Tänään on pirun iso päivä HIFK:lla. Tänään tappio ja yksi suurimmista, ellei peräti suurin HIFK:n pudotuspelikatastrofi ennakkoasetelmiin nähden on ihan liipasimella. Lahdessa olisi vastassa täydellisesti ihon alle päässyt kotijoukkue ja nälkäinen kotiyleisö. HIFK:n voitolla taas etu kääntyy ratkaisevan tuntuisesti meille ja jälleen kaikki ennakkoasetelmat olisivat puolella: kotietu, väsymys, materiaali.
HIFK:lla on nyt näissä kahdessa pelissä oikeastaan ne kaikki uhkakuvat, jotka joukkueen yllä olivat lyöneet näpeille:
1. Paljon on HIFK:n avauspelaamisesta kauden mittaan puhuttu ja Pelicans riisui HIFK:n hyökkäyksiinlähdon 4. pelissä aivan täysin paineistamalla ja tänään tämä on suurin avainkysymys siihen, että kumpi pelin vie. Toki kotihallissa se on astetta helpompaa, kuin Lahdessa, mutta kauden mittaan on kotihallissakin nähty se, että tämä on HIFK:n pelillinen heikkous: Kiekkoa ei osata paineen alla pelata lavasta lapaan ulos, vaan HIFK:n malli on liian usein ränni-ränni purku, jolloin pelin virtaus menee vastustajalle ja omaa hyökkäyspeliä ei saada käyntiin. Tämän jatkuessa tarpeeksi pitkään vastustaja vain yksinkertaisesti saa maalipaikkoja materiaalierosta riippumatta. Lahden edellinen peli ratkesi juuri tähän asiaan.
2. Meidän kärkipelaajien taso tosipeleissä. Zaborsky ei ole avannut maalitiliään. On toki luonut tilanteita ja saa siinä mielessä synninpäästön, mutta hänelle näissä hävityissä peleissä on iso kasa maalipaikkoja rakentunut. Ramstedtin pelaamisesta on paljon puhuttu. Ei ole pystynyt näissä kahdessa hävityssä pelissä olemaan johtava pelaaja. 4. pelissä hänen kenttänsä oli jäällä, kun jatkoaikamaali tuli. HIFK:lla on leveä rosteri, mutta kärkipelaajilta odotetaan silti enemmän. Etenkin nyt kun sarja on mennyt vaikeaksi, niin tason nostoa odotetaan.
3. Kokemattomat maalivahdit. Hussolla vasta alla yksi heikompi peli, mutta pienen varjon se HIFK:n ylle heittää.
Kohdat 1 ja 2 menevät siinä mielessä käsi kädessä, että kun HIFK saa paineista lähdön kuntoon, niin myös Ramstedt nousee esiin paremmin. Nämä kolme kohtaa HIFK:n kohdalla avainasemassa. Oikeastaan kaikki kolme asiaa pitää saada kuntoon.
Tuosta Pelicansin väsymisestä sen verran, että niin pitkään kun heillä on tunne, että he ovat pelillisesti niskan päällä, niin en usko sillä olevan vaikutusta. He saavat siitä ihon alla olemisen tunteesta voimaa väsymiseensä. Väsyminen alkaa tuntua vasta sitten, kun se epäusko alkaa hiipimään puseroon. Esimerkkinä HIFK-Tappara ratkaiseva peli viime keväänä Helsingissä. HIFK ylivoimin turvin oli jo karkaamassa. Tappara tuli nopealla tahdilla takaa tasoihin ja silloin HIFK:n väsyminen alkoi näkyä. Jatkoajalla kentällä oli puujaloin puskenut HIFK ja niskalaukaus oli vain ajan kysymys.
HIFK:n pudotuspelihistoria vain on sellainen, että kun ollaan oltu sarjassa ensin niskan päällä ja sitten notkahdettu, niin kurssia ei olla saatu enää käännettyä. Niin päin ollaan noustu, että ollaan sarjan alussa oltu tappiolla ja sitten käännetty. Tänään saadaan esimakua siitä, että pystyykö HIFK tässäkin asiassa sitä historian painolastia keventämään.
