Ollin "Aloitimme kirin aivan liian myöhään" kertoo paljon. Miksi pelata niin että kiri tarvitaan? Jos ottelun lopussa on tarve kiriä, alku on jo sössitty. Miksei paineta täydellä höyryllä koko 60 minuuttia? Kuinka vaikea voi olla pelata tosissaan alusta loppuun?
Minun silmään vaikuttaisi koko kautta, vaivanneen sama hengettömyys. Ollaan joko niin tyytyväisiä omien/omaan pelailuun, että surffataan vähän sinne päin, tai niin turhautuneita, että koitetaan pakottaa peliä ja sooloilla, päätyen kuitenkin lopuksi sättimään itseä, kaveria tai tuomareita. 20 minuutin pelillä on vaikea voittaa 60 minuutin ottelua.
Tänäänkin reilun erän verran maalin johdossa, tyytyväisinä, suuri osa pelistä näennäistä hallintaa ja porukka laiskanpulskeina rusettiluisteluissa. Tasoituksen jälkeenkään kukaan ei tajunnut kaverin olevan pelissä mukana, vaan jatkettiin puolivillaista pelailua, homma oli muka hoidossa. Kun sitten tajuttiin että tämähän voidaan vaikka hävitä, koitettiin herätä, mutta saatiin aikaan vain pari turhaa jäähyä.
Kausikorttilaisena mietin kyllä tänään, että olisihan tätä voinut kotisohvaltakin seurailla. Heti en keksi mitä tänään oli enemmän pelissä, ellei tähän päde se vanha tuttu less is more.