Mitä tämän päivän peliin tulee, niin itselle kotipelissä punaiselle pudottaminen ja kyhjöttely flow-tilan ulkopuolella kahden erän verran oli iso pettymys. Toivoin, että nyt olisi Hifk-pelistä otettu vähän kipinää ja haluttu näyttää, että mekin saatana osataan ottaa ohjat kotihallissa lauantai-iltana. Kaikilla sylintereillä kunnon näytös. Oltiin kuitenkin mieluummin telineissä, kunnes peli oli ohi.
On tosi vaikea ymmärtää miksi jääkiekosta pitää tehdä näin jumalattoman monimutkaista. Valtaosa käännöistä otetaan oman pään sadan syötön jätönjätönjätöllä, tuolla materiaalilla. Ehkä päästään oman sinisen yli kiekkokontrollilla, mutta mitä hyötyöä siitä on jos vastustajan sinisen yli päästään näin joka viides kerta, ja silloinkin aina alivoimaisena. Meillä on Palve ja Filppula-Kakko, jotka voi niistä kääntää paikat, lopuille jätkille se on tekemätön paikka. Oman pään kiekkokontrolli on kuin itseisarvo, sitä pitää tehdä ja hioa täydelliseksi, vaikka tulosta tulisi alistamalla se nopeammille hyökkäykselle. Kärjistäen, tuntuu että Kaskinen huokaisee helpoituksesta kun jokainen mies on koskenut kiekkoon omalla puolustusalueella ja saanut kiekon kaverin päätyyn. Uusi satsi askiin, rinse and repeat.
Monimutkaisuus ja kaavamaisuus kulminoituu ylivoimassa. Helsingissä piti vaihtaa YV:llä pakkeja pari kertaa samassa ylivoimassa, kun kukaan ei saanut niitä jättöjä kiinni. Otettiinko kolme vai neljä lähtöä ja haettiin joka kerta kiekkoa oman maalin takaa. Ja kun alueelle päästään, niin meillä on rapia 1mEUR ukot kentällä, jotka jopa 5-3:ssa yrittävät koko ajan samaa kuviota. Tappioasema, kärkikamppailu ja kudit jää piippuun. Eihän tuosta puutu enää kuin Raipe viivasta. Perkele, kun on kankeaa ja kaavamaista.
Yksinkertaisuutta, reaktiivisuutta, nopeutta ja tunnetta - siis aletaan pelaamaan niin tosta joukkueesta on vaikka mihin.