminen näkyy jo kilometrien päähän. Omassa päässäni oli tässä vaiheessa kasvanut todella iso JORMA jos ymmärrätte mitä tarkoitan. 13 euroa on paljon rahaa jos sen antaa kerta toisensa jälkeen pois tuntevansa saavansa vastinetta. Oli kotiin lähtö todella lähellä, vaikka Peliitat ja jääkiekko sydämessäni sykkiikin.
2 erä: Miika Heikkilä vihdoin onnistui rikkomaan kuparisen, hienoa. Tätä ennen mm. jatkoajan raportissa mainitsematon Antti Rautiola oli pitänyt pahasti horjuvaa joukkuettaan pystyssä ja mahdollisti tässä vaiheessa edes jonkinlaisen nousun.
Sitten tapahtui jotain joukkueen sisällä - katsomoon kaivattua rytinää ja taklauksia alkoi löytyä. Jaakko Lehtonen ja kiekonkäsittelystään ja Kiira Korpimaisen sulavasta luistelustaan tunnettu V-M Koponen TAKLASI. Samoin kaikki muut. (Peltosen Jesselle terveiset, että käytä sitä isoa kroppaasi) Isännän ääni näkyi ja kuului. Joukkueen jokainen jäsen uskoi itseensä ja toisiinsa. Tuo on sitä joukkueurheilun hienoutta.
3. erä, alkoi onnistumisien jatkumo, Monto, Väksy, ja Ollikaisen Anton. Kaikki todella hienoja ja ansaittuja maaleja. Urheilu on ihmeellistä. Ottelu kääntyi täysin päälaelleen viimeisessä erässä.Ja se mikä näkyi myös oli se joukkueen sisäisen olotilan helpotus. Hyvä jätkät.
Kiitos PELIITAT. 3 pistettä tuli tarpeeseen.
Sen verran vielä Jasi, että selvennä pelaajillesi, että jos jotain pelaajaa vastaan pitää pelata kovaa (Kristof), ei se tarkoita sitä, että pitää tappaa. Tekisi mieli kiroilla, niin älyttömän näköinen oli se päähän kohdistunut taklaus tuolta hölmöltä, ja siihen vielä hymyilyt päälle kun poistui pukusuojaan. No, oppia ikä kaikki.
2 erä: Miika Heikkilä vihdoin onnistui rikkomaan kuparisen, hienoa. Tätä ennen mm. jatkoajan raportissa mainitsematon Antti Rautiola oli pitänyt pahasti horjuvaa joukkuettaan pystyssä ja mahdollisti tässä vaiheessa edes jonkinlaisen nousun.
Sitten tapahtui jotain joukkueen sisällä - katsomoon kaivattua rytinää ja taklauksia alkoi löytyä. Jaakko Lehtonen ja kiekonkäsittelystään ja Kiira Korpimaisen sulavasta luistelustaan tunnettu V-M Koponen TAKLASI. Samoin kaikki muut. (Peltosen Jesselle terveiset, että käytä sitä isoa kroppaasi) Isännän ääni näkyi ja kuului. Joukkueen jokainen jäsen uskoi itseensä ja toisiinsa. Tuo on sitä joukkueurheilun hienoutta.
3. erä, alkoi onnistumisien jatkumo, Monto, Väksy, ja Ollikaisen Anton. Kaikki todella hienoja ja ansaittuja maaleja. Urheilu on ihmeellistä. Ottelu kääntyi täysin päälaelleen viimeisessä erässä.Ja se mikä näkyi myös oli se joukkueen sisäisen olotilan helpotus. Hyvä jätkät.
Kiitos PELIITAT. 3 pistettä tuli tarpeeseen.
Sen verran vielä Jasi, että selvennä pelaajillesi, että jos jotain pelaajaa vastaan pitää pelata kovaa (Kristof), ei se tarkoita sitä, että pitää tappaa. Tekisi mieli kiroilla, niin älyttömän näköinen oli se päähän kohdistunut taklaus tuolta hölmöltä, ja siihen vielä hymyilyt päälle kun poistui pukusuojaan. No, oppia ikä kaikki.