Näen jo tulevaisuuden tässä vitutuksessani.
Lauantai-ilta, paikka ottaa homma taas omiin käsiin. Pelin hallinta meillä, haetaan taas viikkomakasiiniin viikon hienointa maalia, joka kusee siihen kun Zaborsky sutii kiekosta ohi tai vetää patjoihin, kun koko maali täysin auki x4. Pelicans saa ylivoiman. Riparista kiekko maaliin.
Loppua pelistä ei jaksa edes laittaa, tulostaululla komeilee 1-3 ja torjunnat Husso 15, Hovinen 42.
Tämä.
Sillä sama kuviohan toistuu usein yksittäisessä pelissäkin ja nyt se taitaa toistua ihan HFK-Pelicans Play-Off sarjassakin.
Eka erä:
Parempi joukkue saa pelin ekassa erässä pari helppoa maalia (PO-ottelu 1), pari tolppaa (PO-ottelu 2) ja suoristaa suoritukseensa tyytyväisenä hiukan selkänsä
Toka erä:
Huonompi joukkue saakin yhden ja toisenkin tuurimaalin tokassa erässä (PO-ottelu 3) ja tämä kasvattaa itseluottamusta ja yhtäkkiä huonompi joukkue pelaa vaan paremmin koko ajan. Samaan tahtiin paremman joukkueen peli heikkenee ja peliin takaisin pääseminen on vaikeaa kun kerran on jo löysännyt (PO-ottelut 4)
Kolmas erä:
Kolmanteen erään parempi joukkue päättää että nyt vedetään täysiä ja hoidetaan peli kotiin. Parempi joukkue antaa kaikkensa, pelaa kauden parasta peliään, mutta vastustajan itseluottamus/yhteinäisyys/tuuri kestävät loppuun asti (PO-ottelu 5). Lopulta huonompi joukkue sinetöi viimeisellä minuutilla voiton tyhjään maaliin (PO-ottelu 6).