Ei paljoa voitto lämmitä. Puolustuspelaamisessa oli nähtävissä samat ongelmat mitä koko kaudella. Kapanen ei ole viikon treenitauon aikana saanut mitään rotia tuohon. Viisikko on repalainen ja omissa juostaan perässä. Voittavasta pelaamisesta ei tietoakaan. Jotakin oikeaa kiekkojoukkuetta vastaan turpaan olisi tullut tänäänkin. Tällä pelillä huomisesta Ilves-pelistä tulee taas viime Ilves-kohtaamisen kaltainen farssi ja Kapanen pääsee jälleen heittämään joukkueen bussin alle.
Minua lämmittää, koska onhan pelin tietyissä osa-alueissa näkyvissä selvää kehitystä. Sitä en kiellä, etteikö kehityskohteita riittäisi edelleen.
Lähdetään liikkeelle puolustusalueen pelaamisesta, jossa kehitettävää riittää kaikkein eniten. Taannoisessa Pelicans pelissä joukkueen teemana oli selvästi viisikkona puolustaminen ja tästä pelistä lähtien vastustajan maalimäärät ovatkin pysyneet siedettävinä. Mutta kuten Kalakukko tuossa sanoikin, niin kiekon perässä juostaan omalla puolustusalueella edelleen aivan liikaa. Vastustajan pyörimiset saadaan kuitenkin aiempaa paremmin pidettyä laidoilla, eikä maalin eteen parhaille laukaisupaikoille päästetä enää niin helposti. Muutamat pelaajat (nimeltä mainitsematta Gröndahl) voisivat kasvattaa lisää rintakarvoja siihen aivan ytimen suojeluun. Iso miinus myös Wilsonille tästä, koska hänen pitäisi kokemuksellaan rauhoittaa puolustuksen keskustaa eikä juosta ympäri kenttää kiekon perässä. Myös kiekolla puolustamista ja kiekonhallintavarmuutta kaivattaisiin omassa puolustuspäässä lisää. Sport ottelussa pelaajien vaihtoajat venyivät ajoittain pitkiksi ja vastustaja sai muutaman kerran aikaan vaarallisia ylivoimahyökkäyksiä, koska KalPalla oli vielä vaihto kesken. Mutta kuten sanottua, samat puolustuksen ongelmat ovat olleet nähtävissä oikeastaan harjoituskaudelta lähtien.
Maalivahtipelissä jonkinlaista kehitystä on tapahtunut Godlan oman pääkopan sisällä ja hän on saanut hieman rauhallisuutta otteisiinsa. Kuitenkin myös Sport-ottelussa samaa vanhaa ylipelaamista oli edelleen havaittavissa.
Hyökkäyspelaamisessa kehitystä on tapahtunut kolmessa asiassa: hyökkäyksiinlähdössä, ylivoimapelaamisessa ja pitkissä hyökkäyksissä.
Hyökkäyksiinlähdöt ovat nyt selvästi aiempaa nopeampia, organisoidumpia ja pelaajat hyökkäävät entisen yksin yrittämisen sijaan yhtenä rintamana. Myös avaukset puolustuksesta hyökkääjille ovat parantuneet ja yhtenä käänteentekevänä tekijänä näen tässä erityisesti Fairchildin. Sport ottelussa osoituksena tästä upea läpisyöttö Texierille maalintekoon. Ylivoimapelaamisen muutoksesta osoitus on neljä tehtyä maalia kahteen peliin. Tässäkin kehityksessä iso osassa ovat organisoidut hyökkäyksiinlähdöt, mutta myös selkeästi harjoitellut kuviot. Lisäksi ns. pitkät hyökkäyset vastustajan päässä ovat lisääntyneet, jolloin vastustajat joutuvat ottamaan enemmän jäähyjä. Samalla omat jäähymäärät näyttävät hieman pudonneen.
Osansa on tietenkin myös Kantolan ja Texierin kuntoutumisella omalle tasolleen. Vielä kun Ruuttu, Rissanen ja Seppälä saataisiin kuntoutumaan nopeasti takaisin omalle tasolleen.