Näitä ongelmiahan nyt riittää, kuten
@Apassi tossa loistavasti jo purki aiemmin.
Kun IFK antaa paineen syvälle hyvällä ajoituksella, niin Pelsu ei meinaa päästä edes punaviivan yli, kuten G1, G2 ja G3:en loppupuolella.
Kun ajoitukset on pielessä, niin ne tulevat vauhdilla omalta alueeltaan paineen alta pois, eikä träppiin tietenkään ehditä asettua.
Saavat kiekot syvään, ja ongelmat alkavat, huono sijoittuminen ja huonot, hitaat, epätarkat syötöt aiheuttavat tämän "rännittelyn", ongelma johtunee siitä, että
a) ei tiedetä miten pelataan(en usko olevan mahdollista)
b) pelaajat pelkäävät virheen johtavan maaliin omassa päässä, on turvallisempi "rännittää"
c) pelaajat ovat "vasuri-asenteella" liikkeellä (tää varmaan pitää osittain paikkansa)
d) taitotaso ja kamppailuhalukkuus pakistossa ja osalla senttereistä ei riitä kun paine on kova( varmaan osasyy myös)
Tästähän suora seuraus on myös hyökkäämisen vaikeus, kun on ensin minsa pyöritty omissa, niin jalka ja pää on niin hapoilla ettei siitä mitään meinaa tulla.
Lisäksi tuntuu, että tää epävarmuus, tai mitä se nyt ikinä onkaan, näkyy myös hyökkäyspelaamisessa silloinkin kun sinne on tuoreena päästy.
Tulee sellaista väkisin yrittämistä, huonoja syöttöjä, kiekon menetyksiä jne...ja sitten taas koko karuselli pyörähtää takaisin omiin.
Lääkkeenä olis tosiaan ekan ja tokan matsin tapainen vahva ja jatkuva hyökkäyspelaaminen, joka alkaa käännöistä ja riistoista mielellään viimeistään keskialueella, mielummin jo hyökkäysalueella.
Mitään ei oo hävitty, eikä hävitä!
Eteenpäin, sanois Juti.