Itselle tässä viime vuosien aikana on ollut kaipuu IFK.n identiteetin löytämisessä ja sitä, että se olisi sitä samaa kun snadina hikoilin jo alkulämpöjen aikana jännityksestä. Tässä muutamien kausien aikana on ollut liikaa otteluita jonka jälkeen ei ole tuntunut miltään, ei euforiaa voitettujen otteluiden jälkeen eikä suuremmin vitutusta hävityn ottelun jälkeen. Nämä kauden ensimmäiset ottelut on tuonut sitä tunteiden vuoristorataa takaisin mikä itsellä on myös yksi isoin motivaatio tekijä IFK:n seuraamisessa. Tulos ei merkitse itselle mitään jos se ei tunnu miltään, on se sitten voitto tai häviö.
IFK:n pelitavassa on paljon kehitettävää, mutta kyllä tuo näyttää huomattavasti valmiimpi kuin monena aikaisempana syksynä. Mistä erityisesti pidän, on tuo oman maalin suojelu ja sen puolustaminen. Siihen keskustaan on todella hankala IFK:ta vastaan päästä. Hyökkäysalueen pelissäkin näkee, että suunnitelma on johti maalia eikä juoksuttaa vastustajaa väsyksiin. Erikoistilanne pelaaminen on vain saatava aika nopeasti kuntoon, niillä voitetaan ja hävitään otteluita, varsinkin näissä missä asetelma suhteellisen tasainen.
