Niin kliseistä kuin se onkin, niin tässähän Jokereiden loppukausi nimenomaan lepää. Löydetäänkö tarvittava rutiini viimeisten runkosarjapelien aikana ja saadaanko myös samalla hieman avattua tuota henkistä lukkoa, joka kieltämättä näkyy koko joukkueen tekemisessä juuri nyt. Ratkaisut eivät ole vaistomaisia, vaan pelaaminen näyttää kokonaisuudessaan todella pakotetulta. Poislukien O'Neill, joka vetelee ihan omissa sfääreissään edelleen.Kai tässä on pakko lapsenomaisesti uskoa johonkin maagisiin playoff-nappuloihin ja muihin ihmeisiin, ei tätä tämän hetkistä kivirekeilyä muuten varmaan kestäisi loppuun asti seurata. Jokainen peli on uusi mahdollisuus kaiken kääntymiselle kohti parempaa, hei.
Vaikka tuo viime kauden loppupuolisko näyttää hyvältä voittosaraketta katsellessa, niin sielläkin oli tosi monta peliä, jossa herättiin vasta viimeisessä erässä ja tultiin ohi. Sama asia on vaivannut tätä joukkuetta enemmän tai vähemmän koko Marjamäen aikana. Tällä kaudella on tietysti helppoa selitellä jollain tyhjillä halleilla, mutta ihan yhtä halutonta ja välinpitämätöntä se pelaaminen on ollut silloinkin kun on ollut mökki täynnä.
Toivon siis toki, että löytyisi se maaginen playoff-nappula, mutta auttamatta tässä ollaan menossa kohti kunnon mahalaskua. Onneksi ei ole pitkä aika enää kesään.