Joukkueessa oli jo ennestään kohtalaisen paljon vaihtuvuutta ja siihen vielä loukkaantumiset päälle, niin lopputulos on juuri tätä. Kidutin itseäni ihan mielenkiinnosta ja katselin vähän noita maalikoosteita. Jotenkin jäi sellainen fiilis, että perusideologia puolustuksessa on paikkapuolustus, jota sitten varioidaan miespuolustukseksi tilanteen mukaan. Juuri tässä kohtaa näkyy vaihtuvuus. Osa porukasta ei ymmärrä tai malta pysyä ryhmittymässä, vaan kiekko kiinnostaa liikaa. Seurauksena sitten se koko pakka hajoaa tämän yhden säntäilijän vuoksi.
Esimerkiksi maalin takaa vastustaja ei tee maaleja, se on varmaan jokaiselle selvä fakta. Silti HIFK:n pelaajat todella usein tuplaavat paineen oman maalin takana. Toki siinä mielessä järkevää, että riiston mahdollisuus kasvaa, mutta pitkässä juoksussa täysin hyödytöntä.
Itse asiassa HIFK:n pelilliset ongelmat kumpuavat juuri puolustuspelaamisesta, joka sinällään on kohtalaisella tasolla. Tuo ylipelaaminen näkyy siinä vaiheessa, kun kiekko riistetään. Viime kaudella etäisyydet olivat todella pitkät, nyt ei. Kärkkymisiä nähdään edelleen, mutta se ei ole samalla tavalla vastustajan viisikkoa rikkovaa. Kun vastaavaa vaaraa hyökkäyspäätyyn ei ole, vastustajat käyvät ahneemmin kiinni ja usein ainoa mahdollinen ratkaisu löytyy rummusta. Ja sehän nyt on selvää, että jos avaus lähtee pomppivan rumpukiekon jälkeen, kaikki yllätysmomentti on mennyt. Siinä vaiheessa pitäisi pystyä sitten vaikka laitureiden leikkaamisella tekemään sitä tilaa 1) vauhdissa olevalle laiturille 2) kiekollisena nousevalle puolustajalle. Oikeastaan nyt Ramun lähdön jälkeen koko sentteri on hyökkäyspelin rakentamisessa turha yksikkö.
Suuri syyttävä sormi osoittaa oikeutetusti Törmäseen, mutta omien kokemuksien mukaan pelaajienkin pitäisi sitten pystyä sopimaan pelaamiseen liittyviä asioita. Jos oikein muistan, niin Törmäsen ideologiaan kuuluukin haastaa pelaajia kehittämään itseään ja peliään, mutta nyt kyllä kaivattaisiin vähän ryhtiä myös valmennukselta. Tällä hetkellä HIFK hyökkää käytännössä aina alivoimaisena, kun sentterit eivät pysty rytmittämään peliä.
Tässä kohtaa Johanssonista on vielä pakko mainita, että peliä pyörittävänä pelaajana käyttökelpoinen, alhaalta asti peliä rakentavana käyttökelvoton. Elkins ja Nykopp pystyvät ajoittain vahvoina kavereina kulkemaan keskialueen yli, mutta eihän tuo nyt voi olla minkään kunnon pelin keskiössä, että sentteri nousee yksin viiden miehen keskialueen träpin yli.
Jos minä olisi Törmänen, en lähtisi hakemaan ratkaisua perusasioista, vaan nimenomaan vielä röyhkeämmällä pelillä. Jos ei nykyinen toimi, niin koitetaan sitten repiä se vastustajan viisikko vaikka kahden laiturin voimalla. Mitä sitten, jos hävitään pelit 7-1? Parempi sekin kuin jatkuva niukka häviäminen samalla paskalla.