Paskaahan tuo on edelleen. Mitä mielestänne pitäisi tehdä nyt? Odottaa kärsivällisesti vai muuttaa pelitapaa?
Kärsivällisesti mennä siihen suuntaan mikä on valittu. Pelitavan muuttaminen 10 pelin jälkeen on kyllä täysi tuhon tie.
Lainasin vain paria kohtaa, mutta "kärsimätön" ei ole ihan ensimmäinen adjektiivi jonka IFK-faniin liittäisin. Mun mielestä pikemminkin todella kärsivällinen ja lojaali. Sopivasti jo nostitkin nuo resurssit ja suorittamisen esiin. HIFK:lla on käytettävissään ihan poikkeukselliset resurssit Suomen mittakaavassa ja silti tuloksen yksi (1) mestaruus koko 2000-luvulla. Silti jengi käy matseissa ja kannattaa intohimoisesti joukkuettaan. Vieläkö haluat käyttää samaa määritettä "kärsimätön"?Tartun tässä mieluummin vanhaan sanontaan/väitteeseen: ”HIFK:lla on parhaat ja vaativimmat fanit”. Onko? Oikeasti? Vaativia me kyllä olemme mutta sanaa ”parhaat” voi tässä yhteydessä mitata monella eri tavalla. Itse ehkä muotoilisin tuon yllä olevan sanonnan uuteen muotoon tyylillä: ”HIFK:lla on vaativimmat ja kärsimättömimmät fanit”. Tämä nyt tietenkin vahvasti kärjistettynä esimerkkinä, kun keskustelupalstalla ollaan mutta tänne aktiivisesti kirjoittavista nimimerkeistä mielestäni valtaosa alkaa vahvasti menemään tuohon ”kärsimätön” -kategoriaan.
HIFK:n resursseihin ja materiaaliin nähden tämä joka syksyinen konttaaminen (myös Piken jokaisella kaudella!) on absurdia, jopa huonon vitsin ja mauttomuuden rajamailla olevaa toimintaa siitä olen täysin samaa mieltä. Ja kyllä, minuakin vituttaa ”Päiväni murmelina” joka ikinen syksy mutta kysyisin teiltä arvon palstatoverit: Miksi teille ei mikään kelpaa? Miksi olette niin jumalattoman kärsimättömiä ja negatiivisia? Onko tällainen negatiivisuus vain yleinen suomalainen kulturellinen asia ja luonteenpiirre? Vai masentaako alkava syksy ja pimeys oikeasti näin pahasti?
Erinomainen kirjoitus. Muutenkin saisi loppua toi fanien vertaileminen, sillä aikas harva täälläkään tietää toisten elämästä juuri mitään, ja vielä vähemmän siitä miten kokee IFK:n elämässään -voittoineen tahi tappioineen.Lainasin vain paria kohtaa, mutta "kärsimätön" ei ole ihan ensimmäinen adjektiivi jonka IFK-faniin liittäisin. Mun mielestä pikemminkin todella kärsivällinen ja lojaali. Sopivasti jo nostitkin nuo resurssit ja suorittamisen esiin. HIFK:lla on käytettävissään ihan poikkeukselliset resurssit Suomen mittakaavassa ja silti tuloksen yksi (1) mestaruus koko 2000-luvulla. Silti jengi käy matseissa ja kannattaa intohimoisesti joukkuettaan. Vieläkö haluat käyttää samaa määritettä "kärsimätön"?
Mun mielestä täällä on myös niitä, jotka haluavat esiintyä esimerkkifaneina ja jotka eivät koskaan näe mitään vikaa IFK:n toiminnassa. Niitä, joille riittää nämä "jos-mestaruudet". Oltaisiin voitettu, jos ei olisi tullut koronaa (osui muuten ko. tauti muuhunkin Suomeen). Oltaisiin voitettu, jos ei aina loukkaantumiset epäreilusti osuisi juuri IFK:n kohdalle (jos joku laittaa kaikkien jengien nimet hattuun ja nostaa sieltä viisi kertaa putkeen HIFK:n lapun, niin sitten uskon paskaan tuuriin). Oltaisiin voitettu, jos muut jengit eivät epäreilusti tsemppaisi Nordiksella (saa muuten tsempata kotijoukkueen toimestakin). Oltaisiin voitettu, jos vastustajan maalivahti ei pelaisi aina juuri meitä vastaan jumalamoodissa (ei ole jumala, eikä siitä kannata tehdä sellaista). Oltaisiin voitettu, jos rosterissa olisi yksi sentteri / pakki enemmän (ja silti meidän kolmoskenttä olisi vastustajan ykkönen).
Lisäksi on yksi mielenkiintoinen ristiriita: nämä samat yksittäiset fanit jotka arvostavat suoraselkäistä valmentajaa joka ei selittele, niin kuitenkin he itse selittelevät lähes työkseen esim. noita ylläkuvattuja asioita.
Minä en laske itseäni negasiipeen ja suhtauden lähtökohtaisesti positiivisesti IFK:n tekemisiin. Se on mun jengi ja olen kaikesta huolimatta ylpeästi juuri HIFK:n kannattaja. Ei mua silti hirveästi lämmitä ne mestaruudet, jotka olisi tullut jos...
Vanhan kunnon JHagin sanoin olen kuitenkin fani ja mulla on oikeus elää hetkessä. Silloin kun menee hyvin, niin ei ole syytä pahemmin kirjoitella. Sitten kun menee huonosti, niin täällä on kiva nostaa kissaa pöydälle ihan kuin tietäisin jostain jotain. Paskat tiedä, mutta pidän silti ääntä. Ja jos keväällä dominoidaan ja otetaan mestaruus, niin fanin oikeudella hypin tasajalkaa, taputan kaikkia selkään ja huudan että mitäs minä sanoin.
Lainasin vain paria kohtaa, mutta "kärsimätön" ei ole ihan ensimmäinen adjektiivi jonka IFK-faniin liittäisin. Mun mielestä pikemminkin todella kärsivällinen ja lojaali. Sopivasti jo nostitkin nuo resurssit ja suorittamisen esiin. HIFK:lla on käytettävissään ihan poikkeukselliset resurssit Suomen mittakaavassa ja silti tuloksen yksi (1) mestaruus koko 2000-luvulla. Silti jengi käy matseissa ja kannattaa intohimoisesti joukkuettaan. Vieläkö haluat käyttää samaa määritettä "kärsimätön"?
Mun mielestä täällä on myös niitä, jotka haluavat esiintyä esimerkkifaneina ja jotka eivät koskaan näe mitään vikaa IFK:n toiminnassa. Niitä, joille riittää nämä "jos-mestaruudet". Oltaisiin voitettu, jos ei olisi tullut koronaa (osui muuten ko. tauti muuhunkin Suomeen). Oltaisiin voitettu, jos ei aina loukkaantumiset epäreilusti osuisi juuri IFK:n kohdalle (jos joku laittaa kaikkien jengien nimet hattuun ja nostaa sieltä viisi kertaa putkeen HIFK:n lapun, niin sitten uskon paskaan tuuriin). Oltaisiin voitettu, jos muut jengit eivät epäreilusti tsemppaisi Nordiksella (saa muuten tsempata kotijoukkueen toimestakin). Oltaisiin voitettu, jos vastustajan maalivahti ei pelaisi aina juuri meitä vastaan jumalamoodissa (ei ole jumala, eikä siitä kannata tehdä sellaista). Oltaisiin voitettu, jos rosterissa olisi yksi sentteri / pakki enemmän (ja silti meidän kolmoskenttä olisi vastustajan ykkönen).
Lisäksi on yksi mielenkiintoinen ristiriita: nämä samat yksittäiset fanit jotka arvostavat suoraselkäistä valmentajaa joka ei selittele, niin kuitenkin he itse selittelevät lähes työkseen esim. noita ylläkuvattuja asioita.
Minä en laske itseäni negasiipeen ja suhtauden lähtökohtaisesti positiivisesti IFK:n tekemisiin. Se on mun jengi ja olen kaikesta huolimatta ylpeästi juuri HIFK:n kannattaja. Ei mua silti hirveästi lämmitä ne mestaruudet, jotka olisi tullut jos...
Vanhan kunnon JHagin sanoin olen kuitenkin fani ja mulla on oikeus elää hetkessä. Silloin kun menee hyvin, niin ei ole syytä pahemmin kirjoitella. Sitten kun menee huonosti, niin täällä on kiva nostaa kissaa pöydälle ihan kuin tietäisin jostain jotain. Paskat tiedä, mutta pidän silti ääntä. Ja jos keväällä dominoidaan ja otetaan mestaruus, niin fanin oikeudella hypin tasajalkaa, taputan kaikkia selkään ja huudan että mitäs minä sanoin.
Erinomainen kirjoitus. Muutenkin saisi loppua toi fanien vertaileminen, sillä aikas harva täälläkään tietää toisten elämästä juuri mitään, ja vielä vähemmän siitä miten kokee IFK:n elämässään -voittoineen tahi tappioineen.
MÄkin vähän kummastelin tuota ihmeellistä "kärsimätön" tekstiä, sillä totisesti kärsimättömin fani olisi heivannutkoko IFK:n hittoon kokonaan tätä saakelin taaperrusta katsellessaan. Vaan sittenkin kiduttaa itseään matsista toiseen -ainakin sen aikaa kun kestää repimättä karvoja päästään tahi telkkaria seinästä- haaveillen että jos tänään lähtis.
Suorastaan ansiokas listaus iänkaikkista sepustuksista, että miksi juuri IFK:lla ainaa menee se 10-20 vuotta saada peli kohilleen siten, että se mestaruus tulee. Monella muulla kun tuntuu peli vähän helpommin asettuvan uomiinsa, ja joidenkin joukkueidn kohdalla jopa moneksi vuodeksi yhtmittaa.
Kärsimätön IFK fani voisi vähän häpeästä päätä painaen kuumastella sitäkin tosiasiaa, että jotkut joukkueet ovat menneet mestaruuksissa IFK:n ohi, vaikka pelikausia saati seuraan virranutta rahaakin kulunut merkittävästi vähemmän noiden mestaruuksien saavuttamiseen.
IFK:ssa ei ole dynastioita rakennettu kuin mielikuvissa ja unissa.
Sanoisin siis minäkin, että kärsimätön nyt on liki viimeinen sana joka kannataa täällä faneihin yhdistää, vaikka osa onkin suggestoinut itsensä noilla selityksillä hyväksymään sen tosiasian, että IFK on pääasiaa resursseihin nähden melkoista paskaa tarjonnut suuremman osan aikaa on jo liki muodostunut synonyymksi sanalle "keskinkertainen".
Pientä parnnausta onollut ilmassa, vaikka en aina silloinnkaan ole ihan selvää saanut että mihin siellä kentällä tarkkaan ottaen pyritään. Mutta tosiasiassa ei mitään ole saavutettu aikoihin. Syihin en tässä taas ala kanta aottamaan, koska niitä kyllä riittää.
Koronan vaiktukset olen valmis hyväksymään osittain, sillä melko lujaa se tuntui IFK:hon iskevän ja hyvin huonolla hetkellä vieläpä.
Kyllä hetkessä ja tunteella saa ja pitääkin elää mutta itse olen valmis antamaan uudelle valmennukselle ja joukkueelle aikaa jouluun asti, kuten edellisessä viestissäni totesin. Eri asia olisi jos nyt olisi menossa Piken kolmas täysi kausi ja alku olisi tätä samaa kuin hänen kahtena edellisenä syksynä.
Kyllähän minä toki sinun pointtisi sieltä viestistä löysin, mutta lähdin itsekin tarkoituksella vähän kärjistämään toiseen suuntaan. Jos ei yhtään kärjistä, väritä tai heitä pikkuprovoa, niin eihän se ole edes kunnon keskustelua.Kiitos hyvästä vastauksesta arvon palstatoverini. Kuten sanoin, viestini oli hieman kärjistetty mutta kyllä edelleen pidän kiinni adjektiivista ”kärsimätön” ja nimenomaan mainitsemieni esimerkkien osalta.
Nyt monena kautena peräkkäin täällä on dumattu uusi pelaaja heti saapuessaan eri syistä kuin valmentajia myös. Mielestäni tämä on kärsimättömyyttä.
Lisäksi näin syyskaudella ollaan oltu pari kautta peräkkäin valmiita heittämään kirves (tahaton viittaus Tampereen suuntaan) kaivoon koko kauden osalta. Mitä tämäkin on jos ei kärsimättömyyttä?
Kyllä hetkessä ja tunteella saa ja pitääkin elää mutta itse olen valmis antamaan uudelle valmennukselle ja joukkueelle aikaa jouluun asti, kuten edellisessä viestissäni totesin. Eri asia olisi jos nyt olisi menossa Piken kolmas täysi kausi ja alku olisi tätä samaa kuin hänen kahtena edellisenä syksynä.
Viime kausina meillä on kuitenkin aika hyvä välieräputki menossa verrattuna menneisyyden ”menestyksiin” paskoista kauden aluista huolimatta. Joten tämänkin puolesta olen vielä luottavainen myös tämän kauden suhteen. Ja lisään tähän vielä sen, että ei välierät ei riitä. Minullekin kelpaa vain ja ainostaan mestaruus, joita tosiaan on tullut aivan liian harvoin Nordikselle. Syitä tähän voimme analysoida tarkemmin jossain muussa ketjussa kuin Peliesityksissä.
En siis liitä adjektiivia ”kärsimätön” HIFK-fanin minuuteen tai DNA:han. Kyllä niihin kuuluu tuo mainitsemasi lojaali sekä pitkässä juoksussa kärsivällinen. Ja tietenkin olemme myös parhaita faneja joiden luomaa tunnelmaa kotipeleissä
ei ole missään muualla!
Totesin, että olen vain huolissani tästä viime kausina täällä ilmenneestä alkukauden kärsimättömyydestä, hätäilystä ja negailusta, liittyi se sitten peliesityksiin, valmennukseen tai uuteen hankintaan, kun kautta on takana reilut 10 ottelua.
Hyvä kirjoitus. Ei täällä mitään pelättävää ole, joten rohkeasti vaan jakamaan mielipiteitäsi tänne.Monta kertaa olien ajatellut kirjoittavani, mutta aina on tullut rimakauhu eteen.
Toisaalta tuntuu että meillä ei edes mitään pelitapaa ole mitä muuttaa. Yhden käden sormilla oli laskettavissa kontrolloidut hyökkäykset koko ottelussa jolla kiekkoa olisi tuotu hyökkäysalueelle jonkin etukäteen sovitun tavan mukaan. Kun kiekko oli itsellä sitä viskattiin kulmiin, sneppailtiin keskialueelle tai sitten vaan pitkäksi kiekoksi. Tietysti Peltonen jotain tapaa yrittää istuttaa, mutta ei ole saanut joukkuetta mitenkään sitä toteuttamaan. Pitkä syksy tiedossa.
Minä hieman kummeksun tätä kappaletta ensimmäisen viestisi jälkeen. Moitit muita kärsimättömyydestä, minkä jälkeen kerrot oman malttisi oman jänteesi kestävän 32 ottelun ajan. Ei tuokaan nyt ihan hirveästi ole, ottaen huomioon, että valmennusjohto on palkattu tänne lähtökohtaisesti 180 runkosarjaottelun ja hilppeet päälle ajaksi.
En nyt sinänsä ketään moiti, tuskin moittimiseen on kenelläkkään varaa, vaan jokainen saa kannattaa ja ilmaista itseään miten parhaaksi näkee.
Lähinnä pyysin kärsivällisyyttä ja yritin rauhoittaa täällä vallitsevaa kärsimättömyyttä uuden valmennuksen, joukkueen ja pelitavan suhteen.
Ja en ole missään vaiheessa sanonut, että joulun jälkeen oma kärsivällisyyteni on loppu. Sanoin, että jouluun asti olen valmis katsomaan asioiden kehittymistä rauhassa. Jos silloin tulos ja pelitapa ei tuota haluttua tulosta, niin saatan ruveta olemaan hieman huolissani. Mutta kuten ensimmäisessä viestissä totesin, uskon, että olemme vähintään finaaleissa jo tällä kaudella.
Valmennuksen koko sopimusajalle minulla on myös luottoa. Mielestäni meillä on hyvä kombo erilaisia persoonia (Ville ja CM huikeat pelaajaurat ja kokemus pelaajana HIFK:sta, Tilkanen nuori ja nouseva kyky, Lunkka on näyttönsä jo antanut ja osaamisen todistanut). Luotan, että Ville saa itsestään kaivettua sen saman johtajan valmentajana mitä hän pelaajana oli. ”Jos Ville hyppää kaivoon, niin koko jengi hyppää perässä”.
Vaikka minun näkemykseni sinänsä ovat sivuseikka, niin kyllä minä koin avausviestisi eräänlaisena saarnaamisena, suorastaan parempana kannattajana esiintymisensä. Tuota taustaa vasten on minusta erikoista ilmoittaa olevansa valmis katsomaan jouluun saakka, tapahtuu sen jälkeen mitä tahansa. Jotenkin minusta tuo muistuttaa kaksilla korteilla pelaamista. Jokainen, myös sinä ja minä, ilmaiskoon itseään toki juuri niin kuin haluaa.
Mitä Peltosen asemaan tulee, kyllä maailmaan puhetta mahtuu. Ville Peltosta ei varmasti voisi vähempää kiinnostaa, mitä tällä palstalla hänestä kirjoitetaan. Ihan yhtä varmaa on se, että tapahtui kentällä ämän kauden aikana mitä tahansa, Ville Peltonen ei tule monoa saamaan.
Harmi, että koet asian noin mutta se tässä kirjoitetussa keskustelussa aina yhtenä elementtinä on, että jokainen kokee tekstit eri fiiliksellä ja tavalla ja se on ihan fine.
Ja ei minulla ole mitään syytä saarnata ja esiintyä muita parempana kannattajana täällä tai muuallakaan, varsinkaan, kun juuri aloitin kirjoittamaan ekoja viestejä tänne (eikä olisi muutenkaan).
Ja jos luet alkuperäisen viestini uudestaan niin siellä totean ja pyydän yleisesti kärsivällisyyttä edes sinne jouluun asti, jotta näemme isommalla otannalla mikä se pelin taso oikeasti on. En ole puhunut omasta kärsivällisyyden pituudestani mitään.
Tunteita on hyvä herättää ja se on keskustelupalstan suola, ollaan samaa mieltä ja eri mieltä mutta perustellaan näkökulmat asiallisesti.
Samaa mieltä olemme Villen asemasta. En usko, että mono heiluu edes koko sopparikauden aikana. Ja uskon, että Ville tiimeineen saa homman myös toimimaan näkemyksensä mukaisesti.
Jatkan off-topicia vielä yhden viestin verran. Mikäli haluat tämän jälkeen vielä jatkaa keskustelua tehkäämme se yksityisviestein, koska asia on karannut jo hyvän matkaa ketjun aiheesta.
Olen lukenut ensimmäisen viestisi, ja kummeksuin sen sanallista ja visuaalista ilmettä jo ensimmäisellä lukukerralla. Minun silmissäni dramaattisuus jätti viestisi varsinaisen sanomankin jalkoihinsa, mutta epäilen silti viestisi ymmärtäneeni. Jätin viestin kommentoimatta, koska koin ja koen yhä, että jokaisella meillä on oikeus ilmaista itseämme kuten haluamme.
Tuo sinun kärsivällisyytesi tuli vähintään implisiittisesti toisessa viestissäsi ja siihen tartuin. Mielestäni on erikoista ensin pyytää muilta malttia ja kyseenalaistaa fanien hyvyys ensin ja seuraavassa vaiheessa kertoa olevansa valmis odottamaan jouluun asti. Olen edelleen sitä mieltä, että toinen viesti asettaa ensimmäisen viestin vähintäänkin erikoiseen valoon.
Olette kaikki oikeassa. Monet täällä ovat kärsimättömiä esim. valmennuksen suhteen ja tiettyjen pelaajien suhteen. Kuitenkin moni fani on kärsivällisenä odottanut vuosia sitä nousevaa aurinkoa, menestystä mestaruuksien muodossa ja pitempää dynastiaa sekä eurooppalaista huippujengiä.Kiitos hyvästä vastauksesta arvon palstatoverini. Kuten sanoin, viestini oli hieman kärjistetty mutta kyllä edelleen pidän kiinni adjektiivista ”kärsimätön” ja nimenomaan mainitsemieni esimerkkien osalta.
Nyt monena kautena peräkkäin täällä on dumattu uusi pelaaja heti saapuessaan eri syistä kuin valmentajia myös. Mielestäni tämä on kärsimättömyyttä.
Lisäksi näin syyskaudella ollaan oltu pari kautta peräkkäin valmiita heittämään kirves (tahaton viittaus Tampereen suuntaan) kaivoon koko kauden osalta. Mitä tämäkin on jos ei kärsimättömyyttä?
Kyllä hetkessä ja tunteella saa ja pitääkin elää mutta itse olen valmis antamaan uudelle valmennukselle ja joukkueelle aikaa jouluun asti, kuten edellisessä viestissäni totesin. Eri asia olisi jos nyt olisi menossa Piken kolmas täysi kausi ja alku olisi tätä samaa kuin hänen kahtena edellisenä syksynä.
Viime kausina meillä on kuitenkin aika hyvä välieräputki menossa verrattuna menneisyyden ”menestyksiin” paskoista kauden aluista huolimatta. Joten tämänkin puolesta olen vielä luottavainen myös tämän kauden suhteen. Ja lisään tähän vielä sen, että ei välierät ei riitä. Minullekin kelpaa vain ja ainostaan mestaruus, joita tosiaan on tullut aivan liian harvoin Nordikselle. Syitä tähän voimme analysoida tarkemmin jossain muussa ketjussa kuin Peliesityksissä.
En siis liitä adjektiivia ”kärsimätön” HIFK-fanin minuuteen tai DNA:han. Kyllä niihin kuuluu tuo mainitsemasi lojaali sekä pitkässä juoksussa kärsivällinen. Ja tietenkin olemme myös parhaita faneja joiden luomaa tunnelmaa kotipeleissä
ei ole missään muualla!
Totesin, että olen vain huolissani tästä viime kausina täällä ilmenneestä alkukauden kärsimättömyydestä, hätäilystä ja negailusta, liittyi se sitten peliesityksiin, valmennukseen tai uuteen hankintaan, kun kautta on takana reilut 10 ottelua.
Welcome! Hyvin kiteytetty monen meikäläisen fiilis - tuska ja ilo.Iltaa arvon palstaveljet. Koska kirjottelen ensimmäistä kertaa, niin on varmaan kohteliasta esittäytyä. Ensimmäistä kertaa koin Nordiksen valot vuonna 1968, kun pääsin vuotta vanhemman kaverini kanssa katsomaan HIFK:n ottelua. Korkealla piippuhyllyllä seisomapaikoilla. Paljon en sieltä aikuisten takaa nähnyt, kunnes yksi mies ehdotti, että tulen seisomaan hänen reunapaikalleen. Siitä lähtien on ollut vaan yksi joukkue. Aina. Joitain vuosia sitten taisin osata vielä ulkoa vuoden 1969 joukkueen pelaajat ja pelinunmerot.
En varmaan ole maailman fanaattisin kannattaja, mutta uskollinen senkin edestä. Häviöt ovat aina riipaisseet ja voitot tuntuneet niin hienoilta. Ja joka vuosi tulee innolla ajateltua, että olisiko tämä SE vuosi. Hallilla tulee käytyä säännöllisen epäsäännöllisesti, nykyisin enimmäkseen aikuisen poikani kanssa.
Olen seuraillut Jatkoajan keskusteluja tässä jo muutamia vuosia ja varmaan vuosi sitten sain itsellenikin tunnuksen, jolla pääsee kirjoittelemaan. Monta kertaa olien ajatellut kirjoittavani, mutta aina on tullut rimakauhu eteen.
Toisaalta on ollut mielenkiintoista lueskella mitä te koneneet kirjoittajat sinne kirjoitatte. Paljon asiantuntevia kommenteja ja ajatuksia. Selvästi moni teistä ymmärtää pelistä paljon ja olen kirjoituksista jotain ehkä itsekin oppinut. Mielenkiintoisia analyysejä, kiitos niistä.
Koska en samanlaisiin analyyseihin kykene, niin ajattelin kirjoittaa ajatuksiani HIFK:sta yleisemmin ja erityisesti siitä, miten itse koen asian nimeltä “IFK fani”. Tämän kirjoituksen kimmokkeena ovat varmaan peliesitykset kaudella 2021-2022.
1. On sinänsä mielenkiintoista, että vaikka pelaajat vaihtuvat tiuhaan tahtiin vuodesta toiseen, niin silti porukat pysyvät saman seuran kannattajia. Pelaajat, joita jopa inhottiin edellisenä vuonna, ovat yhtäkkiä hyväksyttyjä, jos pukeava päälleen sen oikean paidan. Toisaalta tuntuu siltä, että joidenkin pelaajien on vaikea saada hyväksyntää fanien keskuudessa, siitäkin huolimatta että pelit sujuisivat ihan mallikkaasti. Ja jos virheitä sattuu, niin toisille ne vaan annetaan anteeksi huomattavasti helpommin. Olen omalta osaltani miettinyt, miten vaan aina kannatan samaa joukkuetta, vaikka Muuli taita olla enää ainoa parin vuoden takaisesta joukkueesta. En ole itselleni tätä pystynyt selittämään, joten totean ettei se ole tarpeen. HIFK vaan on jotain yksittäisiä pelaajia suurempaa. Sen on osa omaa kasvamista ja identiteettiä.
2. Olen miettinyt myös sitä, miten nopeasti uusi joukkue, valmentaja tai yksittäinen pelaaja saa epäonnistuneen leiman. Nyt ollaan jo hyvin tyytymättömiä Villeen, vaikka puolitoista kuukautta sitten hän oli vielä sateentekijä. Innalakin on luuseri, eikä Koivistoinenkaan ole pajon kehuja saanut, ehkä eilistä lukuun ottamatta. Itse tykkään draaman kaarista. Kun HIFK voittaa mestaruuden, niin toivottavasti se tapahtuu vaikeuksien kautta. Marssiminen voitosta voittoon ensimmäisestä ottelusta lähtien on todella tylsää. Tähän tietysti moni sanoo - ja aiheesta -, että sitä riskiä ei todellakaan ole olemassa. Ei niin ja hyvä niin. Silloin kun voitto tulee pitkän kaavan kautta, niin se tuntuu parhaimmalta. Toivottavasti tänä vuonna käy niin. Koetaan vaikeita hetkiä, tuskaa, orastavaa onnistumista, luottamuksen palautumista, lisää itsevarmuutta, nousuja vaikeasta tilanteesta ja lopuksi se paras palkinto. Nyt ollaan siis kohdassa tuska ja ehkä ripaus orastavaa onnistuimista.
3 .Uskon, että meistä jokainen on todella ylpeä omasta joukkueestaan siinä vaiheessa, kun kulta tulee. Pelaajia arvostetaan ja niitä kehutaan. Mutta se on se hetki, jossa he kaikista vähiten meidän tukea ja arvostusta tarvitsevat. Silloin he tietävät itsekin, että ovat parhaita. Me ollaan vaan siipiveikkoina nauttimassa heidän menestyksestä. Nyt olemme monet todella vittuuntuneita peliesityksiin. pelaajiin ja peluuttamiseen, emmekä juuri kannustavia viestejä kirjoittele. Peli on paskaa, aamen. Mutta takki kääntyy, kun peli paranee. Parhaiten fanit auttaisivat joukkuetta sillon, kun hommat on sekaisin ja peli ei kulje. En tarkoita tällä mitää rähmällään oloa, mutta uskon, että pelaajia vituttaa huono peli ilman sitäkin, että me vielä kaadamme lisää pahaa oloa niskaan.
4. Muutaman vuoden takainen “Kom igen Ilves” oli tempaus, josta olin HIFK-fanina erittäin ylpeä. Siinä kiteytyi se, miten tärkeitä myös vastustajat ovat. Voittokin tuntuu aina paremmalta, jos vastustaja on ollut hyvä. Jos vastustaja voitetaan kävelyvauhdilla, niin eipä se paljon lämmitä. Joskus voisi miettiä sitä, että omalle joukkueelle järjestettäisiin vaikeana hetkenä samanlainen tuen osoitus.
Mä kerron kaikille olevani HIFK fani, menee meillä miten hyvin tai huonosti tahansa. Se on osa meikäläistä, takertui takkiin vuonna 1968 eikä vaan lähde. Onneksi.